Kokemuksia PINSEREISTÄ?

On olemassa pinseri-ihmisiä ja ei-pinseri-ihmisiä. Ota yhteyttä mukavalta tuntuvaan kasvattajaan, lue blogeja, tutustu rotuun.

Omani on sohvaperuna, saranahaukottelija, näyttelykoira, sylissäviihtyvä pussaajapoika. Ei ole kovinkaan kiinnostunut vieraista ihmisistä, mutta en koe sitä haittapuolena. Koulutus on nopeaa mutta miellyttämisenhalun joskus puuttuessa hieman haastavaa. Harrastaa voi kaikkea, ja maalla pitää vapaana. Riistaviettiä löytyy ja lähtee helposti perään jos silmäkulmassa ohi jokin vilahtaa. Siltä saa kaivaa vaikka luunpalan kurkusta tai mennä syömään samasta ruokakupista, ei ole ikinä tajunnut puolustaa ruokaa, luita tai mitään. Vahtii omaa reviiriään, mutta ei räksytä vaan lähinnä ilmoittaa. Ei ole myöskään eroahdistunut, mutta tämä johtuu pitkälti kasvatuksesta pentuna.

Kaikenkaikkiaan ihanan haastava rotu, ja onnistumiset palkitsevat. Kuten sanottu, pinseri ei sovi kaikille eikä tarvitsekaan sopia.

Kysy jos mietityttää, vastaan mielelläni. :)

Ystävälläni on nyt kolme vuotias urospuolinen pinseri, jonka kasvattamisen ja koulutuksen eteen hän on tehnyt hirvittävästi työtä. Kova työ on kuitenkin osoittautunut vaivan arvoiseksi, nykyään ystäväni pinseri on mitä iloisin ja veikein seuralainen. Kovin innokas pinseri on ja vaikka rauhoittumista on harjoiteltu pennusta asti välillä koira edelleen tarvitsee oman aikansa ja oikeat otteet rauhoittuakseen. Pinseri on utelias ja älykäs, ystäväni koira ei ole koskaan ollut agressiivinen muita koiria kohtaan. Ihmisiä koira on aikoinaan yrittänyt komentaa, mutta haukkumisen asteelle se on jäänyt. Jostain syystä koira on erityisen mieltynyt tiettyihin ihmisiin ja kaikki vieraat ovat kotiin tervetulleita.

Pidän ystäväni Pinseristä kovasti, sillä se on luonteeltaan hyvin erikoinen ja valloittava otus. En voi kuitenkaan ystäväni haastavaa taivalta läheltä seuranneena, suositella pinseriä miksikään yleiskoiraksi. Itsellenikään en pinseriä sen ihastuttavuudesta huolimatta ottaisi, juurikin sen äärimmäisen haastavuuden vuoksi. Se on hyvin hankala motivoitava ja haastaa omistajansa kerta toisensa jälkeen. Nöyrtymään pinseriä ei saa ja kovat otteet vain tekevät koirasta entistä hankalamman käsiteltävän. Koira tarvitsee älykkään, hellän ja ovelan kouluttajan, jolla on aikaa sen motivoimiseen. Pinseri on koira joka ottaa paljon, mutta myös koulutuksen onnistuessa antaa paljon!

Hmmm, minusta tuo kuulostaa enemmän johtajuusongelmalta, kuin että

Lisäksi se on älyttömän nopea reagoimaan, kuten sanoin siinä vaiheessa kun ihmiset vielä ihmettelevät mitä tapahtui niin se on jo napannut ja häipynyt. Tiedän todella monia perheitä jotka ovat joutuneet pinskusta luopumaan koska se on napannut jos lapsi on esim. päässyt lähelle ruokakuppia. 2

pinseri olisi rotuna lapsiperheisiin soveltumaton. Jos koira puree ketä tahansa ihmistä joka tulee lähelle ruokakuppia, on ongelma se, ettei koiralle ole näytetty asemaansa. Tietysti lapset täytyy opettaa myös käsittelemään koiria. Meillä ainakaan ei hyväksytä koiran retuuttamista ja koiraa ei saa mennä häiritsemään, jos se on omalla paikallaan.

Ja itsepäisesti otimme pinserin, kokemusta oli ennestään mm. sakemannista. Pinseri ei todellakaan sovellu lapsiperheeseen. Tulee aikuisenkin näpeille. Kävimme kaikki koirakoulut ym. ja sielläkin ihmeteltiin koiran käyttäytymistä. Lopputulos oli että koira oli lopetettava, kävi mieheni päälle.

Ja itsepäisesti otimme pinserin, kokemusta oli ennestään mm. sakemannista. Pinseri ei todellakaan sovellu lapsiperheeseen. Tulee aikuisenkin näpeille. Kävimme kaikki koirakoulut ym. ja sielläkin ihmeteltiin koiran käyttäytymistä. Lopputulos oli että koira oli lopetettava, kävi mieheni päälle.

Ahaa, tuoko siis on tyypillistä käytöstä pinsereille?

Ja itsepäisesti otimme pinserin, kokemusta oli ennestään mm. sakemannista. Pinseri ei todellakaan sovellu lapsiperheeseen. Tulee aikuisenkin näpeille. Kävimme kaikki koirakoulut ym. ja sielläkin ihmeteltiin koiran käyttäytymistä. Lopputulos oli että koira oli lopetettava, kävi mieheni päälle.

Mutta en voi sen perusteella suositella kenellekään. Muut koiramme ovat antaneet lasten viedä luut suustaan yms. Ja kasvattajat vain haukkuvat toisiaan.

mutta on aika näpsijä. Tuo tulee näpeille on aika osuva kuvaus. Rotu on vilkas ja vaatii paljon aktiviteetteja, ei siis sovellu sohvaperunaksi. Sopii aikuiselle joka jaksaa harrastaa koiran kanssa mutakin kuin kaksi kertaa päivässä lenkkeilyä. Lapsiperheeseen jossa on alle kouluikäisiä lapsia en suosittele, vaikka koiralle olisi tehty lauman paikka selväksi, se lähtee helposti kokeilemaan "ylennystä". Pinseri kasvattajia on aika vähän ja välit eivät ole mitkään hyvät. Haukkuvat toisiaan minkä ehtivät. Monet kasvattajat mainostavat pentujaan hyväluonteisilta vanhemmilta ja yleensä näitä koiria ei ole luonnetestattu, vaan ihan kasvattajan oma arvio. Käy lukemassa www.pinserit.fi keskustelupalstalta ja huomaat että aika monella on ongelmia käytöksen kanssa. Ja siellä neuvot ovat tasoa pelästytä kolisevalla pullolla jne, ei vakuuta.

ja ovat jo miettimässä koiran antamista pois. Puree lapsia, käy kiinni myös toisiin koiriin, räkyttää...



Tässä tapauksessa kyllä koulutustakin (lähinnä sen puutetta) voi syyttää, mutta käsittääkseni rotu ei kaikista lapsi/ihmis/koirarakkain.

ja ovat jo miettimässä koiran antamista pois. Puree lapsia, käy kiinni myös toisiin koiriin, räkyttää... Tässä tapauksessa kyllä koulutustakin (lähinnä sen puutetta) voi syyttää, mutta käsittääkseni rotu ei kaikista lapsi/ihmis/koirarakkain.

Eli tappanut talleista rotat ja samalla vartioinut. On siis jalostettu itsenäiseen työskentelyyn, ei ole palvelualtis. Lisäksi Suomessa ja ylipäätään maailmalla kanta on aika suppea joten sisäsiittoisuus on tehnyt oman osansa.

Meillä on ensimmäinen pinsiö menossa ja tuskin tulee olemaan viimeinen. Sen verran olen rotuun "hurahtanut".



Tämä on ensimmäinen oma koirani ja uroskin vielä, mutta hyvin ollaan pärjätty muiden varoitteluista huolimatta.

Tänään viimeksi rotua ja sukupuolta aluksi kauhistellut anoppi kehui koiraa hyväluonteiseksi ja kiltiksi.



Pinseristä lapsiperheessä minulla ei ole kokemusta, mutta en silti näkisi tätä mahdottomana yhtälönä kunhan koiralle sekä lapsille opetetaan rajat ja myös valvotaan että niitä noudatetaan.

Pinseri on sen verran herkkis (ihan jo siitä syystä että karva on lyhyt ja alusvilla puuttuu), että ei kyllä kestä nipistelyä vaan reagoi kyllä nopeasti.

Ahneen luonteen vuoksi ruuasta voi tulla sanomista, mutta koiralle on osoitettava että ruokaa on turha puolustaa (ja mielestäni on turha päästää niitä lapsia härkkimään koiran ruokaakaan...).



Monella pinserikasvattajalla on omia lapsia, joten kannattanee valita koira ympäristöstä, jossa se on tottunut pieniin ihmisiin jo varhaisena pentuaikana.



Ja olen kyllä samaa mieltä, että kasvattajien rivit rakoilevat melkoisesti... Ja keskustelupalstaa seuraamalla sekä aktiivisella koiraNetin käytöllä & yhdistelmien seuraamisella olen siirtänyt muutaman kasvattajan "en osta näiltä koiraa ikinä"-listalle.

Meillä kyllä sattui hyvä tuuri, että tullaan kasvattajan kanssa hyvin juttuun ja saan "teknistä tukea" aina tarvittaessa + hän on avoimesti kertonut yhdistelmän vanhempien ongelmakohdista.



Neuvoni on: älä osta koiraa kasvattajalta, joka ei osaa sanoa yhdistelmän huonoja puolia, koska "täydellistä" yhdistelmää ei ole olemassakaan.

Meillä oli aikoinaan (jo 10v sitten kuollut) pinseriuros. Tyyppi oli rauhallinen kuin mikä. Tykkäs eteenkin pienistä lapsista kun niiden viereen pääsi nukkumaan lämpimät päiväunet. Kotipihalta ei lähtenyt mihinkään kun pelkäs "pimeää", setä sille jotenki opetti että "elä lähe kun tulee pimee". Puremaan siitä ei ollut kun hampaat oli niinku höylättyä puuta, ihan pyöreet (eli ei kulmia). Outo ja mukava tyyppi =)

Vaikka varmasti niistäkin löytyy samankaltaisia yksilöitä

Olisi kiva kuulla perustellumpia mielipiteitä/näkemyksiä/kokemuksia..

aikoinaan pinseri narttu ja ottaisin kylla toisenkin (uroksen taikka nartun) sitten kun elamantilanne sallii. Luonteeltaan todella vilkas ja alykas. Kavin sen kanssa tottelevaisuus koulutuksessa ja kilpailuissa, ja hauskaa oli! Koiran koulutus ei ollut vaikeata koska se alykkyytensa takia oppi helposti kaiken mita opetettiin, mutta se etta sai sen halutessaan tekamaan naita temppujaa, oli ihan eri juttu (namu palat yleensa auttoivat). Omani ei koskaan halunnut leikkia millaan leluilla taikka hakea palloa/keppeja (vaikka osasi), ihan kuin se olisi ollut sille liian "lapsellista" toimintaa jo pennusta pitaen. Se sen sijaan rakasti etsia kaikkea piilotettua, oppia uusia temppuja, agilitya, kaivaa kuoppia, vetaa keppeja tai koytta tms -nimenomaan TOIMIA ennemminkin kuin leikkia. Omani ei juuri koskaan haukkunut (ainoastaan ovikellon soidessa, tai kun oli ulkona ja halusi sisaan -niinkuin opetettiin). Se oli ihan ok pienten lasten kanssa jos nama jattivat sen rauhaan, mutta varmasti olisi naykannyt helposti "vaarinkasiteltyna" (en suosittelisi taman takia alle kouluikaisille). Tarvii ehdottoman kurin ja jatkuvaa koulutusta just sen takia etta muistaa missa kaappi seisoo.



Ihanan helppohoitoinen -kovilla pakkasilla ei tarvinut kuin lyhyita lenkkeja, karvat on lyhyita ja ylimaaraiset irtosi kostealla ratilla pyyhkimalla. Ihannerotu aikuiselle (taikka tarpeeksi vanhalle 12v+ lapselle joka haluaa nimenomaan "toiminta" kaverin. Ei sovellu pienten lasten leikkikaveriksi.

ellette ole todella perehtynyt koiran luonteeseen ja jos sitä harkitsette ottavanne niin ottakaa ensin koeajalle. Omistan pinserin joka on yhtäkkiä ruvennut puremaan ketä tahansa.salamana vaihtuu käytös,arvaamaton koira.enkä halua yleistää mutta tunnen 9 pinserin omistajaa ja kaikilla sama ongelma,johtajuusongelma,tavallaan,mutta ei kuitenkaan koska on pinserin luonne,että se kokeilee mitä kaikkea voi tehdä,aina uudestaan vaikka kaikki koulutukset on käyty.kaverini koiran kouluttaja ja erikoistunut pinsereihin,ei suositella lapsi perheisiin,saa lopun elämän taistella herruudesta pinserin kanssa.

On pakko tänne kirjoittaa kun on niin paljon erilaisia mielipiteitä.



On ehdottomasti totta että ensimmäinen tärkeä asia mitä tahansa koiraa hankkiessa on valita oikea kasvattaja. Itselläni on 5 kk kääpiöpinserinarttu, hankittu kasvattajalta joka panostaa terveyteen ja luonteeseen, ulkonäkö on vasta kolmantena prioriteettina. Nöitä vaikea löytää mutta mahdollista on!

Eli siksi nämä hermoheikot pelkopurijat ovat yleistyneet koska valitettavasti monet kasvattajat pitävät ulkonäköä ja terveyttä tärkeimpinä asioina, ja että kaikkea muuta voi koulutuksella korjata.



Kyllähän koulutuksella on iso osa koiran lopullisen version luomisessa, mutta turhaan hankkii itselleen ns. huonot rakennusaineet.



Oma pinsu on ensimmäinen koirani, olen kyllä koulutettu koirankouluttaja, joten siitä on kieltämättä ollut hyötyä :)



Mutta meidän tyttö rakastaa lapsia, totuutettu niihin jo pienestä (siskonpoikia, 14, 12, 6 ja kaksi 1 vuotiasta). 1-vuotiaat on aivan suosikkeja, kun niitä ylettyy niin helposti pussaamaan :) Ollaan opetettu että hyppiä ei saa lapsien päälle, että leluista ja ruuasta pitää osata luopua, ja että ei saa IKINÄ purra. Jos koira ei tykkää tilanteesta, se lähtee siitä pois tai hakeutuu minun luokseni.



Meillä ei ongelmaa luoksetulossa, osataan istu, maahan ja seiso. Odota, jätä ja paikka on myös hallussa. Jätä on kätevä kun lapsi pudottaa ruokaa, niin koira ei heti varasta sitä itselleen.



Joten perehdy rodun tarpeisiin, hanki hyvältä kasvattajalta ja panosta koulutukseen niin hyvä tulee. Äläkä pelkää sanoa ei kiitos jos huomaat kasvattajasta jotain mikä tuntuu epämukavalta tai epäilyttävältä.



P.s. lasten on myös ymmärrettävä ettei koiraa saa kohdella miten sattuu, kunhan ovat tarpeeksi vanhoja sitä ymmärtämään. Mutta pienimpien kanssa n vanhemman tehtävä valvoa ettei koiraa satu ja että koira on ensin opetettu olemaan niin reagoiva kuin sen vaistot ehkä käskisivät.

Huvittavaa lukea näitä kommentteja joissa koira haukutaan täysin. Pinseri ei ole helppo rotu, mutta oikealla kasvatuksella ja koulutuksella ei todellakaan mikään mahdoton. Koira sekin vain on. Meillä vanha narttu joka on nuoruudessaan ollut aika haastava ja kovapäinen, mutta sekin on ollut täysin hallittava kun tietää koiran oikut. Siitä on aina nähnyt kun jokin asia ei ole miellyttänyt ja on voinut puuttua tilanteisiin jo etukäteen ettei koskaan ole mitään sattunut. Pinseri ei kauheasti välitä vieraista eikä meillä ainakaan vanha koira tykkää jos vieras tunkee aivan naamaan kiinni, mutta sietää silti koskettelut vierailta ihan hyvin. Lapsien kanssa ollut aina ihan mahtava (ja siis aina ollut vieraita lapsia), aikuisiin suhtautuu hieman varautuneesti eikä heti tee tuttavuutta. Pinseri vaatii oman aikansa tutustua eikä välttämättä tykkää jos heti "käydään käsiksi". Kun on saanut itse tutustua ei ole ollut ongelmaa. Vanha narttu ei siedä vieraita koiria hihnassa lenkillä, mutta ei ole remmirähjä. Ei vain tarvitse tutustua kaikkiin. Nyt on lisäksi nuori uros joka on täysi pehmo ja sohvaperuna. Tottelee kaikkea ja voi hyvin pitää vapaana ja tykkää aivan kaikista jotka haluavat räplätä.

Viestiketjussa on paljon puhuttu, että kannattaa ottaa narttu kun niin paljon helpompi kouluttaa. Olen kuitenkin huomannut (ja tunnen todella hyvin rodun eri yksilöitä todella monen eri kasvattajan), että urokset ovat miellyttävämpiä ja paremmin lähestyttäviä. Kuitenkin kaikesta on kiinni omistajan panostus koiraan. Rajat pitää olla ja jos vain sohvaperunaa ja pelkkää perhekoiraa haluaa niin kannattaa ottaa joku muu rotu. Peruskoulutus kuitenkin riittää eikä pinseri kaipaa mitään erityistä. Dobermannin kanssa paljon samoja piirteitä, mutta helpommin kuitenkin hallittava jo kokonsa puolesta. Sopii mihin tahansa harrastukseen ja varmasti nauttii kaikesta mitä sen kanssa tehdään, mutta ei kuitenkaan paras koira jos oikeasti haluaa menestyä kilpailuissa.

Jos haluaa lapsiperheeseen niin voi ottaa ihan hyvin, kunhan lapsetkin tietävät rajat mitä koiran kanssa voi ja ei voi tehdä. Lasten ei kuulu retuuttaa koiraa miten sattuu tai mennä räpläämään koiraa kun se syö tai jos koiralla on joku aarre. Pinseri ei paljoa varoittele vaan voi napsasta helposti, mutta ei sitä nyt purijaksi voi kutsua. Eikä todellakaan ole mikään räksyttäjä. Siinä on ollut joku täysin eri rotu kyseessä. Suosittelen ottamaan koiran kasvattajalta joka luonnetestaa koiransa, mutta niitäkään numeroita ei kannata katsoa hysteerisesti. Yleensä hieman pienemmät luvut luonnetestistä saanut koira on aivan mahtava perhekoira. Mitä isompi numero sitä kovempi koira on. Tunnen monia koiria, jotka ovat saaneet luonnetestistä miinuspisteet ja ovat aivan täysellisiä perhekoiria eikä niillä tulisi mieleenkään napata lapsia. Yleisesti erittäin terve koira ja helppo hoitoinen.

Kyllä suurin osa vastaajista joko puhuvat kääpiöpinseristä tai heillä on käynyt äärimmäisen harvinainen ja huono onni.

Pinseri ei ensinnäkään hauku juuri ollenkaan, ei koskaan tarpeettomasti, eikä varsinkaan räksytä.

Pinseri nipistää, mutta ei pure. Heiluta nahkahanskaa pinserin nenän edessä ja haasta retuutusleikkiin. Sitten laita hanska omaan käteesi ja heiluta kättä. Pinseri nykii hanskan pois kädestäsi vastusteluistasi huolimatta ilman, että kertaakaan puraisee sinua sormeen. Tätä tarkoittaa nimessä oleva "pinch".

Kolme lastamme on kasvanut kohta 15-vuotiaan pinserin aikana, helpompaa ja lapsiystävällisempää koiraa en osaa kuvitella, varsinkaan nuorimman osalta, joka syntyi perheeseen vasta pinserin jo tultua.

Pinseri ei kuitenkaan ole labbis eikä kultainen noutaja, sillä on oma tahto eikä kovin suurta luontaista miellyttämisen tarvetta. Tarvitsee selkeän laumanjohtajan, minkä jälkeen kiintyy uskomattomalla tavalla koko perheeseen. Jopa niin, että yksinolemiseen tarvittaessa se pitää asteittain opettaa...

Kaikista koirista saa ongelmakoiran, jos niitä ei kouluta tai käsittele oikein. Pinseri ei ole helpoin, mutta varmasti yksi älykkäimmistä ja antoisimmista saatavilla olevista seurakoirista.

Vertaus dobermanniin on kaikin puolin harhaanjohtava, paitsi ulkomuodon ja värityksen osalta.

Meilläkin ollut pinseri. Ei ollut ensimmäinen koira, joten aiempaa kokemusta oli.

Rakasti palavasti meidän perheenjäseniä, mutta ei "hallinnut hermojaan": haukkui kaikki ketkä kävelivät lähellekään meidän kotia, puri, karkaili, irvisteli, jos yritti mennä "väärään" aikaan liian lähelle. Tuli syliin ja halusi rapsutuksia mutta vain kun sille itselle sopi. Erikoinen rotu. Liian herkkähermoinen meille. Koulutuksesta huolimatta.

Koira oli meille rakas, mutta piti lopulta lopettaa 8-vuotiaana. Syynä ei kuitenkaan ollut käytös vaan terveysongelmat.

Kova ikävä on :'( Enää en ota pinseriä, vaan palasin juurilleni, snautseriin. Sitä voin suositella varauksetta.

Miettikää tarkkaan, kun valitsette rotua!

Tässä varmaan oleellisimmat: kymmenien , ellei jopa satojen kokemukset niputettuna. Allekirjoitan.

Pinserit ry:n jalostustoimikunnan 2004 ja 2010 tekemissä terveyskyselyissä kartoitettiin mm. omistajien kokemuksia pinserin luonteesta. Useimmiten pinseriä kuvailtiin adjektiiveilla vilkas, iloinen, energinen, avoin, ihmisrakas, itsepäinen, mukavuudenhaluinen, hellyydenkipeä sekä omistajiinsa hyvin kiintynyt.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2009 klo 22:17"]

Rotua ei suositella perheeseen jossa alle kouluikäisiä lapsia ja olen samaa mieltä.
Aika levottomia tapauksia. Luonteessa paljon samaa kuin dobermanissa eli tarvitsee kunnon kasvatuksen. Yksilöllisiä erojakin on ja minulla on lähinnä kokemusta vain yhden kasvattajan pinsereistä ja hänen kasvatit ovat hyvin vilkkaita ja levottomia. Tosin tosi fiksuja ja oppivaisia, mutta itsepäisiä. Tekevät kaiken täysillä ja tarvitsevat paljon aktivointia ja liikuntaa. Helpompiakin rotuja on olemassa.

[/quote] en kyllä ole samaa mieltä pinserit ovat ihan yhtä hviä lapsiperheile kuin jokun muukin rotu omistan nimittäin pinserin ja khan hyin sopii alle kouluikäisiile lapsiperheile! 

Meillä on Pinseri uros ja reilu 3 lapsi ja tulevat toimeen aivan mahtavasti!! :) Ja meillä on ollut sohvaperunana koko ajan eikä sekään tuota ongelmaa :) Minä kyllä kehun rotua. Tekee ruuan eteen kaikkensa ja on erittäin helppo motivoida :)