Ponnistusvaiheeseen ei voi ottaa puudutusta, onko totta?

molemmissa synnytyksissä epiduraalia lisättiin vielä hetkeä ennen kun aloitin ponnistuksen (tosin molemmilla kerroilla ponnistusvaiheen alku tuli vähän yllätyksenä).



Epiduraali teki sen että supistuksia oli vähän hankala tuntea, mutta mies katsoi käyrältä koska tuli supistus ja kertoi minulle jotta tiesin koska ponnistin! Tokalla kerralla tunsin jonkun verran itsekin niitä suppareita, en kipua mutta tunsin kuitenkin koska supistus tulee.



Eka ponnistuvaihe oli 6 min ja toinen 8 min.

Miten ootte voinu muuten ponnistaa lapsen maailmaan muutamassa minuutissa? Onko tullut pahat repeämät tms?

Toinen 5min, ei tikkejä.

Kolmas 5min, 2 tikkiä.

Kahdessa ensimäisessä minispinaali ja kolmannessa epiduraali. Monella menee ponnistusvaihe pieleen kun puhkutaan väärään suuntaan naama punaisena.

Miten ootte voinu muuten ponnistaa lapsen maailmaan muutamassa minuutissa? Onko tullut pahat repeämät tms?

Esikoisen syntyessä tehtiin eppari, kahden muun syntyessä repesin muutaman tikin verran. Ei ollut mikään ongelma, joka kerran pystyin istumaan ihan hyvin ja tikit paranivat nopeasti, eikä arpikudostakaan ole ollut haitaksi asti. Ainoa kiusa on ollut tosiaan tuo ompeluvaihe, kun jostain syystä alapäästäni ei saa tuntoa pois normaalikonsteilla.

miksi luontoäiti on järjestänyt elämän alkamisen näin? N

Eikö ponnistusvaihe ole se kun oikeesti työnnetään sitä lasta ulos? Vai onko se jotenkin vaihe jossa kohdunsuu auki - vauva ulkona? Miten voi ponnistaa kolme tuntia putkeen?

Mä en nyt ihan tohon lähtis.

Mietin, miksi luontoäiti on järjestänyt sekä lapselle että naiselle synnyksen niin, että kummatkin joutuvat kärsimään? Ei siinä nyt taida olla mitään tekemistä ton valinnan kanssa. Kyllähän kaikki kärsii (enenmmän tai vähemmnän) synnytyksessä.

Se vaan on niin että koska me ollaa fiksuja ihmisiä jotka synnyttävät isoaivoisia vauvoja on synnytyksestä tullut vaikea ja riskialtis. Itse olen sitä mieltä että monet ongelmat synnytyksessä johtuu siihen keinotekoisesta puuttumisesta, mutta toisaalta ne monet keinotekoiset keinot samalla jatkuvasti pelastavat vauvoja. Jos mun synnytyksiin ei olisi puututtu voisin sanoa että olen kaksinkertaisella jatkoajalla, saunasta en olisi henkiin jäänyt. Tai sitten olisin jäänyt, jos niitten kulkua ei olisi yritetty lääkkeillä muokata.

Miten ootte voinu muuten ponnistaa lapsen maailmaan muutamassa minuutissa? Onko tullut pahat repeämät tms?

tokalla kerralla 8 min ponnistusvaihe eikä yhtään tikkiä.

t. 63

miksi luontoäiti on järjestänyt elämän alkamisen näin? N

Eikö ponnistusvaihe ole se kun oikeesti työnnetään sitä lasta ulos? Vai onko se jotenkin vaihe jossa kohdunsuu auki - vauva ulkona? Miten voi ponnistaa kolme tuntia putkeen?

Mä en nyt ihan tohon lähtis.

Mietin, miksi luontoäiti on järjestänyt sekä lapselle että naiselle synnyksen niin, että kummatkin joutuvat kärsimään? Ei siinä nyt taida olla mitään tekemistä ton valinnan kanssa. Kyllähän kaikki kärsii (enenmmän tai vähemmnän) synnytyksessä.

Se vaan on niin että koska me ollaa fiksuja ihmisiä jotka synnyttävät isoaivoisia vauvoja on synnytyksestä tullut vaikea ja riskialtis. Itse olen sitä mieltä että monet ongelmat synnytyksessä johtuu siihen keinotekoisesta puuttumisesta, mutta toisaalta ne monet keinotekoiset keinot samalla jatkuvasti pelastavat vauvoja. Jos mun synnytyksiin ei olisi puututtu voisin sanoa että olen kaksinkertaisella jatkoajalla, saunasta en olisi henkiin jäänyt. Tai sitten olisin jäänyt, jos niitten kulkua ei olisi yritetty lääkkeillä muokata.

Synnytyksestä tullut sen takia riskialtis ja vaikea, koska ihmiset on älykkäitä? Selitäs tarkemmin. Siis kuulostaa kyllä ihan mielenkiinotiselta, mutta vähän nyt vaatis jotain perusteluja.

Esikoisen synnytys kesti n.18h virallisesti (24h vesien menosta). Kivut olivat niin kovat etten ollut osannut kuvitellakaan. Kuitenkin olin lukenut etukäteen jos jonkinmoista "luomumyönteistä" kirjaa, olin treenannut hengittelyä ym rentoutumiskeinoja ;)



Sain ensin ilokaasua, sitten petidiiniä (joka ei vienyt kipuja vaan sekoitti vaan pään), lopulta epiduraalipuudutuksen. Epiduraalipuudutusta annettiin uudestaan vielä pari kertaa, viimeinen satsi vielä ponnistusvaiheen alussa.



Ymmärsin että epiduraalipuudutus koostuu kipulääkkeestä ja puudutuksesta, ja sain viimeiseksi vain sen "puolikkaan" eli pelkän kipulääkkeen. Auttoi hyvin, ilman sitä en enää jaksanut kipua eikä ponnistamisesta tullut mitään. Kun kipu lievittyi, pystyin taas ponnistamaan ja tunsin ihan hyvin paineen milloin "ponnistutti" ja vauva syntyi ilman imukuppeja ym.



Olen ikuisesti kiitollinen tälle nuorehkolle kätilölle joka selvästi oli kivunlievityksen kannalla- ei pantannut sitä tosiaan. Synnytyssairaalana Naistenklinikka.



Kuopuksen synnytyksessä sain myös epiduraalin, ja se vaikutti vielä kun vauva syntyi, synnytyksen kesto alle 3h!

Ennen kuopuksen syntymää kävin pelkopolilla. Suurin pelkoni oli juuri se, että jos kohdalle osuukin tällainen kipulääkkeiden "pihtaaja-kätilö", enkä saakaan enää esim. ponnistusvaiheessa kivunlievitystä. Papereihin kirjattiin sitten nämä toiveet, mikä helpotti oloa paljon.



Enpä silloin tiennyt että melkoiseen mankeliin jouduttiin vauvan kriittisen tilan takia, 3kk menikin sitten sairaalassa vauvalla, mutta loppu hyvin, ja jos ajatellaan kuopuksen pelkkää syntymää niin se meni hyvin ja tuntui kovin helpolta esikoisen synnytykseen verrattuna.

eivät olleet mitenkään siitä kertoneet eivätkä tarjonneet, mutta olin onneksi kuullut aikaisemmin että sellainen on olemassa ja pyysin sitten ponnistusvaiheen alkaessa. Ja ponnistus sujui kivutta :) Olin juuri tuota vaihetta etukäteen kauheasti jännittänyt ja pelännyt..ja lapsikin oli suht iso, 3,7kg.

Eli ponnistusvaiheeseen voi saada kivunlievitystä ja kätilö on toiminut väärin? Onko valituksen paikka? Kertokaa nyt joku mielipiteenne!!



ap

kyllä voi saada kivunlievitystä ponnistusvaiheessa, tämä on minun kokemukseni! Ja kun näitä tarinoita kuulee, niin tuntuu olevan tosi yleistä että jostain syystä kivunlievitystä kovasti pantataan..



Omissa synnytyksissä siis molemmissa ollut epiduraalipuudutus vielä vaikuttamassa ponnistusvaiheessa, ja sitä siis lisättiinkin vielä siinä vaiheessa - eli kyllä voi saada eikä synnytys ainakaan omalla kohdallani siitä pitkittynyt- päinvastoin!

Onneksi oli kivunlivitysmyönteinen kätilö!



t.69

jotain tieteellistä perustetta? Vai tapahtuuko sitä vain siksi, koska ihmsillä on käsitys, että puudutukset sotkee ponnistusvaiheen.

kun näitä kirjoituksia luki. Toisille kivunlievitystä oli oikein tarjottu ja itse jouduuin olemaan tuskieni kanssa koko ponnistusvaiheen joka siis kesti 1h 15min. Mikähän tähänkin olotilaan nyt auttais? Uni ei ainakaan tuu :/



ap

ettei MUKA pysty ponnistamaan/tunne ponnistamisen tarvetta jos puudutus päällä. Mutta jotenkin tuntuu että tämä on jokin vanha päähänpinttymä mitä hoetaan ja siitä pidetään kiinni tottumuksen takia. En tiedä.



Oma kätilöni sanoi silloin, että totta kai saa lisää kivunlievitystä, ja että hänen kokemuksensa mukaan usein käy niin että kun synnyttäjä saa kivunlievitystä, hän pystyy hieman rentoutumaan ja ponnistusvaihe on sen takia paljon helpompi. Minä allekirjoitan tämän kyllä,kahden synnytyksen kokemuksella..



t.69&72

Onko mitään aihetta???? EIKÖ TÄHÄN VOIS JOKU VASTATA

joten ei se välttämttä ole mikään virhe olla antamatta kivunlievitystä. Mutta olisi ehkä paikallaan ap:n pyytää selvitys ja perustelut kätilön toiminnasta synnytyksen aikana. Kun juttelin synnärillä muiden äitien kanssa oli heillä hyvinkin vaihtelevia kokemuksia eri sairaaloista. Yksi nainen ei halunnutenää synnyttää siellä missä oli esikoisensa saanut koska siellä synnytettiin mahdollisimman luomusti.

sain epiduraalin just ennen ponnistusta ja ei se kyllä millään lailla haitannut. Ei siitä kyllä varmaan hyötyäkään ollut. Samanlaisia, suht helppoja, on mulla ponnistusvaiheet olleet.

Mulle annettiin pyynnöstä epiduraali kun olin x määrän senttejä auki, yli viisi senttiä kuitenkin. Luulen itse että oli jo lähellä sitä kymmentä, mutta kohdunsuun tilanne oli tarkistettu 1-2 tuntia aiemmin kerran (5cm) joten se jäi katsomatta. Välittömästi epiduraalin vaikutuksen iskettyä ja supistuskivun hävittyä alkoi tuntua se ponnistamisen tarve, jota en tuntenut yhtään ennen sitä puudutusta. Ennen epiduraalia kaikki tuntemukset olivat jotenkin ylempänä, vatsassa ja selässä, puudutuksen jälkeen tuntuma siirtyi paljon alemmas, kohtuun jollain tavalla, ja alkoi tuntua siltä että jotakin tosiaan alakautta on tulossa.



Hoitaja sanoi että se ponnistamisen tarve kuuluu asiaan, ja tunne voimistuu kun alkaa oikea ponnistusvaihe.



Minä sitten nukahdin puudutuksen rauhoittamana, ja kun heräilin niin vedet meni, kohdunsuun tilanne todettiin täysin auki, ja sain ruveta ponnistamaan. Vesien meno lisäsi taas vähän tuntemuksia (ei juuri kipua kuitenkaan), mutta ponnistamisen tarve oli ihan samanlainen kuin pari tuntia aiemmin, epiduraalin saamisen jälkeen. Ihmettelin tätä, ja luulen että se johtuu siitä että olin jo silloin epiduraalin laittamisen aikaan pitkälle auennut, ja jos se kohdunsuu olisi katsottu, en olisi puudutusta enää saanut. Silloin olisin jatkanut kävelemistä nukkumisen sijaan, vedet olisi menneet nopeasti ja varmaan ponnistamisen tarve olisi siinä vaiheessa tuntunut kivunkin läpi. Kipu ei ollut missään vaiheessa ennen epiduraalia liian kova, mutta olin väsynyt ja pelkäsin kuitenkin sen verran synnytystä, että pyysin sen "varmuuden vuoksi".



Ponnistaminen sujui epiduraalista huolimatta ihan hyvin, kyllä se kirpaisi tietysti kun emättimestä punkee päätä ulos, mutta aika vähällä kivulla selvisin siitäkin. Kätilö sanoi tosiaan ettei epiduraali vaikuta ponnistusvaiheen kipuun, mutta olen kyllä eri mieltä siltä osin että ainakaan ne voimistuneet supistukset ei tuntuneet kipeiltä ja pysyin kohtuullisen järjissäni koko ajan. Ainoat voimakkaammat tuntemukset oli alapäässä. Yksi lyhyt hetki oli kun vauva oli jo tulossa ja supistusta ei tullut, jos ei olisi ollut kipulääkitystä en varmaan olisi pysähtynyt "lepäilemään" siinä vaiheessa. Supistukset palasivat onneksi nopeasti ja vauva syntyi hyväkuntoisena.



Seuraavassa synnytyksessä varmaankin täytyy lähteä sairaalaan nopeasti ja kokeilla ilman puudutuksia, miten käy.

Itselläni tuollaista v 2003, kai sielläkin jo nyt on nykyaika.?

Vuonna 2009 tehtiin sektio (vielä vanhoissa tiloissa).

Nythän siellä on ihan tämän vuosituhannen tilatkin.

Ollaan hypätty 50-luvulta 60v eteenpäin.

Jos luoja suo, niin syyskuussa pääsen testaamaan ne uudet tilat ;-)

epiduraali vaikutti vielä liiankin voimakkaasti ponnistusvaiheessa. En tuntenut supistuksia ollenkaan joten ponnistaminen oli todella vaikeaa. Koko ajan tuntui siltä, että tarvitsee ponnistaa, mutta ei supistuksia jotka kertoisivat oikean ajan ponnistaa. Kesti puoli tuntia, lopuksi kätilö teki episotomian kun mulla rupesi voimat loppumaan eikä imukuppia haluttu käyttää kun ihan viimeisenä vaihtoehtona. Sen lisäksi tuli myös repeämiä. Jos ikinä synnytän uudestaan haluan tuntea enemmän. Synnytyskipu olisi parempi vaihtoehto kuin niistä repeämistä toipuminen.

eli neljä synnytystä takana, ilman tujumpia kipulääkkeitä.

Ja syynä se, että sinnittelin aina liian pitkälle ilman kivunlievitystä ja sitten kun sitä anelin,sanoivat että ei voi enää antaa.

2. synnytyksessä lääkäri oli jo salissa, että laittaisi kohdunkaulakanavaan puudutuksen, mutta olin 8 cm auki, eikä kanavaa jäljellä. Näin minulle sanottiin, ja puudutus jäi laittamatta.



Kahdelta viimeiseltä imin ilokaasua, mutta en ponnistusvaiheessa, ja näin jälestä päin mietittynä pystyyköhän itse ponnistamiseen keskittymään jos tuskissaan imee ilokaasua. Yhtäkkiä tuntuisi, että kun ponnistan, pidätän hengitystä, kuinka voin samalla impata kaasuja naamaan?



En silti aliarvioi ap:n traumaa, koska viimeisestä synnytyksestä(1h 52min, ponnistusvaihe 1 min, itsellä vuoto,lapsella hapenpuute jne) jäi aikamoiset traumat.



Ja sairaala oli KPKS



viikon päästä viidennen ja viimeisen synnytyksen käynnistys :/ AWWW