Ponnistusvaiheeseen ei voi ottaa puudutusta, onko totta?

päättää, koska puudutuksen voi antaa. Minä en saanut kummassakaan synnytyksessä puudutusta ollenkaan, kun koko ajan oli väärä aika siihen. Ensin oli kuulemma liian aikaista ja sitten olikin jo taas liian myöhä. Ja tämä siis Naistenklinikalla.

Eihän se estä ponnistamista vaan päinvastoin sitä pystyy ponnistamaan tehokkaammin, kun ei tunne kipua välilihassa.



Itselläni puudutettiin väliliha ekassa synnytyksessä. Väliliha repesi pahasti ja onneksi en tuntenut mitään. Tikkien laittaminenkaan ei sattunut, koska oli puudutettu.

Tokassa synnytyksessä pyysi välilihan puudutusta ja lupasivat sen, mutta eivät kerenneetkään antamaan sitä, koska loppu synnytys oli niin nopea. En revennyt yhtään ja silti sattui niin paljon, että huusin lähes hysteerisenä, enkä olisi halunnut ponnistaa.

synnytyksen loppukin meni ihan samalla tavalla.

Mulle leikkattin eppari ja vauva tuli ulos. Mulla käynnistettiin synnytys ja sain epiduraalin ennenkuin tippa pistettiin päälle. Epiduraalia sain itse lisäillä tunnin äälein. Ponnitusvaihe ei oikein onnistu kun en tuntenu mitään.

Itse synnyti ainokaiseni USA:ssa. Sain epiduraalin, jota lisättiin koko synnytyksen ajan. En siis tuntenut ponnistusvaiheessakaan mitään. Ponnistus tosin kesti lähes 2 tuntia ja imukupin mahdollisuutta alettiin esitellä. Ei onneksi tarvinnut kuitenkaan käyttää. Mutta mielettömän ihanat muistot jäi kivuttomasta synnytyksestä ja muutenkin sairaalassaoloajasta, kun potilaasta huolehdittiin aivan erilailla kuin täällä (kuulemma). Mahdolliset tulevat synnytyksen Suomessa suoraansanottuna hirvittävät!

ettei MUKA pysty ponnistamaan/tunne ponnistamisen tarvetta jos puudutus päällä. Mutta jotenkin tuntuu että tämä on jokin vanha päähänpinttymä mitä hoetaan ja siitä pidetään kiinni tottumuksen takia. En tiedä.

Ei kukaan ole sanonut etteikö pystyisi ponnistamaan, mutta jos ei tunne supistuksia, niin aika vaikea se on ponnistaa oikeaan aikaan.

Itselleni kävi niin toisen synnytyksessä. Mieheni sitten monitorista vinkkaili milloin on supistus päällä. Ja näin "tyhmästi" selitettynä, en osannut edes ponnistaa oikeaan suuntaan.

Esikoisen aikaan ei ollut puudutteita, eikä ollut ongelmia ponnistaa.

Esikoisen aikaan meni 15min ponnistaessa, kuopuksen 6min.

juuri ennen ponnistusta. Tosin toisen synnytyksen kohdalla kätilö ei olisi suostunut lisäämään, ellen olisi vakuuttanut, että edellisen synnytyksen ponnistusvaihe meni hyvin epiduraalin avulla.



Ponnistusvaihe kesti n. 15 min ja kuten joku toinenkin sanoi, hankalaa oli ainoastaan se, että supistuksen tunsi aika huonosti ja lasten isän piti tarkkailla käyrää ja kertoa milloin supistus alkaa.





Ponnistus ei sattunut lainkaan, oli tosiaan kuin olisi isompaa kakkaa puskenut ulos :)

Käynnistetty synnytys:

Ei riittäneet tehot enää ponnistusvaiheessa, ja sattui taas niin S*asti. Ilokaasuakaan ei saanut, tosin ei siitä iloa olisi ollutkaan.

Enkä halunnut ponnistaa kun ei siitä mitään tullut. Kiemurtelin vaan tuskissani, kun ponnistaminen sattui enemmän kuin pidättäminen. Kyllä se sieltä sitten ulos tuli lopulta. Ei ois saanut pidättää edes hengitystä, mutta ku lopulta se vaati senkin. Eikä olisi saanut huutaa mutta huusin aivan kamalasti. Ja tikkejä tuli niin monta, kun repesin sisältä sekä ulkoa, että niitä ei pystytty laskemaan edes. Ompelukin tapahtui ilman puudutusta. Kättärille kiitos vaan, seuraava syntyi suunnitelulla sektiolla!



Purin kuitenkin tän kaiken pelkopolilla ja jäi hyvä mieli siitä puolesta. Kätilö joka oli ekassa oli joku varahenkilö, joka ei ollut riittävän taitava, tai jonka taidot oli jostain 70-80-luvulta peräisin.

vallalla Talvisota-tyyppistä ajattelua, että kipu kuuluu synnytykseen. Mielestäni kuitenkin synnyttäjä itse päättää millaista kivunlievitystä hän tarvitsee. Esim. Helsingin synnytyssairaaloissa ollaan vahvasti menossa siihen suuntaan, että synyttäjä puudutetaan myös ponnistusvaiheessa tarpeen mukaan. Monissa muissa maissahan on itsestään selvää, että synnytys ei äidin niin toivoessa ole kivulias missään vaiheessa.



Pudendaali-puudutusta käytetään vaihtelevasti eri sairaaloissa. Jos se hyvin onnistuu, lantionpohja puutuu täysin ponnistusvaiheessa.



Kaikki äidit eivät kuitenkaan halua synnyttää umpipuuduksissa, ja ponnistussuunnan löytyminen voi varsinkin ensisynnyttäjällä olla hankalaa.



Pitäisi olla kuitenkin itsestään selvää, että synnyttäjän arvio kivunlivityksen tarpeesta on keskeisin, ei henkilökunnan.

Mietin, miksi luontoäiti on järjestänyt sekä lapselle että naiselle synnyksen niin, että kummatkin joutuvat kärsimään? Ei siinä nyt taida olla mitään tekemistä ton valinnan kanssa. Kyllähän kaikki kärsii (enenmmän tai vähemmnän) synnytyksessä.

Se vaan on niin että koska me ollaa fiksuja ihmisiä jotka synnyttävät isoaivoisia vauvoja on synnytyksestä tullut vaikea ja riskialtis. Itse olen sitä mieltä että monet ongelmat synnytyksessä johtuu siihen keinotekoisesta puuttumisesta, mutta toisaalta ne monet keinotekoiset keinot samalla jatkuvasti pelastavat vauvoja. Jos mun synnytyksiin ei olisi puututtu voisin sanoa että olen kaksinkertaisella jatkoajalla, saunasta en olisi henkiin jäänyt. Tai sitten olisin jäänyt, jos niitten kulkua ei olisi yritetty lääkkeillä muokata.

Synnytyksestä tullut sen takia riskialtis ja vaikea, koska ihmiset on älykkäitä? Selitäs tarkemmin. Siis kuulostaa kyllä ihan mielenkiinotiselta, mutta vähän nyt vaatis jotain perusteluja.

Ihmisten elämä tai evoluutio on ollut tasapainoilua synnytysteiden koon, lantion koon ja aivojen koon ja vastasyntyneen kehitysasteen välillä. Vaikealla, vammautumiseen tai kuolemaan tai vastasyntyneen hylkäämiseen tms. johtavalla synnytyksellä ei ole mitään evolutiivistä hyötyä. Päinvastoin, monilla nisäkkäilläkin on hyvin helpot ja mutkattomat synnytykset. Joku gnuantilooppi pyöräyttää valtavan kokoisen vasikan parissa sekunnissa plöts vaan. Vasikka laukkaa emänsä vierellä parin tunnin sisään, jos ei laukkaa tai jos synnytys kestäisi kauemmin, molemmat joutuisivat petojen saaliiksi. Myöskään mitään eläinlääkäripalveluja ei luonnossa ole, joten kaikki ne eläimet joiden synnytykset on vaikeita, karsiutuvat luonnollisesti pois. Kaikilla nisäkkäillä voi kuitenkin tulla synnytyksessä komplikaatioita, johtuen siitä että poikasta ei voi synnyttää liian aikaisin, mutta ei myöskään liian myöhään. Siinä välillä on sopiva, mutta jollakin voi synnytyksen käynnistyminen venyä ja poikanen olla liian suuri. Tietysti isompia poikasia synnyttävillä myös poikasen asentovirhe voi olla se syy miksi synnytys ei onnistu. Niitä vääriä tarjontoja voi tulla, koska poikasella kuitenkin raajat ja aivot jo siellä kohdussa toimii, ja se saattaa joutua huonoon asentoon. Tai sitten on joku häiriö eikä poikanen käänny tms.

Ihmisen osalta syntymisestä ja synnyttämisestä elävänä selviäminen olisi helpompaa jos ihmisen lantio olisi eri asennossa ja jos vauva ja etenkin vauvan pää olisi pienempi. Ihmisvauva joutuu syntyessään kiertymään ympäri ja tekemään sellaisen ässämutkan ennen kuin pääsee ulos. Pää voi olla liian suuri väylään nähden. Kuitenkin jos lantio ei olisi näin ahdas, ihminen ei kävelisi pystyssä. Isot aivot aikuisena vaatii isoa päätä myös lapsena, ja ihmisen päähän itseasiassa vain pienenee suhteessa kehoon ihmisen kasvaessa. Jos vauva syntyisi kehittymättömämpänä, siis varhaisemmilla viikoilla, hänen päänsä olisi toki pienempi, mutta hän olisi vielä avuttomampi pärjäämään ulkomaailmassa, niin kuin keskosten osalta nähdään. Ihmisvauva on jo nyt hyvin avuton ja vaatii jatkuvaa hoivaa, verrattuna vaikka simpanssin poikaseen, jo pään kannattelu (ne suuret aivot) on liian vaikeaa, joten paljon pienempänä ei voi syntyä. Ihminen ei voisi syntyä gnun kropalla varustettuna (siis sellaisella vartalolla, jolla pää nousee pystyyn heti ja jalat potkii leijonaa tuntia myöhemmin), koska se ei kerta kaikkiaan mahtuisi kohtuun ja syntymään yhdessä aivojen kanssa.

Kuitenkin myös ihmisen evoluutiossa vaikuttaa se ongelmattomien synnytysten tuoma etu. Kaikilla meillä on sukupuussamme katkeamaton nauha synnytyksiä, joista ainakin lapsi on selvinnyt hengissä. Evoluution aikana (siis jo ennen ihmisten eriytymistä omaksi lajikseen) se ongelmaton synnytys on ollut yksi merkittävä "kriteeri" lajin selviytymiselle, ja aika nerokkaasti se hoituukin usein. Ehto sen toteutumiselle on yleensä se että synnyttäjä on rauhallinen ja kuuntelee kehoaan, jolloin vereen tulee happea, hormonitoiminta on parhaimmillaan ja asento hakeutuu oikeaksi jne. Kipua tarvitaan jonkun verran, jotta synnyttäjä osaisi ja haluaisi ponnistaa eikä luovuttaisi, ja jotta endorfiinia yms. erittyisi.

Tästä tuleekin se ristiriita, toisaalta ihmisen synnytyksissä sattuu kaikenlaista komplikaatiota näistä lajimme ominaispiirteistä johtuen, toisaalta taas monessa tapauksessa synnytys sujuisi parhaiten luonnostaan, ja kaikenlainen puuttuminen vain häiritsee tapahtumaa. Ja kaikkea siltä väliltä. Milläs erottaa nämä tapaukset etukäteen, ei millään... Nyt sairaalamaailmassa haetaankin mielestäni kompromissia, toisaalta kannustetaan pehmeitäkin metodeja ja ei olla menossa täysin medikalisoituun synnnytykseen, toisaalta pidetään valmius modernin lääketieteen tulla väliin ajoissa. Joskus sitten tulee virhearvioita, väistämättä, koska ihmisiä ne kätilötkin on ja lääkärit myös.

Eli ponnistusvaiheeseen voi saada kivunlievitystä ja kätilö on toiminut väärin? Onko valituksen paikka? Kertokaa nyt joku mielipiteenne!! ap

Sairaaloilla on erilaisia toimintaohjeita. Selvitys tietysti kannattaa pyytää ja jos oloasi helpottaa niin tee se valitus. Voihan olla että kyseisen sairaalan ohjeita muokataan valituksen jälkeen.

ja täysin tunnoton koko ponnistusvaiheen tokaa synnyttäessä ja hyin onnistui. (no. 10 )

Siinä vaiheessa ei kuule mitään selkäydinpuudutteita laiteta kun ponnistusvaihe pääsee alkamaan!! Pudendaalihermo voidaan ponnistamista varten puuduttaa, mutta se lienee aika harvinaista. Itse en tiedä ketään jolle se olis laitettu, ja mun tuttavapiiri on todella, todella laaja, satoja synnytyksiä eri puolilla Suomea...

Minä olisin Jyväskylässä tuon puudendaalipuudutteen saanut mutta en sitten tarvinnut, kun spinaalipuudutus vaikutti vielä ponnistusvaiheessa. Synnytyspelkoisen kannattaa käydä pelkopolilla ennen synnytystä. Siellä nämä kivunlievitys ym. asiat voidaan käydä läi ja kirjata valmiiksi papereihin. Itslläni ainakin hyvät kokemukset.

Olen aina ihmetellyt miksi ihmiset ei käytä sitä?

Olen synnyttänyt kolme ja ottanut aina pudendaalin, eikä tunnu missään.

Varsinkin imukuppiulosautossa pudendaali olisi ihanteellinen, miksi sitä ei käytetä?



Olen tietysti ottanut itse selvää tästä vaihtoehdosta ennen kun edes raskaaksi hankkiuduin, ei sitä kukaan ole tarjoamaan tullut. Kai ne kätilöt on sen verran sadistista porukkaa luonnostaan.;)

Kummallakin kerralla erittäin myönteistä kipulääkkeiden suhteen. Ekalla kerralla sain epiduraalin ja sitä lisättiin vielä. Lisäksi oli ilokaasua ja kysyi multa koko ajan, tarvinko vielä jotain muuta.



Toisella kerralla ilokaasua, aqua-rakkula (ei toiminut) ja spinaalipuudute. Näitäkin kätilö itse tarjoili ennen kuin tajusin edes pyytää.

..minusta alkoi tuntua siltä, että kyse on vain ja ainoastaan hoitohenkilökunnan ammattitaidosta, -ylpeydestä, persoonallisuudesta ja halusta / haluttomuudesta kehittyä työssään ja hoitaa potilastaan / asiakastaan mahdollisimman hyvin.

Yhtä lailla kun vaikkapa partureita on kovin monenlaisia, niin on myös kätilöitä. Osuva vertauskuva on esimerkiksi tämä: parturi, joka haluaa käsitellä asiakkaansa mahdollisimman nopeasti, jotta voi esimerkiksi maksimoida oman vapaa-aikansa ja taukojensa pituuden, sekoittaa joko tahallaan tai tahattomasti liian vahvat väriaineseokset, jotta hiukset värjääntyvät nopeammin - sillä seurauksella, että hiukset 'palavat'. Kätilö, joka haluaa hoitaa synnytyksen mahdollisimman nopeasti, saattaa vauvan / potilaan hyvinvoinnin sijaan todellisuudessa ajatella omaa etuaan: ilman puudutusta nopeampi synnytys ja vähemmän hommaa. Taukohuoneessa taisi olla pullaa ja uusi Seiska. Ei pidä tietenkään yleistää, mutta meitä on niin monenlaisia...

Olen varma, että osaavissa käsissä haasteellisetkin synnytykset voidaan hoitaa siedettävillä kivuilla, ilman pysyviä traumoja. Osaamattomissa / välinpitämättömissä käsissä ei voi kuin toivoa hyvää tuuria.

Valitus on varmasti AP:n ja monen muun tapauksessa aiheellinen, MUTTA, Suomen maassa se ei johda mihinkään. Hoitohenkilökunta suojelee toisiaan. Nimimerkillä yhden hoitovirhe-valitusprosessin kokonaisuudessaan läpikäyneenä.

mä ainakin haluaisin keskustella kätilön kanssa. Mukaan ehkä se psykologi, jolla käyt ja ehkä sitten vielä joku sairaalan edustaja. Käytte sen synnytyksen läpi ja kysyt siellä niiden puudutteiden panttaamisesta. Oliko joku syy miksei annettu ja oliko toimittu oikein.



Jos tämän jälkee susta tuntuu, että väärin on toimittu, niin sitten sitä valitusta kehiin. Ensin kannattaa tutkia ja ottaa selvää asioista. Sitten vasta alkaa valittamaan, kun faktat on selvillä.



Sitten oma mielipiteeni: en ymmärrä miksi synnytyksessa pitää kokea ja tuntea kaikki kipu ilman lievitystä. Se kun tuntuu olevan se syy siihen puudutuskielteisyyteen. Täytyy muka tuntea ne supistukset ja kivut, että osaa ponnistaa oikein. Paskat sanon minä.



Yleensähän on kaikki anturit ja mittarit käytössä, josta näkee, milloin supistaa. Jos on niin puuduksissa, ettei niitä tunne, niin kyllä niistä käyristä näkee milloin pitää ponnistaa ja jos ponnistaa "väärin", niin kätilö voi avata suunsa ja sanoa mihinin pitäisi suunnata ja milloin vähän toppuutella.



Ite sain spinaalin vähän liian myöhään ja en tuntenut ponnistuksessa mitään (luojan kiitos). Kätilö tästä ihan hädissään ja voivotteli, että pitääkö nyt lähteä imukuppia hakemaan. Ihan kun en voisi ponnistaa lasta ulos, jos en tunne kipua!

Olen monesti miettinyt, että miten paradoksaalista on perustella luomusynnytyksiä sillä, että ennenkin ovat naiset ilman kivunlievityksiä lapsensa maailmaan saattaneet. (Ja muutenkin edelleen koetaan, että kivunlievitys synnytyksessä on luonnoton asia.) Miksi sitten ei pidetä luonnottamana puudutusta lonkkaleikkauksessa, poskionteloiden punktioinnissa, hampaita poratessa ja poistaessa, jne.? Eihän niihinkään ollut ennen puudutuksia. Miksi kaikesta muusta johtuvaa kipua saa lievittää, mutta synnytyskipua ei?

Minulle ei mene läpi vastaus, että siitä on haittaa synnyttämiselle & lapselle. Kuten aiemmin kirjoitin: jos on itseään kehittävä ja potilaastaan välittävä ammattilainen kyseessä, tuntee erilaiset kivunlievitysmenetelmät ja osaa auttaa potilastaan.

Numerolle 34: Kyllä maakohtaisia eroja on. Itse olen synnyttänyt Espanjassa ja hienosti meni molemmat synnytykset. Mun tietääkseni täällä epiduraalin saa jotain 80-90% synnyttäjistä niin julkisella kuin yksityiselläkin eikä keneltäkään ole otettu puudutuksia pois ennen ponnistusvaihetta. Ja olen todella monen äidin kanssa jutellut näistä asioista. Ei täällä kukaan ole kertonut samanlaisia kauhujuttuja kuin suomalaiset naiset. Voi johtua tietty täkäläisten positiivisesta asenteestakin.

Mulla oli sama todella ammattitaitoinen kätilö molemmilla kerroilla ja hän osasi arvioida puudutuksen määrän sillä tavalla etten ponnistaessa tuntenut kipua vaan painetta joten ihan tunnoton en ollut. Ponnistin hänen ohjeiden mukaan ja aivan lasten leikkiä oli. Esikoista ponnistin 5 minuuttia ja kakkosta jotain kolme kertaa. Molemmilla kerroilla kaksi tikkiä ja synnytyksien kestot alle viisi tuntia. Jos epiduraali todella hidastaisi ponnistusta niin kuinka nopeaan nuo lapsukaiset olis sitten putkahtaneet. Kätilö kyllä sanoi että olen luontoäidin suosikki näissä asioissa joten mun tapaus ei varmaan ole kovin normaali. Toivottavasti kaikki tästä ketjusta säikähtäneet ensisynnyttäjät lukevat mun viestin sillä voin vannoa että synnytys voi olla myös miellyttävä tapahtuma. Itse olin menossa pelkosektioon jonka saa täällä ihan helposti rahatukkua vilauttelemalla mutta luontoäiti päätti toisin ja esikoinen tuli niin nopeasti ja vielä yöllä ettei mun gyne ehtinyt paikan päälle mua leikkelemään. Nyt olen tosi tyytyväinen siihen että synnytin alakautta.

Täällä on myös ihan selviö että monikkoraskaudet, perätilat ja isot vauvat menee sektioon ja jos äiti haluaa toisin häntä pidetään ihan hulluna. Eli melkein päinvastoin kuin Suomessa.

Niin, ja sitten on tullut joku uusi epiduraali "walking epidural" joka ei sido äitiä samalla tavalla sänkyyn vaan pystyy käveleen normaalisti jotta vauva pääsee laskeutumaan mutta kivut ei ole niin voimakkaat. Sitä testaillaan nyt muutamassa julkisessa sairaalassa ainakin Madridin alueella.

kohdunkaulanpuudutuusta eli PC-puudutusta ei voida laittaa enää ponnistusvaiheen alkaessa, koska se on mahdoton laittaa silloin, kun kohdunsuu on täysin auki (ei reunoja puudutteen laitolle). Pudenduspuudutuksen voi hyvinkin laittaa ponnistusvaiheeseen. Siinä käytettään samaa puudutetta ja lähes samanlaista neulaa kuin pc:ssä, mutta laitetaan synnytyskanavassa alemmas, pudendaalihermoon molemmin puolin.

ponnistusvaiheeseen puudutteita, siis etukäteen äitiyspolilla ruinannut.



Pudendaal tai mikä lie nimeltään on, joka pistetään piitkällä neulalla johonkin hermoihin alapäähän, oli ok, paitsi laittaminen sattui hetken julman paljon.



Spinaalista ei ollut ponnistusvaiheessa mitään iloa, tosin vaikutus saattoi olla jo hiipumassa.



Epiduraali oli kerran tosi hyvä, ei muistaakseni ollut lainkaan tuntoa alapäässä, ompelu ei sattunut eikä jälkisupistuksistakaan ollut harmia heti, koska puudute vaikutti vielä jonkin aikaa synnytyksen jälkeen. (Edellisellä kerralla oksentelin jälkisupistuskipujen takia jo synnytyssalissa).



Seuraavalla kerralla epiduraali sitten ei yllättäen vaikuttanutkaan alas asti, eli ihan luomukivuilla mentiin ponnistusvaihe, oli karmeaa. Onneksi ponnistus kesti tällä kertaa vain parikymmentä minuuttia. Ompelu sattui jumalattomasti, ilokaasua vedin niin paljon kuin pystyin.

2004 ja kävin raskauden puolivälissä pelkopolilla, jossa sain varmistuksen synnytyksessä saatavilla olevista puudutteista. Synnytyksen käynnistyttyä sain epiduraalin melko nopeasti sairaalaan saavuttuani, jota lisättiin kokoajan. Lisäksi sain juuri ennen ponnistusvaihetta pudendaalin.



Synnytys oli täysin kivuton ja pystyin ponnistamaan aivan normaalisti hyvien kätilön ohjeistuksien kanssa. Kaikkineen synnytys kesti n. 6 h, joista ensimmäiset 3 h nukuin :D

ettei kaikkia puudutuksia saa automaationa. Siinä kun on aina se vaara, että ne eivät sovikaan, tai vauvan vointi heikkenee. Eihän voi olla itseisarvo, että tungetaan kemiallisia aineita synnyttäjään heti kun vaan synnytyssaliin joudutaan.



Mulla oli ekassa synnytyksessä epiduraalia yksi annos, ja vaikkei vaikutusta enää ollut (kuulemma) ponnistusvaiheessa, ei se silti sattunut. Tokan synnytyksen vedin luomuna, vaikka olin päättänyt ottaa jotain, että tulee mukava synnytys. No, en tiennyt vielä silloin, että luomusynnytys voi olla mukava ja nopea. Lapsivedet menivät itsekseen, ja siitä viiden minuutin kuluttua oli tullut jo lapsikin. Ei siinä ehtinyt edes ponnistusasentoa mietiskellä... Puudutukset olisivat olleet ihan turhaa "myrkyttämistä". Jos vielä synnytän, luomuna varmaan teen senkin...