"Ongelmalapsi" 10 kk: apua!

Kuopus on todella vaativa tapaus. Suurinpiirtein samoin olen mielestäni tähän mennessä kasvattanut, kuin nuo vanhemmatkin, mutta lopputulos on ihan eri:)



Enpä tiedä, onko tämä nyt sellainen äärimmäisen hanhala eroahdistustapaus, vahvaa tempperamenttia vai mitä, mutta neuvoja ja vertaistukea kaivattaisiin, ennen kuin lähteee äidiltä kaikki hiukset päästä.



Pikainen kuvaus:

- 80% ajasta kiinni äidissä, esim pyytää isän sylistä lähes poikkeuksetta äidille.

- Äärimmäisen "kiukkuinen ja vaativa". Jatkuvasti huutamassa. Tosin tuntuu, että ei itsekään tiedä mitä huutaa. Uskallan kuitenkin väittää, etä ei kipua.

- Sylikään ei tahdo kelvata. Huutaa, repii ja pyristelee usein sylissäkin. Siitä huolimatta lattialle laitto johtaa entistä suurempiin hepuleihin.

- Ei oikein jaksa kiinnostua mistään, kuin hyvin pieneksi hetkeksi kerrallaan (joo, joo on 10 kk, mutta silti).

- Nukkumaan meno äärimmäisen vaikeaa. Siis ei tahdo sänkyyn. Missään nimessä ei jää yksin. En kuitenkaan viitsisi syliinkään kokonaan opettaa.



Edellä kuvattua kestänyt parisen kuukautta.



Kokemuksia, neuvoja? Osaisiko joku kertoa onko joku "normaali kehitysvaihe"? Kauanko kestää? Miten voisi edistää tilanteen "normalisoitumista"?