MIKSI nuoria äitejä ärsyttävät niin suunnattomasti vähän vanhempina äideiksi tulleet tai äideiksi yrittävät?

Kun lapseni sain, en osannut sellaisesta haaveillakaan vaan olin oikein onnellinen asuessani opiskelija-asunnossa... Useimmat tuttavat asuivat solussa, joten siihen verrattuna meidän koti oli luksusta. Silloin ja siin' iässä se oli luonnollista ja oman asunnon hankkiminen yms. on tullut mieleen vasta nyt myöhemmin ja nyt sellainen on hankittukin. Opinnot on suoritettu loppuun ja elämä menee kivasti eteenpäin.



Ei sitä kaksikymppisenä olla kateellisia 35-vuotiaille äideille, miksi ihmeessä oltaisiin?

mielipiteitä. Hyvä äitiys ei ole iästä kiinni, eikä omaisuudesta.

ikaa lapsillemme kuin nuorilla vanhemmilla, jotka vasta luovat uraa ja joilla voi olla taloudellisesti niin tiukkaa, ettei voi jäädä hoitovapaalle, tms.

Puhuin siis vanhempainilloista, joissa vanhemmat pönöttävät pienessä huoneessa yhdessä opettajan/hoitajien kanssa.

Minusta on ihan kiva painaa mieleen, kuka on kenenkin lapsen isä tai äiti, ja onko muita sisaruksia yms. Osittain uteliaisuutta, osittain kun yritän aina katsella olisiko lapsille sopivia kavereita vapaa-ajalla. Kaikkien vanhempien kanssa ei yhteistyö suju, eivät esim ole kiinnostuneita kuljettamaan lapsia kylään jne.

Olet varmaan juuri niitä perheitä, joita katson viisaimmaksi välttää: eivät katso muita saati sitten juttele, vaan jurottavat vihaisena omissa oloissaan.

-12

Meilläkin menee niin hyvin taloudellisesti, että voi olla pienten lasteni kanssa pitkään kotona. Tuntemani sinun ikäisesi vanhat äiti ovat muuten kiirehtineet varhain töihin..ovat niin tottuneet vapauteen. Ehkä sinä olet poikkeus.

Kyllä, olen täysin terve, mutta sairastuahan voi kuka tahansa, kuolla liikenneonnettomuudessa, tmv. Vaikka se teiniäiti!



Omat vanhempani ovat 70v ja heitä ei ikäisiksiin uskoisi, isoäitini on 94v.

Mutta kas kummaa kun kaikille ei käy niin hyvä tuuri, että tapaisi sen elämänsä miehen nuorena.

Kun en viitsinyt lähteä siihen, kuten moni muu kaverini, että hommaa itsensä paksuksi ekalle poikaystävälle, että saisi leikkiä kotia.



Siinä vaiheessa kun itse sain esikoisen 31 vuotiaana, oli suurin osa jo näistä nuorena lapsensa saaneista yksinhuoltajia tai toisessa ellei jo kolmannessa suhteessa aina vain uusine rakkauslapsineen.



Ei hyvä äitiys ole iästä kiinni. Jos on idiootti niin on sitä, vaikka olisi minkä ikäinen.

jos kyseessä on alle 40-vuotias perusterve pariskunta. Ja koska ihmiset hankkivat lapsia koko ajan vanhempina, nuo menetelmät myös kehittyvät kovaa vauhtia. Tyypillistä nuorille äideille maalailla piruja seinille ja pelotella hedelmöityshoitojen rankkuudella ja sillä etteivät aina onnistu...



Ja ennenkuin älähdätte, olen itse saanut lapseni 21-, 23- ja 35-vuotiaana, ihan luonnonmenetelmillä.



Luulen, että monien nuorien äitien kohdalla ärtymys on naamioitua kateutta. Monia heistä harmittaa katsella omanikäisten lapsettomien menoa: heidän vapauttaan, urakehitystään ja hyvää taloudellista tilannetta. Totta on, että elämää on lasten jälkeenkin, mutta vähän erilaiselta se vapaus kuitenkin tuntuu nelikymppisenä kuin parikymppisenä.



Itsekin myönnän kadehtineeni nuorena, kahden pikkuvauvan äitinä niitä, jotka saivat elää ainutkertaisen nuoruutensa täysillä ja perhevelvoitteista vapaina, sekä toteuttaa itseään ja kykyjään muuallakin kuin kotirintamalla. Ja myönnän myös tunteneeni pientä vahingoniloa, kun eräs esikoistaan 35-vuotiaana yrittämään alkanut tuttavani ei siinä sitten niin vain onnistunutkaan, vaan joutui käymään hoidoissa useamman vuoden.



Väitän että niitä nuoria äitejä, jotka ovat ihan oikeasi onnellisia ja tyytyväisiä valintoihinsa, eivät nämä " yli-ikäiset" äidit ärsytä millään tavalla.

ei se yhteistyö vanhempien kanssa vaadi tietämystä heidän biologisesta iästään. Toki olen huomannut, että meidän lasten päiväkodissa muut vanhemmat ovat vanhempia kuin minä. Paljonko? En tiedä, eikä kiinnosta. Käyn vanhempainilloissa ja osallistun siellä keskusteluun. Lapseni käyvät myös kaikilla synttäreillä, minne kutsun saavat. Harvemmin tulee kutsuja mennä vain jonkun luokse leikkimään, sillä pk on vuorotyöläisten lapsille ja vanhemmilla epäsäännölliset työajat. Ei siis ole välttämättä vapaata silloin, kun toisen perheen lapsella olisi. Ja lapset tulevat eri puolilta kaupunkia tarhaan. Omassa pihapiirissäni olen kyllä hiekkalaatikolla jutellut kaikkien siellä käyvien äitien kanssa, iästä riippumatta.

että akateemiset uraäidit eli ne, jotka yleensä myös hankkivat lapsensa myöhäisemmässä iässä, palaavat töihin kaikista nopeimmin ja laittavat lapsensa alle vuoden ikäisenä päiväkotiin? ;-)



Tästähän on monet kerran av:lla " keskusteltu" ;-)

t. 32

ja pelottelevat nuorta raskaana olevaa naista? Jopa kehottavat menemään aborttiin ettei vaan äidin eikä lapsen elämä pilaannu.

Myös minun vanhempani olivat, ja ovat minulle vieläkin turvallisia ja luotettavia! Ihan niinkuin se, että on tehnyt lapset nuorena, sulkisi pois sen että " perusasioissa on selkeät linjat ja perustelut" .. :)

Samalla aaltopituudella olemisella tarkoitan sitä, että mä voin, ja olen aina voinut, puhua äidilleni sydämenasioitani, niitä kaikkein kipeimpiäkin. Kun vertaan häntä esim. 10 vuotta vanhempaan anoppiini, on ero melkoinen.. Äiti on mulle ystävä, anoppiin taas suhtaudun kuin ' vanhaan' ihmiseen. (vanhalla tarkoitan tässä sitä, ettei ole kärryillä nykypäivän maailmantilanteesta, tekniikasta, yhteiskunnallisista asioista jne, vaan on antanut ajan ajaa ohi). Toki tämä on persoonastakin kiinni, sitä en kiellä!

Vierailija:

Sen sijaan taas se, että ulkoisilta puitteiltaan ei yritäkään olla samaa ikäluokkaa lastensa kanssa voi olla hyväkin. Omat vanhempani olivat turvallisia ja luotettavia, perusasioissa heillä oli selkeät linjat ja perustelut. Me lapsetkin saimme rauhassa olla nuorisokulttuurimme asiantuntijoita ja oman linjan löytäjiä.

Vierailija:

En halua arvostella kenenkään valintoja, mutta myönnän,että minua ihmetyttää, miksi sitä lasten hankintaa pitää vetkuttaa sinne lähelle 40, jos kerran 30 vuotiaana tietää haluavansa lapsia. Ei ne hoidot aina onnistu edes rahalla, ja ovat varmasti rankkoja sekä henkisesti että fyysisesti. Vaikka voihan se vauva tulla vanhempanakin vielä luomuna. Onnea valisemallanne tiellä !

Niinkuin itsekin kirjoitat, persoona taitaa ratkaista eikä 10v ikäero.

Empaattisuus ja sosiaalinen älykkyys ovat varmaan oleellisia: joustava elämänasenne, kyky ymmärtää muita ja eläytyä.

Vierailija:

Samalla aaltopituudella olemisella tarkoitan sitä, että mä voin, ja olen aina voinut, puhua äidilleni sydämenasioitani, niitä kaikkein kipeimpiäkin. Kun vertaan häntä esim. 10 vuotta vanhempaan anoppiini, on ero melkoinen.. Äiti on mulle ystävä, anoppiin taas suhtaudun kuin ' vanhaan' ihmiseen. (vanhalla tarkoitan tässä sitä, ettei ole kärryillä nykypäivän maailmantilanteesta, tekniikasta, yhteiskunnallisista asioista jne, vaan on antanut ajan ajaa ohi). Toki tämä on persoonastakin kiinni, sitä en kiellä!

ihan varmasti molemmat sapuolet saavat osakseen yhtä paljon loanheittoa. Mutta ei se vanhemman äidin silmään osu, kun nuorta äitiä syytetään sosiaalipummiksi jne.

Mä olen varmaan sitten just sopivan ikäinen äiti, kun olen esikoiseni saanut 25-vuotiaana ja nyt odotan kolmatta 29-vuotiaana. Mä en oikeasti tajua tätä vastakkainasettelua ollenkaan. Ihan kuin kaikki lähemmäs keski-ikäiset olisivat varakkaita, tai nuoremmat köyhiä. Ihan kuin jokainen nuori äiti jaksaisi paremmin lastensa kanssa tai sitten vanhempi äiti olisi yhtään sen kypsempi, saati järkevämpi.

Eipä sitä elämäänsä kannata elellä toisia kyttäillen, tai kuvitellen, että jokainen, joka on eri mieltä asioista on vain kateellinen.

Vierailija:

lähiöissä ja haaveilevat omakotitaloistaan tai isoista kaupunkiasunnoista, 35vuotiailla on ne jo. Heitä ei huoleta jäädä hoitovapaalle, koska ovat ehtineet olla työelämässä mahd. 10 vuotta ja hankkia asemansa ja omaisuuttakin sen verran, ettei lapsilisäpäivää tarvitse odottaa.

t. 36v esikoisen saanut, nyt kahden lapsen äiti 38v

tiukkaa (eli pienet tulot) myös se, että elintaso on mitoitettu liian suureksi estää ihmisiä jäämästä hoitovapaalle. Eli eipä se todellakaan mene niin, että suurituloiset ja pitkään työelämässä olleet käyttäisivät enemmän hoitovapaita kuin pienituloiset.



Monet esim. opiskelijaperheet pystyvät järjestämään lastenhoidon huomattavasti joustavammin kuin työssäkäyvät. Vaikka rahat on tiukilla, mutta kun ne on sitä joka tapauksessa, niin ei haittaa.



T: Ex-opiskelijaperhe (köyhä) , nyk. toimittaja& insinööri (keskituloinen).

Siksi mekin arvostellaan heitä, jotteivat luulisi nyt ihan täydellisiä olevan hekään.



t nuorena äidiksi tullut

Siis että voidaan 30-vuotiaina todeta, että ei me vielä muutamaan vuoteen lapsia hankita. Silloin ainakin pitäisi ihan oikeasti tajuta että, se hedelmällisyys oikeasti laskee iän myötä, ja se hedelmättömyys voi iskeä myös omalle kohdalle. Samoin se, että hoidot ei auta kaikkia, ja jos hoidoissa viettää aikaa vaikka kolmisen vuotta, niin pian alkaa jo tulla se adoptioikärajakin vastaan, ja voi olla että niitä lapsia ei saa sitten ollenkaan.



Mutta jokainen toimii kuten itselleen parhaaksi sopii, soisi vain ihmisten pitävän elämän realiteetit mielessä.