Vanhempani olleet naimisissa jo 44 vuotta ja edelleenkään eivät tajua toisiaan.

ja jos yhdessä elellään niin hemmetti tulevaisuuskin samaa pskaa

tapana, että kun yhteen on menty, niin hampaat irvessä vaan vaikka miten vituttaisi. Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä ei ihminen erota!

Ennen mentiin naimisiin, kun opittiin tuntemaan toinen tarpeeksi hyvin, -Nykyään otetaan avioero!

vanhempani ovat olleet naimisissa vuodesta 1964, ja yhtä he jankkaavat. He kyllä yrittävät ymmärtää ja puhuvat asioista, mutta eivät millään vain ymmärrä toisiaan.

Äitini totesi, että eivätpä ainakaan leipäänny toisiinsa....



Kyllä, ihminen toistaa aina niitä samoja tapoja mitä omassa lapsuudessa on ollut. AINA.

toista kaikkia samoja asioita mitä äitini. En halua ihan samanlaista elämää omille lapsille.

Ehkä jotakin kyllä on jäänyt takaraivoon.

Kotona oli kaikki asiat tabuja. Mistään ei oikeen puhuttu.

Muistan senkin kun alkoi kuukautiset niin ei niistä puhuttu. Itse vaan ostin siteet. toki rahaa sain.

Isä ei koskaan myötänyt omia virheitä koska hän oli "aina oikeassa"

Meillä vanhemmat eivät tehneet meidän lasten kanssa mitään. Keskenään leikittiin. Oli iso perhe.

Äiti leipoi, laittoi ruokaa, ompeli vaatteita, siivosi. Eli kokoajan oli joku homma menossa.

Ollaan nyt oman miehen ja lasten isän kanssa puhuttu näistä mun lapsuusjutuista ja mieskään ei todellakaan halua sellasta omille lapsille.

Mies ottaa paljon lapsia mukaan juttuihin. Esim: pelaa jalkapalloa poikien kans pihalla, leikkipainia yms..

Itse kans teen lasten kans kaikennäköistä.

Me kyllä jutellaan lasten kanssa ja heitetään välillä vitsiä. yks lapsista ei kyllä ymmärrä huumoria oikeestaan ollenkaan. Hänen kanssa pitää olla vähän varuillaan;)

T:viiden äiti

vanhempani ovat olleet naimisissa vuodesta 1964, ja yhtä he jankkaavat. He kyllä yrittävät ymmärtää ja puhuvat asioista, mutta eivät millään vain ymmärrä toisiaan. Äitini totesi, että eivätpä ainakaan leipäänny toisiinsa.... Kyllä, ihminen toistaa aina niitä samoja tapoja mitä omassa lapsuudessa on ollut. AINA.

Aika helevetin masentavaa. Äitini on mielettömän dominoiva luonne, isä taas tosi itepäinen. Ahistaa niitten seura. Olivat meillä 2 vrk ja rasittavan ilmapiirin luovat, vaikka on kyllä kivaakin kun käyvät. Mutta masentavaa on myös se, että minäkin olen tosi dominoiva miestäni kohtaan ja toistamme osittain samoja kuvioita meidän perheessä...

ovat niin tottuneet tuohon pskaan. Erotahan ei voi.

Toki omaa käytöstään voi muuttaa, kun tiedostaa oman lapsuutensa. Mutta silloinkin sitä muuttuu tietoista käyttäytymistään, eli alitajuisia mallejaan.



Eli: vaikka ne tiedostaa, lapsuudenkoti vaikuttaa muualla, siellä alitajunnassa. Niin paljon olen tutustunut psykoterapiaan. Suosittelen psykoterapeutin kirjoittamaa kirjaa Kaikki se rakkaus joka sinulle kuuluu. Saatte selville miten olette miehenne valinnut.