Lue keskustelun säännöt.
Teinkö väärin?
18.05.2007 |
Juttelin äitini kanssa ja 6v poika oli vieressä, rupesi sitten huutamaan kovaan ääneen mummii, mummii plaa plaa. Meillä oli tärkeä juttu kesken ja sanoin kovaan ääneen pojalle että nyt hiljaa kun äiti juttelee mummin kanssa, kohta on sinun vuoro (hänellä on tapana aina keskeyttää aikuisten juttu, omilla ei niin tärkeillä jutuillaan, vaikka huomaa että nyt toiset juttelevat)
Siihen mummi sitten sanoi (pojan ollessa vieressä) että ei noin saa sanoa lapselle
Suutuin tästä todella, HÄN ei todellakaan tule antamaan minulle kasvatusneuvoja silloin kun poika on vieressä, sanomisellaan hän teilasi minun sanomiseni. Ja poika lähti itkien pois heti kun äitini oli töksäyttänyt,
mummi siihen sitten tietenkin että lähti itkien pois sen takia kun sanoin että nyt hiljaa kun meillä on juttu kesken, pitää pojan nyt oppia ettei hän voi keskeyttää joka asiaa.
On paljon muitakin tilanteita missä äitini teilaa minun sanomiseni pojan ollessa vieressä, odottaisi nyt sen aikaa että lapsi on jossain muualla ja sanoisi sitten mielipiteensä, mutta kun se pitää sanoa juuri silloin ja vielä siihen sävyyn että älä sano noin lapselle tms
Kommentit (7)
Lapselle ei tulisi huutaa, vaan mennä hänen tasolleen alas ja selittää kasvokkain, ettei jotain asiaa saa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sama homma jos olen puhelimessa niin pakko juuri silloin tulla kyselemään kaikkea. Mutta eikös vain mummi tehnyt väärin kun alkoi pojan kuullen moittimaan minun tapaani hoitaa " tilanne" ?
Hän ei tätä ymmärtänyt kun selitin ettei hän voi tulla minun sanomisiani tai tekemisiäni haukkumaan jos lapsi on vieressä. Tilanteita on monia, jos sanon että laitat itse vaatteet päälle niin mummi on sanonut että ei tarvitse laittaa ja alkaa pukemaan lasta (tästä tosin jo aikaa)
tai jos sanon hänelle ettei saa antaa nyt karkkia lapselle ja jonkun ajan päästä annankin itse niin sanoo että miksi minä saan antaa
välillä tuntuu että hänellä menee välillä sekaisin kumpi onkaan se äiti, siis monissa tilanteissa. Poika on hänelle todella tärkeä ja ehkä siksi yrittää suojella lasta pahalta äidiltä joka komentaa (itse ei pidä mitään kuria lapselle vaan saa mummilassa tehdä ihan mitä haluaa)
Ei tunnu tajuavan että rajat on rakkautta, ja jos joskus suutahdan pojalle ja vaikka huudan tms niin sanoo heti ettei saa huutaa (yrittää ikäänkuin saada minua huonoksi pojan silmissä) vähän vaikea selittää mitä tarkoitan.
Todella ärsyttävää
Lisäksi joskus lapsi sanoo vahingossa mummia äidiksi (koska minä sanon häntä aina äidiksi) niin mummi ei korjaa asiaa mitenkään vaan voi vastata vaan että mitä, outoa. On todella nuori mummi ettei ole mistään muistamisesta kiinni.
En nyt tarkoita, että jos joskus tiuskaisee lapselleen, on sitten huono äiti. Kaikkihan varmaan joskus ainakin kerran elämässään lapsilleen huutaa, mutta onko se oikein silti? Ei minusta, vaikka itsekin siihen varmaan joskus tulen syyllistymään. Mutta ap kysyikin, teinkö oikein? minusta lapselle huutaminen ei ole oikein...
ja mummitteli vielä aika kovaan ääneen (yritti saada äänensä kuuluviin)
Muuttuu muutenkin totaalisesti koko poika aina kun on mummi lähellä (johtuneeko sitten siitä ettei mummi kiellä mitään)
jos esim mennään kaupungille niin puhuu tosi nätisti ja on kiltti mutta jos mummi nähdään kaupungilla niin jo alkaa jankkaaminen ja mariseminen, muuttuu todella (mummi tosin on sanonut ettei kahdestaan hänen kanssaan käyttäydy niin)
Todella ihme tilanne kun en tiedä pitäisikö vähentää rajusti mummilassa käyntejä vai mitä pitäisi tehdä, poika kuitenkin kyselee useasti että koska pääsee mummin luokse.
Mummin luona on pelikone, joka on yksi syy minkä vuoksi poika viihtyy siellä, olen siitäkin sanonut ettei anna lapsen pelata niin kamalasti sillä johon mummi - ei pelaakkaan, hän yleensä pelaa ja toinen katsoo, tai - ei me pelata oikeastaan ollenkaan, vaikka tiedän että poika pelaa tosi paljon siellä.
Ei mitään reagointia siihen kun pyydän ettei anna pojan pelata niin kamalasti (tuntuu että hän ajattelee niin että HÄN saa määrätä mitä pelaa ja kuinka paljon, kerran heillä ollaan)
Ihana mummi on kyllä mutta muutamat asiat vain ärsyttävät kovasti. Enkä haluaisi että pojan siellä käymiset loppuvat koska hän tosiaan tykkää mummista ja viihtyy siellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuu kyllä ihan varmasti siitä, kun ei tosiaan kiellä poikaa. Sinun täytyisi jotenkin yrittää keskustella hartaasti mummin kanssa ja tehdä selväksi, että ihan oikeastui, SINÄ olet pojan äiti ja sinä määräät, että mitä poika saa tehdä ja poika menee ihan sekaisin, jos joku muu aikuinen kyseenalaistaa sinun aukstoriteettisi. T:6
Kun ollaan mummilassa ja leikitän lasta esiemrkiksi kysymällä " miten kissa sanoo" (tuttu leikki), niin mummi siihen tulee väliin sanomaan, että ei tartte nyt leikkiä mitään, ei lapsi nyt jaksa tuollaista.
Samallailla puuttuu komentoihin. Meillä kyläillessä antaa lapsen tehdä mitä tahtoo ja kieltää minua kieltämästä lasta.
Kuitenkin on selvää ettei kenenkään tule puuttua, varsinkaan toisen kodissa, mihinkään normaaleihin sääntöihin ja kasvatuksiin. Lapsi saa ristiriitaisen vaikutelman.