Te, jotka "pihtaatte" miehiltänne, asiallinen kysymys

sitoutumaan vain jos saa seksia aina silloin kun haluaa. Onko niin kovat sosiaaliset paineet etta suostuu mihin tahansa jotta ei vain jaisi ilman tuota "ihmemiesta"?

Ihan kipeetä. Että miehelle seksi on tärkeää ja sitä pitää "vaan saada". Sitä luullaan että seksi ei ole naiselle tärkeää, koska nainen ei sitä halua silloin kun myös hänen seksuaalisia tarpeitaan ei haluta ottaa huomioon. Mulle tulee kamala, likainen, tunkeuduttu olo jos harrastan seksiä tilanteessa jossa en ole kiihottunut tai peräti kiihottumisestani ei ole edes haluttu huolehtia. Sain sellaista oksettavaa "seksiä" sinkkuna, en sitä parisuhteessa halua.



Jos miehelle seksi on äärimmäisen tärkeää, miksi naisen pitää yksin sen huolehtiminen kantaa? Jos se on niin hirmuisen tärkeää niin luulisi että sitä ihan haluaisi varmistaa että nainenkin on seksuaalisesti virittynyt, silloinhan sitä saa.

Ja nimenomaan myös niin, että jos toinen on kovasti väsynyt / kipeä / alakuloinen tms niin toinen ei edes oleta, että puoliso olisi silloin halukas seksiin.



Joo, meillä on välillä keskusteltu seksin määrästä, laadusta ei koskaan. Ja mies on se, joka seksiä enemmän haluaisi. Väittäisin kuitenkin, että hän on keskivertoa huomattavasti viriilimpi, koska meillä kuitenkin ON seksiä 4-6x vkossa ja SILTI hän haluaisi vielä useammin. Tuo 4 on ihan minimi, millä "pärjää"

Vaikka parikymppisinä kuinka puhuttaisi seksin tärkeydestä ja määrästä, ei välttämättä sama päde enää kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Me ihmiset kun muutumme, kroppa muutuu, hormonit toimivat eri tavalla kuin teininä, elämäntilanne on toisenlainen. On ihan luonnollista, että pariutumisen varhaisvaiheessa seksin merkitys korostuu ja moni mies kyllä olettaa, että saanti tulee pysymään vakiona. Osa miehistä kokeekin tulleensa petetyksi, kun vaimo ei raskauden / lasten/ väsymyksen/ ikääntymisen myötä enää kiinnostukaan seksistä samalla lailla.

Jos seksi alkaa olla yksipuolista ja nainen suostuu siihen vain miellyttääkseen miestään, ei kanna kovin pitkälle. Koko seksistä menee kiinnostus.

Samoin, jos seksistä tulee kaupankäyntiä eli miehen pitää suorittaa tietty määrä kotitöitä ennen toivoa seksistä, on pielessä jotain.

Seksi on parhaimmillaan parisuhteen voimavara, molemmin puolista huomioimista, mutta myös sen kunnioittamista, ettei aina huvita.

Vaikea, helposti haavoittava osa-alue elämässä. Tuskin on ohjetta, joka pätee kaikille pariskunnille.

Luulisin, että puhuminen, kaikki yhdessä tekeminen, huumori, huomioiminen muutenkin kuin seksiin johtavissa toiminnoissa antaa edes suht hyvän alustan seksielämälle.

Parisuhteen alussahan seksin osuus on ykkösenä monella, mutta myöhemmin sen merkitys vähenee. Suhteeseen se kuitenkin kuuluu jossain määrin, ellei yhdessä sovita, ettei sitä tarvita. Niitäkin pareja kun on.

optimitilanteen. Noin sen tulisi olla; omista tarpeista joustetaan puolin ja toisin toisen hyväksi.



Painottaisin englanninkielistä termiä "make love" eli tehdä rakkautta. Seksillä haetaan ja ylläpidetään yhteyttä puolisoon.

Meillä puhuttiin aikanaan puhki suhteen kaikki puolet tiskaamisesta omaan aikaan.



Mutta kas, nyt 15 vuotta myöhemmin vain yksi ainoa asia on enää "mutta kun me sovittiin" eli se seksi. Mies voi huoleti lähteä kavereitten kanssa mökille muitamatta kertoa siitä minulle etukäteen tai jättää tiskit altaaseen: niistä nipottaminen kun on kuulemma pikkumaisuutta. Minulta edellytetään omaa osuutta keittiössä, olohuoneessa ja makuuhuoneessa, mieheltä ei.



Eli en minä pihtaa, toimin vain kuin mies eli jätän tekemättä (ja käännän selän).

kyllä mäkin oletin (ja asiasta puhuttiin ennen lasten tekoa) että olemme tasavertaisia vanhempia ja molemmat luopuu yhtä suuresta osasta omasta elämästään lasten ja perheen eteen.



Ja ei, en tehnyt lasten synnyttyä siten, että neuvoin koko ajan miestä enkä luottanut hoitotaitoihinssa (uskon että jatkuvalla nipottamisella ja kyttäämisellä toinen lopettaa sen hoitamisen aika nopeasti), vaan opeteltiin asioita yhdessä. No mieshän kyllästyi kovin nopeasti. Ei luopunut ainoastakaan harrastuksestaan. Otti lisää töitä vaikkei rahallisesti olisi tarvinnut. Kotona tekee vain ja ainoastaan sotkua. Kun asiasta puhutaan (siis silloin kun haluaa sitä seksiä) käy tyyliin petaamaassa pedin, ilmeisesti "maksuksi".. ei oikein tunnu kivalta että itse tekee aina kaikki kotityöt ilman mitään "korvausta" ja miehelle pitäisi heti antaa pesää jos jonkin pedin petaa.

Tälläiseenkin auttaisi se paljon puhuttu rakkaus.

Mutta vaikka kuinka on luvannut tahtoa, niin se on vaikeaa jos sitä pitää koko ajan yrittää. Nykyään mies vain oksettaa, joskus kovan riidan päätteeksi on sitten pakko antaa itkien.



Jos tähän nyt joku ehdottaa että tarjoa sille sitä seksiä vaan koko ajan niin voin kertoa että ei tarvitse unta nähdä. Tämähän on se viimeinen asia mikä mulla on enää omaa enkä aio siitä luopua. Toivonkin että mies menisi vieraisiin niin saa syyn erota. Tai sitten hänkin voisi alkaa yrittämään. Vaikka töitä on tehtävä paaaljon ennenkuin saan enää halujani takaisin.

Älkäälä luulkokaan etten olisi puhunut asiasta. Jollakin on vain ilmeisesti ymmärryksessä vikaa.

mieli vatvoa omalta kohdalta asiaa enempää.

niitä pieniä kompromisseja, kuten vaikkapa tiskaaminen.



Ja minä en "pihtaa" mieheltäni, minulla on lupa olla antamatta kun/jos minua ei haluta syystä taikka toisesta ja mies ymmärtää sen. Aina.