Voiko muka 16-vuotiaana aloitettu seurustelu kantaa läpi elämän?
Siis saman miehen/naisen kanssa olla loppuikänsä yhdessä?
Olla yhdelle uskollinen ja perustaa perhe?
Eikä koskaan muita?
Kommentit (43)
Yhdessä on kuljettu 10 vuotta, nuoria siis ollaan edelleen, mutta hyvältä vaikuttaa. Naimisissa ollaan ja lapsia on yksi. Talo on rakennettu ja elämä rullaa mukavasti. Meistä kumpikaan ei ole koskaan ollut kenenkään muun kanssa, eikä toivottavasti olekaan. Emme ole lestoja tai muitakaan uskovaisia, jos joku niin ajatteli.
Yhdessä olemme edelleen, 19 vuotta myöhemmin. Voisin sanoa että onnellisina. Ei se elo aina ole helppoa ollut, mutta sitoutumisen halu on edelleen vahva, molemmilla.
Miehen kanssa tavattu just 16 vee ja nyt 2 lasta.
Se etteikö tekis joskus jotain muuta mieli onkin sitten asia eri mut mä uskon että joka suhteessa niitä heikkoja hetkiä tulee.
tätini on miehensä kanssa tavannut 16-vuotiaana ja ovat edelleen reilu 50-vuotiaina onnellisesti yhdessä. Itse tapasin mieheni 18-vuotiaana ja olen nyt 37v, eikä koskaan ole tullut mieleenkään haluat ketään muuta.
ja on siis vieläkin saman miehen kanssa, miehellä oli aikasemmin tyttöystävä/iä. mun mielestä se on sääli, ei nuoruutta vapaana tehdä mitä huvittaa ja se nuoruuden rakkaus ei ole niin harkittu, mies voi olla aika paska mutta kun ei tiedä paremmasta ja mihin on nuorena tottunu niin..
nyt ollaan oltu 20v kimpassa. onhan tuohon aikaan mahtunut kaikennäköistä, ylämäkeä ja alamäkeä mutta naimisissa ollaan edelleen ja uskon että ollaan ainakin seuraavat 20 vuotta lisää :)
Oli 14v kun tapasivat. Menivät naimisiin joskus parikymppisinä. Ovat nyt molemmat yli 50v ja heistä huokuu jotenkin toisen ja parisuhteen arvostus. Uskonnollisia eivät ole.
Ja miten seurustelu estää nuoruuden elämisen?
Tarkoitatko paneskelua ympäri kylää vai mitä?
Vierailija:
ja on siis vieläkin saman miehen kanssa, miehellä oli aikasemmin tyttöystävä/iä. mun mielestä se on sääli, ei nuoruutta vapaana tehdä mitä huvittaa ja se nuoruuden rakkaus ei ole niin harkittu, mies voi olla aika paska mutta kun ei tiedä paremmasta ja mihin on nuorena tottunu niin..
Nykyään ollaan naimisissa ja yksi lapsikin jo on. Opiskelijoita ollaan. Köyhiä, mutta onnellisia. :)
Nyt päälle 6-kymppisiä ja hyvin menee yhä edelleen.
että mulla on muutama naisystävä jotka seurusteli tiiviisti alta ja parikymppisenä, siitä suoraan avoliittoon, lapsi jne nyt kun tuli ero reilu 30 niin voin kertoa että baarista lähtee vaikka millasta miestä matkaan, pitää varmaan nyt elää sitä nuoruutta sitten.
tottakai mies voi olla paska vaikka alkais 30 v suhteeseen, mutta silloin sen yleensä jopa tajuaa aikaisemmin kuin joskus 16v.
Osa kasvaa yhdessä aikuisiksi jne. osa huomaa siinä parikymppisinä että homma ei toimi ja eroaa/sinnittelee ja eroaa vasta myöhemmin.
Ihmiset ovat myös erilaisia. Esim. exäni vanhemmat olivat olleet yläasteelta lähtioen yhdessä ja olivat ihan aidosti onnellisia. En usko että he edes kaipasivat mitään kokemuksia muiden kanssa tmv. vaan nauttivat toisistaan niinkuin vastarakastuneet, ainakin siltä näyttivät...!=)
Myös heidän lapsillaan on ollut vain pitkiä ja vakavia suhteita, eivät ole kukaan ilmeisesti edes kaivanneet mitään yhden illan juttuja tmv. vaan ilmeisesti kotoa saadun esimerkin mukaan etsineet sitä " oikeaa rakastettua" . Heillä siis ollut jokaisella useampia suhteita, mutta kaikki ovat kestäneet vuosia.
Ja loppujen lopuksi harva nauttii kännisistä yhden illan panoista... Monelle tulee niistä morkkis jne. että miksi vaihtaa hyvä suhde sellaiseen vain kokeakseen jotain muuta... Jos siis suhde hyvä.
Ja kai se on jonkilainen voimavarakin, jos ajattelee että itse törmännyt siihen että ärsyttävää aina selittää uudelle kumppanille kuka on kukakin sukulainen/kaveri jne. jos olisin saman tyypin kanssa ollut esim. 16-vuotiaasta yhdessä, hän tietäisi kaikki kuviot ja sukulais ymv. suhteet jo entuudestaan...
Esim vanhempani ovat olleet yhdessä 16/18v lähtien. Nyt jo lähemmäs kuusikymppisiä.
Itse olin 15v ja mies 18v, kun tavattiin ja alettiin heti seurustella tiiviisti. Itselläni oli ollut pari poikakaveria ennen tuota.
Nyt ollaan 27 ja 30 :) Lapsi on 3v ja toinen pian tulossa.
Suhde on pysynyt hienona, ja parantunutkin. Esimerkiksi seksi on vain tullut upeammaksi koko ajan.
Jotkut vain ovat " luotuja" toisilleen (enkä todellakaan ole uskonnollinen, vaikka sanon näin). Tiedostan sen, että suhteemme on aika harvinainen tapaus. Ja olen onnellinen siitä. Tosin olisin vielä onnellisempi, jos muutkin saisivat kokea samanlaisen onnen.
" Uskollisena pysyminen" ei ole mikään oikea ongelma/kysymys. Ei tällaisessa suhteessa tunne edes sellaista vaihtoehtoa kuin uskottomuus. Tottakai ihastumisia voi tulla silloin tällöin, mutta mitä niistä... ne menee ohi, eikä ajatuksilleen mitään voi. Ja kotona on kuitenkin se oikea rakkaus.
nyt 9v myöhemmin 2 lasta, 3.5v ja vajaa 2v. Onhan näihin vuosiin mahtunut kaikenlaista (etenkin niihin ensimmäisiin yhdenssäolovuosiin) mutta kun yhteen muutettiin ja sitten myöhemmin lapset syntyivät, olemme viettäneet oikein tasapainoista ja onnellista lapsiperheen arkea :D
Nyt karvaa yli 30v ja neljäs lapsi tulossa. Olen onnellinen mieheni kanssa ja pidän häntä hyvänä " löytönä" :)
Toki matkan varrelle on mahtunut paljon ylä- ja alamäkiä. Pari läheltäpiti-eroakin on koettu.
mutta työkaveri tapasi miehensä 14-vuotiaana ja heillä pyyhkii hyvin edelleen. Nyt ovat 50-vuotiaita.
Eihän kaikki aina hohdokasta ole, mutta jos tahtoo ja haluaa parina elää, sen eteen tekee töitä. Kaikilla edelleen yhdessä olevilla nuorilla pareilla (yhdessä 15-19-vuotiaasta) on todella realistunen kuva parisuhteesta.
Kukaan ei hyväksy väkivaltaa tms, mutta mitään höttörakkautta ei myöskään haikailla.
Minun äiti ja isä alkoivat seurustella 15 vuotiaina, ovat nyt 56,
mummuni ja pappani aloittivat seurustelun kun mummu oli 15 ja vaari 27, elivät yhdessä kunnes kuolivat molemmat yli 80 vuotiaina.
Vanhempi veljeni ja hänen puolisonsa alkoivat seurustella 15 vuotiaina ja ovat nyt melkein 50, yhä yhdessä. Mieheni vanhemmat tapasivat kun anoppi oli 14 ja appiukko 16, ovat vielä yhdessä, ikää 60 ja 62
Minä ja mieheni aloimme seurustella kun minä olin 15 ja mieheni 16, vielä yhdessä, ikää 37, onnellisia ollaan.
Eli meidän lähi piiristä ainakin löytyy näitä paljon:) Ei tule edes mieleen suvusta ketään, kuka olisi eronnut. Ja kaikki nuorena puolisonsa tavanneet.
Tietysti sitä välillä haluaisi kokea sinkkuelämää ym. mutta en kyllä ikinä vaihtaisi suhdettani sellaiseen. Onnellisia ollaan, ja yhdessä pysytään varmaan vastaisuudessakin.
miehen veli ja vaimo alkoivat " seurustella" 12 vuotiaana. Vieläkin yhdessä. ikää heillä 36
Heillä on kohta yhteistä taivalta takana 40 vuotta.