Ihmettelen miten naiset jotka saa esikoisen vasta yli 35v jaksaa

Mä taas en tajua näitä ruikuttajia, jotka ei jaksa mitään. Vaikka en olekaan saanut esikoistani yli 35-vuotiaana.

nyt, vaikka olen 30 v.



Mutta no, kai toisilla piisaa sitä virtaa enemmän ja pidemmälle :) Ehkä myös lapset helpompia? Tai sitten on vaan _pakko jaksaa_ mitäs siinä muutakaan tekee...

kaikki tehty yli 35v. Vanhempani ovat kuolleet aikoja sitten (kuolivat aika nuorina). Töissä en ole´vielä ehtinyt käydä, nuorin vauva. Hoitovapaalla on helppo olla kun asuntolainat on maksettu.

t.23v äiti

Tiukempaa olisi tehnyt 20-kymppisenä.

Ja ihan hyvin olen jaksanut tehdä kaiken mainitsemasi.Lapsi nyt 4v.Vanhemapani asuvat 200km päässä.Millä perustelet että 35v jaksaisi huonommin kuin 32v?Tai 28v?

Ja 35v olin koulutettu, ammatissa ja sain hyvää ä-päivärahaa.25v asiat eivät olisi olleet niin.

Olen tullut siihen tulokseen, että enempi ihmisestä kiinni. Joillekin on aika ja kaikki kamalan rasittavaa oli kysymyksessä työelämä tai lapset tms. Itselläni kolme lasta kolmessa vuodessa. Ensimmäisen sain, kun olin 40. Erinomaisesti jaksan ja kuuntelen ihmeissäni joidenkin valitusta(kuten aina töissäkin välillä, kun aina on liikaa ja sitä ja tätä). Täytyy vissiin tuntea omat voimavaransa jokaisen ja elää sen mukaisesti. Joidenkin täytyy tyytyä vähempää niin töissä kuin vapaa-aikanakin.

jolle normaali jaksaminen olisi vaikeaa. Paitsi tietysti jos on joku vakava sairaus, mutta silloin ikä ei ole se määräävä tekijä.



Noin yleisesti ottaen olen osaavampi ja tehokkaampi nyt (olen 37) kuin parikymppisenä, en todellakaan tunne oloani vanhuudenheiveröiseksi.

Saa nähdä miten käy 45-vuotiaana... Mutta nyt 40-v oon paremmassa kunnossa kuin vaikka parikymppisenä (enemmän urheilua, vähemmän viinaa, parempi ruokavalio yms.). Hyvin jaksaa lapsen kanssa.

ap:n kysymystä. Miten he eivät jaksaisi? On vanhemmuus aika paljon muutakin kuin pelkkää fyysistä kuntoa vaativa juttu. Minusta taas tuntuu, että monet vanhempana äidiksi tulleet just jaksaakin, koska talous on vakaa, elämä on antanut jo kivasti perspektiiviä siihen mitkä on isoja juttuja ja mitkä pieniä, ja moni on tuossa iässä vielä tosi terve ja hyvässä kunnossa.



Sitäkään mä en oikein ymmärtänyt, että mitä tekemistä niillä isovanhemmilla on äidin jaksamisen kannalta. Jos se 35+ ei kerran jaksa, niin miten ihmeessä sen 70+ ikäiset vanhemmat jaksais olla merkittävästi apuna arjessa?

miksi ei sitten omat äidit?

se menee niin, että vanhemmalla iällä äidiksi tullut osaa pelkästä elämänkokemuksesta jakaa voimiaan, omaa jonkin verran enemmän perspektiiviä ja kärsivällisyyttä ja laittaa myös jaksamiselleen rajoja. Ei aina, mutta ainakin omalla kohdalla on myös auttanut se, etten koskaan ole olettanut vauva- tai lapsiarjen olevan ruusuilla tanssimista. Se kuitenkin oli helpompaa kuin mitä odotin. En ymmärrä miksi olisi jotenkin vaikeampaa olla 35v. äiti kuin esimerkiksi 30 tai 34v. Itse olen ainakin fyysisesti paremmassa kunnossa kuin moni 10-15v. nuorempi. Oliko tämä taas joku provo? ;)

jos se sulle on raskasta, niin ei se tarkoita, että se sitä kaikille olisi. ja oletan, että sä oot yli 35v esikoisen saanut, koska sulla on siitä kokemusta.

Se on helppoo ku ei tarvii itkee sitä kun ei pääse baariin tai muihin huvituksiin. Baarit ja ulkomaan matka on suoritettu aikaa sitten. Ei tarvii Av:lla itkee ku ei osaa googlaa mikä auttaaa vauvan mahavaivoihin. Ja on paljon kavereita, jotka tietää paljon lastenhoidosta. Eikä kukaan pidä sua teiniäitinä. Ja talous on kunnossa. Osaan myös nauttia pienistä asioista, varmaan joku 25 veekin osaa, mut vanhemmin osaa vielä paremmin.

Ei kai se sitten olekaan vaikeaa kun on sen lapsen saanut. Vaikeampaa on sen pennun alulle saaminen ja synnytyksestä töipuminen, mikä on huomattavasti hitaampaa vanhoilla naisilla kuin nuoremmilla, etenkin jos ei ole aikaisempia synnytyksiä. Biologisesti 35v nainen on jo vanha, vaikka lapsia saisikin.

Se on helppoo ku ei tarvii itkee sitä kun ei pääse baariin tai muihin huvituksiin. Baarit ja ulkomaan matka on suoritettu aikaa sitten. Ei tarvii Av:lla itkee ku ei osaa googlaa mikä auttaaa vauvan mahavaivoihin. Ja on paljon kavereita, jotka tietää paljon lastenhoidosta. Eikä kukaan pidä sua teiniäitinä. Ja talous on kunnossa. Osaan myös nauttia pienistä asioista, varmaan joku 25 veekin osaa, mut vanhemmin osaa vielä paremmin.

Okei, eipä näytä ikä paljoa jalostavan =)

Lapsella on isäkin ja lasten hoito nyt ei ole niin uuvuttavaa/salatiedettä että siinä tarvitsisi isomman tiimin.

Ei kai se sitten olekaan vaikeaa kun on sen lapsen saanut. Vaikeampaa on sen pennun alulle saaminen ja synnytyksestä töipuminen, mikä on huomattavasti hitaampaa vanhoilla naisilla kuin nuoremmilla, etenkin jos ei ole aikaisempia synnytyksiä. Biologisesti 35v nainen on jo vanha, vaikka lapsia saisikin.

Sain kaksi viimeistä 37 ja 39 v iässä ja olin kotona kuuden tunnin päästä. Mikään muu ei ollut vaikeampaa verrattuna edellisiin paitsi HELVETILLISET jälkisupparit, eivät kestäneet kauaa ja buranalla ja kylmällä hiellä niistäkin selvisi.

Heti nappasi vaikka ikää jo on (kohta 43). Ja hyvin toivuin synnytyksestäkin, kroppakin on jälleen melkein entisensä (kolmenkin jälkeen) - joka paikasta. Kyllä se on niin yksilöllistä. Vielä jaksais vaikka lisääkin. Eikä ole tukijoukkoja. Kun kerran lapsia tekee niin sitten myös itse hoitaa eikä lykkää muitten niskoille.