Lue keskustelun säännöt.
Onko tavallista, että ajatus äitiydestä ns. ällöttää? Samaan aikaan haluaisin sitä
17.08.2025 |
Olen 30-vuotias nainen. Olemme yrittäneet lasta vuoden, mutta välillä minulla on edelleen ristiriitaisia ajatuksia koko jutusta. Pelkään että raskaus ja lapsi vaikuttaisivat negatiivisesti parisuhteeseen. Kyse ei ole siitä, että mieheni ei olisi huolehtivainen. Hän on luotettava, avulias ja rehti. Mutta lapsi veisi meidän yhteistä aikaa todella paljon, niin että miten saisimme toisiimme enää yhteyden samalla tavalla? Lisäksi minulla ei olisi sitten enää aikaa maalata ja lukea, kai siihen tottuisi?
Ajatus itsestäni raskaana ja myöhemmin synnyttäneenä herättää myös jonkin ällöttävän ajatuksen siitä, että sitten en olisi enää oma itseni. Että en enää pukeutuisi samalla tavalla ja olisi kamalaa, jos minusta tulisi samanlainen kuin joistakin tapaamistani äiti-ihmisistä, jotka puhuvat äiti sitä, äiti tätä -puhetta.
Ovatko nämä normaaleja ja tavallisia ajatuksia? Jotkut vaikeat lapset herättävät minussa sellaisen reaktion, että alkaa inhottaa olla heidän läheisyydessään ja minusta olisi painajaista, jos kotona olisi joku vähänkään villimpi tapaus. En ole enää varma, että tulisiko minusta edes hyvää äitiä ja olisiko kaikki edes sen arvoista.
Kommentit (11)
Lapsettomana tulee mieleen, että "samalla tavalla" yhteyden saaminen muuttuneessa tilanteessa voi olla täysin turhaa haaveilua. Tuskin se sama voi olla. Parempi ja syvempi tai erilainen tai huonompi kuulostaa realistisemmilta vaihtoehdoilta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten minusta tuntuu että olen lukenut saman aloituksen ennenkin?
Neuvoni on: niin kauan kuin sinusta tuntuu tuolta, älä hankkiudu raskaaksi edes vahingossa. Et ole kypsä äidiksi.
Äidiksi tulemisen tarve on biologiaa, ja voin kertoa sinulle ettet joudu luopumaan mistään tärkeästä. Lapset eivät vie sinulta mitään. Päinvastoin, heiltä saat sellaista mitä kukaan muu ei voi sinulle antaa.
Terveisin äitisi
Jos yhtä lasta suunnittelet ja olet parisuhteessa, se aika, ettet juurikaan kerkeä harrastaa ja maalata, on hyvin lyhyt, lähinnä imetysaika. Leikki-iässä voitte vuorotella, ja sen jälkeen vilauksessa lapsi onkin jo niin iso, että viettää aikaa kavereilla ja omissa harrastuksissaan ja sinulla on taas aikaa vaikka miten paljon.
Tuota kun vatkaat vielä parikymmentä vuotta ja ehkäiset ahkerasti + teet muutaman abortin, sinun ei tarvitse enää miettiä, vaan luonto hoitaa ongelman puolestasi.
Lapsen saaminen on aloittajan biologinen tehtävä elämässä - perustellusti voi sanoa myös, että elämäntehtävä yleensäkin.
Äitiyttä ei "suunnitella" tapahtuvaksi, vaan se on kokonaisvaltainen prosessi, jossa uusi kehollisuus sanelee miten tulee toimia. Tähän kuuluu prosessin myötä syntyvät tunteet, ajatukset, uudet prioriteetit. Et tule koskaan olemaan etukäteen "tarpeeksi kypsä" vanhemmaksi, vaan prosessilla on omalakisuutensa, mikä sanelee itsensä.
Lapsettomana sinulla ei ole eikä voi olla mitään kokemusta asiasta, etkä voi järkeilemällä kokea sitä. Koet äitiyden vain tulemalla raskaaksi ja saamalla lapsen.
Menetät ehdottomasti siinä vanhan itsesi ja vanhan parisuhteilusi. Jos suhde on vahva, lapsen tai lasten saaminen siirtää sen seuraavalle tasolle. Myös sinut ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaaleita fiiliksiä. Tosi harvalle oikeasti tulee sellaista oloa, että olisi täysin valmis äidiksi ja kaikkeen mitä siitä seuraa. Se täytyy vaan uskaltaa ja sitoutua lopputulokseen. Parisuhde ei tule olemaan entisensä, mutta siitä voi tulla vieläkin parempi.
Vierailija kirjoitti:
Miten minusta tuntuu että olen lukenut saman aloituksen ennenkin?
Neuvoni on: niin kauan kuin sinusta tuntuu tuolta, älä hankkiudu raskaaksi edes vahingossa. Et ole kypsä äidiksi.
Äidiksi tulemisen tarve on biologiaa, ja voin kertoa sinulle ettet joudu luopumaan mistään tärkeästä. Lapset eivät vie sinulta mitään. Päinvastoin, heiltä saat sellaista mitä kukaan muu ei voi sinulle antaa.
Terveisin äitisi
#äitimyytti.
Ihan varmasti 99% naisista on jotain pelkoja ja epäilyksiä äidiksi tulemiseen liittyen, ja on todella naurettavaa väittää, ettei voisi olla hyvä äiti ja valmis äidiksi, jos jotain epäilyksiä on. Kertoo korkeasta tunneälystä että ap ajattelee asioita kaikilta kanteilta, ja tunneäly on yksi äitiyden kulmakivistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä tiedä etukäteen. Se on siinä se huono juttu. Esim. minusta joku tuttu kuvitteli, että olisin hyvä äiti ja niin kuvittelin minäkin, että äitiys tuntuisi hyvältä kokemukselta. Mutta oman kokemukseni perusteella en oikeastaan voi varsinaisesti suositella sitä. Se on samanlaista kuin muutkin asiat elämässä: etukäteen ei tiedä, mitä saa. Voi mennä hyvin tai huonosti, ja kun sen kokee, sitä ei voi perua.
Et kuulosta siltä, että olisit valmis äidiksi tai että susta millään lailla tulis kovin hyvä äiti. Kyllä äitinä se lapsi pitäisi olla ykkönen ja muuttaa elämää väistämättä. Myöskään puoliso ei välttämättä ole sellainen vanhempi kuin luulet, vaan voi olla, että hänkään ei ole valmis luopumaan omista jutuistaan. Sitten teitä on siinä kaksi kiistelemässä vapaa-ajastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlaiset ajatukset ovat ok siinä vaiheessa kun lasta miettii. Onhan se yksi elämän suurimmista muutoksista ja peruuttamatonta. Ihminen kasvaa ja kypsyy äidiksi tai isäksi. Suhde puolisoon voi parantua tai huonontua ihan siitä riippumatta, onko lapsia vai ei. Itse olen jatkanut rakkaita harrastuksiani lyhyitä taukoja lukuunottamatta. Lapsia on kolme.
Pyhpah