Narsisti (dg.) vastaa

jaksatko vielä vastata näihin:



-miten kuvaisit lapsuuttasi?



-oletko koskaan tuntenut surua? Kuvaile sitä?



-oletko koskaan tuntenut suurta onnentunnetta? Milloin ja millaista se oli?



-viihdytkö yksin?

oikea narsisti eikä se todellakaan ole yhtään tällainen kuin ap. Näitä ap:n vastauksia on täysin mahdotonta kuvitella sen suuhun. Ensinnäkään se ei ikinä suostuisi ottamaan vastaan ajatusta että on narsisti, ei ikimaailmassa.

Narsisti on usein huipputyyppi etäisemmille kavereille ja tutuille. Se ihmisten kuiviin imeminen näkyy yleensä vain ihan läheisimmissä ja hekin peittävät sen loppuun saakka. Narsisti pitä ihailusta, hän osaa olla maailman ihanin tyyppi saadakseen valloitettua ihmisen. Alussa varmasti rakastaa itsekin. Ja narsisti ei kaipaa haastetta, vaan tietyn ihmistyypin joka alistuu tähän kaikkeen. Ja tavallaan se tietty ihmistyyppi hakeutuu narsistin seuraan. Narsisti ei ikinä voisi itse myöntää käyttäytymistään, sillä hän menee vaikka marttyyriksi, kunhan ei tarvitse myöntää olevansa väärässä tai tehneensä jotain tahalteen. Ikävä kyllä tiedän tuon liiankin läheltä.

Miksi lapseton ja parisuhteeton narsisti ylipäänsä pyörisi vauva-palstalla, tietäen jopa "alan slangin" av-mamma-nimityksestä lähtien.

Äkkiä minkä tahansa keskustelupalstan jargonin omaksuu, ei tarvi lukea kuin korkeintaan 10 viestä, niin puheenparsi on iloisesti hallussa.

En tiedä miksi ap-narsisti täällä pyörii, ehkä siksi, että tämä on ihan hauskaa viihdettä ja aiheita löytyy laidasta laitaan, kaikki eivät käsittele vauvoja tai lapsia.

Tähän(kin) keskusteluun moni on tullut kertomaan millainen narsisti on, mistä pitää ja mistä ei, mutta kuinka moni oikeasti tuntee diagnosoidun narsistin?



Pari aiheesta luettua lehtijuttua ja kirjaa ei vielä tee narsistisen persoonallisuushäiriön asiantuntijaksi.



T. narsistin (dg) tytär

tyyliin narsisti ei ikinä tekisi sitä tai tätä. Eivät narsistit ole mitään robotteja, vaan ihan tavallisia ihmisiä, normaaliin elämään kykeneviä. Moni pärjää ihan hienostikin, ympärillä jotkut ehkä eivät niinkään. Sosiopaatit ja psykopaatit ovat asia erikseen. Ja tottakai, jos narsistille kerrotaan diagnostiksi narsismi, niin narsisti tietää, että hänellä tämä diagnoosi on. Ja narsismikin on liukuva ilmiö, meissä kaikissa on narsistisia piirteitä, joillakin vain katsotaan, että nyt ne ovat painottuneet niin vahvasti, että ympäristön kanssa tulee ristiriitoja, ja voidaan puhua häiriöstä.



Voi olla, että kyseessä on ihan täysi provo, helppohan tuollaista on kirjoittaa, tai sitten voi olla, että kirjoittaja on tosissaan. Minusta se ei suinkaan ole mahdotonta.

Ja tottakai, jos narsistille kerrotaan diagnostiksi narsismi, niin narsisti tietää, että hänellä tämä diagnoosi on.

Mutta voin kuvitella mitä toi tuntemani narsisti siihen sanoisi. Vai narsisti! Kaikkea kanssa! Sitten seuraisi selostus siitä miten diagnosoija on ammattitaidoton ja itse asiassa syy on kaikissa muissa. Lisäksi kyseinen henkilö aloittaisi kylillä diagnosoijan lokaanvetokampanjan.

Palstalaiset ovat useinkin nimittelemässä puolisoaan/pomoaan/tuttujaan narsisteikisi ja nyt kun yksi ilmoittautui, niin halutaanko siltä kysyä mitään. Ei. Kiljutaan provoksi ja/tai käsketään poistua. Mua ainakin kiinnosti. Toki muutamaa muutakin, mutaa vähemmistöön taidettiin jäädä. En oikein ymmärrä mitä/ketä tuo ap:n dissaaminen palveli. Onko narsisti todella NIIN pelottava, ettei sitä suostu katsomaan edes av-palstalla.

Oikeasti.



Mutta en halua, koska mun mielestäni sellainen käytös on moraalisesti VÄÄRIN.



Ihmisten kanssa voi tosiaan leikkiä, jos niin haluaa, mutta entä sitten? Pidemmän päälle se ei hyödytä ketään.



Siksi ainakin mä olen aika tietoisesti valinnut turvallisen ja normaalin elämäntavan. Kun päästää toiset ihmiset lähelleen, heistä alkaa oikeasti välittää eikä heitä halua loukata.

Lisäksi kyseinen henkilö aloittaisi kylillä diagnosoijan lokaanvetokampanjan.

että lokakampanja koostuisi väitteistä, joissa ei ole mitään perää. Ei mitään tunnontuskia valehdella rankkoja asioita toisista ihmisistä. Ja soitella vuosikausia haukkumispuheluja.

Oikeasti. Mutta en halua, koska mun mielestäni sellainen käytös on moraalisesti VÄÄRIN. Ihmisten kanssa voi tosiaan leikkiä, jos niin haluaa, mutta entä sitten? Pidemmän päälle se ei hyödytä ketään. Siksi ainakin mä olen aika tietoisesti valinnut turvallisen ja normaalin elämäntavan. Kun päästää toiset ihmiset lähelleen, heistä alkaa oikeasti välittää eikä heitä halua loukata.

Onko tämä nyt siis narsistin tekstiä? Täytyy kyllä sanoa että olet niin mahdottoman ei-narsistisen kuuloinen. Minulla on ollut persoonallisuushäiriö itselläni (tuskin enää tänä päivänä täyttäisin kriteerejä) ja kyllä siihen kuuluu ihan oleellisena osana liikkumavaran pienuus ja jäykät ajattelumallit. Siinä ei paljon "valita" mitään.

pohjalla on se ajatus, että sairaus on sairaus silloin kun se haitaa elämää. Mikä mt-sairaus on ihmisellä, joka pystyy sopeutumaan yhteiskuntaan ja valitsemaan itse miten käyttäytyy sopeutuakseen? Ja valitsemaan päästääkö lähelleen vai eikö? Minä pershäiriöisenä en edelleenkä pysty millään päästämään ketään lähelleni, vaikka nyttemmin jo ymmärrän miksi joku haluaisi päästää. Se on ihan mahdotonta. Jos voisin, katsoisin ettei mulla enää mitään häiriötä olekaan.

miksi mun pitäis ottaa tuntemattomien ihmisten nettijuttuja itseeni? Ihan tosi ei jaksa... kuten aikaisemmin sanoin ihmiset luulee tietävänsä narsistin ajattelumallit. Ne luulee tietävänsä ettei me tiedetä esim. tekevämme ns. väärin. Tai että meidän pitää automaattisesti aina ottaa itseemme kaikki, nettijututkin. Se on niin hauskaa että muut tietää tästä enemmän kuin narsisti itse.

En tarkoita sinua, että otat itseesi, mutta.. Tiedän vain. Enkä puhunut mitään siitä, etteikö narsisti tietäisi, millainen on.

t. 60

miksi mun pitäis ottaa tuntemattomien ihmisten nettijuttuja itseeni? Ihan tosi ei jaksa... kuten aikaisemmin sanoin ihmiset luulee tietävänsä narsistin ajattelumallit. Ne luulee tietävänsä ettei me tiedetä esim. tekevämme ns. väärin. Tai että meidän pitää automaattisesti aina ottaa itseemme kaikki, nettijututkin. Se on niin hauskaa että muut tietää tästä enemmän kuin narsisti itse.

En tarkoita sinua, että otat itseesi, mutta.. Tiedän vain. Enkä puhunut mitään siitä, etteikö narsisti tietäisi, millainen on.

t. 60

En ole totisesti voinut kuvitella, että narsisti voisi olla noin simppeli. Siis avoin. Ja käyttää esim.noin karkeaa kieltä. Tai toki se porukka, joka on esim.vankillassa, mutta he ovatkin ehkä ainakin osin sivistymättömästä taustasta tai muuten keskimääräistä tyhmempiä. Fiksut rikollisethan ei jää kiinni. Mutta että tallainen keskiverto piilonarsistikin yhteiskunnassamme on ajatuksiltaan näin karkea. Mahtavaa! En siis varmaan itse olekaan narsisti, vaikka aikalailla niitä piirteitä olen itsestäni tunnistanutkin. Ajatus narsismista omassa itsessään aiheuttaa minulle suurta häpeää. Näin ei ilmeisesti kohdallasi ole?

häpeä. Hänellä on kokonainen sisäinen koneisto estämässä häpeäntunnetta. Ainoastaan muilla on syytä hävetä.



Tehtäisiinkö nyt selväksi ero narsistisen ts. itserakkaan ihmisen ja narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen välillä? Te jotka "tunnistatte narsistin piirteitä" itsessänne, teillä tuskin on narsistista persoonallisuushäiriötä, ehkä vain isohko ego. Ei mitenkään epätyypillistä.



Narsistiseen persoonallisuushäiriöön liittyy omien vikojen projisoiminen muihin. Minua on tällainen ent. läheinen henkilö kutsunut narsistiksi sekä patologiseksi valehtelijaksi, mitkä molemmat ovat hänen tyyppiluonteenpiirteitään. Hän taas omaksuu aseman jossa ei ole syyllisyyttä ja jossa hänen mielestään muut eivät pääse syyttämään häntä mistään. Tämä ei, ap, tarkoita sitä että narsisti mielessään tekee asioita jotka tunnistaa vääriksi mutta on jostain syystä asialle "kylmä", kuten kuvailit. Tämä syyllisyysvapaa toiminta tarkoittaa monimutkaista sisäistä rakennelmaa jossa muut ovat syyllisiä, itse on uhri ja jopa marttyyri. Ja tämä tulee kaikin keinoin osoittaa muillekin ihmisille.

Tällaisessa toiminnassa alkaa olla jo kyse narsistisesta pershäiriöstä. Itserakkaus ja tunnekylmyys esiintyvät luonnossa ihan erillisilmiöinäkin, sinä tuntuisit kärsivän molemmista.



Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä ei ikinä myöntäisi tuhonneensa jonkun elämää. Uhri itse tuhosi itsensä.



Narsisti voit ollakin, mutta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä tuskin on kyse. Ole onnellinenkin, siitä suosta ei nimittäin ole kukaan tiettävästi noussut, on se sen sortin monimutkainen mielenlabyrintti.

Tämä ei, ap, tarkoita sitä että narsisti mielessään tekee asioita jotka tunnistaa vääriksi mutta on jostain syystä asialle "kylmä", kuten kuvailit. Tämä syyllisyysvapaa toiminta tarkoittaa monimutkaista sisäistä rakennelmaa jossa muut ovat syyllisiä, itse on uhri ja jopa marttyyri.

Jotenkin kun tuota omaa lähipiirin narsistia ajattelee, niin hänessä ei kerta kaikkiaan ole mitään kahvaa, jota vääntämällä hänet saisi näkemään omaa syyllisyyttään mihinkään. On kuin vastassa olisi seinä. Voin kuvitella että vain jonkinlaisen rankan aivopesutyyppisen mentaalisen rääkin avulla hänet saisi näkemään valon? Olen ymmärtänyt että jos narsisti saadaan näkemään oma narsisminsa, on suuri itsemurhavaara, ja tämä ajatus tulee hakematta mieleen myös tuon lähinarskun kanssa. Täydellinen romahdus. Jotenkin tämä tyyni itseanalyysi mitä tässä ketjussa narsistit harrastaa, tuntuu vähän oudolta.

on hauskaa että ihmiset luulevat näkevänsä narsistin pään sisälle, jos esim. tuttavapiirissä on narsisti tai ovat lukeneet siitä riittävästi. Laitoin tämän ketjun pystyyn ihan sen takia, että voin vastata suoraan ja anonyymina asioihin ilman sitä teeskentelyä ja manipulointia mitä harjoitan livenä. Kyllä, mä TIEDÄN harjoittavani teeskentelyä ja manipulointia, en ole tyhmä. Mutta ei mua kukaan, kukaan saisi esimerkiksi myöntämään irl että olen tuhonnut jonkun elämän, tai valehtelen. Miksi mun pitäisi se myöntää, se olisi heikkoutta. Mä annan omista ajatuksista hyvin vähän kenellekään. Ei se silti tarkoita sitä, että mä en TIETÄISI miten vaikka valehtelu oikeasti menee. Mä en vaan tunnusta sitä, mä en koe ihmisiä riittävän arvokkaiksi rehellisyyteen. Ja kyllä mä tiedän milloin toisen ihmisen elämä käy helvetiksi. Mutta en mä siitä todellisuudessa vastuuta ota. Mun mielestä on kiva pelata ja katsoa kuinka paljon valtaa mulla on muihin.



Kysymys on siitä, että mä saan täällä suorittaa stripteaseni ilman pelkoa paljastumisesta. Ymmärtäkää se, että mä olen irl ihan toinen ihminen.



Eikä kukaan tiedä mun diagnoosistakaan, kukaan tuttu.



Välillä olen miettinyt itsemurhaa. En siksi että olisin surullinen tms. vaan siksi, että olen saanut välillä näkymän siihen huikaisevaan tyhjyyteen mitä tää kaikki on. Sinne haluaisi upota.

Kyllä, mä TIEDÄN harjoittavani teeskentelyä ja manipulointia, en ole tyhmä. Mutta ei mua kukaan, kukaan saisi esimerkiksi myöntämään irl että olen tuhonnut jonkun elämän, tai valehtelen. Miksi mun pitäisi se myöntää, se olisi heikkoutta. Mä annan omista ajatuksista hyvin vähän kenellekään. Ei se silti tarkoita sitä, että mä en TIETÄISI miten vaikka valehtelu oikeasti menee.

Omasta persoonallisuushäiriökokemuksesta tekisi mieli väittää (ja tämä on nyt sitten mun mielipide, toki en voi väittää tietäväni kun en itse ole narsisti) että narsisti ei tunnusta edes itselleen. Tai siis hänen aivonsa kääntävät ja vääntävät asian niin, ettei hän oikeasti ole valehdellut, hän on uhri, kaikki muut jne.

Ja tuosta diagnoosistasi. En muista onko siitä ollut puhetta enkä ole tainnut koko ketjua lukeakaan, miten olet tullut diagnosoiduksi. Onko sinut testattu useamman päivän psykologisella testillä, virallisella mielentilatutkimuksella vai sellaisella itsealyyysi-rastiruutuun-menetelmällä mitä mt-toimistoissa käytetään?

on hauskaa että ihmiset luulevat näkevänsä narsistin pään sisälle, jos esim. tuttavapiirissä on narsisti tai ovat lukeneet siitä riittävästi. Laitoin tämän ketjun pystyyn ihan sen takia, että voin vastata suoraan ja anonyymina asioihin ilman sitä teeskentelyä ja manipulointia mitä harjoitan livenä. Kyllä, mä TIEDÄN harjoittavani teeskentelyä ja manipulointia, en ole tyhmä. Mutta ei mua kukaan, kukaan saisi esimerkiksi myöntämään irl että olen tuhonnut jonkun elämän, tai valehtelen. Miksi mun pitäisi se myöntää, se olisi heikkoutta. Mä annan omista ajatuksista hyvin vähän kenellekään. Ei se silti tarkoita sitä, että mä en TIETÄISI miten vaikka valehtelu oikeasti menee. Mä en vaan tunnusta sitä, mä en koe ihmisiä riittävän arvokkaiksi rehellisyyteen. Ja kyllä mä tiedän milloin toisen ihmisen elämä käy helvetiksi. Mutta en mä siitä todellisuudessa vastuuta ota. Mun mielestä on kiva pelata ja katsoa kuinka paljon valtaa mulla on muihin.

Kysymys on siitä, että mä saan täällä suorittaa stripteaseni ilman pelkoa paljastumisesta. Ymmärtäkää se, että mä olen irl ihan toinen ihminen.

Eikä kukaan tiedä mun diagnoosistakaan, kukaan tuttu.

Välillä olen miettinyt itsemurhaa. En siksi että olisin surullinen tms. vaan siksi, että olen saanut välillä näkymän siihen huikaisevaan tyhjyyteen mitä tää kaikki on. Sinne haluaisi upota.

Persoonallisuushäiriö ei ole mitään valinnaiskäyttäytymistä.

Ymmärsitkö eron narsismin ja narsistisen persoonallisuushäiriön välillä?

Narsistiseen persoonallisuushäiriöön liittyvä tunne-elämä sinulta tuntuu puuttuvan tyystin.

Olet vain itserakas ja tunnekylmä näillä tuntomerkeillä.