Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ponnistusvaiheeseen ei voi ottaa puudutusta, onko totta?
17.01.2011 |
3kk synnytyksestä ja lueskelin noita synnytyskokemuskia ja siellä ihmiset kertoivat kivuttomasta ponnistusvaiheesta.
Itselläni ei todellakaan ollut kivutonta. Kaikkea muuta. Ponnistusvaihe kesti 1h 15min ja lopulta imukupilla otettiin. Kätilö ei antanut ennen ponnistusvaihetta ottaa edes ilokaasua, koska ei ponnistuksesta olisi kuulema tulut puudutusten kanssa mitään. No eipä siitä tullut sitten muutenkaan ja aivan järkyttävät kivut koin ja traumat jäi. Ja niitä traumoja joudun nyt psykologin kanssa setvimään...
Oliko tuo kätilön toiminta ihan epäasiallista? vai pitääkö ihmisen todella kestää ponnistuvaihe kaikkine kipuineen ilman puudutuksia?
Kommentit (101)
Ponnistusvaihe kesti 2h 45min.
Lopulta virhetarjontainen vauva saatiin ulos imukupilla monen yrityksen jälkeen.
Imukuppi irtosi ensin 2 kertaa ja jätti melkoisen jäljet vauvan päähän.
Kolmannella kerralla onnistui ja repesinkin sitten ihan urakalla sisältä ja ulkoa.
Seuraavaksi vauva elvytykseen kalpean velttona ja hiljaisena.
En saanut pientä nyyttiä edes rinnalle heti.
Onneksi kuitenkin vauva virkosi.
Olenkin miettinyt jälkeenpäin, että olisikohan ollut jossain vaiheessa sektiopäätöksen paikka?
Seuraava lapsi syntyi suunnitellulla (pelko)sektiolla JOSTAIN KUMMAN SYYSTÄ!?!
Anteeksi huutoni.
Huudosta taas tuli mieleeni, etten huutanut synnytyksessä ollenkaan.
En vain pystynyt. Sattui aivan liikaa.
Jos olisi sattunut hiukan vähemmän, niin olisin varmaan huutanut.
Nyt olen raskaana ja arvatkaapas vaikka ihan huvikseen synnytystapa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekis hyvää, että pääsis konkreettisesti tämän tuskan kätilölle kertomaan. Ja en halua, että muut naiset sen kätilön kohtelussa joutuvat saman kokemaan.
toinen synnytys käynnistettiin. Käynnistyksen takia supistukset olivat valtavan kivuliaat, tuntui kun supistus olisi jäänyt päälle eikä helpottanut ollenkaan. Heti kun pääsin saliin laitettiin minulle spinaalipuudutus ja vaikutus oli todella nopea. En tuntenut ollenkaan kipuja. Kuin spinaalin vaikutus lakkasi sain epiduraali puudutuksen. Olin 9 cm auki ja sain silti uuden satsin epiduraalia. Ja tämän ansiosta voin rehellisesti sanoa, että en tuntenut lainkaan kipua ponnistusvaiheessa. tunsin ihan normaalin kakkahädän mikä nyt joka päivä tässä elämässä tulee jonka ansiosta tiesin että nyt pitää ponnistaa. Kun tarve hävisi, naureskeltiin ja oikein jouduttiin odottamaan että tulisi nyt se tunne taas että saataisiin jo vauva pois. Tämä oli ihan taivas minulle. Ensimmäinen kun oli 18 tunnin luomusynnytys kun epiduraali ei jostain syystä tehonnut ja pelkäsin niin toista synnytystä etukäteen.
En ole koskaan itse uskonut että kivutonta ponnistusvaihetta olisi olemassa mutta nyt uskon kun itse sen olen kokenut, kiitos hyvien puudutusten :)
Mulla ekassa synnytyksessä oli epiduraali ja synnytys päätyi leikkaukseen, kun vauva oli jumissa virhetarjonnassa. Toisessa synnytyksessä mulle tilattiin taas epiduraali, kun olin 4cm auki. Synnytys oli kuitenkin mulle toinen avautumisen osalta, joten vartin päästä olinkin 7cm auki ja epiduraali vaihdettiin kohdunkaulapuudutteeseen eli spinaalipuudutukseen lennosta. Epiduraali ei ymmärtääkseni saa olla enää siinä vaiheessa, kun ponnistetaan.
Spinaali vei suurimman osan kivuista ja supistukset tuntui aika vaimeina, vaikkei ollutkaan niin tuju kuin epiduraali, jonka läpi ei tuntunut mitään. Spinaalipuudute vaikutti edelleen, kun alettiin ponnistaa ja imukuppikaan ei sattunut mitenkään kovin paljoa, vaikka repesinkin jonkin verran.
että kumpikohan sulla sitten oikein oli?
miksi piti odottaa että tunto palautuu ennen ponnistusvaihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen ponnistusvaihe kesti 1h 5min ja oli elämäni helvetillisin kokemus. Vauva oli edellispäivänä (39+5) todettu kuolleeksi, joten sikiön vointikaan ei olisi ollut esteenä. Epiduraalia olin saanut kahdesti ja kun toinen satsi loppui, kätilö sanoi, etten saa enää lisää vaan nyt ponnistetaan.
Siinä vaiheessa supistetuksetkin loppuivat ja minulla oli ehdottomasti tarve olla ponnistamatta. Ja sitten piti vaan ponnistaa.
Siitä jäi kyllä trauma, jota vielä 6½v myöhemmin puitiin psykologin kanssa. Seuraavat kolme ovat syntyneet sektiolla omasta halustani ja ne olivat IHANIA kokemuksia.
Ponnistusvaihe kesti 2h 45min.
Lopulta virhetarjontainen vauva saatiin ulos imukupilla monen yrityksen jälkeen.
Imukuppi irtosi ensin 2 kertaa ja jätti melkoisen jäljet vauvan päähän.
Kolmannella kerralla onnistui ja repesinkin sitten ihan urakalla sisältä ja ulkoa.
Seuraavaksi vauva elvytykseen kalpean velttona ja hiljaisena.
En saanut pientä nyyttiä edes rinnalle heti.
Onneksi kuitenkin vauva virkosi.
Olenkin miettinyt jälkeenpäin, että olisikohan ollut jossain vaiheessa sektiopäätöksen paikka?
Seuraava lapsi syntyi suunnitellulla (pelko)sektiolla JOSTAIN KUMMAN SYYSTÄ!?!
Anteeksi huutoni.
Huudosta taas tuli mieleeni, etten huutanut synnytyksessä ollenkaan.
En vain pystynyt. Sattui aivan liikaa.
Jos olisi sattunut hiukan vähemmän, niin olisin varmaan huutanut.
Nyt olen raskaana ja arvatkaapas vaikka ihan huvikseen synnytystapa...
Missä synnytit? Järkyttävää, että tälläistä tapahtuu.
Jos minä ponnistin reilun tunnin ja joudun sen takia psykologilla käymään, niin en voi edes kuvitella sun tuntemuksia.
Eikö sulle tarjottu MITÄÄN kivunlievitystä tuona aikana?
Teitkö mitään valitusta?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulemma ollut tarpeeksi supistuksia kun aloin aueta, joten oksitosiinia lisäiltiin koko ajan.
Se teki aivan h*lvetilliset polttotuskat, mutta ei siinä supistuksetkaan paljon auta jos vauva on virheellisen tarjonnan takia jumissa.
Ponnistusvaihe kesti 2h 45min. Lopulta virhetarjontainen vauva saatiin ulos imukupilla monen yrityksen jälkeen. Imukuppi irtosi ensin 2 kertaa ja jätti melkoisen jäljet vauvan päähän. Kolmannella kerralla onnistui ja repesinkin sitten ihan urakalla sisältä ja ulkoa. Seuraavaksi vauva elvytykseen kalpean velttona ja hiljaisena. En saanut pientä nyyttiä edes rinnalle heti. Onneksi kuitenkin vauva virkosi. Olenkin miettinyt jälkeenpäin, että olisikohan ollut jossain vaiheessa sektiopäätöksen paikka? Seuraava lapsi syntyi suunnitellulla (pelko)sektiolla JOSTAIN KUMMAN SYYSTÄ!?! Anteeksi huutoni. Huudosta taas tuli mieleeni, etten huutanut synnytyksessä ollenkaan. En vain pystynyt. Sattui aivan liikaa. Jos olisi sattunut hiukan vähemmän, niin olisin varmaan huutanut. Nyt olen raskaana ja arvatkaapas vaikka ihan huvikseen synnytystapa...
Missä synnytit? Järkyttävää, että tälläistä tapahtuu. Jos minä ponnistin reilun tunnin ja joudun sen takia psykologilla käymään, niin en voi edes kuvitella sun tuntemuksia. Eikö sulle tarjottu MITÄÄN kivunlievitystä tuona aikana? Teitkö mitään valitusta? ap
Ei minkäännäköistä kivunlievitystä ponnistusvaiheen aikana.
En oikein ole varma, että täyttyykö tuossa joku kidutuspykälä. En siis tehnyt valitusta.
Sairaala oli E-KKS. Että lycka till ketkä sinne menevät...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhtä hyvin voisi olla epiduraali vahvasti päällä.Ja silti pystyy synnyttämään. Tietty semmonen pointti on, että ilokaasu toimii ainoastaan oikein hengitettynä, sitä pitää kiskoa täysin palkein heti kun käyrältä näkyy supistuksen alkavan. Joo-o näin se on, ei millään pysty keskittymään ponnistamiseen ja ilokaasun ottoon samaan aikaan.
Kohdunlkaulaa taas ei voi puudutta kun kohdunkaula on lyhentynyt (löysä/sitä ei ole?) tarpeeksi synnytystä ajatellen.
Itse jäin ilman puudutusta, koska lääkäri ei hehtinyt ajoissa, eikä ollut mihin laittaa.
Epiduraalia ei tossa vaiheessa kannata/pysty laittamaan, synnyttäjän pitäisi pystyä olemaan täysin liikkumatta pistämisen ajan..
Voiko näistä johonkin valittaa?
Ihan toistenkin naisten takia. Todella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja täysin tunnoton koko ponnistusvaiheen tokaa synnyttäessä ja hyin onnistui. (no. 10 )
Siinä vaiheessa ei kuule mitään selkäydinpuudutteita laiteta kun ponnistusvaihe pääsee alkamaan!! Pudendaalihermo voidaan ponnistamista varten puuduttaa, mutta se lienee aika harvinaista. Itse en tiedä ketään jolle se olis laitettu, ja mun tuttavapiiri on todella, todella laaja, satoja synnytyksiä eri puolilla Suomea...
Ja poikkeuksia on tästä tietysti lukuisia. enkä aina tiedä, miksi on poikettu.
Mutta tämä on pääsääntö ainakin pkseudun suurissa sairaaloissa. Ja syy on ponnistuskykyisyys ja voimaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon tosiaan kokenut kovia ja sitten tyypit leveilee puudutksilla, joita eiVÄT ole edes saanut?
Ja poikkeuksia on tästä tietysti lukuisia. enkä aina tiedä, miksi on poikettu.
Mutta tämä on pääsääntö ainakin pkseudun suurissa sairaaloissa. Ja syy on ponnistuskykyisyys ja voimaisuus.
No mitenkäs muissa maissa?
Eli siis toisin sanoen naiset kärsiköön ja oisko tämänkin päätöksen tehnyt mies, jolla ei mitään käsitystä synnytyskivuista?
Onko tuota edes tutkittu mitenkään? Onko todella niin, että nainen olisi kipuja kestäessään jotenkin ponnistuskykyisempi ja vaoimakkaampi?
Ja poikkeuksia on tästä tietysti lukuisia. enkä aina tiedä, miksi on poikettu.
Mutta tämä on pääsääntö ainakin pkseudun suurissa sairaaloissa. Ja syy on ponnistuskykyisyys ja voimaisuus.No mitenkäs muissa maissa?
Eli siis toisin sanoen naiset kärsiköön ja oisko tämänkin päätöksen tehnyt mies, jolla ei mitään käsitystä synnytyskivuista?
Onko tuota edes tutkittu mitenkään? Onko todella niin, että nainen olisi kipuja kestäessään jotenkin ponnistuskykyisempi ja vaoimakkaampi?
mutta kyllä se nainen yllättävän ponnekkaasti ponnistaa kun tietää, että se helvetillinen tuska muuten jatkuu ja jatkuu....
En kuitenkaan jaksa uskoa, että takana olisi mitään suositusta. Totta kai kivunlievitys tarttee antaa jos sille ei kerran mitään estettä ole.
Takana on suurelta osin lapsen hyvinvonnin varmistaminen, paskareissu se on vauvallekkin tulla maailmaan.
lapsi syntyi. Laiton jälkeen kätilö tarkisti tilanteen ja totesi että oho, oletkin auki jo 9cm, olisi jäänyt epiduraali laittamatta jos olisi katsonut tilanteen ennen sen laittoa (aluksi avautuminen oli hidasta, 4 tuntia ja auki 4cm, tunnissa oli siis auennut 5cm lisää). Ponnistusvaihe kesti 5 minuuttia ja ei ollut kipuja.
siinä ponnistamisessa on sattunut? Siis se itse ponnistaminen vai se kun pää alkaa tulla ulos? Anteeksi tyhmyyteni, mutta kun omat ponnistusvaiheet eivät ole sattuneet niin en tiedä. Esikoisen kohdalla sain vielä välilihan puudutuksen joten se pään syntyminenkään ei tuntunut missään. En olisi tuntenut vaikka vesurilla olisi väylää vauvalle tehty! Kivunlievityksenä on molemmilla kerroilla ollut kohdunkaulanpuudutus.
Alue: Aihe vapaa
noi kohdukaulat ja spinaalit. Spinaali ei siis ole sama, tuo korjaaja oli oikeassa.:)
Se vika siinä spinaalissa oli kyllä mulla, että verenpaine romahti hetkellisesti. Muistaakseni käytiin lukemissa 78/34 ja synnytyssalissa oli hetken kauhea vilske, kun paikalla oli synnytyslääkäriä, anestesialääkäriä, lastenlääkäriä ja kolme kätilöä, joista yksi nesteytti mua puristelemalla sitä pussia, jotta nestettä tulisi nopeammin. Sitten verenpaine korjautui ja tilanne stabiloitui. Itse en tajunnut edes hätääntyä sillä hetkellä, kun olin ihan kunnossa ja katselin vaan ihmeissäni.
Ymmärtääkseni tuo spinaalipuudute saattaa juuri joskus aiheuttaa verenpaineen äkillisen laskun.
t: 11 ja 18