Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia PINSEREISTÄ?
Kommentit (61)
Pakko tänne vielä kommentoida vaikka vanha keskustelu onkin. Minulla on ny kolme vuotias pinseri uros. Pennusta pitäen olen sen kanssa harrastanut tokoa, rally-tokoa, agilitya, näyttelyitä, pitkiä metsä lenkkejä ja sohvaperunointia. Sopii näihin kaikkiin, ehkä silti rally-tokoon ja agiin parhaitan sillä niissä saa kehua koiraa jatkuvasti ja siitä meillä saadaan energiaa huimasti. Toki toko on siinä mielessä vaikeaa, sillä pinseri tekee jos huvittaa, joskus treeneistä lähdetään kyynel silmässä ja joskus voisi vaikka leijua pilvisssä hyvin menneen treenin jälkeen.
Pinseri vaatii todella pitkät hermot. Sen jos jotain olen oppinut. Meidän uros testailee vieläkin tasaisin väliajoin kuka on pomo. Kun vieraita tulee täytyy niillekkin aina erikseen sanoa, että eivät näytä mitään alistuksen merkkejä tai koira ottaa heti ylemmän aseman. Ovat sen verran viisaita, että huomaavat heti pelon ja sitten alkavatkin käyttää sitä hyväksi.
Meidän poika ei myöskään jaksa kiinnostua mistään aktivointi leluista tai vastaavista. Se leikkii jos huvittaa itse sitä et voi yllyttää leikkiin.
Pinsserit ovat todella mukavuuden haluisia ja meillä ainakin nukutaan aina peiton alla ja pää tyynyssä. Kovia varastamaan ruokaa ainakin tuo meidän poika...
Tiivistettynä voisi sanoa, että pinseristä saa loisto koiran mihin lajiin vaan (ehkei silti ihan metsästykseen) kunhan omistajalla on pitkät hermot ja paljon aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden joka on kymmenen eikä vieläkään sisäsiisti, kuulemma liian pieni rakko että ei öisin jaksa odottaa..
Ihan hyvän kuvan pinserin luonteesta saa tutkimalla koiranetin kuolinsyytilastoja. Viimeisen 15 vuoden aikana kuolleeksi merkityistä yli 10% on lopetettu käytöshäiriöiden takia, se luku on niin suuri ettei siihen taida mikään muu rotu päästä...
Tuosta luvusta puuttuu oma pinserini, joka myös lopetettiin arvaamattomuuden takia (en ole merkannut sitä kuolleeksi). Se alkoi aivan arvaamatta puremaan ihmisiä, mikä on tälle rodulle hyvinkin tyypillinen piirre. Kanta on erittäin sisäsiittoinen ja pienilukuinen, joten piirre ei tule perimästä koskaan katoamaankaan.
Kaverini Kääpiöpinseri (olin nähnyt koiran päivittäin noin 3kk ajan) puri täysin provosoimatta kasvoihini eikä meinannut päästää irti. Onneksi shokin takia ehkä, okin täysin paikallani kunnes kaverini sai revittyä irti.
Sitten äkkiä ensiapuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvän kuvan pinserin luonteesta saa tutkimalla koiranetin kuolinsyytilastoja. Viimeisen 15 vuoden aikana kuolleeksi merkityistä yli 10% on lopetettu käytöshäiriöiden takia, se luku on niin suuri ettei siihen taida mikään muu rotu päästä...
Tuosta luvusta puuttuu oma pinserini, joka myös lopetettiin arvaamattomuuden takia (en ole merkannut sitä kuolleeksi). Se alkoi aivan arvaamatta puremaan ihmisiä, mikä on tälle rodulle hyvinkin tyypillinen piirre. Kanta on erittäin sisäsiittoinen ja pienilukuinen, joten piirre ei tule perimästä koskaan katoamaankaan.
En usko että tämä käytöshäiriöinen on oikea sana... Usein.. liian usein törmää pinseriin jonka omistaja on aivanliian lepsu tai liian kova kourainen. Eräskin pinseri jonka tiesin jouduttiin lopettamaan omistajan osaamattomuuden takia, eli omistaja ei ollut pennulle näyttänyt omaa asemaa ja näin pinseri otti vallan ja kun itsepäinen rotu on ei se siitä vallasta luovu. Moni koitti kouluttaa, mutta ei se siitä enää välittänyt. Toki onhan niitä käytös häiriöisiäkin koiria varmasti, ei sitä voi kiistää, mutta omasta mielestä suurin syy tuollaisiin lopetuksiin on varmasti remmin toisessa päässä...
Löytyisikö uusia kokemuksia? Harkinnassa olisi pinserin hankkiminen lähiaikoina, kahden nuoren aikuisen perheeseen, johon todennäköisesti koiran elinaikana tulossa lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvän kuvan pinserin luonteesta saa tutkimalla koiranetin kuolinsyytilastoja. Viimeisen 15 vuoden aikana kuolleeksi merkityistä yli 10% on lopetettu käytöshäiriöiden takia, se luku on niin suuri ettei siihen taida mikään muu rotu päästä...
Tuosta luvusta puuttuu oma pinserini, joka myös lopetettiin arvaamattomuuden takia (en ole merkannut sitä kuolleeksi). Se alkoi aivan arvaamatta puremaan ihmisiä, mikä on tälle rodulle hyvinkin tyypillinen piirre. Kanta on erittäin sisäsiittoinen ja pienilukuinen, joten piirre ei tule perimästä koskaan katoamaankaan.
En usko että tämä käytöshäiriöinen on oikea sana... Usein.. liian usein törmää pinseriin jonka omistaja on aivanliian lepsu tai liian kova kourainen. Eräskin pinseri jonka tiesin jouduttiin lopettamaan omistajan osaamattomuuden takia, eli omistaja ei ollut pennulle näyttänyt omaa asemaa ja näin pinseri otti vallan ja kun itsepäinen rotu on ei se siitä vallasta luovu. Moni koitti kouluttaa, mutta ei se siitä enää välittänyt. Toki onhan niitä käytös häiriöisiäkin koiria varmasti, ei sitä voi kiistää, mutta omasta mielestä suurin syy tuollaisiin lopetuksiin on varmasti remmin toisessa päässä...
Eiköhän suurin osa ongelmista johdu remmin toisesta päästä, se pätee ihan yhtälailla kaikkiin rotuihin. Mutta mikään muu rotu ei näin karuihin tilastoihin taida kuitenkaan päästä.
Terveystilastot
Tulostettava tilasto:
Aikarajaus:
-
Erittely kuolinsyittäin
Kuolinsyy Keskim. elinikä Yhteensä
Immunologinen sairaus 5 vuotta 11 kuukautta 2
Kasvainsairaudet, syöpä 9 vuotta 7 kuukautta 16
Kuollut ilman sairauden diagnosointia 10 vuotta 5 kuukautta 1
Lopetus ilman sairauden diagnosointia 7 vuotta 5 kuukautta 2
Lopetus käytös- tai käyttäytymishäiriöiden vuoksi 3 vuotta 8 kuukautta 9
Muu sairaus, jota ei ole listalla 3 vuotta 9 kuukautta 3
Selkäsairaus 5 vuotta 10 kuukautta 2
Silmäsairaus 2 vuotta 4 kuukautta 1
Sydänsairaus 5 vuotta 11 kuukautta 5
Tapaturma tai liikennevahinko 4 vuotta 10 kuukautta 9
Vanhuus (luonnollinen tai lopetus) 9 vuotta 7 kuukautta 1
Kuolinsyytä ei ole ilmoitettu 6 vuotta 8 kuukautta 8
Kaikki yhteensä 6 vuotta 6 kuukautta 59
Tässä vuosina 2002-2012 syntyneet, kuolleet pinskut. Lopetus käytöhäiriöiden takia reilu 15% koirista. Good Luck.
Vierailija kirjoitti:
Löytyisikö uusia kokemuksia? Harkinnassa olisi pinserin hankkiminen lähiaikoina, kahden nuoren aikuisen perheeseen, johon todennäköisesti koiran elinaikana tulossa lapsia!
Onko ketään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on nyt noin 9 kk ikäinen pinseriuros ja täytyy sanoa, että paras koirani tähän mennessä. Mahtava harrastuskoira, älykäs,oppii nopeasti mutta motivointi pitää satsata. Eloisa ja iloinen koira joka vaatii myös aika paljon eli ei sovi mielestäni sohvaperunaksi,ei hauku lähes ollenkaan ja osaa olla yksin kotona. Minulla on aikaisemmin ollut kaksi koiraa ja tällä hetkellä pinserin lisäksi taloudessa toinen sekarotuinen koira ja vaikka pinseri on mielestäni aivan huippu koira on se myös vaatinut jo tuohon ikään mennessä eniten koulutusta, aikaa,rajoja ym. Suosittelen jos haluat harrastustoimintaan koiran, olet kärsivällinen ja pitkäjänteinen.
Oma pinserinarttu tuli kodinvaihtajana pienen aggressiivisuuden kanssa. Oli aivan kamalan ruoka-aggressiivinen jo valmiiksi toista koiraani kohtaan, sain kitkettyä parissa viikossa sen pois, mutta sai katsoa olan yli jatkuvasti. Minua kunnioitti ja totteli aivan suunnattoman hyvin, itkettää ihan kun joutuu kirjoittamaan tätä.. Rakas koira, mutta vieraita ihmisiä kohtaan saattoi olla arvaamaton. Murisi yleensä ja meni pois, mutta eräs kerta varoittamatta kävi kaverin naamaan kiinni kun sohvalla tuli liian lähelle. Pian teki tämän taas - sain kiinni kuitenkin, voisi tuttu pitää silmälappua tänä päivänä muuten.
En sano ettei minussa olisi mitään vikaa ja koirassa kaikki, mutta kuri pidettiin, leikittiin ja lenkkeiltiin, olisi pitänyt ymmärtää sen murinan vakavuus heti alussa ja pitää vieraat varpaillaan.
Jouduin lopettamaan terveen ja rakkaan koiran, syytän itseäni vieläkin pitkän ajan jälkeen, mutta näitä lukiessa ymmärrän, että osittain on rodussa arvaamattomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen kauhulla näitä tekstejä :O en tiennyt että muilla on ollut tällaisia kokemuksia pinsereistä. Itselläni on maailman ihanin pinseri. Ja myönnettäköön heti alkuun että minä kuulun niihin "liian rankka kuri" ihmisiin. Koirahan ei siis kuse ilman lupaa :D meillä on erikseen "saa mennä" käsky lenkillä pissaamista varten. Mutta joo, kaikella rakkaudella olen silti pinseriäni kohdellut ja menty hänen ehdoilla siinä suhteen että mitään ei olla tehty väkisin ja nopeasti(herra nukkuu kynsiä leikatessa). Tietty pelottavia asioita on kohdattu "väkisin", mutta edelleen seuraten koiran kehonkieltä. Pelot voittaa vaan kohtaamalla ne ;)
Pentu ja teinivaihe olivat kaikista rankimmat ja olin aivan rikki jatkuvaan testailuun ja siihen että pinserini yritti päästä tilanteessa niskan päälle. Periksi en antanu ja johdonmukasena on pysytty ja se on tuottanu hedelmää.
Pointtina tässä nyt sitten että opettele lukemaan pinseriä, he ovat hyvin ilmeikkäitä ja mielestäni helppo tulkita kehon kieltä ja erilaisia ääniä.(tykkäävät vinkua) Pinserit on herkkiä, älä huuda tai hermostu niiden seurassa. Olen oppinut senkin kantapään kautta että hermostuneena en saa otetta koiraan, joten be cool. Kaikki käytöstavat pitää opettaa jo heti pentuna. Ruokakäyttäytymiset (ite leikin että söin kiposta eka, enne ku hän sai mennä syömää xD), rauhoittumiset, hihnassa kävely ja kaikki muu tuommoinen mikä helpottaa arkea. Sonta puhetta se kun ihmiset nillittää että pentua ei saa komentaa, ihan alusta saakka säännöt selviks, eikä anna söpöjen nappisilmien harhauttaa tieltä.
On vaa rakastava, jämäkkä ja johdonmukainen pinserin kanssa niin siitä saat maailman parhaan ystävän! Liikuntaa unohtamatta (pinseri kyllä keksii muuta ikävää aktiviteettiä
P.S omaa rauhaa rakastavana ja kissamaisena koirana ei välttis sovellu lapsiperheisiin :/ pinsulle on hyvin tärkeetä päästä huomion keskipisteeksi ajoittain, mutta mikään muu ei tee pinseriä niin vihaseks ku oman rauhallisen hetken häirintä. Ne ei siedä sitä, ahdistuu, ja saattaa puolustautua esim puremalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on neljä vuotias uros Pinseri. Tämä yksilö on todellinen lapsiperhe- ja koirapuistokoira. Avoin ja sosiaalinen kaikkien kaveri. Eloisa ja aktiivinen kaikessa mukana oleva tyyppi.
Harrastaminen tuon kanssa on haastavaa, sillä en ole vieläkään keksinyt tarpeeksi motivoivaa palkkaa. Muut ihmiset, koirat ja tuoksut kiinnostavat ihan liikaa.
Riistaviettiä ei juurikaan ole. Näkölähdöllä saattaa pinkaista perään, mutta palaa pian takaisin.
Ei hauku, mutta piippaamista esiintyy useassa tilanteessa.
Melko rauhaton luonne kodin ulkopuolella, mutta kotona ottaa rennosti, vaikka joskus olisikin vähän vähäisemmällä lenkityksellä.
Tykkään. :)
Kukko kirjoitti:
Mulla on neljä vuotias uros Pinseri. Tämä yksilö on todellinen lapsiperhe- ja koirapuistokoira. Avoin ja sosiaalinen kaikkien kaveri. Eloisa ja aktiivinen kaikessa mukana oleva tyyppi.
Harrastaminen tuon kanssa on haastavaa, sillä en ole vieläkään keksinyt tarpeeksi motivoivaa palkkaa. Muut ihmiset, koirat ja tuoksut kiinnostavat ihan liikaa.
Riistaviettiä ei juurikaan ole. Näkölähdöllä saattaa pinkaista perään, mutta palaa pian takaisin.
Ei hauku, mutta piippaamista esiintyy useassa tilanteessa.
Melko rauhaton luonne kodin ulkopuolella, mutta kotona ottaa rennosti, vaikka joskus olisikin vähän vähäisemmällä lenkityksellä.
Tykkään. :)
No, tuo nyt ei ole rodulle tyypillistä. Yleensä niillä on riistaviettiä.
Nopeita reaktioita, yleensä melko kovia luonteisia. En suosittele lapsiperheille, varsinkaan jos vanhemmilla ei ole kokemusta.
Pinseri EI ole helppo rotu. Minulla on 2 pinsereitä, ja tunnen kymmeniä pinsereitä.
Riistavietti on tosiaan rodussa yksilöllistä. Toisilta sitä löytyy ja toisilta ei. Onhan Pinseri alunperin jalostettukin rottakoiran tehtäviin, joten kyllä sitä riistaviettiä geeneissä löytyy.
Lapsiperheeseen kyllä edelleen uskallan suositella omien kokemuksieni perusteella.
Mitä sukulinjaa sun tuntemat koirat mahtaa edustaa?
Ärsyttää suunnattomasti pinserin ja kääpiön sekoittaminen keskenään. 13 vuoden kokemus molemmista ja ovat aivan erilaisia. Valitsen enemmin pinserin, kääpiö mielestäni haastavampi.
Pinseri on hyvä tyyppi, iloinen, elämästä nauttija jonka omistalla pitää olla huumorintajua ja myös päättäväisyyttä. Pinserille tulee olla reilu ja silloin sekin on. Ihmisen ajatusta siitä tuskin saa mutta kumppanin joka rakastaa täysillä.
Huomiota tulee kiinnittää yksinolon opetteluun heti kotiin tulosta lähtien.
Meillä kasvanut lapset näiden rotujen kanssa. Ongelmia ollut yhden kääpiön kanssa, ei ikinä pinserin.
Pinserin kanssa ei tule aika ainakaan pitkäksi on menoa ja meininkiä jos ei ole tekemistä hän kyllä keksii sitä
No,ei ole kokemuksia minulla agressivisestä kääpiöpinseristä. Minulla oli 2 narttua,nyt enä yksi jäljellä. Täyttä kesällä 3v. Alusta lähtien ollut molemmat kuin ajatusteni lukija. Kilttejä,ja rakastavaisia. Ikinä ei ole yrittänyt ketään terrorisoida. Nyt kuin yksin jäänyt kääpiöni,ikävöi vieläkin kaverian. Kuoli yllättäen sairauten. Kääpiöpinserini on kuin unelma. En voi sanoa mitään negatiivistä hänestä. Sisäsiistiksi hän rupesi 5kk kun oli. Ja se on pitänyt. Ollut kyllä erittäin helppo pakkaus. En rotua vaihtais. Helppo oppimaan uusia juttuja. Ihailen tätä rotua. Kyllä minä vahvasti uskon myös ettähihnan taluttajassa suurin vika on.
Meillä nelihenkinen perhe, isä, äiti, minä (14 v.) ja pikkuveljeni (12 v.)
Voin kertoa kokemuksistamme kahden koiran kanssa, pinseri ja dobermanni.
Tuo pinseri on aivan älyhelppo dobermanniin verrattuna! Uskoo ensimmäisestä käskystä ja on miellyttämisenhaluinen. Pentuna kokeili kanssani rajojaan johtajuudessa, sillä oli pentueen dominoivin yksilö. Kerroin kertaheitolla kuka määrää eikä ongelmia ole syntynyt, niin ihmisten kuin koirien kanssa. Pinseri on nyt 2 vuotias eikä ole tapellut kenenkään kanssa koskaan! Ei hihna rähinää ei mitään ja olen kouluttanut tuon otuksen itse. Harrastamme näyttelyitä, Rally-ToKoa ja agilitya, itse olen totuttanut koiran niihin ja kouluttanut. Ei minkäänlaista ongelmaa. Kiertelen ystävieni ja koiriemme kanssa ulkomailla asti, ei mitään ongelmaa.
Voisin suositella pinseriä lapsiperheeseen! Jokaisesta pinseristä saa lapsiystävällisen kunhan sen kanssa jaksaa touhuta ja tehdä rajat selviksi. Ärsyttää kun pinsereitä tallotaan lyttyyn koko rotu, vaikka vika ei ole rodussa, vaan ihmisissä.