Ponnistusvaiheeseen ei voi ottaa puudutusta, onko totta?

Lääkäri sanoi ettei saa (lääkäri oli paikalla siksi ettei homma mennyt ihan niin kuin strömsössä), kätilö sanoi että hän kyllä on sitä mieltä että nyt synnyttäjä saa pitää ilokaasunsa. Luojan kiitos kätilön mielipide voitti!! Olen hänelle niin kiitollinen ettei tosikaan.



Imin ilokaasua niin henkeni hädässä että olin lopulta ihan tokkurassa, mutta se oli juuri se mitä siinä tilanteessa tarvitsinkin.



KIITOS KÄTILÖOPISTO!!!!!!

se puudutuksen saaminen ponnistuvaiheessa on sitten niin kiellettyä?

Eihän ponnistusvaihe yleensä kestä/pitäisi kestää kovin kauaa. Jos sitä ennen ei ole lievityksiä keretty antaa niin sitten on myöhäistä.



terv. helvetillinen ponnistusvaihe, yli 2,5 h (vauva tuli imukupilla lopulta)

tms. jutun... Itse olen synnyttänyt 2 kertaa, eikä kyllä ponnistusvaiheesta mitään traumoja jäänyt... eka ponnistusvaihe kesti reilun tunnin, toka 5 minuuttia, enkä kaivannut edes mitään... niin en tullut sitten kysyneeksikään.

mitä olet ap mieltä?

Syntyykö seuraava lapsesi alateitse vai sektiolla?

t: sektion vaatinut ja ihanan helpolla päässyt alatiesynnytykseen verrattuna

kaksi vauvaa on syntyneet ilman puudutuksia, kun avautumisen loppuvaihe meni yllättäen niin nopeasti ja molemmilla kerroilla sanottiin, ettei tässä vaiheessa, kun ponnistamaan jo pääsee, enää voi mitään antaa. Mulla onneksi ei tuo loppu kestänyt enää kuin n. 10 minuuttia, viimeisellä ei sitäkään. Jyväskylässä ei ole edes ilokaasua tarjolla enää, en tiedä, miten se sitten heikentäisi ponnistusvaihetta..



Mutta onhan tuo hurjaa, noin pitkän aikaa kärvistellä kivuissa. Luulisi, että nykyään jotain apua saisi, mutta en uskalla lähteä sanomaan kun en tiedä tarkemmin. Harmi, että sinulla meni pieleen elämän suurin tapahtuma.

Olen siinä käsityksessä, että se nimenomaan olisi ponnistusvaiheen puudutus mutta ei taida olla kovin yleisesti käytössä. Ainakaan minä en ole sellaista saanut kolmen lapsen synnytyksissä, enkä kuullut kenenkään tutunkaan saaneen.

jotta tietää ja tuntee mihin suuntaan ponnistaa. Tokalla kerralla saa kaikki mahdolliset puudutukset mitä vaan haluaa, koska sillon jo tietää mitä pitää tehdä.

Mulla ekassa synnytyksessä oli epiduraali ja synnytys päätyi leikkaukseen, kun vauva oli jumissa virhetarjonnassa. Toisessa synnytyksessä mulle tilattiin taas epiduraali, kun olin 4cm auki. Synnytys oli kuitenkin mulle toinen avautumisen osalta, joten vartin päästä olinkin 7cm auki ja epiduraali vaihdettiin kohdunkaulapuudutteeseen eli spinaalipuudutukseen lennosta. Epiduraali ei ymmärtääkseni saa olla enää siinä vaiheessa, kun ponnistetaan.



Spinaali vei suurimman osan kivuista ja supistukset tuntui aika vaimeina, vaikkei ollutkaan niin tuju kuin epiduraali, jonka läpi ei tuntunut mitään. Spinaalipuudute vaikutti edelleen, kun alettiin ponnistaa ja imukuppikaan ei sattunut mitenkään kovin paljoa, vaikka repesinkin jonkin verran.

Ennen ponnistusvaihetta. Mulla oli ekassa synnytyksessä pitkä ponnistusvaihe, liki 2 h. Olen ymmärtanyt niin, että spinaali ja epiduraali keskeyttävät synnytyksen etenemisen mikäli otetaan liian myöhään. Silloin joudutaan sektioon. Olen synnyttänyt kaksi lasta ilman puudutusta.

Kohdallani ei ollut elämän tärkein kokemus. Elämäni kauhein ja traumaattisin kyllä.



Joku kyseli, aionko seuraavat lapset hankkia sektiolla vai alateitse. Vastaukseni on, etten aio hankkia lapsia enää ollenkaan. Ja jos vahinko sattuu, niin sektio on todellakin se ainut vaihtoehto.



Ällö olo jäi koko synnyyksestä. Monesti ihmettelen miten naiset kehtaa tehdä useamman lapsen...



Olen myös miettinyt, pitäisikö tehdä jonkinlainen valitus kyseiselle kätilölle. On kuitenkin jättänyt minuun pysyvät jäljet.

vaan laitetaan selkäytimeen kuten epiduraalikin.

Puudutuksen aikana ei tuntisi ponnistuksen tarvetta Ja supistuksia niin hyvin, jolloin niitä vaikeampi kunnolla hyödyntää. Näin minulle perusteltiin.... Minäkin ponnistin 50 minuuttia ja imukupilla lopulta vedettiin ulos. Toisen kanssa kyllä sain pitää ilokaasun ja sen ottamiseen kätilö ennemminkin kannusti. Toinen synnytys oli kohdallani muutenkin kaikin puolin helpompi. Koita luottaa siihen!

jotta tietää ja tuntee mihin suuntaan ponnistaa. Tokalla kerralla saa kaikki mahdolliset puudutukset mitä vaan haluaa, koska sillon jo tietää mitä pitää tehdä.

olen ensisynnyttäjä, sain epiduraalia. ponnistin"oikein", kesti vain 7min ja ilman kipuja.

onneksi se vaihe ei kestäny minulla noin kauaa vaan 17 min mutta ehdottomasti oli kivuliain kohta koko synnytyksessä, mitään puudutuksia en saanut, kätilö sanoi vaan että kipu loppuu kun vauva tulee ulos. Edes ne supistukset ei tuntunu niin pahalle kun se ponnistaminen, enkä niihin tarvinnukkaan mitään puudutusta. Kovin montaa kertaa ei onneksi tarvinnu ponnistaa kun lapsi tuli ulos, eikä minulle mitään traumoja jääny mutta olisi mukava tietää onko siihen vaiheeseen mitään lievitystä, jos tässä vielä toisenkin lapsen joskus saa.

Ongelma voi vaan olla, että kivuton tila tekee sen, ettei saa tarpeeksi adrenaliinia puskea sitä vauvaa ulos pelkällä käskyllä. Ts. ei tule voimaa, kun ei ole sitä tarvetta ponnistaa kunnolla.

Mutta mulla kyllä spinaalista huolimatta vauva liikkui synnytyskanavassa hyvin. Imukuppi otettiin käyttöön vain 10 minuutin ponnistelun jälkeen, kun vauvalla oli napanuora kaulan ympärillä kahteen kertaan ja haluttiin saada vauva ulos. Kätilö sanoi, että joka ponnistuksella kyllä liikkui eteenpäin ja olisi syntynyt puolessa tunnissa itsestäänkin.

Ennen ponnistusvaihetta. Mulla oli ekassa synnytyksessä pitkä ponnistusvaihe, liki 2 h. Olen ymmärtanyt niin, että spinaali ja epiduraali keskeyttävät synnytyksen etenemisen mikäli otetaan liian myöhään. Silloin joudutaan sektioon. Olen synnyttänyt kaksi lasta ilman puudutusta.

sen sai laittaa gynekologi, ei tarvinnut olla anestesialääkäri. Synnytyksen aikana sain epiduraalin, jota lisättiin kerran. Synnytyksen kokonaiskesto 6h (toinen lapsi), ponnistusvaihe kesti 2-3 minuuttia. Jos synnytystä voi kivuttomaksi sanoa niin minun oli aika lähellä sitä!

kolme lasta ja kaikki ilman kipulääkkeitä (tosin en omasta tahdostani, niitä ei vain ehditty antamaan). Nyt kuopuksen synnytyksen aikana olin heittänyt siihen sairaalan paperiin toivomuksena tuon kohdunkaulanpuudutuksen, koska supistukset minulla eivät ole yhdessäkään olleet ihan älyttömän kipeitä tai sitten avautumisvaihe on vain ollut todella lyhyt. Eli kaipasin juurikin tuohon ponnistusvaiheeseen lääkitykstä. Ilokaasusta ei ollut apua, tuli vain hiton huono olo.

Kuitenkin, ehdin muutenkin nuorimmasta juuri ja juuri sairaalaan ja siellä ollessa tuli ponnistamisen tarve. Kätilö totesi, ettei siinä vaiheessa voida antaa enää sitä puudutetta, koska ponnistusvaihe pitkittyy (mikä ei siis ole hyväksi minulle eikä vauvalle) koska puudutuksen pitäisi päästä vaikuttamaankin ennen ponnistamista. Ilokaasua olisin saanut mutta kieltäydyin juurikin sen huonovointisuuden takia.



Noh, kaikki synnytykset onneksi ovat olleet helppoja ja melko nopeita.

ponnistusvaihetta. Ei se tosin mitään auttanut.

Joka kerta ne on sen mulle puolipakolla antaneet, kolme kertaa yhteensä. Yhdellä kerralla siitä oli apua ehkä kahteen supistukseen ennen ponnistusvaihetta, ponnistusvaiheeseen ei yhtään. Eka kerralla siitä ei ollut mitään hyötyä mihinkään, supparit tuntu ihan samalta kuin ilman sitä. Tuntuu olevan oikea suosiikkipuudute kätilöille kun sitä ollaan heti tyrkyttämässä eikä yhtään kuunnella potilasta.

ja täysin tunnoton koko ponnistusvaiheen tokaa synnyttäessä ja hyin onnistui. (no. 10 )