"Nuoria naisia kaatuu rivistä kuin heinää"

on toki varmasti näitä 53- vuotiaita aikoinaan väärän alan valinneita hoitsuja, jotka on aina olleet töissä naama norsunvitulla ja sitten kehittelevät itselleen vaikka mitä, että pääsevät eläkkeelle, mutta voisitteko olla yleistämättä tätä koskemaan ihan kaikkia työkyv.eläkkeellä olevia? Kenen normaalin ihmisen haave on pyöriä koko ikä yksikseen jossain kerrostaloyksiössä ilman mitään sen kummempaa tekemistä tai varaa tehdä mitään kivaakaan? Kyllä lenkillä ja kirjastossa käymiseen kyllästyy aika pian, että sitä varten harvemmat alle kolmikymppisenä luopuu työelämästä.

Mun mielestä ihmiset on vaan laiskistuneet. Joku tuolla yllä syytti että on niin paljon "paineita" ettei jaksa. Eiköhän kuitenkin kyse ole ihan siitä, millä tavalla näihin paineisiin suhtautuu? Ei kaikkia paineita kannata kuunnella! Näitä taitoja voi ja pitää oppia, ja joitain paineita on vain siedettävä. Jos ei osaa ohittaa paineita, niin sitten pitää opetella ne kohtaamaan, ei paeta!



Pullamössöä on tämä sukupolvi, ei voi muuta sanoa!!!

omien korvien välissä. Jos yrittää elää jonkun muun luomien paineiden mukaan, ei ole mikään ihme jos mielenterveys prakaa. Tietty kovuus on pakko kehittää jos meinaa jaksaa, ja kun sen on kehittänyt, elämä voi heitellä aika paljon ilman että masentuu. En tosin ymmärrä miksi juuri naiset eivät osaa jättää ympäristön paineita omaan arvoonsa.

"Kyllä minunkin mielestä paineet on aina lopulta omien korvien välissä. Jos yrittää elää jonkun muun luomien paineiden mukaan, ei ole mikään ihme jos mielenterveys prakaa. Tietty kovuus on pakko kehittää jos meinaa jaksaa, ja kun sen on kehittänyt, elämä voi heitellä aika paljon ilman että masentuu. En tosin ymmärrä miksi juuri naiset eivät osaa jättää ympäristön paineita omaan arvoonsa."



Eli sun mielestä masennus ei ole sairaus? Onko maanis-depressiivinen psykoosi sairaus? Onko skitsofrenia sairaus? Onko dementia sairaus? Entä epilepsia? Onko syöpä sairaus? Missä menee sairauden ja väärien ajatusmallien raja mielestäsi?



Eli olet sitä mieltä, että sairaalassa makaava, syömätön, puhumaton ihminen on vain asennointunut väärin elämäänsä? Kysymys on vain vääristä ajatuksista.

te kuitenkin asetatte koko ajan paineita: älä koskaan ole heikko, tee kaikki 100- prosenttisesti, ole kova, älä ole sellainen kuin olet, vaan sellainen, kuin minä olen.

Ei sinne yhtäkkiä yllättäen jouduta, kyllä yleensä takana on pitkä tie, jossa olisi voinut kääntyä vähän eri suuntaankin jossain vaiheessa. Elämä on valintoja, sanotaan. Joskus on pakko heivata jotain herkkyyksiä mäkeen jos meinaa pysyä toimintakykyisenä aikuisena, eli tuleen ei jäädä makaamaan. On aika karmeaa jos parikymppisenä joutuu jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle ja tekee sen vielä omasta halustaan.

"On aika karmeaa jos parikymppisenä joutuu jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle ja tekee sen vielä omasta halustaan."



Mä olin 20-vuotta, kun lääkäri tarjosi mulle työkyvyttömyyseläkettä. En ottanut, halusin töihin. Nyt oon yli 30. Arvaapa olenko työllistynyt yrityksistäni huolimatta? Ei se aina tahdosta kiinni ole. Kuinka moni peruskoulusi 9. luokkalaisista suunnitteli lukion tai amiksen sijaan työkyvyttömyyseläkettä? Minä haaveilin matematiikan opettajan urasta. Elämä valitsi toisin. Tänä keväänä edelleen selailin yhteishaun oppaita. Mutta enää ei ole uskallusta. Pelottaa ottaa velkaa opiskeluun, kun kaikki aiemmat koulut peruskoulun jälkeen jääneet kesken. Eläkkeelle en halua, mutta mihin voisin työllistyä näin vajaakuntoisena? Työkkärin työharjoittelutkin aina päättyneet kesken moitteiden kera.

En jaksanut koko ketjua lukea, mutta tuli mieleen lukemistani: Puukottavatko naiset niin pahasti toisiaan selkään, että siksi naisilla masennus on yleisempää? Täälläkin on mielipiteitä, joissa näkyy täydellinen ymmärtämättömyys ja suvaitsemattomuus. Entä jos naiset yhdessä alkaisivat ajaa naisille parempia työolosuhteita sen sijaan, että toiset naiset syyllistävät ja toiset syyllistyvät?! Itsensä vahvoiksi kokevatkin saattavat esim. omien tyttärien kohdalla joutua miettimään mielipiteitään uusiksi.



Miehen peliriippuvuuden takia masennukseen sairastunut

Ne vaikuttavat niin, että ihmisestä ei tule enää selviäjää vaan vetää mieluummin mömmöjä. Sivuvaikutuksia luullaan masennukseksi ja haetaan eläkkeelle. Olen sitä mieltä, että moni peruis masennusdiagnoosinsa jos hänet pantaisiin mielisairaalaan kuten ennen. Nyt on niin helppoa surffailla kotona facebookissa ja raha juoksee tilille. Mielisairaalanhäpeä voisi olla sellainen pelko, että äkkiä alkaisikin työelämä maistua.

Nykyään ei laitospiaikkoja riitä edes niitä tarvitseville, jos pystytään lääkityksen avulla hoitamaan kotona, niin sitten hoidetaan kotona. Hoitopaikat maksavat aivan liikaa veronmaksajille minkä takia ne suurilta osin lakkautettiinkin.

omien korvien välissä. Jos yrittää elää jonkun muun luomien paineiden mukaan, ei ole mikään ihme jos mielenterveys prakaa. Tietty kovuus on pakko kehittää jos meinaa jaksaa, ja kun sen on kehittänyt, elämä voi heitellä aika paljon ilman että masentuu. En tosin ymmärrä miksi juuri naiset eivät osaa jättää ympäristön paineita omaan arvoonsa.

Mä olen tietoisesti opetellut olemaan välittämättä ympäristön paineista. Kehittänyt sellaisen teflon-pinnoitteen, johon mikään ei tartu. Eikä muuten masenna.

Mulla on ystäviä, jotka eivät tätä ole tehneet ja he hyppivät työpaikasta toiseen kun aina viimeistään puolen vuoden päästä kaikki kiusaa ja "se ja se" ei osaa johtaa. Jep. Oman pään sisältä se ratkaisu löytyy, ei poukkoilevasta elämästä ja burnout-kierteestä, johon haetaan sit pilsut ja pari viikkoo saikkuu.

jotka hakee masennussaikkua kun vähän vituttaa. Jos joku työkaveri yrittää ehdottaa, että tekisit töitä, etkä naputtelis kännykkää niin heti burnoutlomalle kostoksi. Poikaystävä jättää niin purkki seronilia ja kuukauden saikku. Yks kehui, että äidin kuolemalla saa 2 viikkoa, että kannattaa hakea. Öööö....justjoo. Ei tullut mieleen, että hautajaisjärjestelyt vois hoitaa palkattomalla vapaalla. On se tietenkin helpompaa maata kotona ja kitistä, kuinka on masentunut. Nettidiagnooseja yms. Työelämä ei kiinnosta. Masennuksesta saa saikkua ihan liian helposti. Pelkkiä vitutuslomia suurin osa niistä.

Ja miehinen ego hyvässä kunnossa kun roikut täällä vauvapalstalla naisia mollaamassa.

aiheuttaa naisilla masennusta, miehillä väkivaltaista käyttäytymistä.

yläastetasoiset analyysit asiasta josta ei selvästi ole mitään tietoa tai kokemusta.

huono stressinsietokyky aiheuttaa naisilla masennusta, miehillä väkivaltaista käyttäytymistä.

Monet näistä nuorista naisista (joksi itsenikin luen) joutuivat lapsuudessaan/varhaisnuoruudessaan todistamaan 1990-luvun laman vaikutukset ja seuraukset kaikkine sivuvaikutuksineen. Onkohan tutkittu millaiset pelot alitajuntaan tuollaisestakin ajanjaksosta saattaa kehittyvälle nuorelle muodostua? Aiheuttaa varmasti ainakin passiivisuutta ja korostaa tunnetta elämän kontrolloimattomuudesta... Ei auta vaikka kuinka perfektionistina toteutat kiltin ja tunnollisen tytön roolia, kaikki saattaa mennä alta itsestä riippumattomista syistä.

kaikkina aikoina on suurin yksittäinen toimeentulotukea nostava ryhmä ollut yksin asuvat miehet (ei sairaita mutta väärinkäyttäjiä kylläkin), kumma että kenelläkään täällä ole tarvetta olla kateellinen tälle tosi isolle ihmismäärälle, naispuolisille yhteiskunnan rahaa saaville kyllä löytyy kateellisia roppakaupalla.

mielenterveyssyistä eläkkeelle joutuneita... Tai eihän se ole naurettavaa jos on niin pöljä, että kuvittelee terveen itsensä viettämään kissanpäiviä ruhtinaallisella eläkkeellä (mistähän tuokin käsitys oikein tulee). Järkevämpää olisi vaikka verrata sairaseläkkeellä olevaan kivuliaaseen kroonikkoon, jolla on huonoja aikoja ja tosi huonoja aikoja.

ainakin osittain huvittavia syitä mitä täälläkin on lueteltu miehen peliriippuvuudesta 90-luvun lamaan jne. Nytkin taitaa vähän niin kuin olla lama eli saikkua hakemaan vaan. Jos sitä vertaa vaikka sotaan jonka aiemmat sukupolvet ovat kokeneet, naiset ja lapset kotona kaupungeissa pommituksen alla ja miehet vuosikaudet rintamalla juoksuhaudassa ammuttavana, niin eiköhän puhuta ihan eri luokan probleemista. Totuus on että toiset vaan masentuvat tapahtui mitä tahansa ja se vasta masentavaa onkin jos mitään ei tapahdu. Toisilla naisilla vaan luonnostaan on taipumusta masennukseen ja mielenterveysongelmiin ja jotkut eivät kestä stressiä niin hyvin kuin toiset.

huono stressinsietokyky aiheuttaa naisilla masennusta, miehillä väkivaltaista käyttäytymistä.

Monet näistä nuorista naisista (joksi itsenikin luen) joutuivat lapsuudessaan/varhaisnuoruudessaan todistamaan 1990-luvun laman vaikutukset ja seuraukset kaikkine sivuvaikutuksineen. Onkohan tutkittu millaiset pelot alitajuntaan tuollaisestakin ajanjaksosta saattaa kehittyvälle nuorelle muodostua? Aiheuttaa varmasti ainakin passiivisuutta ja korostaa tunnetta elämän kontrolloimattomuudesta... Ei auta vaikka kuinka perfektionistina toteutat kiltin ja tunnollisen tytön roolia, kaikki saattaa mennä alta itsestä riippumattomista syistä.

Jos sitä vertaa vaikka sotaan jonka aiemmat sukupolvet ovat kokeneet, naiset ja lapset kotona kaupungeissa pommituksen alla ja miehet vuosikaudet rintamalla juoksuhaudassa ammuttavana, niin eiköhän puhuta ihan eri luokan probleemista. Totuus on että toiset vaan masentuvat tapahtui mitä tahansa ja se vasta masentavaa onkin jos mitään ei tapahdu. Toisilla naisilla vaan luonnostaan on taipumusta masennukseen ja mielenterveysongelmiin ja jotkut eivät kestä stressiä niin hyvin kuin toiset.

mitä epäilettä syyksi stressin kestämättömyyteen? Onko naissuvussa tapahtunut mutaatio, joka altistaa naiset "luonnostaan" huonolle stresinsietokyvylle, ja toisin sanoen homo sapiensin naissukupuoli on mennyt jotenkin rikki? Vai ovatko nuoret naiset vain yksissätuumin päättäneet, että enpä siedäkään stressiä? Koska on niin coolia olla hullun papereilla olemattomalla eläkkeellä?

jääneiden terveyttä, työttömäksi jääneillä näytti olevan vähemmän terveysongelmia. Mutta kyllä moni noista irtisanotuista olisi sittenkin vaihtanut paikkaa sen kanssa, joka sai pitää työpaikan.

ajaa sitä asiaa. Nimittäin ei todellakaan ole helppoa päästä eläkkeelle. Elämäni on tällä hetkellä melkoinen dilemma. En pysty olemaan töissä. Noin puolen vuoden sisään olo tulee sietämättömäksi rauhoittavista tai masennuslääkityksestä huolimatta ja joudun irtisanoutumaan.



Huvittaa lukea täältä noista päätöksistä tuosta vain opetella olemaan välittämättä muitten odotukista tms. Heh. Luuletko että tuo ajatus on mun kaltaisille ihmisille täysin uusi? Luuletko ettei sitä asiaa ole vuosi kausia yritetty saada toimimaan noin? Voin päättää ajatella ihan mitä hienoa mieleen tulee tai oppaassa lukee, mutta jostain se paine pukkaa aina läpi. Jos muualta ei pääse raivokkaan "positiivisen ajattelun" takia, sitten viimeistään kehosta. Kurkkua kuristaa. Rintakehän ympärillä on rautavanne. Öisin ei saa nukuttua. Rentoutusharjoitukset ja liikunta auttaa jonkin verran mutta ei tarpeeksi. Ryhdistäytymimisen ja itsen niskasta ottamisen jälkeen menee hienosti noin kaksi viikkoa, sitten keho antaa ensimmäisenä periksi ja seuraa järjetön, kaikenkattava väsymys, josta toipumiseen menee viikko, vähintään.



Huoh. Jos itse saisin valita, en olisi ollut enää vuosiin hengissä. Mutta jos tätä ratkaisua erehtyy esittämään, sitten alkaa vinkuna ja valitus maailman itsekkäimmästä teosta ja läpätiläpätiläp.