Lue keskustelun säännöt.
Miksi ette lohduta lasta mitenkään jos huutaa kaupassa
20.08.2006 |
Näin pari päivää sitten taas tapauksen jossa ei reagoitu lapsen itkuun mitenkään, vanhemmat vain katsahtivat toisiinsa ja jatkoivat tavaroiden keräilyä kärryyn, lapsi jatkoi huutamistaan ja huuti vielä kassajonossakin.
Tampio vanhemmat eivät ottaneet minkäänlaista kontaktia lapseen. Lapsi oli iältään 1,5 - 2 vuotias.
Tämä ei ole ainutkertaien näky. Bussissa käy usein samoin. Lapsi karjuu vaunuissa tai rattaissa ja hänelle ei sanota mitään.
Usein tilanne ratkeaisi jos ottaisi lohduttavan puhekontaktin lapseen paijaisi hieman, silittäisi.
Näissä tapauksissa ihmettelen miksi tuollaisella ihmisellä on lapsi.
Kommentit (112)
Jos ymmärtäisitte asian ytimen niin asianne olisi kunnossa ja osaisitte kohdata sen raivoavan lapsenne.
Opin jo kauan aikaa sitten ettei kauhalla voi vaatia jos lusikalla on annettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Jos ymmärtäisitte asian ytimen niin asianne olisi kunnossa ja osaisitte kohdata sen raivoavan lapsenne.Opin jo kauan aikaa sitten ettei kauhalla voi vaatia jos lusikalla on annettu.
Onneksi Sinä olet olemassa, kun me muut ollaan niin surkeita vanhempia.
Voin kertoa, että minä osaan kohdata lapsieni raivon, olla välinpitämätön kun kuuluu ja välittää kun kuuluu. Silti en tuomitse ihmisiä yksittäisen tapahtuman perusteella ja varsinkaan yleistä!!!!
Luitko ja ymmärsitkö että näitä tilanteita näkee toistuvasti
mm. KAUPASSA, BUSSISSA
Lasta ei osata kohdata tai hänestä ei välitetä.
Kuvittele jos kykenet asiaa lapsen näkökulmasta.
Avauksessani ei kyseessä ollut että lapsi olisi halunnut sen tikkarin tai mitään muutakaan. Hänet sivuutettiin kylmästi.
Minä en nyt ymmärrä ollenkaan, mikä tämä " te" -äiti on tässä ap:n aloituksessa? Onko se joku kollektiivi? Olenko minä vastuussa kaikista muista äideistä siinä " te" -yksikössä? Ja kuvio on ap vastaan " te" ?
Minusta huonon itsetunnon omaavat ihmiset ovat nimenomaan niitä, jotka jankkaavat yhtä ja ainoaa autuaaksi tekevää toimintatapaa, sitä omaansa.
Voit halkoa saivareiden perseitä jos sinulla siihen innostusta riittää.
Kokeilkaa toista toimintamallia siinä tilanteessa kun lapsi huutaa. Tässäkin ketjussa joku ilmoitti että lapsi huutaa aina kaupassa tms.
Jos minun lapseni huutaisi kaupassa olisin valmis muuttamaan / tarkistamaan toimintatapaani olisiko siinä se ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole pitkä aika kun kaupungilla ollessani törmäsin useampaankin tapaukseen, että äiti (näissä tilanteissa) teki ostoksia, katseli vaatteita, shoppaili ja lapsi itki vaunuissa tai rattaissa. Ja voin todellakin sanoa että kysymys ei ollut mistään tahtoitkusta. Päivä oli hyvin helteinen ja lapsilla todennäköisesti kuuma tai muuten hankala olla. Pahalta tuntui kun äidit eivät MILLÄÄN TAVALLA reagoineet itkuun. En yleistä, eihän kaikki niin tee, mutta näissä tapauksissa tekivät. Sen ymmärrän, että raivoavaa lasta on turha mennä lepyttelemään, mutta kyllä muusta syystä itkevää lasta voi ja TÄYTYY lohduttaa.
koska en heitä kauppaan ota, mutta ymmärrän kyllä tilanteita, että niin voi käydä. Eli olenko sitten kuitenkin sitä te-porukkaa?
Toivottavasti et opeta lapsillesi tuollaista kielenkäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan tuolla joku aiemminkin huomannut samaa.
ensimmäiset 2 vuotta, kun pikkuinen tyttömme uskoi kaiken suunnilleen ekasta kiellosta ja " osasi" olla kiukuttelematta kaupassa yms.
Mutta sitten sen jälkeen en niin täydellinen äiti ole ollutkaan, kun syntyi meidän niin rakas tuittupää, jolla on tahtoa kuin pienessä kylässä.
Tulipahan vähän näkökulmaa enemmän. ihan oikea opetus minulle!!
T:Kohta neljän äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin juuri citymarketissa uhmaikäisen tyttöni kanssa.. Tyttö nosti metelin kun ei saanut kaikkea mitä halusi.. Itkuun ei silloin " rauhoittavat juttelut" auta. Annoin lapsen karjua harmiaan kärryissä. Kuinkahan moni av-mamma on minusta nyt täällä sitten kirjoitellut :) Aplla tuskin on lapsia kun tuollaisia kirjoittelee :)
T: uhmiksen äiti
Tällä palstalla kirjoittelee väsyneet ja valittavat äidit. Alan ymmärtää heitä nyt paremmin ja oivallan syyn miksi se perhe-elämä on niin rankkaa.
Osasyynä on kyvyttömyys kommunikaatioon lapsensa kanssa.
Mitenkä te pystytte kohtaamaan niitä murrosiän tuomia ongelmia jos ette osaa käsitellä kiukuttelevaa uhmaikäistä tai muuten vain mielipahaa tuntevaa lasta.
Missä on teidän empatiakyky ja lämminsydämisyys. Surullista on lukea että on niin monta tunnekylmää äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
" mä haluan tikkarin" -itkua eivätkä ole antaneet lapselle periksi. Sinä tietty oisit halinut ja ostanut sen tikkarin.
Et ehkä ap. itse tiedä mikä tilanne oli. Monet äidit eivät ota kommenttia jos lapsi alkaa huutaa.. koska se pahentaa tilannetta jos alkaa siinä jotain selittämään. Itselläni 3 lasta ja ensimmäinen on tosi tempperamenttinen luonne!
Ihan takuulla jokainen täällä oleva äiti lohduttaa lastaan jos tämä on pahoilla mielin jostain asiasta. Silloin on keinoja käytössä vaikka miten paljon. Mutta se uhmakohtaus ja sen käsittely on eri asia ja siitä täällä on ollut jo monta hyvää kirjoitusta.
PS: Ei kahden lapsen äitinä oleminen vielä tee kaikkitietäväksi ja kaikenosaavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin kuin aiemmin mainitsin
105 Ymmärsi pointin, monelta juna meni ohi.
Näitä tilanteita näkee toistuvasti eikä kyseessä ole tikkarin tai jonkun muun asian tahtominen.
Ne tilanteet on sitten ihan eri juttu joissa näkee että lapsella on uhma yms. Me ollaan mieheni kanssa nähty lukuisia perheitä joissa on useampi lapsi taikka vain se yksi ja kun vauva alkaa itkemään niin siihen ei reagoida mitenkään! Siis aivan tyrmistyttävää touhua. Viimeksikin kaupassa sellanen kuukauden ikäinen vauva alkoi itkemään ja itku kiihtyi niin kamalaksi että itelläkin meinas itku päästä sitä kuunnellessa. Vauva kuulosti jo siltä kuin tukehtuisi siihen itkuunsa. Ja mitä tekee äiti???? Jatkaa ostoksien tekemistä. Ei edes katso vauvaa millään tavalla... Koko sen kaupassa olemisen ajan tämä pieni itki naama punaisena ja hikisenä. Ja äiti vaan räplää vaatteita ja tekee muita ostoksia. Eikä tämä tapaus ollut todellakaan mikään ihmeellinen näky kaupassa. Näitä kyllä riittää!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mitä pienempi vauva, sitä nopeammin hänen itkuunsa on vastattava. Yli 1v kyllä kestää hetken, jos itku ei johdu hädästä vaan ihan kiukusta.
Miksi ette lohduta lasta mitenkään jos huutaa kaupassa
Näin pari päivää sitten taas tapauksen jossa ei reagoitu lapsen itkuun mitenkään, vanhemmat vain katsahtivat toisiinsa ja jatkoivat tavaroiden keräilyä kärryyn, lapsi jatkoi huutamistaan ja huuti vielä kassajonossakin.
Tampio vanhemmat eivät ottaneet minkäänlaista kontaktia lapseen. Lapsi oli iältään 1,5 - 2 vuotias.
Tämä ei ole ainutkertaien näky. Bussissa käy usein samoin. Lapsi karjuu vaunuissa tai rattaissa ja hänelle ei sanota mitään.
Usein tilanne ratkeaisi jos ottaisi lohduttavan puhekontaktin lapseen paijaisi hieman, silittäisi.
Näissä tapauksissa ihmettelen miksi tuollaisella ihmisellä on lapsi.
en lukenut kuin ekat kymmenen vastausta ja alko ihmetyttään miten tunnekylmää porukkaa täällä on.
Itse olen ihmetellyt samaa asiaa kuin ap.
t. uhmaikäisen ja vauvan äiti
Kerroin että BUSSISSA näkee näitä tilanteita toistuvasti
Äiti ei ota kontaktia lapseensa mitenkään.
Ymmärrettekö lukemaanne vai onko teillä lukivaikeuksia tms. muita ongelmia.
En ole täydellinen, kukaan meistä ei ole.
Onko väärin jos tuntee onnistumiskokemuksia lastensa kasvatuksessa.
Tällä palstalla haukutaan joka tapauksessa tekeekö asioita hyvin vai huonosti.
Luulen niin että itsetunto-ongelmia on niillä jotka ei koe onnistuneensa lasten kasvattamisessa.
Minä olen sen ikäinen että tiedän heikkouteni ja vahvuuteni ja pystyn sitä analysoimaan. Halutessani voin kehittää itseäni niillä osa-alueilla joissa en ole niin hyvä kuin haluaisin. Ihminen voi joka päivä oppia uutta.
Lapselle pitää opettaa käytöstavat kotona ja sitä kasvatustyötä tukee päiväkoti tai muu hoitopaikka ja myöhemmin koulu.
Kasvattamattomia kauhukakaroita on liikaa ja tätä ketjua lukiessani huomaan miksi niitä sikiää. Vanhemmilla ei ole osaamista.