Lapselle toiseksi nimeksi oma nimi?

Mulla on kans äitin nimi toisena nimenä ja veljellä on isän toinen nimi. En usko, että vanhemmat aattelee meitä mitenkään ittensä jatkeena, miks ihmeessä aattelis? Meillä on ollu tapana antaa suvussa pitkään kulkeneita nimiä eteenpäin ja meinasin itsekkin antaa sitten joskus isovanhempien tai muiden suvun henkilöiden nimiä toiseksi nimeksi.



Musta taas hölmöintä lapsen nimen antamisessa on se jos nimi on ylierikoinen eli ihan tuulesta temmattu, et kellään muulla ei ois samanlaista nimeä. Nää nimet päätyy vaan kuulostamaan typeriltä ja väkisinkin miettii, mitä ihmettä vanhempien mielessä on nimenanto hetkellä pyöriny :D

Ensimmäinen, toinen ja kolmas nimi. Ne ovat kaikki etunimiä.

Tietysti lapset on vanhempiensa jatkeita, monesskin mielessä.

Tytön kutsumanimi on "oma", toinen nimi taas minulta peritty ja kolmas isoisoäidiltään. Pojalla kutsumanimi minun isoisäni toinen nimi, toinen nimi taas ukkini nimi ja kolmas nimi isänsä isoisän, isoisänsä ja isänsä toinen nimi.



vaikea selittää

Aika moni lapsi meidän suvussamme (äitini JA isäni puolella) on saanut toiseksi tai kolmanneksi nimekseen oman vanhempansa nimen. Ei se kai ole sen kummallisempaa kuin vielä tavallisempi tapa antaa lapselle isovanhemman nimi!



Myös minun esikoisellani on "oma nimensä", lisäksi minun (äitinsä) nimi vain poikaversioksi väännettynä, ja kolmantena isäni suvussa kulkeva pohjannimi.



Nyt tosin myöhemmin olen tullut siihen tulokseen, että näitä toisia ja kolmansia nimiä ei tarvita mihinkään, ovat turhia, ja parempi on jättää "paikka" vapaaksi lapsen valita vaikka itselleen mieluinen toinen etunimi aikuisena, jonka voi sitten ottaa vaikka kutsumanimeksikin. Tietysti nimen saa vaihtaa kokonaankin, mutta lapsen voi olla vaikeampi pudottaa jotain pois, pelosta että loukkaa jotakuta.



Toisella lapsellani onkin vain yksi etunimi joka ei ole mitenkään perinteinen minkään suvun puolelta.

Mulla on niin ruma nimi, etten sitä kyllä lapselleni antaisi. Miehellä on taas on tavallistakin tavallisemmat nimet, joten ei niitäkään. Muutenkin suvussamme on rumia nimiä ja sitä paitsi halusin lapsimme modernit nykynimet eikä mitään muinaisjäänteitä. Mies tosin sanoi aikoinaan, että heidän suvussaan on tapana antaa vanhimmalle pojalle nimeksi jokin Juhani-Juha-Juho-variaatio. Totesin siihen, että meidän suvussa ei ole. Onneksi saimme pelkkiä tyttöjä.

Meillä on annettu iso- ja isoisovanhempien nimiä lapsille.

että antaisivat vauvansa toiseksi nimeksi äidin kauniin etunimen. Äiti itse oli sitä mieltä, että nimi olisi kiva saada "kiertoon", mutta ei sitä sitten kuitenkaan lapsi saanut.

ystävä antoi tyttärelleen toiseksi nimeksi oman nimensä koska hän siitä pitää ja halusi sen tyylisen nimen muutenkin. Tytöllä on myös kolmas nimi.

Sisko oli/on erittäin mielissään "kunniasta" ja lapsi itsekin tykkää siitä. Voi käyttää ajan mittaan myös yhdistelmänimenä etunimen kanssa, jos haluaa.

Eli oma nimi on vaikka nyt Irmeli, niin lapsen nimeksi tulee Hillevi Irmeli. Isovanhempien nimet nyt jotenkin ymmärrän. Mutta ei elävien sukulaisten nimiä lapsille, se on kyllä hölmöä..

Sisko oli/on erittäin mielissään "kunniasta" ja lapsi itsekin tykkää siitä. Voi käyttää ajan mittaan myös yhdistelmänimenä etunimen kanssa, jos haluaa.

Huomaa, että mulla on menkat alkamassa, kun ihan herkistyin tästä. Tosi kaunis teko.

Kaikki kolme nimeäni on "perittyjä". Eka nimi tulee vähän kauempaa historiasta, mutta toka nimi sekä äidiltä että mummolta ja kolmas nimi mummulta. Minusta se on ollut aina hienoa, vaikken kovin sukurakas olekaan. Jos joskus saan tyttären, hän saa varmasti jonkun kolmesta nimestäni.

äitini toinen nimi on annettu siskoni toiseksi nimeksi. Tavallaan myös kunnioitusta isovanhempiani kohtaan, jotka olivat nimen valinneet. Kuin myös olisi etunimen kohdalla.

Isovanhemmilta tai kauempaa tulevat nimet ovat ihana ajatus, mutta joka sukupolvessa sama nimi - yök!



Silti olen tähänkin sortunut, ihan kaikessa kun ei voi toimia oman päänsä mukaan, jos ja kun lapset ovat miehen kanssa yhteisiä... Miehen suvussa on perinne, että yksi nimi kulkee joka sukupolvessa. Onneksi kaikilla vain toisena nimenä.

Sitä en ymmärrä yhtään, perheenjäsenet menevät jatkuvasti sekaisinkin

Eli oma nimi on vaikka nyt Irmeli, niin lapsen nimeksi tulee Hillevi Irmeli. Isovanhempien nimet nyt jotenkin ymmärrän. Mutta ei elävien sukulaisten nimiä lapsille, se on kyllä hölmöä..

Osaatko perustella, mikä siinä on mielestäsi niin hölmä?

tyyliin, jos olisin Riina niin tytön toinen nimi on Katariina (ei ole nuo nimet, mut tuhon tapaan kuitenkin)

meillä tytön niminä on:

1. nimi on isäni tädin nimi

2. nimi on minun 2. nimeni

3. nimi on myös isäni suvun nimi

Tosin nuo isäni suvun henkilöt ovat olleet jo kauan kuolleina.

Valitsin oman 2. nimeni tytöllemme koska se on melko harvinainen ja kiva nimi. Laitoksella se oli jopa kutsumanimenä,mutten sittenkään halunnut sitä kutsumanimeksi.

kaikilla kolmella lapsella on kolme etunimeä, joista kolmas on kaikilla sama. Tämä nimi on joku suvun vanhan papan etunimi.



Meidän poika sai toiseksi nimekseen mieheni toisen nimen, koska minusta se nimi oli kiva, eikä miehelläkään ollut mitään sitä vastaan. Esikoisemme (tyttö) ei saanut mitään perittyä nimeä.En halunnut antaa toiseksi nimeksi samaa kuin itselläni, koska mielestäni se nimi on ruma.



Eräs ystäväni ja hänen siskonsa ovat saaneet äitinsä nimet niin, että ensimmäisellä on toisena etunimenä äitinsä ensimmäinen etunimi, ja toisella lapsella on toisena nimenä äitinsä toinen etunimi.



Mun mielestä nämä perityt nimet on ihan kivoja (yleensä). Parempi vahtoehto sekin kuin että katsoo kalenterista, että minä päivänä lapsi on syntynyt, saakoon sen nimen.



Tiedän pari perhettä, joissa kaikilla lapsilla on nimipäivä ja synttäripäivä samaan aikaan. Molemmissa perheissä on useampi lapsi.