Kokemuksia PINSEREISTÄ?

Toki koirat ovat yksilöitä rotuun katsomatta, mutta minkälaisia luonteenpiirteitä niillä yleisesti on ym. Leimautuuko perheessä yhteen ihmiseen? Seuraako kotona kuin varjo vai onko omissa oloissaan jne. Minkälainen on harrastuskoirana? Muita koiria kohtaan?

Ihan kaikenlainen kiinnostaa!

Minkälaista on arki pinserin omistajana :)?

Rotua ei suositella perheeseen jossa alle kouluikäisiä lapsia ja olen samaa mieltä.

Aika levottomia tapauksia. Luonteessa paljon samaa kuin dobermanissa eli tarvitsee kunnon kasvatuksen. Yksilöllisiä erojakin on ja minulla on lähinnä kokemusta vain yhden kasvattajan pinsereistä ja hänen kasvatit ovat hyvin vilkkaita ja levottomia. Tosin tosi fiksuja ja oppivaisia, mutta itsepäisiä. Tekevät kaiken täysillä ja tarvitsevat paljon aktivointia ja liikuntaa. Helpompiakin rotuja on olemassa.

Tai siis rodulle tyypillinen piirre on että se puree ensin ja katsoo sitten mitä tapahtui. Kasvattajat ovat aika kovin riidoissa keskenään eivätkä mielellään puhu näistä ongelmista. On tosiaan aika haastava ja aktiivinen rotu, en suosittele ainakaan lapsiperheeseen. 2

Ja miksi ette suosittele lapsiperheeseen? Mistä syystä kasvattajat riidoissa keskenään (näitä kuppikuntiahan ja riiteleviä kasvattajia tuntuu olevan joka rodussa)?

Suosittelisitteko esim. sitä dobermannia lapsiperheeseen, vai onko se mielestänne pinseriin verrattuna parempi lapsiperherotu?

Ovat aika itsenäisiä, eivät seuraa kuin varjo isäntäänsä. Vapaana ollessaan juoksevat ympäriinsä ja kiinni saaminen voi olla ilman namia haastellista. Luokse tulemiseen pitää kiinnittää jo pentuna paljon huomiota ja opettaa olemaan vapaana ettei karkaile. Nartut pysyvät paremmin ihmisensä luona ja ovat muutenkin helpompia luonteeltaan. Eivät mielestäni ole yhden ihmisen koiria, vaan leimautuvat kaikkiin perheen jäseniin. Yhtä ehkä tottelevat parhaiten. Harrastuskoirana haasteellinen, toki aktiivisena soveltuu vaikka mihin lajiin. Keksittymiskyky on huono, joten ei todellakaan helppo saada tottelemaan. Narttu on helpompi kouluttaa.

Jos saavat paljon liikuntaa ja tekemistä, niin kotona saattavat nukkua vaan omassa pedissään. Ovat kovia varastelemaan ruokaa ja tuhoavat paikkoja jos eivät saa tarpeeksi toimintaa. Fiksuina koirina keksivät itse tekemistä.

Ne yksilöt joita tiedän sopisivat kyllä lapsiperheeseenkin. Pinseri on herkkä eikä kestä paljonkaan riehumista tai rajumpaa käsittelyä. Lisäksi se on älyttömän nopea reagoimaan, kuten sanoin siinä vaiheessa kun ihmiset vielä ihmettelevät mitä tapahtui niin se on jo napannut ja häipynyt. Tiedän todella monia perheitä jotka ovat joutuneet pinskusta luopumaan koska se on napannut jos lapsi on esim. päässyt lähelle ruokakuppia. 2

Lisäksi se on älyttömän nopea reagoimaan, kuten sanoin siinä vaiheessa kun ihmiset vielä ihmettelevät mitä tapahtui niin se on jo napannut ja häipynyt. Tiedän todella monia perheitä jotka ovat joutuneet pinskusta luopumaan koska se on napannut jos lapsi on esim. päässyt lähelle ruokakuppia. 2

pinseri olisi rotuna lapsiperheisiin soveltumaton.

Jos koira puree ketä tahansa ihmistä joka tulee lähelle ruokakuppia, on ongelma se, ettei koiralle ole näytetty asemaansa.

Tietysti lapset täytyy opettaa myös käsittelemään koiria. Meillä ainakaan ei hyväksytä koiran retuuttamista ja koiraa ei saa mennä häiritsemään, jos se on omalla paikallaan.

Olen lapsesta saakka tuntenut ja hoitanut erään pinserin kasvattajan koiria ja en halua kertoa kennelin nimeä, mutta pitkään on kasvattanut rotua ja on niitä ensimmäisiä pinseri kenneleitä suomessa. Nykyään kasvattajat tulevat jo paremmin keskenään toimeen, kuin aikoinaan. Jotkut kasvattajat kun eivät välittäneet rodun terveydestä ja tästä ilmeisesti tuli kiistaa kasvattajien kesken. Pentuja oli vaikea saada kaupaksi ja se osaltaan aiheutti turhaa kilpailua kasvattajien kesken. Nykyäänhän rotu alkaa olla aika suosittu. Tämä nyt on vaan on oma näkemykseni asiasta, mutta niitä kuppikuntia tosiaan on.

Suurinosa pinsereistä on ystävällisiä ja luotettavia, mutta niitä liian agressiivisiakin yksilöitä syntyy välillä ja jos kasvatus epäonnistuu, niin kyllä joka pinseri pitää oikeuksistaan kiinni ja saattaa silloin olla agressiivinen.

siellä kerrotaan tuosta puremisongelmasta kyllä joka paikassa. Siitä rotu on mm. saanut nimensä (nipistäjä) eli on kyse enemmästä kuin mistään yksittäisestä johtajuusongelmasta. Tosin käsittääkseni suomalaisten pinskujen luonne on keskimäärin parempi kuin vaikkapa saksalaisten.

ja sille ei koskaan ole näytetty paikkaansa... siis kasvanut kuin pellossa, ja lapsi voi mennä vaikka syömään sen kupista niin koira väistää.. samoin tuttavien koira vienyt koiramme luun meillä ollessaan niin meidän koiraa väistää... lapset saavat myös viedä sen lelun yms... mutta tämä rotu onkin täydellinen lapsiperheeseen :) eli kyllä roduissa on eroja... uskon että pinseri tosiaan voi napata vaikka tietäiskin paikkansa laumassa..

mahtaako kääpiönkin luonne olla melko sama? tunnen yhden hyvin, ainut ero että leimutuu perheseen eikä oikein hyväksy täysin vieraita ihmisiä, silloin esim.puree. oli myös esim.tuo ettei pidä lapsista, ei edes oman perheen 12vuotiaasta

Vaikka varmasti niistäkin löytyy samankaltaisia yksilöitä

ettei KÄÄPIÖpinsereistä..?



Tuntuu, ettei monet ymmärrä pinserin olevan oma rotunsa, josta KÄÄPIÖversio on paljon yleisempi Suomessakin.

Otettiin kun nuorin siskoni oli vauva, esikoinen juuri aloittanut koulun(useita lapsia). Kova räksyttämään, ja todella raivoissaan toisille nartuille. Kun perheeseen syntyi vielä iltatähti koiran olellessa aikuinen jo, alkoi purra tätä lasta kun lapsi alkoi konttaamaan ja kuseksi lattialle.

Muistan myös itse, kun joku yö koira oli tullut minun sänkyyni nukkumaan, ja kun koitin hätistää sitä yöllä pois, murisi raivoissaan ja näytti hampaitaan niin, että en uskaltanut mennä lähelle.

Oli meillä noin 7 vuotta, sitten oli tuon nuorimmaisen puremisen vuoksi annetava pois, meni yksinäiselle naiselle, parempi niin.

En siis suosittele lapsiperheeseen myöskää, ainakaan jos lapsiluku ei täynnä.

Meillä on kääpiöpinseri ja sain tältä palstalta neuvoja tyyliin: "Älä osta, luonnevikaisia räksyttäjiä, inhoavat lapsia, itsepäisiä, vaikeita kouluttaa ymsyms"



Vuoden ikäinen kääkkätyttömme on iloinen ja aktiivinen harrastuskoira - älykäs kuin mikä ja todella helppo kouluttaa makupaloilla ahneutensa takia ;-) Rakastaa perheemme lapsia (kolme kokopäiväistä ja kaksi viikonloppusellaista). Viihtyy myös sylissä rapsuteltavana, nukkuu aina mamman kainalossa tai jalkopäässä, oppi sisäsiistiksi puolivuotiaana.



Ei haise, ei kuolaa, karvaa lähtee tosi vähän, turkkia ei tarvitse hoitaa, ei pure ketään... Huonoja puolia rodussa (tai tässä yksilössä) voisin mainita haukkuherkkyyden ts. vahtii hanakasti kotia, kylmänherkkyys paukkupakkasilla ja ahneus ruoan perään.



Ihana rotu - vei sydämen jopa entiseltä kissafanilta - mieheltäni

Meillä on ollut. Mielestäni nelonen vastasi hyvin. Se, että en suosittele kenellekään johtuu siitä, että koira on joka tapauksessa tekemisissä muidenkin kuin oman perheen kanssa. Arka, arvaamaton rotu. Liian pieni kanta ja ainakin meillä kasvattaja salasi taustat.

Jos pitää samannäköisistä koirista suosittelen rhodesiankoiraa.

Eli olemme tosi tyytyväisiä kääpiöpinseriin. Ja meidän tyttö ei edes hauku juuri koskaan, ainoastaan silloin pari kertaa, jos taloon tulee joku yllättäen tai "rytinällä". Rakastaa lapsia ja kahta kissaamme. Nauttii tosi paljon sylissä olemisesta, ei tosiaankaan pure ketään, ei edes murise.

puhuvatkohan he sitten kääpiöpinsereistä? Pinseriharrastajat nimittäin kyllä tietävät että pinseri haukkuu harvoin ja vähän.

Pinseri on ihana rotu, mutta myönnettäköön ettei helpoimmasta päästä!

Pinserillä ei ole miellyttämisenhalua (verraten esimerkiksi labradoriin) ja aika lailla saa käyttää aikaa ja päätänsä pohtiessaan "miten motivoida pinseriä?" Ne tekee kun huvittaa.

Ihania sohvatyyppejä! Rapsutukset ja ihmistä lähellä olot on pinserille ihanteellista, mikä liittykin siihen, että hyvin usein pinsereillä on "eroahdistusta", johon pitää heti jo pentuna puuttua!

Kyllä mun mielestä sopii lapsiperheeseen, jos koirilla ja lapsilla on selkeät rajat ja säännöt.

Koirat eivät käyttäydy ikinä aggressiivisesti ilman syytä, AINA taustalla on jotain. En näe pinseriä aggressiivisena tai purevana koirana! Ei todellakaan!

Haukkuja pinsereissä on ja on myös niitä, jotka eivät hauku ollenkaan. Sen sijaan saranahaukotukset ja piippaus(vinkuminen) on yleistä pinserin toimintaa. Vahtikoirahan pinseri on ja vahtii omaansa.

Pinseri vaatii ehdottomasti selkeät rajat ja säännöt. Ovat hyviä "huijaamaan" ja "keplottelemaan" itsensä pois tylsästä tilanteesta.

Suht terve rotukin, silmävaivoja esiintyy. Pinsereillä myös penikkatautirokotteen myötä saattaa tulla "rokotusoireita", joista selviää kyytableteilla. Myös halkeilevat korvalehdet on nuorien pinsereiden ongelma.

Ihanin rotu maailmassa, oon täysin pinsereihin hurahtanut! Pinseri on ominaisimmillaan laumassa, jossa näkee monen pinserin eri luonteet.