"Nuoria naisia kaatuu rivistä kuin heinää"

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/13531-naiset-sairauslomilla-reilusti-mi…

Sen ja tämän alkuperäisen aiheen voisi niputtaa: Nykypäivän (nuoriin) naisiin kohdistuu paineet sekä urasta että perheestä. Uraa pitäisi tehdä (ja tietysti hyvin koulutetut naiset haluavatkin, ymmärrettävästi), mutta samaan aikaan miehet jatkavat samaan malliin ja vastuu kodista ja lapsista on myös naisilla. Ihmekös se jos pää prakaa! Tasa-arvossa mennään metsään, jos ajatellaan että naisten pitäisi tehdä miestenkin työt omien perinteisten lisäksi, kun oikea ratkaisu olisi jakaa kaikenlaiset työt tasaisemmin, yksilön valinnanvapautta kunnioittaen. Samalla kun työnjako olisi joka alueella tasaisempi, päästäisiin myös tuosta miesten muka-enemmän-maksamisesta eroon. Kotityötä kun ei Sumanen hinnoittele lainkaan.

se johtuu, että jos naiset masentuvat 2 kertaa miehiä enemmän, niin kuitenkin miehet tekevät 75 %ö itsemurhista? Ilostako ne niitä tekee? Vai olisko niin, että miehet hakeutuvat naisia vähemmän lekuriin, ja sen sijaan että puhuisivat ongelmistaan, juovat itsensä hengiltä?

Ja koko yhteiskunta vielä olettaa, että naiset painaa kaikki henkisesti raskaat duunit, kuten opetus/kasvatus/hoito/sosiaaliala. Miehet vain nauraa ja luimii.



Itsemurhan tehneiden miesten määrä (ja vaikka siihen lisättäis vielä masentuneet miehet, jotka eivät itsemurhaan päädy), on kuitenkin alhaisempi kuin masentuneiden ja loppuunpalaneiden naisten määrä. Tilastotietoa ei ole, empiiristä tietoa kylläkin.

siinä, etteivät nykynaiset kestä mitään. Huoltosuhde on 2,2 valtaväestöllä, eli minä neljän lapsen kokopäivätyössä käyvä äiti elätän siinä sivussa kaksi herkkäpersettä joitten pää ei kestä...Ihan vapaasti vaan, itsellä ei kestäis pää kotona makuuta.



Talvisodassa nää olis vissiin kuollu, ja ois voinu olla parempikin...

Ei nyt ihan eläkkeisiin liittyen, mutta mielenterveysongelmiin kyllä: itse lukeudun näihin ongelmaisiin nuoriin naisiin, käyn terapiassa ja syön lääkkeitä. Terapeuttini kommentoi aikanaan, että naiset ovat yliedustettuina "päävikaisten" tilastoissa osittain siksi, että ovat hanakampia hakemaan apua ja työstämään ongelmiaan.



Etenkin hänen mukaansa akateemiset nuoret naiset ovat aktiivisimpia tarttumaan ongelmiinsa. Miehet sitten taas mieluummin jurottavat mahdollisimman pitkään itsekseen ja sitten aikanaan avusta ei olekaan enää hyötyä, tai ongelmavyyhti on jo niin paisunut, ettei tiedä mistä päästä aloittaisi avun antamisen. Oman lapsuudenkotini miehet ovatkin hyviä esimerkkejä. Heillä on pahoja ongelmia (harhoja; joku soluttautuu netin kautta kotiin, venäläiset hyökkäävät, puheluja salakuunnellaan jne), mutta heidän ongelmansa eivät näy missään tilastoissa, koska väittävät olevansa terveitä. Pakkohoitoon heitä ei saa, koska eivät kuitenkaan ole hengenvaarallisia ihmisiä. Näin minä sitten nuorena naisena olen se, joka täyttää tilastoja. Olen siis virallisesti hullu, vaikka olen "vain" masentunut ja isäni ja veljeni pelkäävät näkymättömiä lentäviä pieneliöitä jne.



Terapeuttini kuitenkin kommentoi, että nuoret koulutetut miehet ovat myös viime vuosina aktivoituneet ja heitä hakeutuu yhä enemmän terapiaan.



Itsellänikin ihan hyvä tulevaisuudennäkymä edessä, ajoissa aloitettu hoito auttaa. Kunpa sukuni miehet olisivat myös saaneet apua ajoissa.

miehinen ratkaisu ongelmiin. Kun tilastoihin otetaan itsemurhayritykset, on sukupuolijakauma tasaisempi. Naiset myös hakevat apua ongelmiinsa huomattavasti enemmän mutta silti eivät kestä työelämässä niin kuin miehet.

on vähän liian ympäripyöreä lausahdus. Kun miehillä on lisäksi keskimäärin pidempi työaika, niin miestenhän uupuneita ja stressaantuneita pitäisi olla. Samaisen Kauppalehden foorumilta:

Tilastokeskuksen palkkatilastotutkija Pauli Sumanen nostaa eläköidyttyään kissan pöydälle. HS:n Sunnutaidebatista napattuna:

Tässä Sumasen perusteet lyhyesti:

1) Työelämässä on saman verran miehiä ja naisia.

2) Tehtyä työtuntia kohden miehet saavat vähemmän palkkaa ja siihen sidottuja etuuksia kuin naiset.

3) Miesten ansiotaso on korkeampi kuin naisten, mutta se johtuu siitä, että miehet tekevät selvästi (30 %) enemmän työtunteja kuin naiset.

4) Jakamalla miesten ja naisten ansiotöistä saamat vuosiansiot miesten ja naisten vuoden aikana tekemillä työtunneilla, saamme keskituntipalkan, joka on miehillä ja naisilla tilastokeskuksen aineiston mukaan suunnilleen sama.

5) Jos samasta työstä saa saman palkan, ei voi olla väärin maksaa enemmästä työstä enemmän palkkaa.

6) Pitemmällä työajalla ansaitut suuremmat vuosiansiot merkitsevät miehille korkeampaa veroprosenttia: vuonna 2007 miesten veroprosentti oli noin 26 ja naisten noin 21.

7) Uutteramman työnteon vuoksi miesten osuus tuloveron tuotosta on peräti 58 prosenttia.

8) Parisuhteessa elävä mies tekee viikossa yhteenlaskettua ansio- ja kotityötä yli kahdeksan tuntia enemmän kuin hänen kumppaninsa.

9) Ansioista laskettuna naisten eläkemaksujen osuus oli noin 45 prosenttia, mutta naiset saivat maksetuista eläkkeistä noin 53 prosenttia.

10) Naiset maksavat sairausvakuutuksen tuloista noin 45 prosenttia. Julkisen sairauden- ja terveydenhuollon sekä vanhustenhuollon menoista naisten osuus vuonna 2002 oli 59 prosenttia.

viitaten kohtaan 4, voidaan todeta, että miehet tekevät naisia suuremmat työtunnin ilman ylityökorvauksia. Näin ollen siis, mikäli ylitöistä laskettaisiin laskennallinen ylityökorvaus, joka tulisi työehtosopimuksen mukaisesti maksaa, on miesten palkka naisia pienempi.

Tämän olen itsekin kokenut, kun palkkani on yli 5000 €/kk, mutta jos saisi ylityökorvaukset tekemistäni tunneista, riittäisi samaan ansiotasoon noin 3500 €/kk palkka 37,5 tunnilta/viikko. Miehet lienevät naisia enemmän johtavassa asemassa, jossa ei ylityökorvauksia ole.

Hyvin osaa ulkoistaa syyt siihen, miksi Sinä olet työkyvytön ja masentunut. Ainut asia tai ihminen joka uupui listaltasi olit sinä itse...

jos vaikka lapsi kuolee, pitää vain painaa menemään, koska itsehän se loppujen lopuksi on se, joka asiasta päättää? Mitä sitä mitään murehtimaan, voi yhtä hyvin olla iloinen ja pirteä vaikka mitä tapahtuisi. Tämähän se on pointtisi. Muista sitten olla koskaan itkemättä ja surematta mitään asiaa yli kahta viikkoa, koska sen jälkeen olet jo mielenterveysongelmaiseksi luokiteltavissa.

siinä, etteivät nykynaiset kestä mitään. Huoltosuhde on 2,2 valtaväestöllä, eli minä neljän lapsen kokopäivätyössä käyvä äiti elätän siinä sivussa kaksi herkkäpersettä joitten pää ei kestä...Ihan vapaasti vaan, itsellä ei kestäis pää kotona makuuta.

Talvisodassa nää olis vissiin kuollu, ja ois voinu olla parempikin...

Kun sulla on neljä lasta, niin ite elätät niisät vain 2,2. Entä onko mummosi ja papaasi yhä elossa, ovatko vanhempasi työelämässä...

Mutta kyllä mua yrittäjänä ihmetyttää nykytouhu. Lastenhoitaja on saikulla vähän väliä (me ollaan palkattu sellainen kotiin). Hänen sairaspäivinään minä teen töitä kotona, maksan hänen sairaspalkkansa ja hoidan vielä ne lapsetkin. Kun määräaikainen työsuhde päättyy, niin uutta ei kyllä tälle hoitajalle tule!

Hyvin osaa ulkoistaa syyt siihen, miksi Sinä olet työkyvytön ja masentunut. Ainut asia tai ihminen joka uupui listaltasi olit sinä itse...

Olenhan itsekin tuollainen artikkelissa mainittu nuori nainen jolla mielenterveysongelmista johtuvaa työkyvyttömyyttä. Mielestäni on karua yleistystä (viittaan ko. artikkelin alla käytyyn keskusteluun) sanoa että naisten pitäisi esim. käydä armeija että loppuisi turhat ininät. Kyllä kyse on monen asian summasta: koventuneet vaatimukset työelämässä, ulkonäköpaineet, menestyspaineet kaikilla elämän osa-alueilla. Iso vaikutus on varmasti myös lapsuuden kokemuksilla, joita sodanjälkeiset sukupolvet vielä kantavat. Myös 90-luvun lama näkyy ainakin omassa taustassani: perheen taloudelliset vaikeudet ajoivat vanhemmat tekemään töitä kellon ympäri, lapsille ei ollut aikaa. Se sama toistuu nyt työelämässä.

"jos vaikka lapsi kuolee, pitää vain painaa menemään, koska itsehän se loppujen lopuksi on se, joka asiasta päättää? Mitä sitä mitään murehtimaan, voi yhtä hyvin olla iloinen ja pirteä vaikka mitä tapahtuisi. Tämähän se on pointtisi. Muista sitten olla koskaan itkemättä ja surematta mitään asiaa yli kahta viikkoa, koska sen jälkeen olet jo mielenterveysongelmaiseksi luokiteltavissa."



Masennus on kyllä ihan jotain muuta kuin menetyksen aiheuttama suru. Vaikka suree, on iloton ja ei-pirteä, ei ole välttämättä masentunut. Masennus on sairaus. Ymmärtänet itsekin eron. On tietenkin totta, että jotkut osaamattomat lääkärit saattavat diagnosoida surun masennukseksi. Mutta oikeasti ne on kyllä erotettavissa toisistaan.

teillä kellään tuomitsijoilla ole lapsia, joilla olisi jotain erityistarpeita, kuten allergioita (olette ne itse aiheuttaneet väärällä raskaudenaikaisella ruokavaliolla ja ylihygienisoinnilla) tai lukihäiriötä (ei talvisodassakaan semmosia ollu, joutivatkin kuolla), diabetestä (ootte vaan syöttäneet ne possuiksi)..mitä te meinaatte sanoa tyttärellenne, jos se joskus teini- iässä laihduttaa itsensä alle 30- kiloiseksi? Mitä jos teidän poika onkin herkänpuoleinen ja sitä kiusataan koulussa ja se masentuu?



Teidän kaltaisten ihmisten takia tämä yhteiskunta on niin paska.

Masennus on kyllä ihan jotain muuta kuin menetyksen aiheuttama suru. Vaikka suree, on iloton ja ei-pirteä, ei ole välttämättä masentunut. Masennus on sairaus. Ymmärtänet itsekin eron. On tietenkin totta, että jotkut osaamattomat lääkärit saattavat diagnosoida surun masennukseksi. Mutta oikeasti ne on kyllä erotettavissa toisistaan.

mutta näiden mielestähän masennuksen saa pois, kun vaan menee takas töihin. Kyllä tällä logiikalla kaikki muutkin tuntemukset voi poistaa, kun vaan menee töihin. Ei suru ole sen jalompi tunne kuin masentuneisuus, miksi surullista ihmistä pitäisi sen enempää sitten paapoa. Lapsiakin saa aina uusia.

Hyvin osaa ulkoistaa syyt siihen, miksi Sinä olet työkyvytön ja masentunut. Ainut asia tai ihminen joka uupui listaltasi olit sinä itse...

Olenhan itsekin tuollainen artikkelissa mainittu nuori nainen jolla mielenterveysongelmista johtuvaa työkyvyttömyyttä. Mielestäni on karua yleistystä (viittaan ko. artikkelin alla käytyyn keskusteluun) sanoa että naisten pitäisi esim. käydä armeija että loppuisi turhat ininät. Kyllä kyse on monen asian summasta: koventuneet vaatimukset työelämässä, ulkonäköpaineet, menestyspaineet kaikilla elämän osa-alueilla. Iso vaikutus on varmasti myös lapsuuden kokemuksilla, joita sodanjälkeiset sukupolvet vielä kantavat. Myös 90-luvun lama näkyy ainakin omassa taustassani: perheen taloudelliset vaikeudet ajoivat vanhemmat tekemään töitä kellon ympäri, lapsille ei ollut aikaa. Se sama toistuu nyt työelämässä.

että tarkoitus ei todellakaan ollut ulkoistaa, minussahan se vika on. Tarkoitukseni oli vaan selittää niitä tekijöitä jotka ovat vaikuttaneet omassa persoonassani tiettyjen, minulle haitallisten luonteenpiirteiden ja ominaisuuksien vahvistumisen. Niitä ovat olleet edellämainitut syyt ja toki muutkin, mm.vahva sukurasite, oma fyysinen pitkäaikainen, hankala sairaus jne. Ei nämä asiat ole mitään yksiselitteisiä. Toiset ovat alttiimpia kuin toiset, mutta itse kyllä uskon että paljon on merkitystä elämänkaarella ja siinä tapahtuneilla asioilla. Jollain voi olla alttius, mutta elämä sellaista että se vahvistaa niitä vähän heikompia kohtia itsessä eikä suinkaan heikennä. Tällainen ihminen ei välttämättä sairastu masennukseen, kun taas toinen jonka elämästä on tietyt perusturvallisuutta ja positiivista minäkuvaa rakentavat kokemukset puuttuneet, sairastuu.

vaan kotona.

jotka hakee masennussaikkua kun vähän vituttaa. Jos joku työkaveri yrittää ehdottaa, että tekisit töitä, etkä naputtelis kännykkää niin heti burnoutlomalle kostoksi.



Poikaystävä jättää niin purkki seronilia ja kuukauden saikku. Yks kehui, että äidin kuolemalla saa 2 viikkoa, että kannattaa hakea. Öööö....justjoo. Ei tullut mieleen, että hautajaisjärjestelyt vois hoitaa palkattomalla vapaalla.



On se tietenkin helpompaa maata kotona ja kitistä, kuinka on masentunut. Nettidiagnooseja yms. Työelämä ei kiinnosta.



Masennuksesta saa saikkua ihan liian helposti. Pelkkiä vitutuslomia suurin osa niistä.

suvussa ei ole vaikeuta mielisairauksia ja näin alttiutta sairastumiselle.



Joissakin toisissa suvuissa sitten esimerkiksi kulkee syöpägeenit.

vasta vähän aikaa ja naisten aivot eivät ole ehtineet evoluutiossa sopeutua muutokseen. Tästä seuraa masentumisia ja oikeasti naisen paikka on kotona.

muista tunteista. Usein alakulo tai suru sotketaan masennukseksi. henkistä tyhjyyttä aletaan pitää masennuksena ja jäädään sairaslomalle ja otetaan lääkkeitä.