"Nuoria naisia kaatuu rivistä kuin heinää"

Tämän päivän pätkä- ja silpputöiden kierre, jatkuva epävarmuus ja hälytystilassa ole. Ei sitä kukaan pitempään jaksa työkykyisenä. Kolmevitosena eläkkeelle joko maanisdepressiivisena tai ihan vain masentuneenä.

toisiaan. Moni koulussa ja opinnoissa hyvin menestynyt ajattelee menestyvänsä myös työelämässä, mutta jatkuvat paineet ja riittämättömyyden tunne riivaavat. Itselle asetetut vaatimukset eivät toteudu. Et jaksakaan hoitaa työtäsi, kotiasi, ulkonäköäsi ja ihmissuhteitasi kympin arvoisesti.



Ja sitten on niitäkin, jotka ovat kovin herkkiä esim. ottamaan vastaan kritiikkiä. Kolmekymppisen ystäväni kaikki työsuhteet ovat päättyneet siihen, että pomo tai työtoverit sanovat jotain epäystävällistä. Taustalla syvät lapsuudesta juontuvat itsetunto-ongelmat. Hän ei oikein halua yrittääkään mitään, koska pelkää uusia ihmisiä ja uusia tilanteita.

Tämän päivän pätkä- ja silpputöiden kierre, jatkuva epävarmuus ja hälytystilassa ole. Ei sitä kukaan pitempään jaksa työkykyisenä. Kolmevitosena eläkkeelle joko maanisdepressiivisena tai ihan vain masentuneenä.

masennus ei ole lisääntynyt 20 vuodessa. Työkyvyttömyys ja mielialalääkkeiden käyttö on, olisiko näillä jokin yhteys?

http://yle.fi/akuutti/arkisto2004/230304_b.htm

helppoja töitä ei ole ja ihmisiä ei roikoteta töissä säälistä (5)

Olenhan itsekin tuollainen artikkelissa mainittu nuori nainen jolla mielenterveysongelmista johtuvaa työkyvyttömyyttä. Mielestäni on karua yleistystä (viittaan ko. artikkelin alla käytyyn keskusteluun) sanoa että naisten pitäisi esim. käydä armeija että loppuisi turhat ininät. Kyllä kyse on monen asian summasta: koventuneet vaatimukset työelämässä, ulkonäköpaineet, menestyspaineet kaikilla elämän osa-alueilla. Iso vaikutus on varmasti myös lapsuuden kokemuksilla, joita sodanjälkeiset sukupolvet vielä kantavat. Myös 90-luvun lama näkyy ainakin omassa taustassani: perheen taloudelliset vaikeudet ajoivat vanhemmat tekemään töitä kellon ympäri, lapsille ei ollut aikaa. Se sama toistuu nyt työelämässä.

Täällä yksi mainittuun ryhmään kuuluva.



Terveydentilan huonontuminen pakotti eläkkeelle. Olisin voinut jotenkin jaksaa itse, mutta työnantaja halusi tilalle jonkun joka pystyy panostamaan 100%.



En kestänyt sitä painostusta joten hain eläkettä.

varmaankin suurimpina syinä mielenterveysongelmiin on isän ryyppääminen ja koulukiusaaminen. En tiedä, miten nämä olisi parantuneet sillä, että menen metsään seisomaan viideksi päiväksi. En mä nytkään koko ajan mieti, että voi voi kun oli juoppo isä ja paskaa koulussa, ne vaan on vaikuttaneet pienestä pitäen persoonallisuuteen, ei niitä tarvitse erikseen ajatella. Ja nykyisin asioihin vaikuttaa huonontavasti se asenne, että olen vaan luonteeltani heikko ja muita huonompi. Ei jaksa koko ajan olla todistelemassa kaikille päinvastaista ja kuunnella ennakkoluuloja, mieluummin sitten vetäytyy.

minun pääni ei vain kestä tätä maailmaa. en edes jaksa analysoida mikä kaikki on maailmassa pielessä (pääni vioista olen paremmin selvillä).



en jaksa edes hävetä tätä loisimistani yhteiskunnan almujen varassa :(

Ottaisikohan ne mut armeijaan, kun mä sairastan psykoosia? Tosin mulla ei ole työkyvyttömyyseläkettäkään. Mutta ei koulutusta eikä töitä. Kela ei myönnä mulle terapiaa. Kunnalla ollaan toiveikkaita josko vielä joskus kuntoutuisin. Itsellä toiveet työelämästä jo menneet, kun ikää yli 30 vuotta, eikä edes työkokemusta ole.



Syyt kohdallani: perinnöllisyys, koulukiusattuna oleminen, lapsuudenkodissa kiusattuna oleminen, köyhyys, omat luonteepiirteet (herkkyys, tunnollisuus, vastuullisuus) jne

ollaan niin huolissaan, mutta mitään ei sitten tehdä.



Ehdottaisin seuraavaa: koulukiusaaminen pitäisi saada kitkettyä pois, samoin työpaikkakiusaaminen, opinto-ohjausta parannettava, pätkätyöläisyyteen saatava muutos, terveyspalveluja parannettava, päivähoitoon lisää henkilökuntaa, erityiskoulut ja -luokat takaisin jne.



Monet yhteiskunnan muutokset vaikuttavat tähän. Myös isovanhempien tulisi osallistua lapsiperheiden tukemiseen "golf-harrastuksen" sijaan. (Esim. omat vanhempani saivat lastenhoitoapua isovanhemmilta 2-4 kertaa/vko 4 tuntia kerrallaan, minä saan lastenhoitoapua 5 kertaa vuodessa 5 tuntia kerrallaan.)

Työnantaja otti työntekijöiden selkänahasta kaiken. Ne jotka ei kestä henkisesti tai fyysisesti, lähtee ensimmäisenä, tavalla tai toisella.

ehkä vähän hassuja eivätkä mitenkään käsittele sitä että nuorilla naisilla työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen on huomattavasti yleisempää kuin miehillä. Naiset eivät syystä tai toisesta kestä stressiä ja uupuvat työssä miehiä helpommin, vaikka miesten viikottainen työaika on keskimäärin 30% pidempi.

Lapset. Kotityöt. Ulkonäköpaineet kovemmat.

Naisissa työelämän ongelmat näkyvät ensimmäisenä. Miehet tulevat sitten perässä.

ehkä vähän hassuja eivätkä mitenkään käsittele sitä että nuorilla naisilla työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen on huomattavasti yleisempää kuin miehillä. Naiset eivät syystä tai toisesta kestä stressiä ja uupuvat työssä miehiä helpommin, vaikka miesten viikottainen työaika on keskimäärin 30% pidempi.

kun naiset ei kestä stressiä, ne jää pois töistä, mutta mitäs miehet tekevät?



Terveyskirjasto: Vuonna 2002 Suomessa tehtiin 1 095 itsemurhaa, joista 824 oli miesten itsemurhia



Pitäiskö miesten armeija-aikaa pidentää, ettei ne ois noin pirun heikkoja?

töissä, naiset tahkoavat kuin hullut eikä koskaan tule kiitosta.

Miesten työaika loppuu kun pääsevät töistä kotiin!!! Oma työaikani ei kyllä lopu kuin joskus klo 20 illalla!!! Eli kyllä teen huomattavasti enemmän töitä sekä töissä että kotona kuin mieheni, enkä kuitenkaan ole mitenkään johtavassa asemassa. Töitten ja kotielämän yhteensopiminen on tänä päivänä lievästi sanottuna "haasteellista". Ja kun olet töistä pois kun lapsi on sairaana (ja mies hoitanut edellisen kerran) niin pomo käy kuumana jos on ollut jopa kolme päivää poissa. Revi siitä sitten...

T: EI mielenterveysongelmallinen vaan ihan tavallinen töissäkäyvä kolmen lapsen äiti.

on vähän liian ympäripyöreä lausahdus. Kun miehillä on lisäksi keskimäärin pidempi työaika, niin miestenhän uupuneita ja stressaantuneita pitäisi olla. Samaisen Kauppalehden foorumilta:



Tilastokeskuksen palkkatilastotutkija Pauli Sumanen nostaa eläköidyttyään kissan pöydälle. HS:n Sunnutaidebatista napattuna:



Tässä Sumasen perusteet lyhyesti:



1) Työelämässä on saman verran miehiä ja naisia.



2) Tehtyä työtuntia kohden miehet saavat vähemmän palkkaa ja siihen sidottuja etuuksia kuin naiset.



3) Miesten ansiotaso on korkeampi kuin naisten, mutta se johtuu siitä, että miehet tekevät selvästi (30 %) enemmän työtunteja kuin naiset.



4) Jakamalla miesten ja naisten ansiotöistä saamat vuosiansiot miesten ja naisten vuoden aikana tekemillä työtunneilla, saamme keskituntipalkan, joka on miehillä ja naisilla tilastokeskuksen aineiston mukaan suunnilleen sama.



5) Jos samasta työstä saa saman palkan, ei voi olla väärin maksaa enemmästä työstä enemmän palkkaa.



6) Pitemmällä työajalla ansaitut suuremmat vuosiansiot merkitsevät miehille korkeampaa veroprosenttia: vuonna 2007 miesten veroprosentti oli noin 26 ja naisten noin 21.



7) Uutteramman työnteon vuoksi miesten osuus tuloveron tuotosta on peräti 58 prosenttia.



8) Parisuhteessa elävä mies tekee viikossa yhteenlaskettua ansio- ja kotityötä yli kahdeksan tuntia enemmän kuin hänen kumppaninsa.



9) Ansioista laskettuna naisten eläkemaksujen osuus oli noin 45 prosenttia, mutta naiset saivat maksetuista eläkkeistä noin 53 prosenttia.



10) Naiset maksavat sairausvakuutuksen tuloista noin 45 prosenttia. Julkisen sairauden- ja terveydenhuollon sekä vanhustenhuollon menoista naisten osuus vuonna 2002 oli 59 prosenttia.

ja tässä ei ole muutost aollut 20 vuoteen. Nykyisin ei ole helppoja töitä ja töissä ei suojella semmoisia, jotka hiukan huonosti tekee hommat. Työelämä on muuttunut ja mielialalääkkeitä popsitaan, vaikka kaikille ne eivät edes sovi.