Syömishäiriöiset äidit? millainen on ruokavalionne?

ja ylitän kalorikulutuksenkin esim käymällä ulkona syömässä/kylässä. mutta tasaan sen sitten seuraavilla päivillä. normaali päiväni siis on suht kuvailemani. kerran viikossa keskimäärin tulee ylitettyä kulutus.

on ahmintaa ja tiukalla kaloreilla elämistä vuorotellen.. :/

mitkä ap sun mitat on?

Mulla on bulimia. Ei ihan toivoton kuitenkaan, mutta esim. stressi laukaisee aina.



Ja olen reippaasti ylipainoinen

Eikö huoleta, että lapsistasikin tulee häiriöisiä ja ahdistuneita? Sillä kokemuksesta tiedän, että kalorien laskeminen jatkuvasti ON ahdistavaa. Elin niin vuosia (alipainoinen en silti koskaan ole ollut) , mutta raskaaksi tultuani pääsin pinteestä. Nykyään olen VHH:lla (mutta suklaata menee kaamosaikana..) ja ihan tyytyväinen painooni (n. 50 kg, 162cm) Kun vain ehtisi jumpata enemmän..

lapseni ovat hyväruokaisia. ovat jo isoja 6 ja 7v. eivätkä mitään laiheliineja poikia ollenkaan. toki hekin tiedostavat että karkista kasvaa paksuksi ja useasti leivänpäällä ei ole voita jos siinä on jo juustoa ja kinkkua. mutta muuten ovat normaaleja syömään ja ne karkitkin maistuu.



itse en oe kalorien laskenta ahdistavana vaan harrastuksena. tiedän jo ulkoa suurimman osan perus ruuista joita käytän joten laskeminen on helppoa, ja hoidan sen tietokoneella laskurilla.



en ole siis mikään ruikku ja syön ajoittain liikaakin mutta arkipäivisin pyrin pysymään 500-1000kalorin välissä.

olen itse helposti lihovaa sorttia

Vaikka hän olisi normaalipainoinen (tuskin on tuolla kalorimäärällä), hänellähän on kuitenkin psyykkinen ongelma ja elämänlaatuun vaikuttava SAIRAUS tuon syömisen suhteen.



Kannattaiskohan hakea APUA! - Ja joo, avun hakemisen tärkeys korostuu nyt kun olet äiti. Etenkin tyttölapset "perivät" tutkitusti herkästi äitinsä syömishäiriön. Ihan varmasti et halua tuota elämäntyyliä lapsellesi!



Tervein: vuosia syömishäiriöillyt mutta onneksi ennen lapsen saantia parantunut äiti

ja se ei tod ole terveellistä eikä "tervettä". Jos nimittäin söisit aina alle 1000 kaloria, painaisit reippaasti alle 50kg..



Kokeile VHH-ta, jatkuva nälkä ja ruuan ajattelu ennen kaikkea loppuu, kroppa kiinteytyy (jo pelkällä ruokavaliolla) ja voit paremmin.

Koska näin ei ole, ei hän varmaan kärsi puutostiloista tms. vaan kyse on lievemmästä fiksaatioista, jonka hän voi halutessaan hoitaa itsekin. Ap pelkää lihomista, siitä tuo johtuu. Hyvä kunto- ohjelma ja tasapainoitettu syöminen olisi paras ratkaisu. JOnkun pitäisi vain saada ap uskomaan, että ilman jatkuvaa alisyömistöä arkisin ON mahdollista pysyä hoikkana.

6/9

aikuisen naisen kulutusta vastaava määrä kaloreita. Ja vaikka kuinka sanot, ettet koe kaloreiden laskemista kuluttavana, päivittäisten ruokakaloreiden laskeminen tietokoneella ei ole normaalia. Kyllähän sinulla syömishäiriö on (otsikossasikin peräänkuuluttelet syömishäiriöisiä vertaiskumppaneita). Suurin ongelma sinulla on nyt kuitenkin se, ettet myönnä ongelmaasi ongelmaksi.

Tyyliin: Juonhan minä joka päivä pullollisen pari viiniä, mutta käyn töissä säännöllisesti ja lapset saavat hyviä numeroita koulussa, joten tuskin minä alkoholisti olen ja eihän tästä lapsille haittaa ole...

Koska näin ei ole, ei hän varmaan kärsi puutostiloista tms. vaan kyse on lievemmästä fiksaatioista, jonka hän voi halutessaan hoitaa itsekin. Ap pelkää lihomista, siitä tuo johtuu. Hyvä kunto- ohjelma ja tasapainoitettu syöminen olisi paras ratkaisu. JOnkun pitäisi vain saada ap uskomaan, että ilman jatkuvaa alisyömistöä arkisin ON mahdollista pysyä hoikkana.

6/9

juurikin pelkään lihomista. olen ollut 15kiloa lihavempi ennen ja en uskalla kyllä syödä laskematta, että kalorit eivät varmasti nouse pitemmälle aikavälille yli kulutuksen jolloin lihominen alkaa. tuntuu että tuo 1500kaloria joka on laskurin mukaan minun kulutukseni, ylittyy todella nopeasti jos söisin "normaalisti" vaikka aamulla puuron, lounaalla lämpimänruuan, iltapäivällä välipalan illalla iltapalan niin kalorit nousisi takuulla yli2000. huomaamatta olisin taas 70kiloinen.

tahdon lisäksi vielä hoikistua muutaman kilon pois ennen kesää

haluavat olla hankisääskiä ja kuilottavat olemattomilla sapuskoilla. Itse treenaan ahkerasti ja sen vuoksikin syön monta kertaa päivässä hyvälaatuista ruokaa. Uskallan sanoa, että kroppani on paljon kauniimpi kuin tuollaisen nälkäkurjen; on lihasta ja alhainen rasvaprosentti ja silti ei tarvitse kärvistellä nälässä. Mikä teitä vaivaa?

(jatkuvaa anoreksia nervosaa sairastavat) ovat alipainoisia. Bulimiaa, BED:ia tai anoreksian ja ahmimisen kausittaista vaihtelua sairastavat ovat joko normaalipainoisia tai jopa ylipainoisia. Ja heillä silti todellakin on SAIRAUS! Keholle on äärimmäisen kuluttavaa, että sitä pidetään kausittain nälässä ja kausittain sille annetaan ylikaloreita. Tämä on jopa kuluttavampaa kuin jatkuva pieni alisyöminen. Ja bulimikot vasta keholtaan sairaita ovatkin, maksaa, ruokatorvea, kurkkua, hampaita ja aivopaineita myöten, vaikka ovat yleensä normaalipainoisia.



Lisäksi paino-pituus-suhde ei tosiaan kerro mitään puutostiloista! - Jos keho saa jatkuvasti yksipuolista ravintoa liian vähän ja sitten välillä lisäkaloreita suklaalevyn ja muiden täysin ravintoarvottomien makeisten muodossa, se voi hyvinkin olla normaalipainoinen, mutta erittäin pahoinvoiva ja puutostautinen!



Jospas nyt ap sitten tosiaan katsoisit asiaa suoraan ja kiertelemättä: tuo ei ole tervettä, ja jos ei ole terve, pitää pyrkiä parantumaan ja usein hakea apua parantuakseen.

haluavat olla hankisääskiä ja kuilottavat olemattomilla sapuskoilla. Itse treenaan ahkerasti ja sen vuoksikin syön monta kertaa päivässä hyvälaatuista ruokaa. Uskallan sanoa, että kroppani on paljon kauniimpi kuin tuollaisen nälkäkurjen; on lihasta ja alhainen rasvaprosentti ja silti ei tarvitse kärvistellä nälässä. Mikä teitä vaivaa?

minulla ei ainakaan ole mahdollisuutta tuollaiseen treenaamiseen joten siksi :) olen työssäkäyvä kahden yksinhuoltaja. ei ole enää aikaa treeneissä juosta. sen sijaan se mitä suuhuni työnnän on mahdollista lajitella

haluavat olla hankisääskiä ja kuilottavat olemattomilla sapuskoilla. Itse treenaan ahkerasti ja sen vuoksikin syön monta kertaa päivässä hyvälaatuista ruokaa. Uskallan sanoa, että kroppani on paljon kauniimpi kuin tuollaisen nälkäkurjen; on lihasta ja alhainen rasvaprosentti ja silti ei tarvitse kärvistellä nälässä. Mikä teitä vaivaa?

minulla ei ainakaan ole mahdollisuutta tuollaiseen treenaamiseen joten siksi :) olen työssäkäyvä kahden yksinhuoltaja. ei ole enää aikaa treeneissä juosta. sen sijaan se mitä suuhuni työnnän on mahdollista lajitella

Sytö hyvälaatuista ruokaa kohtuudella niin ei tarvitse laskea kaloreita.

tuolla menolla taitaa kohta olla alipainoinenkin, mutta painosta viis, jos ihmisellä on syömishäiriö, niinkuin ap:lla omien sanojensa mukaankin on, hänen pitäisi hakea apua :(

Sitten kun vaaka näyttää taas liikaa, alan korvaamaan juotavalla aterioita, sillä esim. maitokahvi pitää nälkää ihan hyvin :(.

annat heille silti huonon mallin, ja tulokset voivat näkyä vasta paljon myöhemmin.



Itse olen entinen syömishäirikkö, se alkoi lukioiässä ja jatkui enemmän ja vähemmän oireilevana noin 25-vuotiaaksi. Nyt olen aika sinut syömiseni kanssa, välillä tosin saattaa ajatustasolla lähteä mopo käsistä, mutta ei onneksi sen enempää. (Ei edes nyt raskaana, vaikka kiloja on tullut jopa enemmmän kuin pitäisi)



Yksi syy sairastumiseeni oli äitini esimerkki, josta sain sen käsityksen, että naisen täytyy aina olla dieetillä ja yrittää syödä vähän. Äitini on aina ollut normaalipainoinen (paitsi nuoruudessaan oli hyvin hoikka), joten varsinaista laihdutustarvetta hänellä ei ollut. Hän ei tuonut mitenkään voimakkaasti asiaa esille, mutta söi usein vain todella kevyitä keittoja jne. Kyllä lapsi sellaisen huomaa, etenkin murrosiän kynnyksellä. Toki sairastumiseeni oli muitakin syitä, mutta äitini esimerkillä oli iso merkitys tilanteen kehittymiseen.



Monta vuotta minulla menikin elämästäni hukkaan, kun keskityin aidosti epäoleellisiin asioihin ja murhedin turhaan. Omalle tyttärelleni yritän antaa mahdollisimman terveen kuvan syömisestä ja itsensä huolehtimisesta kokonaisvaltaisesti.



Sitäpaitsi lapsen ei missään nimessä kannata jättää margariinia leivältä pois. Lapsi tarvitsee hyviä rasvoja, 1-10 –vuotiaille 7-8 tl päivässä margariinia tai öljyä normaalin ruoan _lisäksi_ esim leivän päällä, salaatinkastikkeena, puuron seassa jne.



Sinä tarvitset apua, jotta itse parantuisit ja jotta antaisit parempaa esimerkkiä lapsillesi. Vaikka kuvittelet olevasi syömistesi hallitsija, on tilanne tosiasiassa päin vastoin: syömisesi hallitsee sinua.

nähden vai vahtaako sairaalloisesti kaloreita. Ei se hoikkuus (kiinteys ja kehon terveys kyllä) liikunnasta ole kiinni, jos sitten vain syö sen verran vähemmän kuin mitä liikkumattomuus kulutustakin vähentää. Alikaloreita ei kuitenkaan tarvitse syödä eikä varsinkaan yksipuolisesti tai epäterveesti.



Ps. Minäkin olin aikoinani yh ja harrastin liikuntaa esim: pyöräilemällä lapsen kanssa (lapsi istuimessa ja isompana omalla pyörällä), pitkillä reippailla kävelylenkeillä lapsen kanssa (lapsi rattaissa, isompana omalla pyörällä), tekemällä erilaisia jumppia ja kehonkiinteytyksiä kotona iltaisin (dvd-valikoima on erittäin laaja pilateksesta aerobiseen liikuntaan, todella tehokasta!), pyöräilemällä kuntopyörällä tv-sarjoja katsellessani jne. Ei se keho tiedä, liikutatko sitä salilla vai omassa olohuoneessasi. Ja puolen tunnin jumpan voi tehdä joka ilta illan päätteeksi tai aamulla aamun avaukseksi.

yrittää hankkia hoitoa, vaikka edes lastenne tähden? Aika helposti siirrätte asenteenne ruokaan lapsillenne, vaikka ette haluaisikaan. lapset ymmärtävät aika paljon ilmassa leijuvia asioita, vaikkei niistä ääneen puhuttaisikaan.



Syömishäiriöstä on kyllä mahdollisuus parantua, jos haluaa. Ja kyllä, se on myös halusta kiinni. Täytyy haluta hoitoa ja parantumista. Jos ei ole halua, parhainkaan hoito ei auta.



Anteeksi nyt kun sanon näin kovasti, mutta mulla on kyllä vähän sellainen kokemus, että monissa syömishäiriöisissä on sellaista eräänlaista lapsellisuutta, ei haluta kasvaa aikuisiksi. Monillahan syömishäiriö saattaa loppua lasten saantiin.



Joten mun mielestä sopiva aihe tälle palstalle ei ole, millainen ruokavalio syömishäiriöisellä äidillä on, tai millaiset mitat hänellä on, vaan mistä hän voisi saada apua itsetuhoisen käytöksen lopettamiseksi.



(Jos tämä ketju jatkuu tällaisten asioiden vatvontana, niin ilmoitan asiasta ylläpidolle.)

sydän tulee vaurioitumaan. Et elä vanhaksi. Lohdutuksena tietysti, että lähtö on nopea ja arvaamaton.