Laitoin tänään lapsen ilman aamupalaa kouluun
Lapsi on tokaluokkalainen, ja ihan mahdottoman hidas aamutoimissaan!
En tiedä mitä oikein pitäisi tehdä, että saisi vauhtia eritoten pukemiseen? Tänä aamuna herätin lapsen klo 6.50 (puoli kahdeksalta lähtee käveleen kouluun) joten hänellä oli 40 minuuttia aikaa vaihtaa valmiiksi katsomani vaatteet päällensä ja syödä aamupalansa. Vielä vartin yli 7 hän istui olkkarin sohvalla farkut pohkeissa (oli sentään saanut jalkansa pujotettua lahkeisiin) ja vaan siis istui siinä.
Monta kertaa sanoin että nyt vauhtia toimintaan, mutta ei auttanut, istui vain, ehkä vähän nykäisi housuja ylemmäs tai laittoi toisen sukan, ja sitten taas vaan istui.
Minä sitten puin hänelle paidat päälle kun hermostuin odottamiseen!!
Laitoin aamupalan hänelle keittiöön vartin yli 7, että tässä on ja nyt on 15 minuuttia aikaa pukea loppuun ja tulla syömään, sitten pitää lähteä kävelemään kouluun.
Ja eikä mitään, puolelta lapsi istui edelleen sohvalla, jolloin hermostuin ja vein aamupalan roskikseen ja sanoin että nyt sitten suoraan ulkovaatteet päälle ja ulos, tai saa selitellä opettajalle myöhästymistään.
Sitten lapsi kyllä puki, mutta ulkovaatteet menivät päälle myöskin surkean hitaasti, välillä istuutui lattialle ja lorvaili.. puki kuitenkin jopa 5 minuutissa joten ehti tod. näk. koululle. Soitti kyllä sitten vielä matkalta, että hänellä on kauhea nälkä. Siihen sanoin että toivottavasti alat pukemaan nopeammin jatkossa.
(jota en kyllä usko tapahtuvan..) tää on ollut tällaista lähestulkoon aina! Koulussa lapsi kyllä viihtyy, joten ei lorvaile sen vuoksi ettei haluaisi mennä kouluun. Ei vaan saa millään aikaiseksi tai jotain? Jonkin verran samaa lorvailua ja "haaveilua" esiintyy läksyjenteossa, siivouksessa ja melkeinpä kaikessa mitä pitäisi tehdä joka ei ole niin mieluista.
Menee hermot! Olisiko hyviä vinkkejä?
Kommentit (55)
Olet nyt kokeillut ns. keppiä. Mitäpä jos kokeilisit porkkanaa. Sanot, että lapsi SAA KATSOA LASTENOHJELMIA, jos syö ja pukee ajoissa. Kaikki aika, jota jää siihen väliin ennen kouluunlähtöä, saa katsoa telkkaria. Meillä tuo toimii.
Meillä myös toimii. Ekalla ja tokalla ei mistään menannut tulla mitään. Hidasteli aina. ja aina sai käskyttää. Nyt kolmannella en ole paikan päällä katsomassa mitä tapahtuu tai hoputtamassa. Ohjeistus on että aamutoimet reippaasti ja sit saa katsoa lastenohjelmia jos aikaa jää. Toimii!
tai koosta riippumatta, kunnon äitinä olisit laittanut leivät paperiin, antanut pillimehun, ja vieny autolla kouluun. Sit ku itte oot vanha, ja jossain hoitolaitoksessa, ni turha ihmetellä ku ei tuu sua kattoon.
ei se lapsi siihen kuole jos vähän nälkä aamulla mahassa kurnii. Tää on just sellanen vanhempi joka tulee "lakaisemaan" kaikki pettymykset pois lapsen elämästään ja sitten ihmettelee kun lapsi vielä 30v haistattelee ja uhkailee kun ei mutsi maksa huumevelkaansa. (no joo, karrikoitu vähän yli, mut älkää passatko pilalle niitä tenavianne. Ei ne kuole, jos josku on "siperia opettaa"-meininki)
Nyt hän toivoo kovasti uutta Harry Potter -pleikkaripeliä joten sopivat isänsä kanssa (isä hoitaa lapsen kouluun) että saa rastin joka aamu kun nousee sängystä ekalla herätyksellä, pukee ilman että joutuu monta kertaa muistuttamaan ja hoitaa muut aamutoimet ripeästi. Telkkaa saa katsoa jos jää aikaa kun muut on tehty. Ja kun kasassa on 30 rastia niin poika saa pelin.
On muuten meidän aamuissa vauhtia nykyään, entisen kiukkuilijan tilalla on reipas ja yhteistyöhaluinen lapsi :D
on outoja lapsia teillä. Me ollaan opetettu lapset pienestä pitäen omatoimisiksi, eikä tulisi mieleenikään tehdä tokaluokkalaiselle aamupalaa valmiiksi. Tai pukea sitä :-O.
Meidän ekaluokkalainen tekee itse aamupalan ja ottaa vaatteet kaapista, minä ohjeistan ehkä tyyliin "nyt on pakkasta ota paksumpi college" tai käyn etsimässä jos ei löydä jotain. Joskus laitan vaatteet valmiiksi jos tarvitsee jotain erityistä.
joka on just tällänen "taivaanrannanmaalari", tuijottaa vaan eteensä eikä saa mitään aikaiseksi, tämä pätee siis muulloinkin kuin aamuisin.
Väsymys pahentaa tilannetta mutta säännöllisenä pysyvä elämänrytmi (erit. unirytmi) helpottaa. Meillä koulu on lähellä, poika herää 45-60 min ennen koulun alkua ja usein lähtee kotoa vasta aivan viime tingassa, 5min ennen tai tasalta eli siis, kun pitäisi jo olla koulussa. Kertaakaan ei tosin ole myöhästynyt.
Koulussa havaittiin myös, että hommat ei aina oikein luista vaikka mitään oppimishäiriöitä ei ole. Keskittymiskyvyn puute ja ulkoiset aistiärsykkeet (esim. ruuan haju, ikkunasta näkyvä pikkulintu, open neulepaidan raidat, epämukavat vaatteet tms) kuitenkin vaikeuttaa asioita niin paljon, että
ollaan opettajien ja pojan kanssa yhdessä mietitty keinoja hankalien tilanteiden ratkaisemiseksi.
Minun omaa asennettani kuitenkin helpottaa kovasti se, kun tajuan, että lapsen hitauteen ja hajamielisyyteen on jokin syy, eikä lapsi ole tahallaan hankala tai temppuile.
Tosiaan jo tämän tajuaminen oli iso harppaus kohti parempaa elämänlaatua koko meidän perheelle ja opettajien kanssa keskustelun jälkeen myös koulun päädyssä on osattu suhtautua lapsen käytökseen "oikein".
Kyse ei ole vain opettamisesta vaan luonne-eroista.
Vai miten selität sen, että samaan perheeseen mahtuu omatoimisia lapsia ja täysiä haahuilijoita. Sama kasvatus.
on outoja lapsia teillä. Me ollaan opetettu lapset pienestä pitäen omatoimisiksi, eikä tulisi mieleenikään tehdä tokaluokkalaiselle aamupalaa valmiiksi. Tai pukea sitä :-O. Meidän ekaluokkalainen tekee itse aamupalan ja ottaa vaatteet kaapista, minä ohjeistan ehkä tyyliin "nyt on pakkasta ota paksumpi college" tai käyn etsimässä jos ei löydä jotain. Joskus laitan vaatteet valmiiksi jos tarvitsee jotain erityistä.
Siitä poika joka aamu tarkastaa että kaikki asiat on tehty .Ja koska noudattaa orjallisesti taulukkoa niin aamut sujuvat reippaammin ja reippaammin.
olen vuorotyössä,mutta jos olen aamulla kotona teen omia juttujani ja juttelen niitä näitä tiilenpäitä.En puutu pojan aamutoimiin.
vaatteet on laitettu illalla valmiiksi ja poika saa ottaa mieleisensä helpon ja nopean aamiaisen ja laittaa sen itse pöytään.
Jos aikataulu meinaa karata käsistä ja poika myöhästyä koulutaksista kysyn vain hermostumatta mitä luulet onko sinulla jo kiire jos katsot kuinka paljon kello on.
Eihän eka luokkalainen vieläymmärrä kelloa,mutta sanon sitten että jos kello on tuossa 15 vaille 9 kohdalla ja et ole vielä pessyt hampaita nin sinä myöhästyt.
Sitten itse kirittää itseään.
Olen sanonut että saa itse soittaa koulutaksille ja kouluun jos myöhästyy sen takia että kiukkuaa tai lorvailee aamuisin.
Kun aamut sujuvat hyvin niiin kehun ylenpalttisesti huippuinnostuneella äänellä. ;)
Muutamana aaamuna olen sortunut hoputtamiseen ja huutamiseen kun mikään ei sujunut.
Silloin poika sanoi että äiti sä hermostutat minut kun räyhäät.Mä osaan paljon paremminkun et hermostu.
meillä on myös kännykässsä muistutus siitä milloin pitää pukea ulkovaatteet ja lähteä taksille.
olen näyttänyt kellosta että kun muistutus on kello 9.00 sinun pitää olla 9.05 ulkoovella menossa tien varteen.
Sittten meillä on sovittuna ruhtinaallinen palkinto joululomalla jos aamut sujuvat hienosti.
meillä on juuri tuollainen haaveilija. Joskus on helpompaa ja joskus vaikeampaa, mutta aikansa meni, kunnes tajusin, että lapseni tulee aina olemaan jollain tavalla hidas haaveilija. Hänestä ei vaan tule robottimaisen tehokasta tai sähäkkää toimijaa. Ainoa, mihin voin vaikuttaa on se, meneekö multa hermo vai ei. Leppoisammassa ilmapiirissä kaikki oikeastaan sujuukin nopeammin. Tutustukaa vaikka Keltikangas-Järvisen kirjoihin temperamentista. Ja hyvänä puolena on, että poikani on muutenkin aika harkitseva, ei ensimmäisenä kouhota jokaiseen tyhmyyteen.
valmiiksi vaikka kun makaa vielä sängyssä tai sohvalla. Sitten kysyt että tahtooko olal vielä vauva vai koululainen.
Meillä ekaluokkalainen herää niin, että on tunti aikaa pukea ja syödä. Just ja just riittää tuo tunti kaikkiin aamutoimiin.
tai koosta riippumatta, kunnon äitinä olisit laittanut leivät paperiin, antanut pillimehun, ja vieny autolla kouluun. Sit ku itte oot vanha, ja jossain hoitolaitoksessa, ni turha ihmetellä ku ei tuu sua kattoon.
Ei kukaan kuole siihen, jos kerran jää aamupala syömättä.
Minä olen vienyt lapseni joskus ilman aamupalaa päiväkotiin, kun kyllästyin nirsoilemiseen.
mutta aikaisemmin herättäminen ei tehoa. Nimittäin yhtenä aamuna koulu alkaa kymmeneltä, ja lapsi herää silti aikaisemmin (itsekseen) eikä pukeminen suju yhtään sen nopeammin. Viivyttelee pukemisessa ihan niin kauan kuin vain on aikaa.
Ja aikaisin on mennyt nukkumaan, ei pitäisi olla väsynyt.
Ja toi pillimehujuttu oli varmaan vitsi ;)
ap
meidän tokaluokkalaiselle ei riittäisi 40 min. aamutoimiin, vaan herätetään tunti ennen kuin pitää lähteä kouluun. Toiset vaan on hitaampia aamuisin, esim. mulle riittää hyvinkin tuo 40 min. aamutoimiin, mutta mieheni herää aamuisin 75 min. ennen töihinlähtöä, kun hänellä on aamuisin aina vähän "käynnistymisvaikeuksia".
Mitä hän tekee siinä istuskellessaan? Tuijottaa tyhjää ilmaa?
ja jos ap:n perheellä ei ole autoa, niin lapsi taksilla kouluun joka aamu. Tai vielä parempaa: pizzataksilla! Niin tulee ruokahommat hoidettua samalla.
tai koosta riippumatta, kunnon äitinä olisit laittanut leivät paperiin, antanut pillimehun, ja vieny autolla kouluun. Sit ku itte oot vanha, ja jossain hoitolaitoksessa, ni turha ihmetellä ku ei tuu sua kattoon.
Jos tolle tokaluokkalaiselle sanoo että pue niin se pukee ehkä teepaidan ja rupee sitten lukemaan akuankkaa
housuja ja sukkia ei saa jalkaansa jollei erikseen ohjeista että pue housut, pue sukka, pue nyt toinen sukka
puettuaan se ei hoksaa tulla aamupalalle oma-aloitteisesti vaan lukee akuankkaa
aamupalalla se ei muista syödä vaan lukisi akuankkaa tai räpläisi jotain muuta
sitten kun sanotaan että koulutaksi tulee hetken päästä niin se ei herätä eikä saa raksuttamaan että pitäiskö mennä pukemaan ulkovaatteita vaan nekin pitää erikseen ohjeistaa yksi kerrallaan.
kyllä tämäkin yksilö sitten pukee salamannopeasti itse sitten kun on jotain mihin hän haluaa kovasti mennä että ei se ole taidoista kiinni
On tullut mieleen lähettää se kouluun ilman aamupalaa, joo. Toistaiseksi en ole kuitenkaan lähettänyt.
Vähitellen aion hänet kyllä tämän toisen luokan aikana saada oma-aloitteisemmaksi aamulla. Tällä hetkellä kokeillaan sitä, että jos ei lapsi ole sovittuun aikaan valmiina, viikkorahasta lähtee 20snt. Kolme aamua on mennyt hyvin, kaksi huonommin, mutta kuitenkin tavallista paremmin. Tätä jatketaan.
Jos tolle tokaluokkalaiselle sanoo että pue niin se pukee ehkä teepaidan ja rupee sitten lukemaan akuankkaa housuja ja sukkia ei saa jalkaansa jollei erikseen ohjeista että pue housut, pue sukka, pue nyt toinen sukka puettuaan se ei hoksaa tulla aamupalalle oma-aloitteisesti vaan lukee akuankkaa aamupalalla se ei muista syödä vaan lukisi akuankkaa tai räpläisi jotain muuta sitten kun sanotaan että koulutaksi tulee hetken päästä niin se ei herätä eikä saa raksuttamaan että pitäiskö mennä pukemaan ulkovaatteita vaan nekin pitää erikseen ohjeistaa yksi kerrallaan. kyllä tämäkin yksilö sitten pukee salamannopeasti itse sitten kun on jotain mihin hän haluaa kovasti mennä että ei se ole taidoista kiinni
neljäsluokkalainen poika. Suunnilleen kannan pojan sängystä sohvalle klo 7. siihen viltti päälle, katsoo aamuohjelmia heräillessään ja syö samalla aamupalaa, mistä tosin pitää muistuttaa vähän väliä. Aamupalan jälken annan pojalle vaatteet joita vielä välillä autan päälle! : ) 8.45 on pukeissa ja syönyt ja ohjelma loppuu. Siinä vaiheessa käy vessassa, pesee hampaat, pukee ulkovaateet ja lähtee kouluun. Myös ydeksän aamuina sama aikataulu, sitten vaan jää vielä leikkimisaikaa. Näin meidän aamut sujuvat rauhallisesti ja huutamatta ja kaikki ovat tytyväisiä. Isoveli on huolehtinut heräämisestä ja pukemisesta ym jo useamman vuoden.