MIKSI nuoria äitejä ärsyttävät niin suunnattomasti vähän vanhempina äideiksi tulleet tai äideiksi yrittävät?

Sain lapseni 21- ja 23-vuotiaana. Minulle tämä sopi näin. Eipä minua liikuta milloin ja miten joku toinen lapsensa hankkii. Mutta edelleen, tämä oli minulle paras ratkaisu. Se on subjektiivista. En voi tietää toisen subjektiivista hyvää, enkä siksi lähde spekuloimaan toisten tekosia.

sillä mielellä että on muka liian nuori äidiksi. Ja muistathan, että ei hedelmöityshoidotkaan auta kaikkia ja adoptiprosessikin vie vuosia.

Itse sain lapseni 19-vuotiaana ja sitä on kyllä kritisoitu niin tällä palstalla kuin tosielämässäkin.



Minusta jokainen voi päättää milloin lapsensa hankkii tai jättää hankkimatta. Ei kivistä minun päätäni.

lähiöissä ja haaveilevat omakotitaloistaan tai isoista kaupunkiasunnoista, 35vuotiailla on ne jo. Heitä ei huoleta jäädä hoitovapaalle, koska ovat ehtineet olla työelämässä mahd. 10 vuotta ja hankkia asemansa ja omaisuuttakin sen verran, ettei lapsilisäpäivää tarvitse odottaa.



t. 36v esikoisen saanut, nyt kahden lapsen äiti 38v

En halua arvostella kenenkään valintoja, mutta myönnän,että minua ihmetyttää, miksi sitä lasten hankintaa pitää vetkuttaa sinne lähelle 40, jos kerran 30 vuotiaana tietää haluavansa lapsia. Ei ne hoidot aina onnistu edes rahalla, ja ovat varmasti rankkoja sekä henkisesti että fyysisesti. Vaikka voihan se vauva tulla vanhempanakin vielä luomuna. Onnea valisemallanne tiellä !

Mulla on ollut nuoret vanhemmat (äiti 23 ja isä 24 kun synnyin) ja olen aina nauttinut siitä, että ovat ' samalla aaltopituudella' meidän lasten kanssa. Minäkin, lähinnä johtuen vanhempieni esimerkistä, halusin omat lapseni nuorena, ja kuinka ollakaan, olin itsekin 23 kun oma esikoiseni syntyi.



Vakituista työpaikkaa mulla ei ole, mutta sellainen koulutus, jolla saa varmasti töitä sitten kun sen aika on. Ja vaikka meillä eletäänkin miehen palkalla ja mä saan vain kotihoidontuen / pian taas äitiysrahan, pystytään sillä lyhentämään talolainaa, ylläpitämään uudehkoa autoa ja elämään niin, että mistään tärkeästä ei ole tarvinnut tinkiä.



Mun napaani ei kaiva se, minkä ikäisenä kukin lapsensa tekee.. Enemmän ärsyttää se erityisesti vanhempana äidiksi tulleiden asenne, että kovin nuoret eivät voi taata lapsilleen tiettyä elintasoa. Mikä sitten on se standardi, johon tulee yltää?



Me muuten maksettiin hedelmöityshoidot myös omasta pussistamme, se vain on sellainen asia joka tehdään, jos on tarvetta. Eli tuolla on ihan turha kruunuaan kiillottaa..

Minä sain lapset 25 ja 27-vuotiaana ja minulla on nuo mainitsemasi asiat.. 19-vuotiaana ostettiin ensiasunto, jota maksoimme opiskelun ohella tehdyn työn palkasta. Myimme asunnon mukavalla voitolla, ja nyt velaton okt mukavalla alueella. 30min matkan päässä hesasta. En ole varsinaisesti nuori äiti, mutta sinun ikääsi verrattuna olen..enkä kadehtisi sinua pätkääkään, koska mun mielest sun iässä tehdän iltatähti. Enkä usko nuorempien äitien kadehtivan vanhaa äitiä.

den käytön jälkeen. - 38v kahden lapsen äiti

Voi kuule... Miksi ihmeessä? Mulle materia on vain tavaraa. Sitä ei täältä mukanansa voi kukaan viedä. Mutta toivottavasti lapsilleni jäi muistoja mukavasta lapsuudesta, vaikkakin vuokra-asunnossa, ei autoa, eikä lahjaröykkiöitä jouluna.



Aina sanotaan, että pitäisi elää ennen lapsia. Minulle taas se elämä ennen lapsia ei oikein voinut mitään sen kummempaa tarjota. Sanotaan, että pitäisi olla kaikki valmiina lasta varten. Miksi? Tajuaako se vauva, että nyt on hyvä, kun on 50" taulu-tv, kaksi uutta Volvoa ja okt?



Jos olisin saanut lapseni 35-vuotiaana, lapseni eivät koskaan olisi ehtineet tavata isoisääni tai mummoani. Nyt heillä on muistoja heistäkin. Minun näkökulmastani oli suurempi ilo saada nähdä vanhuksen silmiin syttyvän suuren ilon elon viimemetreillä saadessaan lapsenlapsenlapsen syliinsä kuin, että olisin voinut matkustella ja deittailla ja kerätä mammonaa vielä 14 vuotta.



2

kateellinen onkin tuo ketjun vanha äti. Nuoret tyytyväisempiä..

Omat vanhempani olivat reilusti > 35v kun synnyin ja vielä oli pikkusisariakin perheessä.

Kyllä jokainen välittävä vanhempi voi ymmärtää omaa lastansa, se ei ole omasta iästä kiinni. Onhan joskus niinkin, että omista isovanhemmista voi löytyä läheisempi ja ymmärätvpi suhde, kuin omista vanhemmista.

Sen sijaan taas se, että ulkoisilta puitteiltaan ei yritäkään olla samaa ikäluokkaa lastensa kanssa voi olla hyväkin. Omat vanhempani olivat turvallisia ja luotettavia, perusasioissa heillä oli selkeät linjat ja perustelut. Me lapsetkin saimme rauhassa olla nuorisokulttuurimme asiantuntijoita ja oman linjan löytäjiä.

Minua on alkanut lasten päiväkodin ja koulun vanhempainillassa huvittaa ajatus, että tuntevatkohan nuo nuoret äidit suurtakin ylemmyyttä minua katsoessaan, kiitos av:n :o) Itse olisin varmaan sellaiseen sortunut, jos olisin lapset tehnyt 15 vuotta aikaisemmin.

Vierailija:

Mulla on ollut nuoret vanhemmat (äiti 23 ja isä 24 kun synnyin) ja olen aina nauttinut siitä, että ovat ' samalla aaltopituudella' meidän lasten kanssa. Minäkin, lähinnä johtuen vanhempieni esimerkistä, halusin omat lapseni nuorena, ja kuinka ollakaan, olin itsekin 23 kun oma esikoiseni syntyi.

ei kenenkään napaa kaiva. Mutta sehän on vain tapana turhautuneiden mammojen haukkua toisiaan täällä av:lla.

en lasten kanssa " haasteet" , kun takana on elettyä elämää ja myös työn saralla saavutettu asioita, mitä halusin saavuttaa. Nyt voi huoletta keskittyä lapsiin ja perheeseen, eikä tarvitse miettiä omaa uraa tai asuntolainaa, kun expanttivuodet olivat myös taloudellisesti antoisia. Se ei kuitenkaan ollut niiden tärkein anti. Silti nyt on ihana olla koti-Suomessa. -38v

Sinä äiti 38-v olet ollut onnekas, että olet saanut lapsesi luomuna ja nopsaan. Meidän toista vauvaa odoteltiin puoli vuotta, ennen kuin tärppäs ja se oli minulle pitkä aika. Toivon, että ap:n elämä menee suunnitelmien mukaan, mutta halusin vainmuistuttaa, että aina näin ei ole. t.6

joillekin sopii tulla äidiksi vanhempana (=minullle) ja joku haluaa lapset jo nuorina. Tärkeintä kai on, että itse ne lapsensa kasvattaa ja pitää niistä huolta on sitten " vanhempi" tahi nuorempi äiti. Surullista on, jos hylkää lapsensa, ei esim. henkisesti jaksa kantaa vastuuta tai yht äkkiä kokee kaiken ahdistavana, että nuoruus jäi elämättä. Hyvää joulua kaikille äideille, pitäkää pienistänne huolta.

mutta mä en ainakaan lasteni juhlissa kyttäile toisia vanhempia ja kelaile heidän ikäänsä. Olen siellä lasteni takia ja katson heidän esityksiään jne. EVVK jotkut tarhan/koulun muiden lasten vanhempien iät!

mutta tohtisin silti väittää, että enemmän täällä kivitetään niitä nuoria äitejä, kuin vanhoja. En tiedä, saatan olla väärässäkin.

Meillä on velaton asunto..Mistään ei joudu tinkimään. Ei harrastuksista, matkoista, vaatteista ja ennenkaikkea ruoasta. Juhlissakin tulee joskus käytyä..Tosin juhlin 25-vuotiaaksi asti ihan tarpeeksi;)

Olen saanut lapset nuorina, kyllä, mutta olen silti ollut erittäin valveutuneesti lasteni kanssa. Suoritin jopa 16 tunnin mittaisen elvytyskurssin, että osaisin toimia oikein, jos kotona sattuu jotain ikävää. Onneksi niitä taitoja ei ole tarvittu.

Toki koska vaan voi kuolla. Automatkalla, syöpään tms..mutta vanhuus on sulla jo aikas lähellä..