Lue keskustelun säännöt.
Minä en jaksa tätä arkea :((((!!!!!!
26.07.2006 |
Pakko tulla purkamaan tänne tuntoja kun ei ole ketään muutakaan joka kuuntelisi. Hoidatteko te töissä käyvät naiset kaiken kotona vielä työpäivän jälkeenkin. Kuten lasten hoito, ruoanlaitto, pyykkäys, vaatteiden silitykset, siivous, nukutukset, vieraiden viihdyttäminen ym. ym. Kotona ollessani tämän vielä kerkesi tekemään. No, nyt töissä ollessani teen edelleen tämän kaiken mutta tietysti sen 8 h työpäivän töissä! Vaikka tietysti enää ei tartte laittaa niin montaa ruokaa, mutta kaikki muut hommat tuntuu olevan ennallaan. Mies ryntää harrastuksiin töiden jälkeen, ei sitten ehdi koiraa käyttää pissillä saatikka pienimmälle vaippaa vaihtaa. Itku meinas äsken tirahtaa kun huikkas vielä lähtiessä, että paidat pitäis silittää. Minun iltani töiden jälkeen menee kirjaimellisesti ruoan laittoon, pyykkäykseen, siivoukseen (miten täällä onkin sotkuista vaikka päivisin ei ole kuin koira kotona), pienimmän sylittelyyn ja sitten alkaa lasten iltashow:t nukutuksineen joten pääsen just 10 uutisten aikaan suihkuun ja nukkumaan.
Olen sanonut että tarvitsen omaa aikaa, mutta minun pitäisi varmaan palkata meille lastenhoitaja että pääsisin jonnekin.
Saan 200 euroa kuussa vähemmän palkkaa kuin mieheni, mutta se ei mielestäni oikeuta toista puolisoa sysäämään kaikki työt minulle?
Niin ja varmaan johtuu tuosta hoidossa olemisesta että lapset on hellyydekipeitä koko illan kotona. Lapsi sylissä ruoan laittaminen on tuplasti raskaampaa :(.
P.S. Ja töihin menin kun mies sitä vaatimalla vaati ja lykkäs minulle melkein uusien alushousujen ostonkin aina sinne " kun menet töihin" .
Onko kohtalotovereita?
Kommentit (27)
tosi surkeelta kyllä kuulostaa. eihän noi muksut näe isäänsäkään.
ja vastauksena kysymykseesi: ei, ei kaikilla ole tollasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välillä kotona on kaaos, myönnän sen - lapset kun ovat vielä kotihoidossa ja teen työtä kotoa käsin). Mies on ystäviensä kanssa ja katsoo kotona telkkaria ja jaksaa valittaa, kuinka kotona on sotkuista!!!! Ei ymmärrä ollenkaan, että " tietokoneella istuminenkin" on työtä....
Voimia ap:lle!!!
Itellä ei sama tilanne, mut kaverilla on ja sitä oon seurannu läheltä!
Oisko sulla joku sukulainen tai joku, jota voisit pyytää joskus kattoo lapsia, jos miehestä ei siihen kerran oo...
Oon tosi pahoillani sun puolesta, koita jaksaa!!!
Miehesi ei tunnu reilulta. Teidän pitäisi saada jaettua niitä töitä. Pystyisikö miehesi vaikka imuroimaan, ripustamaan pyykkiä, käymään kaupassa, osallistumaan lasten iltatoimiin...?
Varmaan kaunis pyyntö ei auta, vaan sinun pitää käskeä ja sanoa, että nyt imuroit tms. tai nyt sinä tyttö lähdet elokuviin tms. Tai voitko palkata siivoojaan edes joskus?
Miksi ette jaa töitä puoliksi? Meillä minä hoidan ruoanlaiton ja siivoamisen, mies roskat, pyykit, kaupan ja vaippavaihdot. Molemmat ehtivät harrastaa kohtuullisesti. Lasten kanssa leikimme yhdessä ja itse asiassa vietämme aikaa melkein perheen kesken. Tietty näemme sitten omia kavereitamme yksin ja yhdessä. Kukaan ei uuvu eikä lyyhisty paineiden alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olimme kumpikin töissä (mies aamut, minä illat), hoidimme kotityöt varmasti aikalailla puokkiin. Se aina teki, kumpi oli kotona. Pyykinpesu tahtoi silti jäädä minulle, kuin myös viikkosiivoukset, mutta eipä se haitannut, koska se minulta varmasti luontevammin sujuu. Harvoin tarvitsi illalla tulla töistä kotiin sotkuiseen taloon!
Nyt kun jäin äippälomalle, teen aika tarkalleen kotihommat itse. Iltatoimissa lasten kanssa mies auttaa ja tekee paljon rakennus- ja ulkohommia.
Nro 7 --> sehän tässä onkin rankkaa kun ei ole sitä sosiaalista turvaverkkoa joka voisi ottaa lapset edes siksi aikaa kun käyn kaupassa. Tuo kaupassa käyntikin tuntuu tosi raskaalta näiden kiukuttelevien lasten kanssa. tosin nyt hoidetaan kauppa-asiat viikonloppuisin, kun lapset pirteämpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vähän samaa olen miettinyt, miten tulee käymään kotitöiden. Mun työpäivä on huomattavasti lyhyempi kuin mieheni, joten minä haen lapset hoidosta. Minä laitan siis myös iltaruuan koska mies tulee töistä vasta kuuden aikaan. Jotenkin on vähän sellainen kutina että pyykkäys, siivous, etc. jää edelleen minulle. Nyt kotona ollessa se on kyllä ollut ihan ok mutta hoidon alettua lapset varmasti tarvitsevat iltaisin ihan eri tavalla huomiota! mistä siis repiä aikaa siihen kaikkeen " kotirumbaan" .
Uusi elämäntilanne vie aina aikansa ennen kuin kaikki sopeutuu ja kotityöt on kyllä sellainen asia mihin mielestäni molempien pitää osallistua tavalla tai toisella, silloin kun molemmat ovat työssä. Tästä aiheesta luultavasti meillä(kin) tullaan käymään keskustelua....
Taidampa tosiaan jättää silittämättä. Mutta toisaalta en jaksais riidelläkkään. Ihana kun nytkin tässä kirjoittaessa pienempi repii minun hiuksia jatkuvasti sylissä kun yritän kirjoittaa :/.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies seinää vasten ja sanot suoraan " että se on nyt sitten loppu" nimittäin piikominen. Mies silittäköön paitansa itse tai homattkoon silittäjän. Ei tulisi mieleenikään silitellä mieheni paitoja vaikka hän tienaa huomattavasti enemmän kuin minä. Lapset ovat myöskin miehen ja vaimon yhteistä tuotosta. Työt jaetaan ja sillä siisti.
Meillä miehen silttämätön pyykki seisoo kuukaudesta toiseen samanlaisena. Omat ja lapseni vaatteet ovat siististi kaapissa silitettyinä järjestyksessä. Olenko siis v*********n ämmä? Taidan olla, mutta olen sitä selkä suorana. Enkä edes häpeä.
on kotona aiemmin, hoitaa ja hellii lapsia, tekee ruuan, laittaa pyykkikonetta pyörimään, tyhjentää tiskikonetta jne. jne. Varsinkin kun mun päivä ei oikeasti ole lyhyempi (koska alan tehdä taas töitä lasten nukkumaanmenoaikaan), tuntuu välillä epäreilulta. Mutta toisaalta järjetöntä olisi toki istua ja odottaa kotona miestä tekemään ruokaa ja muita hommia, kun kerran olen kotona aiemmin ja se ruoka yleensä syödäänkin jo ennen miehen tuloa tai ainakin aloitellaan kun lapset on nälkäisiä.
Vierailija:
ja vähän samaa olen miettinyt, miten tulee käymään kotitöiden. Mun työpäivä on huomattavasti lyhyempi kuin mieheni, joten minä haen lapset hoidosta. Minä laitan siis myös iltaruuan koska mies tulee töistä vasta kuuden aikaan. Jotenkin on vähän sellainen kutina että pyykkäys, siivous, etc. jää edelleen minulle. Nyt kotona ollessa se on kyllä ollut ihan ok mutta hoidon alettua lapset varmasti tarvitsevat iltaisin ihan eri tavalla huomiota! mistä siis repiä aikaa siihen kaikkeen " kotirumbaan" .Uusi elämäntilanne vie aina aikansa ennen kuin kaikki sopeutuu ja kotityöt on kyllä sellainen asia mihin mielestäni molempien pitää osallistua tavalla tai toisella, silloin kun molemmat ovat työssä. Tästä aiheesta luultavasti meillä(kin) tullaan käymään keskustelua....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jopa jättänyt tiskivuoria, pyykkivuoria näkyville jotta näkisi miten hommat seisoo jos en koko ajan ole touhuamassa kotona jotain. Mutta kun ei auta! Mietin että seuraavaksi teen sellaisen listan jääkaapin oveen jossa kirjallisesti jaetaan kotihommat ja merkataan kun on tehty. Tosi lapsellista mutta auttaisikohan se, että kirjaisin ylös kaiken mitä pitää tehdä että lapset pysyy puhtaissa vaatteissa ja maha täynnä.
ap
Eihän miehesi ole oikeudenmukainen lainkaan. Hänen tulisi ottaa vastuu kodista ja kotitöistä ihan yhtä lailla kuin sinäkin teet. Kotityöt puoliksi, kun kerran molemmat ovat töissä. Sillä ei ole mitään väliä, minkä kokoinen palkka sinulla on, vaan kysymys on ihan muusta, vastuusta ja ajankäytöstä.
Älä suostu miehesi pompotteluun. Ota hänet tiukkaan puhutteluun ja sano, että perhe ja koti on hänen yhtä paljon kuin sinunkin ja niin ovat sen työtkin. Jakakaa työt puoliksi, vaikka ihan listan kanssa. Sinulle pitää jäädä vapaa-aikaa samalla tavalla kuin miehellesikin. Voitte myös miettiä, missä kohti voisi luistaa eli mitä ei ole pakko tehdä itse. Ruokia voi vaikka ostaa valmiina tai käydä joskus ulkona syömässä. Siivouksesta voi myös maksaa ulkopuolisille, eikä aina tarvitse siivota itse, jos ei ehdi.
Tärkeää on, että pidät puolesi ja pidät huolta itsestäsi. Sinulla on oltava aikaa muuhunkin kuin työhön, muuten et jaksa. Muutoksen on tapahduttava, muuten mielenterveys kärsii, eikä elämästä tosiaankaan tule mitään. Miehesi pitää huolehtia sinusta myös, eikä hän saa ajatella vain omaa napaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on todella epäreilua, jos molemmat kerran käyvät palkkatyössä, että toinen tekee siihen päälle kaikki kotityöt ja toinen vaan harrastaa.
Perhe on yhteinen projekti eikä siinä sallita vapaamatkustajia!
Ei mua niinkään huolestuta ne paidat, joita ei muka kerkiä silittää, mutta mites teidän perhe, milloin hänellä sille on aikaa?
MUTTA yksi syy siihen on myös se että mies teki viime vuoden rankkaa hoitoalan työtä (eli vuorotyötä) - opiskelun ohessa. Mies oli usein väsynyt ja tarvitsi enemmän lepoa. Minä taas olin (olen) neljään töissä ja vain arkisin.
Siitä huolimatta miehestä oli apua. Esim. Viikkosiivoukset tehtiin yhdessä. Ja muutenkin hommat jakaantui ikään kuin itsestään, vaikka teinkin enemmän mies teki oman osuutensa (töihin nähden!)
Nyt mies on ollut 3vkoa intissä ja kieltämättä alkuun hirvitti miten tulen jaksamaan kaiken rumban aamusta iltaan - aamuherätyksistä, kauppareissuihin, ruuanlaittoon siivoukseen ja pyykkäykseen. Siihen päälle eläimet.
Mutta vielä ainakin voin olla ylpeä itsestäni, että kaiken olen jaksanut hienosti :) Ja kaiken päälle kämppä on siisti ku mikä, pyykit kyllä odottelis kuivumaan pääsemistä ;) Kyläillään ja pyöräillään lähes päivittäin.
Voi kyllä ääni muuttua kellossa - jos pääsen opiskelemaan. Kerran on jo tullut kokeiltua mitä on tehdä koulutehtäviä tuohon kaiken päälle (olin vielä yh silloin). Rankkaa oli..
Sellasen vinkin antaisin, että kaikesta - tekemättömistä kotihommista - huolimatta. Olkaa hetki perheen kesken, kun kotiudutte hoito- ja työpäivien jälkeen. Jutelkaa päivän tapahtumat, halikaa tai olkaa vaan yhdessä. Siitä saa voimavaroja iltaan asti - niin isommat kuin pienemmätkin :)
Silloin oli joku sympaattinen Nekku, jäi oikein häiritsemään näin vuosien päähän, kun hän vastasi minulle joskus johonkin tärkeään ja piti kiittää ja se unohtui...
oma on vikasi, kun palvelijaksi olet suostunut. tiedätkö, että on olemassa paljon toinsenlaisiakin miehiä. tasavaertaiseksi kumppaniksi olen mieheni valinnut, joka tekee kotitöitä yhtä paljon kuin minäkin.
Kiitos kannustavista kommenteista, luulin että saan täältäkin paskaa niskaan, mutta onneksi en saa. On jostain syystä nyt itku niin herkässä... Mies on viikonloppuisin esim. ulkona lasten kanssa vähän aikaa (eli tämä on sitä hänen laatuaikaa lasten kanssa). Sinä aikana minä yleensä teen jotain helvetin kotihommaa joka on vaikeaa lasten kanssa tehdä yhdessä esim. viime viikonloppuna aloin pesemään ikkunoita (jatkunee ensi viikonloppuna).
Minä taidan olla ihan kynnysmatto teihin muihin verrattuna :,,,(.
olin ekan työvuoden poikki!!!
Tsemppiä! Ja miehen kanssa keskustelemaan oitis... ei ole yksin sun ongelmiasi noi.