miksi te luulette että 30v on parempi ku 20 v äiti

en voi puhua kuin omasta puolestani: minusta ei olisi ollut äidiksi 20-vuotiaana. Nyt olen 28 ja koen olevani sopivassa iässä. Olen ehtinyt hankkia ammatin, tehdä töitä, bilettää, kokeilla miehiä, matkustella, etsiä itseäni jnejne. Vasta nyt koen olevani aikuinen, olen löytänyt jonkunlaisen rauhan.



20-v. olin niin levoton, itsekeskeinen ja keskeneräinen, ettei minusta olisi ollut äidiksi. Olisin varmaan ollut katkera lopun elämääni, jos silloin olisin "joutunut" äidiksi, enkä olisi ehtinyt elää itselleni. Nyt on eletty tarpeeksi itselle, eikä itsen etsiminen ja seikkailut kiinnosta enää, eli tervetuloa vauva :)



30v. on siis minulle parempi ikä äitiytyä kuin 20v. Mutta yksilöstä se kuitenkin on kiinni, ei iästä. Jos joku valmis äitiyteen jo 20-vuotiaana, en todellakaan pidä häntä huonompana.



Nimim. viimeisillään raskaana :)

..teiniäidit saavat lapsensa nuorina ja tämä jatkuu sukupolvesta toiseen ja sossu elättää heidät kaikki ja minä maksan viulut! AAMEN!

Hoidin lapseni itse, ilman tukiverkostoa.

Jaksoin ihan hyvin. Olin myös asennoitunut siihen, etten rieku kavereiden kanssa kylillä.

Se takia minua ärsyttääkin nyt lukea 30v-40v äitien kirjoituksia kun vievät lapsiaan virikehoitoon.

t. yli 40v viiden lapsen äiti

mutta vastaavasti parikymppinen on joustavampi. Ei ole tullut vielä tapoja joista pidetään kiinni oli mikä oli. Ja ei se äitiys mistään iästä kiinni ole, yhtä lailla se lapsi on uusi molemmille ja sen kanssa yhdessä kasvetaan (onkohan tämä oikea sana kysyy hoono soomi).



Joten turhaan te tappelette aina tästä aiheesta. Ole ja anna muidenkin olla hyviä äitejä. Kukaan ei voi rakastaa lastani niin kuin minä.

mut olen tullu eka kerran äidiksi 19-vuotiaana ja viimeisen 34-vuotiaana. Kummassakin hyvät ja huonot puolet. Enkä koskaan ole ollu vastuuntunnoton ja "huono". Olen saanu myös mennä ja käydä myös ulkomailla. En tunne jääneni mistään paitsi. Ehkä nuorempana olin jopa "tiukempi" kasvattajana kun nykyään. Kuri oli kovempi.

kun sulla toinen lapsi. Ekan kans on aina tiukempi ja tärkeempi, toinen tulee imussa helpommalla oli väliä paljon tai vähän. Oppii ekasta että henkiin se jää vaikkei niin kovasti joka asiaa stressaakaan :)

koulutus, ammatti ja työkokemusta takana, ja muutenkin elämänkokemusta enemmän kuin parikymppisellä.



Unen tarve vähenee vanhetessa, mutta jaksaminen on kai enemmän yksilöllistä. Se kuitenkin tiedetään, että nuori ikä altistaa synnytyksen jälkeiselle masennukselle.

mut olen tullu eka kerran äidiksi 19-vuotiaana ja viimeisen 34-vuotiaana. Kummassakin hyvät ja huonot puolet. Enkä koskaan ole ollu vastuuntunnoton ja "huono". Olen saanu myös mennä ja käydä myös ulkomailla. En tunne jääneni mistään paitsi. Ehkä nuorempana olin jopa "tiukempi" kasvattajana kun nykyään. Kuri oli kovempi.

ole yhtä valmiita äitiyteen.

Anoppi oli 16 kun sai esikoisensa.

30- vuotiaana sai viidennen ja kätilö sairaalassa alkoi opettamaan miten esikoiseen saanut laittaa vaippaa.. ;)



Minua henk. kohtasesti oksettaa että ajattelet siinä miten 10 vuotta vanhempana EI JAKSA???



Sori, itse sain esikoiseni 25- vuotiaana ja nyt 30- vuotiaana koen olevani rennompi ja vahvempi äiti. Ei kiinni iästä, vaan minusta itsestäni.



Enkä nyt sano etteikö anoppi olisi yksi parhaimpia äitejä joita tunnen, hän on!

Mutta ei taaskaan ikä ole se ratkaseva tekijä.

mut kolmikymppisenä ihmisellä on yleensä vähän enemmän elämänkokemusta ja ainakin mulla ittelläni siitä on kyllä ollut hyötyä

Ei ole samanlaista kaipuuta elokuviin ym menoihin. Yleensä parisuhde pidempi, taloudellinen tilanne vakaampi. Persoonallisuus kypsempi. Ihmisen persoonallisuus kypsyy 30 ikävuoteen asti.



Halusin lapsia 20 vuotiaana. Mies sanoi ei. Esikoinen syntyi 25 vuotiaana. Täytyy sanoa, että 25 vuotiaana sitä oli parempi äiti, mitä olisi ollut 20 vuotiaana (silloinkin olisin lapsesta kyllä hyvin huolehtinut). Syy: elämänkokemksen karttuminen.

itsellä ainakin 20-kymppisenä itsetuntemus, itsetunto ja elämänkokemus heikkoja. Olisin taatusti valinnut ihan vääränlaisen isän lapsilleni.

Jaa, mielipide toikin!



Minä en taas koe saaneeni 5 vuodessa mitään erityistä valaistusta.

Nyt 30- vuotiaanakin näen että olisin voinut saada lapsia 10 vuotta sitten ilman mitään sen kummempaa.

Ehkä sekin vaikuttaa että minusta vanhemmillakin on oikeus mennä viipottaa?

-Meillä isovanhemmatkin mennä viipottaa (paitsi ihannoimani anoppini ainoa "vika" kun on absolutisti, eikä mene)! ;)



5

on elämänkokemus. Mutta tämä on niin yksilöllistä, ja melkein KAIKKI sortuu esikoisen kanssa jonkinlaisiin ylilyönteihin ja hölmöyksiin! Se, mitä kolmekymppisenä ainakin tajuaa on, että kymmenen vuotta on todella lyhyt aika elämässä. Ei silloin ole sentään vielä toinen jalka haudassa kuten monet 20-vuotiaat tuntuvat ajattelevan. :)



Itse sain lapseni näiden ikien puolivälissä, ja se oli todella hyvä aika minulle. Uskon, että olisin pärjännyt hyvin myös nuorempana äitinä.

Parikymppinen luulee olevansa niin niin aikuinen, mutta kyllä sitä kolmekymppisenä sitten tajuaa että pikkasen on meininkin vielä lapsellista.

lapseni syntyneet kun olin 22, 23 ja 30.



Suurin muutos on ympäristössä. Vaikka itse on kypsä ja ei halua enää heilua baareissa ja kotibileissä, suurin osa ikäluokasta sitä tekee. Ja se taas vaikeuttaa tasapainoista perhe-elämää. VArsinkin miehet imussa tuohon kavereiden mukana juoksemiseen. Eli saa etsiä kyllä uusia ystäviä ja ystäväperheitä.



Elämän kokemusta on jokaisella erilailla, ikään katsomatta. Itse olin reissannut ympäri maailmaa vanhempien kanssa lapsuuden perheessäni. ELi sitä ei kaivannut. Työelämässä oli ehtinyt kohota jo esimiesasemaan ennen kun täytti 22v. Eli kyllä sitä elämän kokemusta ja vastuunottoa oli jo silloin.



Nyt taas on levollisesti osannut olla vaan ja nauttia kun saa pitää vauvaa sylissä. Ei kiinnosta yhtään lukea, opiskella ja kehittää itseään vaan keskittyy vaan lapsiin ilman huonoa omaa tuntoa. Ei ole kiire opettaa kaikkea vauvalle heti kun kehitysvaiheet eri asioille tulee... kyllä ne oppii.



Huonona puolena on ettei oma elopaino palaudu niin nopeasti, paikat heiluu urheillessa jne. Niin ja virikkeitä ei kyllä tule tarjottua yhtä paljon, kun esikoiselle ja keskimmäiselle niitä tuputti. Ja maitoa ei viitsi luovuttaa kun tietää työmäärän pumpun desinfioinnista ja pumppausajoista... Ja vaikka taloudellinen tilanne on parempi,ei vauvaa tule heti viedyksi joka paikkaan ehtii sen myöhemminkin...

koska on lapsi itsekin

Ja lastenhoidossakin sitä ammattia, koulutusta ja työkokemusta tarvitaan? hmm!!



Kyllä minusta järkevintä on hankkia ensin sopiva mies elää hänen kanssaan kaksin hetki sitten lapset, sitten koulutus ja työ. Näin ei työelämä kärsi lasten saannista eikä uraputki keskeydy. Ensin lapset ja sitten työelämä sinne eläkeikään asti! Ja kyllä, 20v. on parempi äiti kun 30v.! Nuoruus on valttia ja luonto on tehnyt naisvartalon niin että n. 20vuotias on parhaassa iässä fyysisesti tekemään lapsia ja hyvin monet jo henkisestikkin!

että nää äitien ikä kiistelyt on rasittavia...