Lue keskustelun säännöt.
Laitoin tänään lapsen ilman aamupalaa kouluun
12.11.2010 |
Lapsi on tokaluokkalainen, ja ihan mahdottoman hidas aamutoimissaan!
En tiedä mitä oikein pitäisi tehdä, että saisi vauhtia eritoten pukemiseen? Tänä aamuna herätin lapsen klo 6.50 (puoli kahdeksalta lähtee käveleen kouluun) joten hänellä oli 40 minuuttia aikaa vaihtaa valmiiksi katsomani vaatteet päällensä ja syödä aamupalansa. Vielä vartin yli 7 hän istui olkkarin sohvalla farkut pohkeissa (oli sentään saanut jalkansa pujotettua lahkeisiin) ja vaan siis istui siinä.
Monta kertaa sanoin että nyt vauhtia toimintaan, mutta ei auttanut, istui vain, ehkä vähän nykäisi housuja ylemmäs tai laittoi toisen sukan, ja sitten taas vaan istui.
Minä sitten puin hänelle paidat päälle kun hermostuin odottamiseen!!
Laitoin aamupalan hänelle keittiöön vartin yli 7, että tässä on ja nyt on 15 minuuttia aikaa pukea loppuun ja tulla syömään, sitten pitää lähteä kävelemään kouluun.
Ja eikä mitään, puolelta lapsi istui edelleen sohvalla, jolloin hermostuin ja vein aamupalan roskikseen ja sanoin että nyt sitten suoraan ulkovaatteet päälle ja ulos, tai saa selitellä opettajalle myöhästymistään.
Sitten lapsi kyllä puki, mutta ulkovaatteet menivät päälle myöskin surkean hitaasti, välillä istuutui lattialle ja lorvaili.. puki kuitenkin jopa 5 minuutissa joten ehti tod. näk. koululle. Soitti kyllä sitten vielä matkalta, että hänellä on kauhea nälkä. Siihen sanoin että toivottavasti alat pukemaan nopeammin jatkossa.
(jota en kyllä usko tapahtuvan..) tää on ollut tällaista lähestulkoon aina! Koulussa lapsi kyllä viihtyy, joten ei lorvaile sen vuoksi ettei haluaisi mennä kouluun. Ei vaan saa millään aikaiseksi tai jotain? Jonkin verran samaa lorvailua ja "haaveilua" esiintyy läksyjenteossa, siivouksessa ja melkeinpä kaikessa mitä pitäisi tehdä joka ei ole niin mieluista.
Menee hermot! Olisiko hyviä vinkkejä?
Kommentit (55)
vielä noita tuijottelukohtauksia myöten :D Ja on edelleen 16v iässä tooodella hidas liikkeissään, onneksi hoitaa nykyään heräämiset ja kouluunlähdöt itse. Toiseksi nuorin taas herää enne kellonsoittoa, pukee, syö aamupalan ja on valmis. Ja nuorimmainen taitaa tulla velipuoleensa, huokaus .. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meinannut millään saada mitään aikaiseksi.
Tilanne kääntyi lopulta parhain päin kun aloitin työt. Lähdin siis kotoa ennen poikaa. Johan muuttui ääni kellossa: nykyään pukee valmiiksi laitetut vaatteet ja syö aamupalan 15 minuutissa! Joka aamu. Uskomatonta. Sen jälkeen hänelle jää vielä aikaa katsoa aamuohjelmia tv:stä ennen kuin pitää lähteä. Aluksi soitin aina kun kouluun piti lähteä, että varmasti muistaa lähteä. Nykyisin ei enää tarvitse huolehtia siitäkään.
Kokeile aluksi pysyä itse pois "nalkuttamasta" eli leiki vaikka nukkuvaa ja katso miten käy. Laita aluksi esim. munakello hälyttämään kun pitää lähteä kouluun.
Pojat reipastuu kummasti kun ei äiti ole vahtimassa :)
Ihan tosissaanko joku pukee terveen tokaluokkalaisen ? Antaa pillimehua ja sit katotaan telkkaria. Kouluaamuina telkkaria??????Ei hyvää päivää missä viiden tähden hotellissa joidenkin pennut elää. =D
Miten se sinun elämääsi vaikuttaa, jos meillä tehdään niin?
Jatka sinä vaan sitä huudetaan naama punaisena-linjaa, meillä aamut sujuuu rauhallisesti!
Lapsi on tokaluokkalainen, ja ihan mahdottoman hidas aamutoimissaan!
En tiedä mitä oikein pitäisi tehdä, että saisi vauhtia eritoten pukemiseen? Tänä aamuna herätin lapsen klo 6.50 (puoli kahdeksalta lähtee käveleen kouluun) joten hänellä oli 40 minuuttia aikaa vaihtaa valmiiksi katsomani vaatteet päällensä ja syödä aamupalansa. Vielä vartin yli 7 hän istui olkkarin sohvalla farkut pohkeissa (oli sentään saanut jalkansa pujotettua lahkeisiin) ja vaan siis istui siinä.
Monta kertaa sanoin että nyt vauhtia toimintaan, mutta ei auttanut, istui vain, ehkä vähän nykäisi housuja ylemmäs tai laittoi toisen sukan, ja sitten taas vaan istui.
Minä sitten puin hänelle paidat päälle kun hermostuin odottamiseen!!
Laitoin aamupalan hänelle keittiöön vartin yli 7, että tässä on ja nyt on 15 minuuttia aikaa pukea loppuun ja tulla syömään, sitten pitää lähteä kävelemään kouluun.
Ja eikä mitään, puolelta lapsi istui edelleen sohvalla, jolloin hermostuin ja vein aamupalan roskikseen ja sanoin että nyt sitten suoraan ulkovaatteet päälle ja ulos, tai saa selitellä opettajalle myöhästymistään.
Sitten lapsi kyllä puki, mutta ulkovaatteet menivät päälle myöskin surkean hitaasti, välillä istuutui lattialle ja lorvaili.. puki kuitenkin jopa 5 minuutissa joten ehti tod. näk. koululle. Soitti kyllä sitten vielä matkalta, että hänellä on kauhea nälkä. Siihen sanoin että toivottavasti alat pukemaan nopeammin jatkossa.
(jota en kyllä usko tapahtuvan..) tää on ollut tällaista lähestulkoon aina! Koulussa lapsi kyllä viihtyy, joten ei lorvaile sen vuoksi ettei haluaisi mennä kouluun. Ei vaan saa millään aikaiseksi tai jotain? Jonkin verran samaa lorvailua ja "haaveilua" esiintyy läksyjenteossa, siivouksessa ja melkeinpä kaikessa mitä pitäisi tehdä joka ei ole niin mieluista.
Menee hermot! Olisiko hyviä vinkkejä?
Aamupalan roskiin heitto oli todella typerä temppu. Ihanko oikeasti meinaat että se lapsi jaksaa häiritsemättä muita opiskella ruokailuun saakka?
Siten makaa kun petaa....kyllä ne kodista on ne käyttytymismallit opittuja eli jos teet kaiken valmiiksi, kun et jaksa odottaa että lapsi tekee, niin aivan varmasti ei ikinä opi muunlaiseen toimintaan!
Hyvä esimerkki tuo rattaissa kärrääminen, mistä tuossa myöhemmin mainitsit että kun SINULLA petti hermo hitaaseen kulkemiseen, niin ipana kärryyn että matka joutuu. Ja nyt teet samaa pukemisen kanssa ( paidat ).
Sanoisinpa että katso ap peiliin ja mieti miksi poika on sellainen kuin on. Ei millään pahalla....
vai kuinka kauan meinaat että pitäisi odotella lasta?
Kaupassakin käytiin (silloin kun lapsi oli pieni) monta kertaa, ennenkuin tuskastuin ja laitoin lapsen rattaisiin.
En todellakaan luovuttanut heti ensimmäisen kerran jälkeen.
Samoin tuon pukemisen kanssa, joka aamuhan minä olen hoputtanut lasta 20-40 minuuttia tekemään, tänään puin ne paidat kun meni niin hermo. Ja tätä kouluunlähtöäkin on "harjoiteltu" jo ekaluokka ja nyt siis toka menossa, että KUINKA kauan pitäisi odottaa ja hoputtaa?
Huomaa ettei sulla ole todellakaan kokemusta asiasta (turha väittää että on, en usko :) )
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mites kun on samoilla vanhemmilla useampia lapsia jotka ovat kuitenkin ihan erilaisia tässäkin asiassa vaikka on samoilla sahajauhoilla kasvatettu?
Mitä hän tekee siinä istuskellessaan? Tuijottaa tyhjää ilmaa?
En ole ap, mutta meillä on samanlainen aamuhaaveilija. En tiedä mihin se aika menee, lapsi nypertää esim. sukanvartta tai istuu käsi poskella.
On ihan sairaan hidasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sit raahautuvat zombeina sohvalle kattomaan telkkaria ja siinä heräilevät ja syövät samalla aamumurot. Sit kannan vaatteet viereen ja tarvittaessa AUTAN pukemisessa! Siis kyllä, luit oikein, PUEN koululaiset tarvittaessa!
tuota keinoa. Ei se lapsi muuten koskaan opi, jos sinä olet aina siinä huolehtimassa. Tietenkin ihmisissä on eroja, että toiset on aamuisin hitaampia ja toiset reippaita, mutta jos vastuu ehtimisestä on hänellä itsellään (tietysti silti voit auttaa, mutta enemmänkin vaan taustalla), niin eiköhän ala nopsemmin tekemään.
meillä tyttö on opetettu siihen, että itse laittaa herätyksen, ottaa aamupalaa ja huolehtii, että kerkeää kouluun. Ei mulla ainakaan hermo kestäis naputtaa vieressä. Antaa vaikka myöhästyä muutaman kerran, oppii kyllä kun opettaja alkaa huomauttamaan myöhästelystä. Laittaa vaikka opettajalle infoa asiasta, että omatoimisuuden opettaminen menneillään, huomauta lapselle myöhästymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä poika samanlainen.Alkoi loppua jo oma ja open kärsivällisyys ja poika kävi perheneuvolassa testeissä ja todettiin ADD.
Pojalla nyt selkeä päivä järjestys ja taulukko missä kaikki asiat kuvilla näytetty mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä.
Pakkohan se oli joku tolkku saada,kun itsekkin palasin työelämään,että poika ei joka aamu myöhästy koulusta,kun aamupäivähoitoakaan ei täällä ole.Myöhästelyä on jonkin verran ollut,mutta ei hirveästi.
Meillä on suht reipas 3-luokkalainen joka osaa myös olla todella löysä kertakaikkiaan selkärangaton. Välillä tuntuu, että pysyisi pystyssä vain jos laitettaisiin kauluksesta johonkin koukkuun roikkumaan. Aamuisin osaa olla suht reipas koskaa pelkää älyttömästi myöhästymistä siitä tulevia seurauksia koulussa.
Nuorempi ekaluokkalainen on muuten paljon ryhdikkäämpi ei ole tuommoinen löysää köyttä muistuttava. Mutta aamut on aivan toivottomia istuu paikallaan ja tuijottaa tyhjin silmin saan sanoa sen seitsemän kertaa pue päällesi. Silti ei tapahdu mitään tiuskasee vaan mulle joo joo. Sama meno jatkuu aamupalalla. Ja tälle nuoremmalle ei auta vaikka lähettäisi ilman aamupalaa koska tämä meidän laiheliini olis vaan onnellinen jos ei tarvitse syödä yhtään enempää kuin yksi leivänmurunen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikäli se olisi mahdollista.
Meillä laitetaan vaatteet valmiiksi alakertaan edellisenä iltana. Omaan huoneeseen ei jäädä pukemaan, koska siitä ei tule mitään. Samoin reppu pistetään illalla valmiiksi.
Käydään herättämässä ja paimennetaan alas. Toinen aikuisista seisoo vieressä koko pukemisen ajan (tai pukee taaperoa siinä samalla) ja hälyttää: "Hei, MATTI HERÄTYS, seuraava vaate käteen!!!"
Pukemisen jälkeen lapset kattavat aamupalapöydän. Ellei sitä tapahdu, ei sitten syödäkään.
Aamupala, hammaspesu, hiusten harjaus ja ulkovaatteet päälle.
Koko ajan toinen aikuinen on siinä pisteessä, missä lapsetkin ovat. Aamupalan syöntiä vahditaan: "SYÖPÄS NYT ÄLÄKÄ HÖLÖTÄ". Hampaidenpesua vahditaan: "EI NIISTÄ HAMPAISTA PUHTAITA PUHUMALLA TULE" ja ulkovaatteiden pukemista vahditaan.
Tällä tavalla lapset saa paimennettua talosta noin 50 minuutissa. Lukeminen, telkkarinkatselu ja leikkiminen on arkiaamuina kielletty. Jos ylimääräistä aikaa joskus jää, tyhjentävät astianpesukonetta tai vievät roskat.
sitten vasta pukee päälleen.
pukee reippaasti, koska ei halua myöhästyä koulusta.
mutta ainaista muistuttamista meilläkin on ja ihme haahuilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidä pojalla on tuo sama ongelma joka hänen tapauksessaan johtuu neurologisesta ongelmasta (asperger add-piirtein). Voin taata, että meidän aamut olivat vielä pahempia, kunnes keksin (tai oikeastaan lastenpsykan nepsyklinikka neuvoi) keinon:
Aamutoimitaulukko!
Tee lapselle kuvallinen taulukko, jossa kaikki aamutoimet on yksilöity, on merkattu kellonaika, jolloin knkin toimen pitää viimeistään olla tehty ja jossa paraassa tapauksessa on joku sinitarra, klemmari tai helmi, jota voi siirtää taulukkoa pitkin sitä mukaan kun listaa pitkin etenee.
Meillä oli listattu
-ylösnousu
-vessakäynti
-kasvojen ja hampaiden pesu
-pukeminen (kohdan sisällä aluksi listattu vaate kerrallaan)
-syöminen
-ulkovaatteiden pukeminen
-avaimien ja bussikortin mukana olemisen tarkastaminen
-ovesta ulos lähteminen
lisäksi lapsella oli listassa narussa helmi, joka eteni tehtyjen kohtein mukaan ja vieressä herätyskello, josta sai seurata ajan kulumista.
Ja tämä oikeasti toimi alakoululaisen kanssa. Pari ekaa aamua sai vielä huomautella, toki joskus sen jälkeenkin, mutta lapsi alkoi hoitaa homman ajoissa. Ei tarvinnut enää koko ajan hoputtaa ja hermostua ja meidän aamuriidat loppuivat kokonaan. Jonkun ajan päästä listaakaan ei enää tarvinnut, kun siitä tuli ulkoa opittu rutiini.
mutta vain ap:lle ja tietysti muillekin, että meidän poika (nyt tokalla) on vaan niin uskomattoman laiska. Hän siis tykkää useinkin olla tekemättä mitään, saattaapa juuri aamusin istua tai maata sohvassa ja olla. Hän on ollut luoneeltaan laiska ihan vauvasta asti. Väsymyksestä ei ole kyse, koska herää ihan hyväntuulisena ja nukkuu riittävästi.
On kuitenkin tosi urheilullinen eli sitten kun pääsee vauhtiin niin juoksee sinne tänne, koulussa kuulema keskittyy todella hyvin ja haluaa oppia koko ajan uutta - ope sanoi ettei hänellä ole pahaa sanaa sanottavana, ystävällinen ja sosiaalinen poika, joka ei häiritse muita ja tekee hommansa.
Meillä ei myöskään ikimaailmassa toimisi tuo pue ja kysy haluaako olla vauva - hän nimittäin haluaisi olla äidin vauva. Rakastaa sitä, kun joskus olen erehtynyt pukemaan hänet kuin vauvan. Joskus koulun jälkeen sanoo että äiti kanna mut. Sanoin että vai niin, vauvako olet, mitäs kaverit sanois. Hän nauraa että ei mitään. Sitten testasi, otin hänet vauvaksi syliin ja hän huutelee iloisena kaikille kavereille: kattokaa, mä oon äidin vauva!
Eli mä olen vain sanonut, että toki saat joskus olla vauva ja pienihän hän vielä on, mutta kyllä 7-vuotias jo pukee itse ja niin puet sinäkin. Piste. Enkä kanna sinua sinne tai tänne, ellet ole sairaana.