Lue keskustelun säännöt.
Laitoin tänään lapsen ilman aamupalaa kouluun
12.11.2010 |
Lapsi on tokaluokkalainen, ja ihan mahdottoman hidas aamutoimissaan!
En tiedä mitä oikein pitäisi tehdä, että saisi vauhtia eritoten pukemiseen? Tänä aamuna herätin lapsen klo 6.50 (puoli kahdeksalta lähtee käveleen kouluun) joten hänellä oli 40 minuuttia aikaa vaihtaa valmiiksi katsomani vaatteet päällensä ja syödä aamupalansa. Vielä vartin yli 7 hän istui olkkarin sohvalla farkut pohkeissa (oli sentään saanut jalkansa pujotettua lahkeisiin) ja vaan siis istui siinä.
Monta kertaa sanoin että nyt vauhtia toimintaan, mutta ei auttanut, istui vain, ehkä vähän nykäisi housuja ylemmäs tai laittoi toisen sukan, ja sitten taas vaan istui.
Minä sitten puin hänelle paidat päälle kun hermostuin odottamiseen!!
Laitoin aamupalan hänelle keittiöön vartin yli 7, että tässä on ja nyt on 15 minuuttia aikaa pukea loppuun ja tulla syömään, sitten pitää lähteä kävelemään kouluun.
Ja eikä mitään, puolelta lapsi istui edelleen sohvalla, jolloin hermostuin ja vein aamupalan roskikseen ja sanoin että nyt sitten suoraan ulkovaatteet päälle ja ulos, tai saa selitellä opettajalle myöhästymistään.
Sitten lapsi kyllä puki, mutta ulkovaatteet menivät päälle myöskin surkean hitaasti, välillä istuutui lattialle ja lorvaili.. puki kuitenkin jopa 5 minuutissa joten ehti tod. näk. koululle. Soitti kyllä sitten vielä matkalta, että hänellä on kauhea nälkä. Siihen sanoin että toivottavasti alat pukemaan nopeammin jatkossa.
(jota en kyllä usko tapahtuvan..) tää on ollut tällaista lähestulkoon aina! Koulussa lapsi kyllä viihtyy, joten ei lorvaile sen vuoksi ettei haluaisi mennä kouluun. Ei vaan saa millään aikaiseksi tai jotain? Jonkin verran samaa lorvailua ja "haaveilua" esiintyy läksyjenteossa, siivouksessa ja melkeinpä kaikessa mitä pitäisi tehdä joka ei ole niin mieluista.
Menee hermot! Olisiko hyviä vinkkejä?
Kommentit (55)
nyt jo teini-ikäinen. Olen tästä ja monesta muusta jutusta tullut vähitellen siihen käsitykseen, että lapsellani on jokin lievä neurologinen ongelma (hänellä on esim. selviä aistiyliherkkyyksiä), joka vaikeuttaa reipasta toimintaa. Koska lapseni selviää kuitenkin ihan hyvin, eikä hänellä ole esim. oppimisvaikeuksia (keskiarvo yläasteella on ysin paikkeilla), en ole koskaan vienyt häntä tarkempiin tutkimuksiin. Minun omaa asennettani kuitenkin helpottaa kovasti se, kun tajuan, että lapsen hitauteen ja hajamielisyyteen on jokin syy, eikä lapsi ole tahallaan hankala tai temppuile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta vain silloin kun aikuiset on aamulla paikalla. Kun lapsi lähtee yksin, kaikki tapahtuu max 20 minuutissa. Lopun aikaa lapsi odottaa takki päällä ja kengät jalassa puhelimitse tulevaa lähtökäskyä.
Kokeile!
sillä erotuksella, että ei lue akuankkaa, mutta muuten vaan toljottelee ympäriinsä ja huokailee ja vaan makaa vetelänä.
Piirrettyjen katsomisen olen kieltänyt jo ajat sitten, silloin ei ainakaan saa mitään tehtyä, kun vaan tuijottaa aamupiirrettyjä.
En viitsi oikeasti kyllä aikaisemmin enää herätellä, kyllä 40 min pitäisi riittää kun vaatteet on valmiiksi katsottu, ja aamupalankin teen valmiiksi, joten ainoat aamutoimet on käydä vessassa, syödä aamupala ja pukea päivävaatteet ja ulkovaatteet päälle. Nopeasti kun tekisi, noi olisi tehtynä alle vartissa. 40 minuuttia siis PITÄÄ riittää.
Ja herätys klo 6.50 on jo melko aikainen, ei sitä viitsi enää aikaistaa.
ap
Jos tolle tokaluokkalaiselle sanoo että pue niin se pukee ehkä teepaidan ja rupee sitten lukemaan akuankkaa
housuja ja sukkia ei saa jalkaansa jollei erikseen ohjeista että pue housut, pue sukka, pue nyt toinen sukka
puettuaan se ei hoksaa tulla aamupalalle oma-aloitteisesti vaan lukee akuankkaa
aamupalalla se ei muista syödä vaan lukisi akuankkaa tai räpläisi jotain muuta
sitten kun sanotaan että koulutaksi tulee hetken päästä niin se ei herätä eikä saa raksuttamaan että pitäiskö mennä pukemaan ulkovaatteita vaan nekin pitää erikseen ohjeistaa yksi kerrallaan.
kyllä tämäkin yksilö sitten pukee salamannopeasti itse sitten kun on jotain mihin hän haluaa kovasti mennä että ei se ole taidoista kiinni
Mitä hän tekee siinä istuskellessaan? Tuijottaa tyhjää ilmaa?
meillä kaksi samanlaista, 4-luokkalainen makaa sängyssä viime tippaan ja sitten onkin jo kiire!
Aamupala on useinkin jäänyt väliin:(
Eli ei opi edes siitä, että on hirveä nälkä.
Joskus mies käy nostamassa sen pystyyn kun menee hermot...
Ekaluokkalien on nyt alkanut samanlaiseksi haaveilijaksi, alkusyksystä oli vielä innokas lähtemään kouluun, ei nyt enää.
Aamut on todella rasittavia, stressaa oikein että saa ne sieltä ajoissa kouluun ja itsekin pitäisi ehtiä töihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on tarjolla? Pois kaikki turhat vempeleet ja ärsykkeet, keskitytään vain siihen kouluun valmistautumiseen.
sillä erotuksella, että ei lue akuankkaa, mutta muuten vaan toljottelee ympäriinsä ja huokailee ja vaan makaa vetelänä. Piirrettyjen katsomisen olen kieltänyt jo ajat sitten, silloin ei ainakaan saa mitään tehtyä, kun vaan tuijottaa aamupiirrettyjä. En viitsi oikeasti kyllä aikaisemmin enää herätellä, kyllä 40 min pitäisi riittää kun vaatteet on valmiiksi katsottu, ja aamupalankin teen valmiiksi, joten ainoat aamutoimet on käydä vessassa, syödä aamupala ja pukea päivävaatteet ja ulkovaatteet päälle. Nopeasti kun tekisi, noi olisi tehtynä alle vartissa. 40 minuuttia siis PITÄÄ riittää. Ja herätys klo 6.50 on jo melko aikainen, ei sitä viitsi enää aikaistaa. ap
Jos tolle tokaluokkalaiselle sanoo että pue niin se pukee ehkä teepaidan ja rupee sitten lukemaan akuankkaa housuja ja sukkia ei saa jalkaansa jollei erikseen ohjeista että pue housut, pue sukka, pue nyt toinen sukka puettuaan se ei hoksaa tulla aamupalalle oma-aloitteisesti vaan lukee akuankkaa aamupalalla se ei muista syödä vaan lukisi akuankkaa tai räpläisi jotain muuta sitten kun sanotaan että koulutaksi tulee hetken päästä niin se ei herätä eikä saa raksuttamaan että pitäiskö mennä pukemaan ulkovaatteita vaan nekin pitää erikseen ohjeistaa yksi kerrallaan. kyllä tämäkin yksilö sitten pukee salamannopeasti itse sitten kun on jotain mihin hän haluaa kovasti mennä että ei se ole taidoista kiinni
Olet nyt kokeillut ns. keppiä.
Mitäpä jos kokeilisit porkkanaa. Sanot, että lapsi SAA KATSOA LASTENOHJELMIA, jos syö ja pukee ajoissa. Kaikki aika, jota jää siihen väliin ennen kouluunlähtöä, saa katsoa telkkaria.
Meillä tuo toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
harrastamme paljon lukemista. Niitä on lasten huoneissa, olkkarissa ja vanhempien huoneessa.
Mihin ehdotat että ne pitäisi aamutoimien ajaksi laittaa niin ettei lapsi niitä löydä?
on tarjolla? Pois kaikki turhat vempeleet ja ärsykkeet, keskitytään vain siihen kouluun valmistautumiseen.
että saa leikkiä lopun ajan, mitä pukemiselta ja syömiseltä jää, kunhan syö ja pukee nopeammin (leikkimistä lapsi usein kaipaa, ehkä enemmän kuin aamupiirrettyjäkään) mutta ei siitäkään ole apua. Sitten vaan tuijottaa edelleen tyhjää ja pukee hitaasti MUTTA sen lisäksi vaan valittaa koko ajan narisevalla äänellä että "emmää ehi leikkimään yhtään... tässä menee niin kauan.. emmää millään ehi.."
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aamupalan annan joskus syödä telkun ääressä, mutta yleensä pukee ja syö 20-30 min, sitte 1 tai 2 ohjelmaa ja menoksi. Ja kyseessä juuri tuollainen tuijottelija haahuilija. Vaatteet laittaa itse valmiiksi edellisenä iltana.
meillä tyttö on opetettu siihen, että itse laittaa herätyksen, ottaa aamupalaa ja huolehtii, että kerkeää kouluun.
Ei mulla ainakaan hermo kestäis naputtaa vieressä. Antaa vaikka myöhästyä muutaman kerran, oppii kyllä kun opettaja alkaa huomauttamaan myöhästelystä. Laittaa vaikka opettajalle infoa asiasta, että omatoimisuuden opettaminen menneillään, huomauta lapselle myöhästymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on vasta pieni, mutta aavistelen jo nyt... Kun pitäs kiivetä portaat, unohtuu sen seitsemän kertaa tutkimaan oksankohtia, listankulmia, seiniä muuten vaan jne, ja äiti ei meinaa jaksaa odotella... tai kun puen ulkovaatteita, niin peukut ei tosiaankaan mene sinne minne pitäs, ihan vaan siks, että kattelee jotain muuta ja ajattelee muuta... joskus kun pojan saa terästäytymään, kaikki sujuu samantien, mutta harvoin näin. Tai kun kerhosta lähtiessä pitäs pukee, niin kääntyy koko ajan tuijottamaan muitten tekemisiä, eikä edes kuule, kun sanon, että katsohan nyt tänne, että saadaan takki päälle.
Onkohan nämä haaveilijat isompanakin samanlaisia??
Antaa pillimehua ja sit katotaan telkkaria.Kouluaamuina telkkaria??????Ei hyvää päivää missä viiden tähden hotellissa joidenkin pennut elää. =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienille se on SUURI häpeä, joten et hoputa oleenkaan vaan puhut lapselle esim. viikonloppuna että nyt olet niin iso että saat itse hoitaa aamutoimesi jne. ja seuraavalla viikolla et tippakaa hoputa/neuvo häntä --> myöhästyy koulusta --> häpeää --> myöhästyy ehkä toisen ja kolmannenkin kerran --> pahempi häpeä, kavereidn ilkkumista, opettajan huomautuksia, ehkä jopa jälki-istuntoa =OPPII aamulla olemaan ripeämpi!
Vaikka sain tarpeeksi unta, heräsin pukemaan ja syömään n.50min ennen kouluun lähtöä, vaatteet oli valmiina ja äiti laittoi aamupalan pöytään ei vaan aamulla mikään sujunut.
Äitini hermostui monesti siihen että vain istuin ja "haaveilin". Oikeasti saatoin istua minuttikaupalla sukka kädessä, istuin vaan. En tehnyt mitään muuta, tuijotin vaan eteeni. Pukeminen oli hidasta ja aina en ehtinyt syödä aamupalaa ollenkaan... Äitini oli siis sitä mieltä että jos en kerran omasta vetelehtimisestäni johtuen ehdi aamuapalaa syödä niin sitten sopiikin olla ilman.
Meillä kokeiltiin monen moista mikä auttaisi aamulla pukemisessa ja syömisessä. En muista oliko mistään varsinaisesti apua. Ainakaan se ei muuttanut mitään että jäin välillä ilman aamupalaa, mulle se oli ihan sama kun en kovin nälkäinen aamulla ole muutenkaan kun olen niin pöpperössä vielä. Kun kasvoin isommaksi (11-12v) homma alkoi sujau vähän sutjakammin ihan siitä syystä että itseä alkoi kiinnostaa enemmän miltä sitä kouluun mennessä näytti. :D
Vieläkin tarvitsen todella pitkä ajan aamulla että pääsen liikenteeseen. PItää saada rauhassa haahuilla ja heräillä. Mutta en kyllä aamulla varaisi sitä haahuilu ja heräily aikaa jos pitäisi 8 aikaan olla töissä. Nyt kun menen 10 saan rauhassa heräillä...
Lopetin nalkuttamisen ja tein omiani, kymmenen minuutin välein kävin istumassa lapsen vieressä ja sanoin: vedä sukka jalkaan, laita paita päälle, laita housut ylös, mene pesemään hampaat, syö vielä yksi lusikallinen.
Lapsi oli unelmoija joka ei kuullut yleiskäskyjä kuten: pue.
On nyt tosi tarmokas taideopiskelija, tosin myöhästelee edelleen jonkin verran.
itse olen toiminut juuri päinvastoin kun täällä monet ovat kehottanee. Olen myöhentänyt heräämistä ja antanut lapsen nukkua ihan viimeiseen hetkeen saakka. Aikaa jää aikaisina aamuina max 25 min pukea päälle, syödä aamupala, pestä hampaat ja laittaa ulkovaatteet päälle. Niinkuin voitte kuvitella, kaikki täytyy tapahtua kovalla touhulla ja työnnän lasta koko ajan liikkelle ja hoputan. Meillä tämä vaikutti siihen, että nyt myöhäisinä aamuina (kun koulu alkaa klo 9) aamut sujuvat tosi reippaasti kun on alkanut pikkuhiljaa tottumaan siihen, että kaikki tehdään vauhdilla. Meillä ei yksinkertaisesti ole aikaa tuijotella tyhjää, ja tiedän tasantarkkaan mitä tarkoitat sillä tyhjän tuijotuksella. Meillä tyttö saattaa aamupala pöydässä syödä pelkkää jogurttia 30 min, tuijottaa vain lusikkaa puoliunessa. Viihtyy koulussa ja on iloinen ja pirteä koulunjälkeen mutta tuo lähtemisen vaikeus on jotain aivan kamalaa :). Meillä reippaat aamut tarkoittavat palkintoa ja sekin auttaa. Meillä esim. toimii tokaluokkalaisella tarrat edelleen, hyvin menneestä aamusta ansaitsee tarran ja jos saa viikossa 4 tarraa kerättyä, tarkoittaa se sunnuntaina uimahalliin menoa. Enkä tarkoita, että tämä toimii kaikilla, meillä se toimii, olisiko teillä joku vastaava juttu joka innostaisi?
Tsemppiä paljon, tiedän tasantarkkaan miten rasittavaa tuollaiset aamut ovat!!
Ja esimerkiksi kävely kesti ikuisuuden, jos hän oli mun kanssa vaikkapa lähikaupassa käymässä 3-4-vuotiaana, alle kilometri matkaa, mulla kauppakassit käsissä (en voinut kantaa) niin matka kesti reippaasti yli tunnin, kun lapsi vaan pysähteli ja tutki matoja ja lehtiä ja roskia ja lähti kävelemään eri suuntaan ja hiiidaaaasteeli kävellessään.. ratkaisuna kärräsin poikaa rattaissa vielä 4-vuotiaanakin kauppareissuille, kun en kauppakassien kanssa jaksanut venailla poikaa ja karjua kadulla koko aikaa että "NYT VAUHTIA TÖPPÖSIIN!!" :D
ap
on vasta pieni, mutta aavistelen jo nyt... Kun pitäs kiivetä portaat, unohtuu sen seitsemän kertaa tutkimaan oksankohtia, listankulmia, seiniä muuten vaan jne, ja äiti ei meinaa jaksaa odotella... tai kun puen ulkovaatteita, niin peukut ei tosiaankaan mene sinne minne pitäs, ihan vaan siks, että kattelee jotain muuta ja ajattelee muuta... joskus kun pojan saa terästäytymään, kaikki sujuu samantien, mutta harvoin näin. Tai kun kerhosta lähtiessä pitäs pukee, niin kääntyy koko ajan tuijottamaan muitten tekemisiä, eikä edes kuule, kun sanon, että katsohan nyt tänne, että saadaan takki päälle.
Onkohan nämä haaveilijat isompanakin samanlaisia??
Sit raahautuvat zombeina sohvalle kattomaan telkkaria ja siinä heräilevät ja syövät samalla aamumurot.
Sit kannan vaatteet viereen ja tarvittaessa AUTAN pukemisessa! Siis kyllä, luit oikein, PUEN koululaiset tarvittaessa!
Mutta näin meidän aamut sujuu oikein mukavasti, kaikki päästään ajoissa liikkeelle eikä kenelläkään mene hermot!
meillä on samanlainen poika, joka tosiaan istuu housut puolitangossa ja "tuijottaa tyhjää ilmaa". Jos herätän hänet aikaisemmin niin silloin ehtii tuijotella pidempään ilmaa, valmista ei tule yhtään sen aikaisemmin. En osaa neuvoa sinua ap mutta voit lohduttautua sillä, että muitakin on;) Toivottavasti ilman aamupalaa kouluun lähtö vähän herätti sinun lastasi!