Anteeksi nyt, mutta minkä ikäisiä olette te, jotka ette suvaitse vuohien ym. lahjoittamista kehitysmaihin...?
Tuota ketjua lukiessani ei voi kuin ajatella, että joko täällä on poikkeuksellisen itsekeskeistä, materialistista ja idioottimaista porukkaa tai sitten kaikki " kyllä loukkaantuisin" -jutut kirjoitti yksi ja sama elämäänsä kyrpiintynyt mamma.
Siis oikeasti?! :o
Kommentit (204)
Toivon todella, että täällä kävijät edustvat hieman keskimääräistä tyhmempää ja itsekkäämpää porukkaa. Muuten olen syvästi huolissani.
tästä lähdin ostan kaikille ystäville, sukulaisille ja tuttaville lahjaksi Kirkon ulkomaanavun kautta jotakin !! No, saatan välillä tukea jotain paikallistakin toimintaa.
Jos ei järjestö miellytä, niin kertokaan sitten seuraavalle vuodelle sopivampi. :-)
Mieleen tulee paljon ennen yksinkertaisuutta itsekkyys, arkuus, epäkypsyys ja empatiakyvyttömyys.
Mää-ää lähden heti ostamaan vuohia kaikille sukulaisille. Kyllä kosto on suloinen kaikista tuoksupaketeista ja yöpaidoista ja muista käyttämättömistä joululahjoiksi saamistani turhuuksista.
Vierailija:
Mieleen tulee paljon ennen yksinkertaisuutta itsekkyys, arkuus, epäkypsyys ja empatiakyvyttömyys.
Vuohi kehitysmaahan on aivan kelvoton lahjaidea. (Ostakaa toki muuten sinne vaikka koko laitumellinen vuohia.)
Vierailija:
Vuohi kehitysmaahan on aivan kelvoton lahjaidea. (Ostakaa toki muuten sinne vaikka koko laitumellinen vuohia.)
Onko tosiaan parempi ostaa paituli Tarjoustalosta? (kuten moni täällä tuntuu tekevän).
MUTTA: lahjan pitäisi ennen kaikkea AINA ilahduttaa lahjan SAAJAA, ei sen antajaa.
Joten lahja saajansa mukaan.
On aika itsekeskeistä sekin, jos joku miettii vain omia ihanteitaan ja elämänfilosofioitaan, eikä mieti sitä, millaisista asioista se lahjan saaja aidosti ilahtuu. Jos lahjan saaja esimerkiksi on pienituloinen lapsiperheen äiti, niin voipi olla, että lapsille olisi fiksumpaa ostaa jotain ja jättää se vuohilahja vuosiin tuleviin.
Ja joo: joskus se posliinikissakin on lahjan saajasta kivempi. Onhan se pinnallista materialismia, mutta onko se lahjan saajan asia jakaa tuollaisia tuomioita ja päättää, mikä on kullekin oikein ja mikä väärin?
jotka avaavat silmät kiiluen minulta saamansa kirjekuoren, josta paljastuukin nolo, tylsä, sädekehääni kiillottava ja vääräoppisen järjestön kautta lahjoitettu joulumuistaminen.
Huh, ONNEKSI tiedän, että sukulaiseni osaavat arvostaa tällaista lahjaa. Mutta vaikka eivät osaisikaan, niin oikein kurillanikin hankkisin mieluummin sata vuohta niitä tarvitseville kuin silittelisin kenenkään hyväntekeväisyyttä vastustavan materialistin päätä.
Olette te kyllä täysin uskomatonta porukkaa, tai sitten provoja.
Piti tietysti kirjoittaa, että onko se lahjan ANTAJAN asia jakaa tuomioita...
Xandris:
Ja joo: joskus se posliinikissakin on lahjan saajasta kivempi. Onhan se pinnallista materialismia, mutta onko se lahjan saajan asia jakaa tuollaisia tuomioita ja päättää, mikä on kullekin oikein ja mikä väärin?
Vierailija:
.Huh, ONNEKSI tiedän, että sukulaiseni osaavat arvostaa tällaista lahjaa. Mutta vaikka eivät osaisikaan, niin oikein kurillanikin hankkisin mieluummin sata vuohta niitä tarvitseville kuin silittelisin kenenkään hyväntekeväisyyttä vastustavan materialistin päätä.
Olette te kyllä täysin uskomatonta porukkaa, tai sitten provoja.
Xandris:
On aika itsekeskeistä sekin, jos joku miettii vain omia ihanteitaan ja elämänfilosofioitaan, eikä mieti sitä, millaisista asioista se lahjan saaja aidosti ilahtuu. Jos lahjan saaja esimerkiksi on pienituloinen lapsiperheen äiti, niin voipi olla, että lapsille olisi fiksumpaa ostaa jotain ja jättää se vuohilahja vuosiin tuleviin.
Lapsille tietenkin hankitaan jotain sellaista, josta he osaavat ilahtua. Aikuisen olettaa osaavan arvostaa ei-materialistista lahjaa.
Tuo oli vain hypoteettista pohdiskelua. :)
193
sinulla on käytettävissäsi x määrä eukkeja jonkin perheen lahjoihin ja päätät panna sen lahjoitukseen.
Takerrut nyt lapsiperheeseen. Kyse oli kuitenkin siitä, että lahjan saajalla voi olla erilaisia syitä sille, että hän ei niin kauheasti ilahdu lahjoituksesta tai ainakin ilahtuisi jostakin muusta enemmän. Jotkut tässä ketjussa pitävät asianaan päättää, että sellainen on *hyi-hyi* -materialismia, ja lahjan saajan toiveita ei tarvitse siten lainkaan harkita.
Olen akateemisesta kulttuuriperheestä. Jokainen meistä osaa olla kiitollinen siitä, että joku muu auttaa, eikä kenenkään tulisi mieleenkään närkästyä siitä, että lahjat saa joku joka sitä enemmän tarvitsee. Me kaikki lahjoitamme vuodet ympäri, mutta jouluna antamisen ilo on ylimmillään.
Iloitsemme siitä, että meillä on sydämen sivistystä ja moraalia olla vaatimatta itsellemme kun luemme päivittäin uutisia ihmisistä joilla ei ole mitään.
Voisin vaikka lyödä yhden tarjoustalon paitulin vetoa, että oman lahjan vaatijat, eivät ole lukeneet taas tämänkään päivän lehden ulkomaansivuja, katsoneet eilisiä uutisia, saatikka matkustaneet Mallorcaa pidemmälle. On surullista, että joku ei ymmärrä antamisen ilon syvintä olemista. Se on muistaminen, ei se itse tavara, joka annetaan. Olen surullinen myös siitä, että maailman hyvinvointi jää toiseksi oman materialismin jalkoihin.
Millainen ihminen ei iloitse siitä, että itseään huonompiosaisia autetaan? Millainen ihminen ei mene jouluiltana nukkumaan hymy huulillaan, kun elämästään kynsin hampain taisteleva perhe on saanut vuohen? Millainen ihminen ottaa mieluummin kynttilän kuin puhdasta vettä niille jotka sitä tarvitsevat.
Jos emme olisikaan tänä jouluna niin itsekkäitä, vaan nautittaisiin toistemme seurasta, hyvästä ruuasta ja rakkaista ihmisistä, ilman materialisista kerskakulutusta?
Kuinka paljon tavaraa tarvitset jouluna tunteaksesi onnea ja iloa?
Kuten olen sanonut, itse tykkäisin tuollaisesta lahjasta kovasti. Mutta minusta tässä ei niinkään ole kyse siitä, mistä itse tykkäisimme, vaan siitä, voimmeko antaa vuohi-lahjoituksia kenelle tahansa vai pitäisikö miettiä tarkkaan lahjan saajan mielipiteitä tällaisista asioista.
Minusta pitäisi miettiä. Kuten Morre jo ihan ekassa vastauksessa tiivisti: siinä voi olla myös ideologisia tekijöitä.
On vähän keskenkasvuista asettaa omat mieltymykset jalustalle.
Vierailija:
Millainen ihminen ei iloitse siitä, että itseään huonompiosaisia autetaan? Millainen ihminen ei mene jouluiltana nukkumaan hymy huulillaan, kun elämästään kynsin hampain taisteleva perhe on saanut vuohen? Millainen ihminen ottaa mieluummin kynttilän kuin puhdasta vettä niille jotka sitä tarvitsevat.Jos emme olisikaan tänä jouluna niin itsekkäitä, vaan nautittaisiin toistemme seurasta, hyvästä ruuasta ja rakkaista ihmisistä, ilman materialisista kerskakulutusta?
Kuinka paljon tavaraa tarvitset jouluna tunteaksesi onnea ja iloa?
Meillä lapsilla on tällä hetkellä tuulipukujen alla mahdollisimman monta trikoo- tai college-asua ja lian pienet kurahousut päällä. Olemme pienituloisia ja ei todellakaan ole varaa ostaa edes niitä puoli-ilmaisia toppavaatteita kirpparilta nyt. Saatetaan olla tyhmiä ja laiskoja, kun ei älytty raha-asioitamme paremmin hoitaa. Meillä vakavasti sairas lapsi on jouduttu hoitamaan yksityisellä puolella, koska julkisella puolella jonot niin pitkät, että kuolisi ennen. Myös me olemme akateemisesti koulutettuja, mutta pienipalkkaisella alalla. Meillä on kyllä vakuutus, mutta ei ne vakuutuskorvaukset hetkessä tule takaisin, jos hoidot tehty ulkomailla. Me teemme molemmat tavallisen työmme lisäksi tällä hetekell keikkaluonteista työtä niin paljon kuin vain lapsiltamme pystymme. Tässä on kuitenkin ajateltava myös lapsia.
Kyllä mulle taitaisi olla viimeinen niitti jaksamiselle, jos saisin joululahjaksi jonkun vuohen. Olen sitten täysi paska, muta saattaisin luhistua tuollaisen lahjan edessä!
Vierailija:
Olen akateemisesta kulttuuriperheestä. Jokainen meistä osaa olla kiitollinen siitä, että joku muu auttaa, eikä kenenkään tulisi mieleenkään närkästyä siitä, että lahjat saa joku joka sitä enemmän tarvitsee. Me kaikki lahjoitamme vuodet ympäri, mutta jouluna antamisen ilo on ylimmillään.Iloitsemme siitä, että meillä on sydämen sivistystä ja moraalia olla vaatimatta itsellemme kun luemme päivittäin uutisia ihmisistä joilla ei ole mitään.
Voisin vaikka lyödä yhden tarjoustalon paitulin vetoa, että oman lahjan vaatijat, eivät ole lukeneet taas tämänkään päivän lehden ulkomaansivuja, katsoneet eilisiä uutisia, saatikka matkustaneet Mallorcaa pidemmälle. On surullista, että joku ei ymmärrä antamisen ilon syvintä olemista. Se on muistaminen, ei se itse tavara, joka annetaan. Olen surullinen myös siitä, että maailman hyvinvointi jää toiseksi oman materialismin jalkoihin.
Millainen ihminen ei iloitse siitä, että itseään huonompiosaisia autetaan? Millainen ihminen ei mene jouluiltana nukkumaan hymy huulillaan, kun elämästään kynsin hampain taisteleva perhe on saanut vuohen? Millainen ihminen ottaa mieluummin kynttilän kuin puhdasta vettä niille jotka sitä tarvitsevat.
Jos emme olisikaan tänä jouluna niin itsekkäitä, vaan nautittaisiin toistemme seurasta, hyvästä ruuasta ja rakkaista ihmisistä, ilman materialisista kerskakulutusta?
Kuinka paljon tavaraa tarvitset jouluna tunteaksesi onnea ja iloa?
Vierailija:
Meillä lapsilla on tällä hetkellä tuulipukujen alla mahdollisimman monta trikoo- tai college-asua ja lian pienet kurahousut päällä. Olemme pienituloisia ja ei todellakaan ole varaa ostaa edes niitä puoli-ilmaisia toppavaatteita kirpparilta nyt. Saatetaan olla tyhmiä ja laiskoja, kun ei älytty raha-asioitamme paremmin hoitaa. Meillä vakavasti sairas lapsi on jouduttu hoitamaan yksityisellä puolella, koska julkisella puolella jonot niin pitkät, että kuolisi ennen. Myös me olemme akateemisesti koulutettuja, mutta pienipalkkaisella alalla. Meillä on kyllä vakuutus, mutta ei ne vakuutuskorvaukset hetkessä tule takaisin, jos hoidot tehty ulkomailla. Me teemme molemmat tavallisen työmme lisäksi tällä hetekell keikkaluonteista työtä niin paljon kuin vain lapsiltamme pystymme. Tässä on kuitenkin ajateltava myös lapsia.
Kyllä mulle taitaisi olla viimeinen niitti jaksamiselle, jos saisin joululahjaksi jonkun vuohen. Olen sitten täysi paska, muta saattaisin luhistua tuollaisen lahjan edessä!Vierailija:
Olen akateemisesta kulttuuriperheestä. Jokainen meistä osaa olla kiitollinen siitä, että joku muu auttaa, eikä kenenkään tulisi mieleenkään närkästyä siitä, että lahjat saa joku joka sitä enemmän tarvitsee. Me kaikki lahjoitamme vuodet ympäri, mutta jouluna antamisen ilo on ylimmillään.Iloitsemme siitä, että meillä on sydämen sivistystä ja moraalia olla vaatimatta itsellemme kun luemme päivittäin uutisia ihmisistä joilla ei ole mitään.
Voisin vaikka lyödä yhden tarjoustalon paitulin vetoa, että oman lahjan vaatijat, eivät ole lukeneet taas tämänkään päivän lehden ulkomaansivuja, katsoneet eilisiä uutisia, saatikka matkustaneet Mallorcaa pidemmälle. On surullista, että joku ei ymmärrä antamisen ilon syvintä olemista. Se on muistaminen, ei se itse tavara, joka annetaan. Olen surullinen myös siitä, että maailman hyvinvointi jää toiseksi oman materialismin jalkoihin.
Millainen ihminen ei iloitse siitä, että itseään huonompiosaisia autetaan? Millainen ihminen ei mene jouluiltana nukkumaan hymy huulillaan, kun elämästään kynsin hampain taisteleva perhe on saanut vuohen? Millainen ihminen ottaa mieluummin kynttilän kuin puhdasta vettä niille jotka sitä tarvitsevat.
Jos emme olisikaan tänä jouluna niin itsekkäitä, vaan nautittaisiin toistemme seurasta, hyvästä ruuasta ja rakkaista ihmisistä, ilman materialisista kerskakulutusta?
Kuinka paljon tavaraa tarvitset jouluna tunteaksesi onnea ja iloa?
tarvitsevat ja haluavat. Aivan varmasti ostat lapsille muulloin kuin jouluna jotain mitä he pyytävät, leluja tms. Ja heillä on hyvät toppavaatteet ja vaatetta. Meillä ostetaan moni asia lahjaksi jouluna lapsille mitkä muut saavat ihan muuten vaan pitkin vuotta. Meillä lapset saavat lahjaksi puseroita, yöpukuja, alusvaatteita, sukkia tms. Emme sitten ostele kaikenlaista ympäri vuotta.
Vierailija:
Olen akateemisesta kulttuuriperheestä. Jokainen meistä osaa olla kiitollinen siitä, että joku muu auttaa, eikä kenenkään tulisi mieleenkään närkästyä siitä, että lahjat saa joku joka sitä enemmän tarvitsee. Me kaikki lahjoitamme vuodet ympäri, mutta jouluna antamisen ilo on ylimmillään.Iloitsemme siitä, että meillä on sydämen sivistystä ja moraalia olla vaatimatta itsellemme kun luemme päivittäin uutisia ihmisistä joilla ei ole mitään.
Voisin vaikka lyödä yhden tarjoustalon paitulin vetoa, että oman lahjan vaatijat, eivät ole lukeneet taas tämänkään päivän lehden ulkomaansivuja, katsoneet eilisiä uutisia, saatikka matkustaneet Mallorcaa pidemmälle. On surullista, että joku ei ymmärrä antamisen ilon syvintä olemista. Se on muistaminen, ei se itse tavara, joka annetaan. Olen surullinen myös siitä, että maailman hyvinvointi jää toiseksi oman materialismin jalkoihin.
Millainen ihminen ei iloitse siitä, että itseään huonompiosaisia autetaan? Millainen ihminen ei mene jouluiltana nukkumaan hymy huulillaan, kun elämästään kynsin hampain taisteleva perhe on saanut vuohen? Millainen ihminen ottaa mieluummin kynttilän kuin puhdasta vettä niille jotka sitä tarvitsevat.
Jos emme olisikaan tänä jouluna niin itsekkäitä, vaan nautittaisiin toistemme seurasta, hyvästä ruuasta ja rakkaista ihmisistä, ilman materialisista kerskakulutusta?
Kuinka paljon tavaraa tarvitset jouluna tunteaksesi onnea ja iloa?
pysyy kai neula ja lanka köyhänkin käsissä?