Ponnistusvaiheeseen ei voi ottaa puudutusta, onko totta?

siinä ponnistamisessa on sattunut? Siis se itse ponnistaminen vai se kun pää alkaa tulla ulos? Anteeksi tyhmyyteni, mutta kun omat ponnistusvaiheet eivät ole sattuneet niin en tiedä. Esikoisen kohdalla sain vielä välilihan puudutuksen joten se pään syntyminenkään ei tuntunut missään. En olisi tuntenut vaikka vesurilla olisi väylää vauvalle tehty! Kivunlievityksenä on molemmilla kerroilla ollut kohdunkaulanpuudutus.

sattua. Kakkosen kohdalla meni muisti ponnistusvaiheen kohdalla ja kolmosen kohdalla muistan vain kuinka oksentelin kivun vuoksi.

-se, jolla kolme synnytystä ja yhdenkään kanssa ei minkään sortin kipulääkitystä-

Paskareissupa hyvinkin. Siis myös lapselle.

Meidän lapsi sai synnytyksessä bakteerin ja joutui sen takia viettämään 3 ensimmäistä elinviikkoa osastolla. Synnytyksessä myös napanuora kaulanympärillä ja happikoneseen sitten heti synnytyksen jälkeen joutui.



Minun pieneen päähäni ei mahdu, miksi luontoäiti on järjestänyt elämän alkamisen näin?

N

Takana on suurelta osin lapsen hyvinvonnin varmistaminen, paskareissu se on vauvallekkin tulla maailmaan.

Ei kai kukaan mistään salaliitosta ole puhunutkaan. Tässä vaan ihmeteltiin, miksi nainen ei saa puudutuksia ponnistukseen.

Spinaali alkaa vaikuttaa erittäin nopeasti ja on helpompi laittaa kuin epiduraali. Mulle laitettiin spinaali 1,5h ennen ponnistusvaihetta. Olin niin loistavan puuduksissa, etten edes takapuoltani tuntenut. Totta, ettei mitään ponnistustarvetta tullut, mutta eipä niitä ole ennenkään tullut eikä kaikille tule muutenkaan. Kun sain luvan ponnistaa, pystyin ponnistamaan ihan 100% täysillä, kun ei tuntunut mitään kipua missään. Vauva syntyi 5 minuutissa eikä tullut edes mitään tikattavaa. Kolmas synnytykseni kyseessä.

miksi luontoäiti on järjestänyt elämän alkamisen näin? N

Eikö ponnistusvaihe ole se kun oikeesti työnnetään sitä lasta ulos? Vai onko se jotenkin vaihe jossa kohdunsuu auki - vauva ulkona? Miten voi ponnistaa kolme tuntia putkeen?

muuta ei sitten ollutkaan

naistenklinikalla synnytin ja olin itsekkin hämmästynyt että sain epiduraalin kun olin ymmärtänyt ettei siinä vaiheessa enää anneta kun on täysin väylät auki. t. 10, 22 ja 28

että meidän olisi pitäny kuolla lapsen kanssa synnytykseen? niikö tämän nyt ymmärtää?

Kiva juttu.

No eipä tarvi enää miettiä elämän tarkoitusta. Tässähän ollaan vähän niinkuin 'lisäajalla'

Onko tänne rantautunut kaikki joilla on ollut todella pitkät ponnistusajat yms.?

Varmaan väärätarjonta onkin sen syytä ettei anneta puudutusta :)



Esikoisen aikaan en saanut puudutusta, pään syntyminen sattui, ei muu.

Kuopuksen aikaan sain spinaalin tunti ennen ponnistusvaihetta. Tunsin silti kaiken. Taas se pää. Eli tunto hyvin kunnossa, ponnistusvaiheet 15min ja 6min.

Ei tainnut puudutus auttaa.

Mulla ekassa synnytyksessä oli epiduraali ja synnytys päätyi leikkaukseen, kun vauva oli jumissa virhetarjonnassa. Toisessa synnytyksessä mulle tilattiin taas epiduraali, kun olin 4cm auki. Synnytys oli kuitenkin mulle toinen avautumisen osalta, joten vartin päästä olinkin 7cm auki ja epiduraali vaihdettiin kohdunkaulapuudutteeseen eli spinaalipuudutukseen lennosta. Epiduraali ei ymmärtääkseni saa olla enää siinä vaiheessa, kun ponnistetaan.

Spinaali vei suurimman osan kivuista ja supistukset tuntui aika vaimeina, vaikkei ollutkaan niin tuju kuin epiduraali, jonka läpi ei tuntunut mitään. Spinaalipuudute vaikutti edelleen, kun alettiin ponnistaa ja imukuppikaan ei sattunut mitenkään kovin paljoa, vaikka repesinkin jonkin verran.

että kumpikohan sulla sitten oikein oli?

Pudendaalin esikoista ponnistaessa taysissa, ja eu sattunut yhtään. Tämä keväällä 2010. Mutta nä itse sitä pyysin ja kukaan ei toppuutellut.

Itselläni tuollaista v 2003, kai sielläkin jo nyt on nykyaika.?

Ponnistaessahan ei hengitetä vaan juurikin pidätetään hengitystä ja hengitys tapahtuu sitten ponnistusten välissä.

Spinaali poisti (kahdessa synnytyksessä) ainakin minulta lähes kaiken kivun myös alapäästä, mutta ponnistuksen tarve kyllä oli erittäin selvä.

Ensimmäisessä synnytyksessä sain epiduraalin, joka poisti kivut avautumisvaiheessa, mutta ponnistuksen aikana kivut palasivat. Epparin teko ei tuntunut (en tiedä laitettiinko puudutusta), mutta repeämisen muistan kyllä vieläkin ja useamman vuoden olin aivan varma, että lapsiluku jää yhteen.



Viimeisessä synnytyksessä laitettiin toiselle puolelle ilmeisesti se kohdunkaulanpuudutus, mutta se oli niin helvetillinen kokemus, että en antanut sitä sitten toiselle puolelle laittaa. Gyne loukkaantui, mutta en kyllä anteeksikkaan pyydellyt. Lisäksi siitä ei ollut mitään hyötyä.

miksi luontoäiti on järjestänyt elämän alkamisen näin? N

Eikö ponnistusvaihe ole se kun oikeesti työnnetään sitä lasta ulos? Vai onko se jotenkin vaihe jossa kohdunsuu auki - vauva ulkona? Miten voi ponnistaa kolme tuntia putkeen?

Mä en nyt ihan tohon lähtis.

Mietin, miksi luontoäiti on järjestänyt sekä lapselle että naiselle synnyksen niin, että kummatkin joutuvat kärsimään? Ei siinä nyt taida olla mitään tekemistä ton valinnan kanssa. Kyllähän kaikki kärsii (enenmmän tai vähemmnän) synnytyksessä.

x 3.

Avautumisvaiheen lopussa olisin tarvinnut esikoisen syntyessä apua, mutta ei kuulemma voinut laittaa enä mitään kun synnytys oli niin lähellä.



Kaikkein eniten olisin tarvinnut puudutusta ompeluvaiheissa. Mutta helvetti kun ei alapää puudu sen paremmin suihkeilla kuin piikeillä!!! Ihan karmeeta! Ilokaasua sitten vetelin vedet silmissä kun sattui niin.

Miten ootte voinu muuten ponnistaa lapsen maailmaan muutamassa minuutissa? Onko tullut pahat repeämät tms?

Itse synnyti ainokaiseni USA:ssa. Sain epiduraalin, jota lisättiin koko synnytyksen ajan. En siis tuntenut ponnistusvaiheessakaan mitään. Ponnistus tosin kesti lähes 2 tuntia ja imukupin mahdollisuutta alettiin esitellä. Ei onneksi tarvinnut kuitenkaan käyttää. Mutta mielettömän ihanat muistot jäi kivuttomasta synnytyksestä ja muutenkin sairaalassaoloajasta, kun potilaasta huolehdittiin aivan erilailla kuin täällä (kuulemma). Mahdolliset tulevat synnytyksen Suomessa suoraansanottuna hirvittävät!

Ensimmäisellä kerralla tehtiin eppari ja tuli repeämä myös eppari repesi melkein pyllyyn asti. Toisessa ja kolmannessa tuli pienet ripsut, joihin laitettiin muutama tikki.



Vissiin oli jo paikat niin lerput, että ei sitten enää pahemmin repeilly.

ensin epiduraali kun olin 4cm auki ja juuri ennen ponnistamista sain toisen, joten mulla meni synnytys helposti ja suhteellisen kivuttomasti. välilihaa leikkailtiin kyllä reippaasti. eli olin paljon kipeämpi synnytyksen jälkeen kun itse synnytyksessä.

ponnistusvaihe kesti 7 minsaa, ei keritty puudutuksia antaa. En muista tosta ponnistusvaiheesta mtn, supparit otti kyllä kipeetä! Ei repeämiä, mutta episiotomia tehtiin (vauva oli jumissa) ja sitä ei enää ikinä, jos ei vauvan vointi sitä vaadi! En istunut kuukauteen muuta kuin auton sisärenkaan päällä. Synnytys oli kiva kokemus verrattuna noihin kipuihin. Kuitenkin 2 kk synnytyksestä kaikki paikat oli jo ok ja sekstailu kivaa :) Eli ei mitään pysyviä vahinkoja synnytyksestä.