Kokemuksia PINSEREISTÄ?

Kokemusta kolmesta pinseristä

Meillä on ollut kolme pinseriä vuosien varrella. Kaikki ovat olleet uroksia ja omia yksilöitään. Vanhin eli 13-vuotiaaksi. Kaksi muuta elivät toinen hieman alle 10v. ja toinen 10,5v (molemmat näistä menehtyivät kasvaimeen).

Meillä olleita pinsereitä on yhdistänyt suunnaton kiintymys omistajiin, ystävällisyys meillä käyneitä vieraita kohtaan ja viihtyminen sohvalla omistajan vieressä sekä nukkuminen sängyssä yöllä peiton alla. Kaikki olivat lenkillä melkoisia vetäjiä. Sitä oli vaikea kitkeä, vaikka yritettiin ihan kouluttajienkin kanssa.

Pinseri on eloisa ja seurallinen koira. Talo tuntuu varsin tyhjältä ilman pinseriä, vaikka meillä onkin vielä yksi ei-pinseri tällä hetkellä. Meillä ei ole koskaan tuhottu paikkoja. Pinserillä pitää olla selvät rutiinit. Jos pitää kiinni säännöllisistä ruoka - ja lenkkiajoista, niin välttyy monelta harmilta. Itsepäisiä ovat, joten jos kerran annat periksi, niin kyllä alkaa kerjätä, hyppää sänkyyn ja haluaa valita ulkoilureittinsä.

Pinseri ei ole haukkuherkkä. Haukkuu, kun tulee vieraita. Eroahdistusta saattaa olla. Yksi koiristamme oli erittäin ahne ja piippasi aika paljon hyvissä ajoin ennen lakisääteisiä ruoka- ja lenkkiaikojaan. Toiset kaksi olivat krantumpia ruokansa suhteen, mutta paljon hiljaisempia.

Vain yksi pinsereistämme oli hieman terävämpi, mutta rauhoittui paljon teini-iän jälkeen. Terävyys ilmeni lähinnä omia luitaan vahtiessa.

Ihana seurallinen rotu, jolle pitää antaa aikaa ja asettaa selkeät rajat, joista pitää positiivisellä vahvistamisella kiinni.

Ottaisin ehdottomasti vielä uuden pinserin, kun hetki on hyvä. Kannattaa selvittää koiran vanhempien luonteet ja terveys ja käydä tutustumassa rotuun etukäteen.