Narsisti (dg.) vastaa

...niin mitä ne narsistit sit tekee toisille ihmisille? Siis millaisia ne on? Kertokaa jotain ihan konkreettisia esimerkkejä!

Ja toinen kysymys on, että onko ne sellaisia, että ne ei kykene tuntemaan empatiaa?

tässä ihan "uhrin" näkökulmasta, sen enempää puuttumatta muuhun keskusteluun.

Eräs vakionaama ystäväporukassani alkoi avautua minulle merkillisistä asioista koskien muita yhteisiä kavereitamme. Hän paljasti järkyttäviä yksityiskohtia heidän tekemisistään ja perheistään. Ihmettelin miten hän oli saanut kaiken selville (olen aina ollut kaikille ystävilleni luottohenkilö eli se jolle voi puhua ja puhutaan aivan kaikesta).

Myöhemmin kyseinen henkilö alkoi paljastaa mitä nämä yhteiset ystävämme olivat minusta "oikeasti" mieltä. Olin sen verran nuori että uskoin kaiken. Näitä muita kavereita sitten nähdessäni huomasin että he olivat alkaneet vierastaa minua, ja kuvittelin tämän johtuvan siitä että he olivat keskenään puhuneet minusta inhottavia, kuten minulle oli kerrottu.

Näin jäin porukan ulkopuolelle ja Narsistista tuli läheisin ystäväni, hänhän ei hylännyt minua niinkuin muut kaverini.

Huomasin hänen käytöksensä poikkeavaksi muista. Hän yksin sai päättää mitä yhdessä viettämällämme ajalla teemme, ja hänellä oli myös oikeus pyörtää puheensa. Jos joku toinen valitsi tekemisen (leffa tms.), hän keksi aina keinon kääntää asian niin että hänen mukaansa mentäisiin ("Ei mennäkään leffaan kato kun mulla on idis..."). Tapaamisiin hän ei saapunut juuri koskaan, muttei myöskään ilmoittanut tulematta jättämisestä mitenkään. Näiden temppujen jälkeen yleensä hänestä ei kuulunut mitään vähään aikaan, kunnes itse soitti mairittelevan ja huolettoman puhelun selityksineen.

Hän puhui omista ystävistään (joita en tuntenut) paljon ja ilkeästi. Aina kun tapasin jonkun näistä ystävistä minun oli vaikeaa suhtautua heihin. Kuka oli "hirveä valehtelija" ja kuka oli "varas". Näillä hänen kavereillaan tuntui myös olevan jotain minua vastaan jo kättelyssä. Ystävystyin tästä huolimatta yhden näistä kanssa ja kun aloimme keskustella, paljastui että minulle oli syötetty hänestä pajunköyttä ja hänelle minusta. Asiat joita itsestäni oli sanottu olivat aivan hirveitä. Sellaista luokkaa että voivat pilata jonkun maineen pysyvästi. Hän oli myös väittänyt minun tuhonneen kaikki hänen miessuhteensa sillä olin itse rakastunut häneen. (en koskaan tavannut hänen "miehiään".)

Se oli niin sairasta etten ollut uskoa koko asiaa. Kohtasin hänet näistä selville saamistani asioista kasvotusten. Hän kutsui yhteistä ystäväämme valehtelijaksi, oli kuulemma keksinyt kaiken, "Sellainen se JUST on! Enkö mä sulle siitä puhunut..."

Yritin kovasti eroon tästä ihmisestä mutta aina hänellä oli sitten joku syy soittaa ja lirkutella. Jos vietimme aikaa yhdessä hän oli hirviömäinen, vähätteli ja yritti lannistaa "Ai sait SEN työpaikan. Sehän on sellainen mitä kukaan ei oikein jaksa kauaa..."

Itsestään hän puhui ylistävään sävyyn.

En tiedä huomasiko kyseinen tyyppi etten viimeisenä kolmena vuotena ottanut häneen yhteyttä vaan hän itse kaipasi kipeästi seuraani. Sitten koetin päästä hänestä aktiivisesti eroon, mikä aiheutti jonkinlaisen paniikin ja aloin saada haukkuviestejä ja puheluita.

En reagoinut juuri mihinkään hänen jutuistaan tai näyttänyt loukkaantuvani mistään hänen jutuistaan, ehkä tämä tasapainoinen suhtautuminen ajoi hänet juuri minun seuraani? Varmasti muutkin tekijät. Mutta eroon ei sellaisesta ihmisestä pääse ellei heittäydy täysin välinpitämättömäksi.

Nyt hän soittaa muutaman kerran vuodessa ja kuulostaa aina olevan kovin pahoillaan jos minulla on hyviä uutisia, ja alkaa nopeasti kertoa miten hienoa hänelläkin on. Sama se minulle, kunhan pysyy kilometrien päässä.

Toiseen kysymykseesi empatiakyvystä en puutu. En ymmärrä k.o. häiriöstä kärsivän sisäistä maailmaa tarpeeksi hyvin, edes läheltä ja tiiviisti sitä seuranneena. Siihen liittyy niin paljon näyttelemistä, mene ja tiedä mikä oli mitäkin. Oma veikkaukseni on että tällainen ihminen näyttelee tunteensa ja siihen on AINA motiivi.

Juuri tuollaisiahan ne on.



Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että ihmiset uskovat tyyppiä, joka puhuu aina kauheasti pahaa kaikista muista. Itse pysyttelen nykyään kaukana tyypeistä, joilla on sukset ristissä joka suuntaan, jotka esittävät täydellistä, ja puhuvat pahaa kaikista muista, kun yhtään heihin tutustuu. Narsistit nimittäin tekevät juuri niin.



Minusta on myös puhuttu narsistin toimesta jotain niin kauheaa, että jotkut alkoivat karttelemaan yhtäkkiä. Kiinnostaisi älyttömästi tietää mitä paskaa tuo säälittävä ihmisraunio on mennyt suustaan laskettelemaan. En vain jaksa vaivautua niin paljon, että menisin kysymään. Jätän omaan arvoonsa ihmiset, jotka uskovat niin läpinäkyvän kuvottavaa tyyppiä.

Palstalaiset ovat useinkin nimittelemässä puolisoaan/pomoaan/tuttujaan narsisteikisi ja nyt kun yksi ilmoittautui, niin halutaanko siltä kysyä mitään. Ei. Kiljutaan provoksi ja/tai käsketään poistua. Mua ainakin kiinnosti. Toki muutamaa muutakin, mutaa vähemmistöön taidettiin jäädä. En oikein ymmärrä mitä/ketä tuo ap:n dissaaminen palveli. Onko narsisti todella NIIN pelottava, ettei sitä suostu katsomaan edes av-palstalla.

Tätä minäkin ihmettelen.

Minuakin olisivat kiinnostaneet narsistin ajatukset eivätkä nämä keittiöpsykologien viljelemät "narsisti on sitä ja tätä" -kommentit, jotka toistuvat vieläpä hyvin samanlaisina keskustelusta toiseen.

Mutta kuvaavaa kai tämäkin.

lähes koko elämäni. Vasta nyt aikuisena olen uskaltanut tehdä irtioton aika ikävin seurauksin. Periksi en aijo enää antaa. Enemmän kuin mitään toivon, että tuo ihmisraunio unohtaa, että olen koskaan syntynytkään.



En ole keittiöpsykologi, enkä ajattele, että jokainen itsekäs tai suuren egon omaava henkilö olisi narsisti, minulla on kokemusta vain tästä yhdestä. Ja voin sanoa, että narsisti voi olla todella pelottava ja hirveä ihminen läheisilleen.



Narsisteja saattaa olla hyvinkin erilaisia, en ole perehtynyt asiaan, joten en tiedä. Tämän ketjun ap vaikutti vain motiiveiltaan ja jutuiltaan muutenkin niin erilaiselta millaisena minä olen kokenut narsistin.



Mielestäni ei kannata kovin helposti nimitellä hankalia ihmisiä narsisteiksi. Jotkut vaan ovat hankalia, itsekkäitä ja epätasapainoisia. Minun mielestäni yksi narsistia kuvaava piirre on se, että häntä eivät pidättele mitkään 'normaalin' käytöksen rajat. Hän on täysin kaiken yläpuolella ja hänen tekojaan hillitsee vain pelko omasta kohtalosta kys. teon jälkeen tai epäilys, että ei pääsisikään taas kuin koira veräjästä.

Haluan siis tarkentaa etten ole mikään höynäytettävä, ja kokemus tällaisesta ihmisestä on saanut minut lukemaan ihmisiä entistä tarkemmin. Tutustuin tähän kuvailemaani ihmiseen nuorella iällä.



Nämä narsistien vaikutuspiiriin joutuvat voivat olla keitä hyvänsä. Hurja tilanne on epäilemätt narsistin lapsella, sillä narsisti jo valmiiksi kokee omistavansa muut ihmiset, saati sitten oman jälkeläisensä.



Olen sitä useinkin pohtinut miksi tämä kyseinen henkilö valitsi juuri minut, ja päädyin siihen että kaikki intiaanimerkit viittasivat oikeastaan koko tuntemisemme ajan jonkinlaiseen syvälle juurtuneeseen kateuteen. En sitä silloin ymmärtänyt hänen jatkuvan vähättelynsä vuoksi. En myöskään ole täysin varma kaikista kateuden syistä, mutta minulla on omat epäilykseni. Kun ikää tuli enemmän ja olin tuntenut hänet kauemmin osasin lukea häntä jo niin hyvin että aloin ymmärtää kaavoja hänen ajattelussaan. Aikaisemmin osasin vain lähinnä ennakoida miten hän toimisi, myöhemmin aloin hahmottaa hänen "logiikkaansa". Tiesin etten voisi sitä kellekään toiselle kunnolla selittää vaikuttamatta itse sekopäiseltä, jopa vainoharhaiselta. Taitava hämääjä hän oli ja ensireaktioni kun aloin ymmärtää hänen ajatteluaan oli ihmetys siitä miksi nähdä niin suurta henkistä vaivaa näyttelemiseen ja näytelmän ylläpitämiseen, oikeiden ihmissuhteiden luominen olisi ollut takuulla yksinkertaisempaa. En käsittänyt sitä, mutten ollut kuullutkaan mistään diagnosoitavissa olevasta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Tiesin vain että hänessä oli jotain todella pielessä.

Haluan siis tarkentaa etten ole mikään höynäytettävä, ja kokemus tällaisesta ihmisestä on saanut minut lukemaan ihmisiä entistä tarkemmin. Tutustuin tähän kuvailemaani ihmiseen nuorella iällä. Nämä narsistien vaikutuspiiriin joutuvat voivat olla keitä hyvänsä. Hurja tilanne on epäilemätt narsistin lapsella, sillä narsisti jo valmiiksi kokee omistavansa muut ihmiset, saati sitten oman jälkeläisensä. Olen sitä useinkin pohtinut miksi tämä kyseinen henkilö valitsi juuri minut, ja päädyin siihen että kaikki intiaanimerkit viittasivat oikeastaan koko tuntemisemme ajan jonkinlaiseen syvälle juurtuneeseen kateuteen. En sitä silloin ymmärtänyt hänen jatkuvan vähättelynsä vuoksi. En myöskään ole täysin varma kaikista kateuden syistä, mutta minulla on omat epäilykseni. Kun ikää tuli enemmän ja olin tuntenut hänet kauemmin osasin lukea häntä jo niin hyvin että aloin ymmärtää kaavoja hänen ajattelussaan. Aikaisemmin osasin vain lähinnä ennakoida miten hän toimisi, myöhemmin aloin hahmottaa hänen "logiikkaansa". Tiesin etten voisi sitä kellekään toiselle kunnolla selittää vaikuttamatta itse sekopäiseltä, jopa vainoharhaiselta. Taitava hämääjä hän oli ja ensireaktioni kun aloin ymmärtää hänen ajatteluaan oli ihmetys siitä miksi nähdä niin suurta henkistä vaivaa näyttelemiseen ja näytelmän ylläpitämiseen, oikeiden ihmissuhteiden luominen olisi ollut takuulla yksinkertaisempaa. En käsittänyt sitä, mutten ollut kuullutkaan mistään diagnosoitavissa olevasta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Tiesin vain että hänessä oli jotain todella pielessä.

Tarinasi on hyvin tuttu, kuin omani nuoruusvuosiltani. Kiitän luojaani, että silloin ei ollut nettejä. Tämä tyyppi oli erittäin kateellinen mulle (ymmärsin sen vasta aikuisena) ja keksi minusta ties mitä tarinoita monille eri nuorisoporukoille, siis todella häpäiseviä, että niistä meni maine. Mikään ei ollut totta, mikä korviini kantautui. Hän myös suunnitteli tosissaan pahoinpitelyäni. Kaikki tämä lähti siitä, kun meitä oli 3 kaverusta ja hän puhui paskaa musta toiselle ja mulle puhui paskaa siitä toistesta. Ku tää selvis, mä poikkasin välit ja siitähän hän hurjistui ja pilas mun loppu teinivuodet.

petti kaikkien kanssa, haukkui sekä ulkonäköni, että luonteeni liian kiltiksi ( olen ollut psykologisissa testeissä työpaikkoja hakiessani ja saanut todella hyvät pisteen omasta persoonallisuudestani), löi, mitätöi, oli aina poissa kotoa, piti itsestään selvänä, että minä olen aina kotona. Sai harrastaa, minä en saanut.

Itse olen korkeasti koulutettu, ex ei ollenkaan koulutettu, mutta alkuaikoina ihastuin ulkonäköön.



Työpaikoissaan oli kateellinen ja herjasi aina muita, jotka olivat kunnollisia ja pärjäsivät. Kavereikseen hankki aina niitä, jotka olivat jotenkin ressukoita (,jotta voisi olla heitä parempi mielestään)

Haukkui aina kaikkia normaaleja ihmisiä, esim. kaikkiystäväni. Ei antanut minun tavata ketään ystäviäni ilman rangaistusta. Kävi itse baareissa, teki mitä tykkäsi, mutta jos minulla oli vaikka työpaikan pikkujoulut, niin joka kerta pelkäsin jo lähteä, ettei tule turpiin.

Jo opiskeluaikan jouduin keskeyttämään opiskelut, koska mies hakkasi puoli naamaa turvoksiin, kun en "antanut" hänen vappuaattona lähteä yksin kaupungille.

Mutta koko suhde on omaa tyhmyyttäni. Oli nuori 20-vuotias, kun aloimme lasta odottaa. Kukaan ei ollut koskaan kertonut minulle, että tuollaisia ihmisiä on olemassa, enkä irl ollut koskaan sellaisia tavannut.



Myöhemmin osoittautui, että miehen koko suku on samanlaisia, jopa kaikki sisarukset, sisko ja veli. Heidän vanhempansa olivat ihan sekopäitä, alkoholisteja, joka ei sinänsä niin paha, mutta myös ihan hulluja, aivottomia ihmisiä, jotka puhuivat ihan sekoja koko ajan.



Ja mä tyhmä olin tehnyt lapsia tuollaisen kanssa!



Ja vielä elinkin 15 vuotta ajatellen, ettei hän ole sellainen, kuin jossakin kuplassa, vaikka yhtäkkiä nainen soitti elatusmaksuja vaatien ja vaikka nyrkistä tuli useasti, vaikka hän sai käydä missä vaan ja mä en missään ilman vähintään vakavaa pahoinpitelyä, josta viikkojen mustelmat.



Huoh!



Mikä sitten on ero epävakaalla ja narsistisella?

Hänen siskonsa on ihan varmasti narsisti. Ja aika paljon oikeasti kuin ap. ja myös exäni kommentit ovat usein olleet samanlaisia kuin ketjun ap:n.

se ero on ainakin tällä epävakaalla ja narsistilla, että kukaan taho ei ole minua narsistiksi syyttänyt, ja minä pidän itseäni ennemminkin maailman huonoimpana kuin parhaimpana ihmisenä. Olen toki useasti käyttäytynyt vittumaisesti, mutta syynä ei ole se, että ajattelisin toisten ansaitsevan huonoa käytöstä, en vain ole osannut hillitä itseäni ahdistuksen keskellä, ja tunnen suurta syyllisyyttä kyllä kaikesta.

Nai pidätkö omani tietonasi ja onko muita eroja?

hänellä on vaikean lapsuuden aiheuttamia traumoja. Hän on kuitenkin vakuuttunut siitä, että on niin hyvin itse osannut työstää ongelmansa, että on todellisuudessa jotenkin ylemmällä tasolla, kuin tavan tallaajat. Hänen on myös turha hakea apua ammattilaisilta, sillä hekään eivät ymmärrä asioita yhtä mahtavasti kuin narsisti itse. Hänellä on niin korkeatasoinen ymmärrys ihmisen mielestä ja ihmisistä yleensä, että voi tuosta vaan diagnosoida kaikki muut.

Ja kyllä, tämä henkilö on erittäin yksinäinen ja jopa epätoivoinen, kunnes löytää uuden uhrin, mutta tämän ahdingon on aiheuttanut joku muu kuin hän itse. Narsisti siis kokee itse olevansa uhri eikä kykene näkemään omien tekojensa vaikutusta. Kuten joku jo mainitsi, niin

on aivan kuin tulisi seinä vastaan jos yrittää selittää hänelle mistä kaikki johtuu. Narsistin mieli ei vain pysty käsittelemään todellisuutta, koska ei kestäisi sitä.

Tavallaan narsisti on itseasiassa tosi säälittävä ja heikko ihminen. Taustalla ainakin tällä tintemallani on oikeasti ihan kamala lapsuus.

Tulee mieleen oma äitini. :( Kuvaus sopii häneen, niin hyvin. Harmi vaan, kun on ottanut hampaisiinsa isäni. Ovat olleet pitkään naimisissa. Nyt, kun isä vihdoin ja viimein on alkanut ajattelemaan itseään, on äiille tullut hätä, kun ei voikaan hyppyyttää häntä enää, niin kuin ennen.

narsisti LUULEE myös, tietenkin, olevansa aina ylivertainen älykkyytensä puolesta ja LUULEE vedättävänsä ihmisiä 10-0. Mutta mä ainakin vedätän itse tuntemaani narsistia mennen tullen.



Tiedän vähintään 90% tarkkuudella mitä hän seuraavaksi tekee. Hän myös mitä ilmeisimmin kuvittelee, että uskon hänen imelän ystävällisyytensä olevan aitoa, ja että kun tarpeeksi puhuu pehmoisia, olen taas vietävissä. Yllättäen olen saanut ko. narsistin aivan raivon valtaan kun en lähde mukaan enää en sitten millään. Ja mitä näitä juttuja on lukenut ja kuullut, niinhän ne narsistit tekee kun joku vain kieltäytyy pomppimasta heidän pillinsä mukaan. On varsin koomista nähdä narsisti seisomassa huuli pyöreänä, kun ei saa kunnollista palautetta vaikka mitä tekisi.

kaamea lapsuus on hänen oma mielipiteensä, muut perheenjäsenet eivät koe sitä kaameana.

olla yhdellä kamala lapsuus ja muilla ei. Esimerkiksi niin että yhden lapsen ollessa pieni äiti on mennyt aikaisin töihin ja lasta on hoitanut päivisin laiminlyövä isoäiti, joka on antanut lapsen huutaa. Sitten seuraavan lapsen tullessa äiti on jäänyt kotiäidiksi. Tai jotain kamalaa on tapahtunut perheessä yhden lapsen ollessa ihan pieni vauva, jolloin hän ei ole saanut tarvitsemaansa hyvää hoitoa vanhempien kulkiessa sumussa jne. Tai yksi lapsi on vanhempien uskottu sairalla tavalla. Tai yksi lapsi on hyvin erilainen temperamentiltaan vanhempien kanssa, ja häntä rangaistaa siitä ja toisenlaisen temperamentin omaavia ei. Vain yhtä lasta voidaan käyttää seksuaalisesti hyväksi. Tätä voisi jatkaa vaikka koko loppupäivän. Yhdelläkään lapsella ei ole samanlainen lapsuus, ehkä identtisiä kaksosia lukuunottamatta. Hekin voivat tosin tulla eri lailla kohdelluiksi.

kaamea lapsuus on hänen oma mielipiteensä, muut perheenjäsenet eivät koe sitä kaameana.

olla yhdellä kamala lapsuus ja muilla ei. Esimerkiksi niin että yhden lapsen ollessa pieni äiti on mennyt aikaisin töihin ja lasta on hoitanut päivisin laiminlyövä isoäiti, joka on antanut lapsen huutaa. Sitten seuraavan lapsen tullessa äiti on jäänyt kotiäidiksi. Tai jotain kamalaa on tapahtunut perheessä yhden lapsen ollessa ihan pieni vauva, jolloin hän ei ole saanut tarvitsemaansa hyvää hoitoa vanhempien kulkiessa sumussa jne. Tai yksi lapsi on vanhempien uskottu sairalla tavalla. Tai yksi lapsi on hyvin erilainen temperamentiltaan vanhempien kanssa, ja häntä rangaistaa siitä ja toisenlaisen temperamentin omaavia ei. Vain yhtä lasta voidaan käyttää seksuaalisesti hyväksi. Tätä voisi jatkaa vaikka koko loppupäivän. Yhdelläkään lapsella ei ole samanlainen lapsuus, ehkä identtisiä kaksosia lukuunottamatta. Hekin voivat tosin tulla eri lailla kohdelluiksi.

että usein narsisti liittoutuu yhden tai useamman lapsen kanssa toista vanhempaa tai sisarusta vastaan. Tällöin näillä narsistin lellikeillä voi olla hyvin, hyvin erilainen käsitys perheestä.

kyllä ihan totta, että narsismi ei ole sama asia kuin älykkyys, kuten ei muutkaan mielenterveysongelmat. Narsisti vain luulee olevansa muita parempi kaikessa. Erityisesti naisnarsistit jäävät todellisuudessa taatusti usein alakynteen koska miehet eivät ole naisista yhtä riippuvaisia kuin naiset miehistä. Miehet käyttää hullua naista seksiin mutta eivät sitoudu tähän millään lailla tunnetasolla.

tällä narskulla ei ole sellainen lapsuus, kuin hän kertoo. Olen narskun veli.

ihan tyypillistä. Muistan joskus hämmästelleeni miten tuntemallani ihmisellä olikin aina joku omakohtainen kokemus *kaikesta*. Pisteli omiaan ihan yhtä elävästi kerrottuna kuin oikeita kokemuksia yleensä jaetaan. Tämä ulottui myös pieniin yksityiskohtiin. Hän dominoi keskusteluja tarvittaessa keksimillään jutuilla niin small talkissa kuin syvällisemmissäkin keskusteluissa.





T: 142, 146, 153

Bongasin tällaisen lehtijutun, jossa käsiteltiin keittiöpsykologisoinnin varjopuolia. Lähteenä on vain City-lehti, mutta haastatellulla psykologian dosentilla on aiheeseen ihan kiinnostavia pointteja.



Tässä joitakin poimintoja:



-Medikalisointi. Nähdään, että kaiken takana olisi jotain hoidettavaa ja että kaikki asiat on diagnosoitava.



-Mustavalkoinen ajattelu. Narsistin uhrit ovat todellisuudessa muutakin kuin uhreja ja narsisti muutakin kuin narsisti. Asialle etsitään kuitenkin helposti yleistä selitystä ja henkilön käyttäytymistä tulkitaan kokonaan narsisti-termin avulla.



-Termiä käytetään koska se on tuttu ja muodissa mutta termin taakse ulottuva laajempi ymmärrys saattaa olla hyvin vähäistä. Ihmisiä kotidiagnosoidaan kärkkäästi, mutta oikeasti sairastuneiden häiriönkuvaa ei ymmärretä eikä täysin hyväksytä.



http://www.city.fi/artikkeli/Joka+kodin+keittiopsykologit/2481/



Jos aihe kiinnostaa, kannattaa lukea myös Marko Hamilon kirjoitus Narsistien uhrit kirjasta Älkää säätäkö päätänne – häiriö on todellisuudessa.



T. 144

Mua oikeastaan huvittaa tämä narsistiksi hankalien läheisten leimaaminen. Siksikin tää ketju, että avaisi hieman ihmisten silmiä... mutta ei sitä haluta ottaa vastaan. Vaan mä olen automaattisesti provo kun en ole täysin oppikirjan mukainen narsisti.



Joku kysyi tunnenko surua. No, täytyy sanoa että jonkun lemmikkieläimen kuollessa olen tuntenut. Miessuhteen loppuessa se on ollut enemmän raivoa ja vihaa kuin surua.



Pystynkö olemaan yksin. Olen opetellut sitä pari viime kuukautta, jotenkin tää dg ja kaikki ollut pinnalla, en ole oikein seuranhakutuulella. Sitä ennen mulla on aina ollut joku, yksi tai useampi kerrallaan.

tällä narskulla ei ole sellainen lapsuus, kuin hän kertoo. Olen narskun veli.

että olet ollut joka hetki paikalla? Voit olla vaikka kuinka narskun veli, etkä silti tiedä mitä kaikkea hänelle on tehty tai sanottu esim. vanhempiesi toimesta.

tv. vanhin lapsista jota äitillä oli tapana pitää "uskottunaan". Minulle kerrottiin sanasta sanaan vanhempieni riidat, täytyi osallistua pohtimaan äitini kanssa kannattaako vanhempieni erota yms. Olin 6-vuotias. Kun kerroin tästä siskoilleni, eivät he ensin meinanneet uskoa. Heille äitini ei koskaan ollut puhunut tuollaisista asioista.

tv. vanhin lapsista jota äitillä oli tapana pitää "uskottunaan". Minulle kerrottiin sanasta sanaan vanhempieni riidat, täytyi osallistua pohtimaan äitini kanssa kannattaako vanhempieni erota yms. Olin 6-vuotias. Kun kerroin tästä siskoilleni, eivät he ensin meinanneet uskoa. Heille äitini ei koskaan ollut puhunut tuollaisista asioista.

Olen meidän perheessä vanhin ja ainoa joka kärsi todella perheen mt-ongelmista. Aikuisena olen jutellut sisaruksille että muistatteko kuinka äiti aina kertoi sitä (ahdistavaa) juttua miten.. ja sisarukset ovat olleet ihmeissään että eivät ole koskaan kuulleetkaan tuollaisia.