Miksi ette lohduta lasta mitenkään jos huutaa kaupassa

Ärsyttää suunnattomasti jos yritän jutella jokun ystäväni kanssa ja sitten 5-vuotias Ville tulee siihen koko ajan väliin mankumaan ja keskeyttämään. Se ei ole hyväksyttävää käytöstä. Se ei silti tarkoita etteikö lasta noteerattaisi! Sen voi tehdä muullakin tavoin kuin hyväksymällä sen että toisten keskustelun saa keskeyttää. Tarhassakin tädit sanovat lapsille, että kun aikuiset juttelee, pitää odottaa että saavat juttunsa loppuun. Se kuuluu hyviin tapoihin.

sesta. samalla tavalla kun jotkut aikuiset ei voi sietää koskemista/puhumista kun suututtaa ei kaikki lapset voi sitä sietää. miksi pitää pahentaa tilannetta puhumalla sille lapselle sen raivarin aikana jos varsin hyvin tietää sen olevan juuri se asia mitä lapset ei voi sietää. ei kyse ole lapsen noteeraamatta jättämisestä kumminkaan. harva meistä silti vaihtaa huonetta tai vie lapsen eri huoneeseen lapsen raivotessa vaikka ei hänelle puhuisi!

KOITTAKAA JO YMMÄRTÄÄ, ETTÄ LASTEN TEMPERAMENTEISSA ON EROJA!!!

Vierailija:

Kyllä on kylmää kohtelua..

Mulla on " vaan" kaksi pientä lasta. Neuvolassa oon jutellu ja viimeksi luin neuvolan lehtistä että lapselle PITÄÄ jutella, lasta pitää huomioida kun ei saa mitä uhmassa haluaa!!

Mulle ei tule pieneen mieleenikään jättää kommunikoimasta lapselleni -sanoi joku kasvatusopas mitä tahtoo -aina löytyy toinen opas joka neuvoo toisin!! Siksi en kasvatusoppaita lue, jokanen kertoo vaan oman mielipiteensä ja kumoaa toisten ajatukset.. Kun kaikki tekee niin saadaan kokoon kiva sekametelisoppa. Ei ihme että ihmiset on sekasin miten kasvattaa lastaan!

lopeta. Ja mitä enemmän kinaan hänen kanssaan sitä pahemmaksi se huuto vaan yltyy.

Että vaikka miksei saa sitä tikkaria. Pelkkä ei kun pitäisi riittä - syy on siis se että äiti/isä sanoi ei.



Kerran meidän 1,5-vuotias rupes kaupassa raivomaan siitä kun en antanut repiä tavaroita hyllyltä. Heittäytyi sitten käytävälle kiukuttelemaan ja mä jatkoin ostosten tekoa (siinä vieressä siis), yksi nainen tuli siihen sitten järkyttyneenä ja yritti lohduttaa meidän ipanaa ja siitäkös se huuto yltyi! Ja kyllähän se huuto yltyy siitäkin jos vanhemmat " selittää" miksei saa eli siis toistaa vaan yhä uudestaan sitä samaa ei saa juttua ja lapsi vaan kokee yhä uudestaan saman pettymyksen.



Ja meidänkin vauvat ovat harrastaneet tota uni-itkua. Ja sit joku idiootti tuntematon yrittää tulla siihen lohduttamaan rattaissa itkevää vauvaa ja itku senkun yltyy ja uni ei tuu taas pidempään aikaan.

Haluan muistuttaa vielä siitä, että juuri tämmöiset kauppaitkut ym opettavat lapsia kestämään pettymyksiä. Se on hurjan tärkeää oppia. Pienenä näitä pettymyksiä sitten itketään ja kitistään mutta ei siinä montaa vuotta mene että tilanne rauhoittuu.



Jos aina lepyyttelet lastasi, tai siirrät huomion toiseen asiaan ym, et siis itse vaan kestä lapsen itkua ja lapsesi ei opi kestämään pettymyksiä. Myöhemmin on ongelmia tiedossa

Ei se kyl ihan noin mene. Pakko ne tavarat on siinä kaupassa laittaa hihnalle ja maksaa ne ostokset. Sitten tavarat kassiin. Sen ikäinen lapsi osaa jo itkee haluamastaan asiasta. Kyllä vanhemmat varmaan tiesivät mitä tekee.



Itse olin lapsen kanssa kaupassa, julmettu määrä ostoksia. Lapsi rupesi kinkeämään pois kärryistä, en antanut, koska tavarat täytyi laittaa.



Voi voi sua ap. odota ku saat omia lapsia. Ei siinä kassajonossa kerkee lasta ruveta hyssytteleen, kun todennäköisesti itki jotain asiaa mitä ei nyt saa.

n perusteluja. Minusta lapsella on sama oikeus.

Vierailija:

Pelkkä ei kun pitäisi riittä - syy on siis se että äiti/isä sanoi ei.

34, lapsen asia täytyy tietyysti kuunnella, mutta mielestäni lapselle ei voi opettaa, että sinun asiasi menee aina kaikkien muiden asioiden edelle. Lapselle voi ystävällisesti sanoa, että odota pieni hetki, jos toisella on puheenvuoro, ellei kyseessä ole hengenhätä. Sitten tietysti kuunnellaan ja kommentoidaan lapsen asioita. Vai onko sinusta kohteliasta, että ihminen keskeyttää sinun juttusi, koska itsellä on tärkeämpää sanottavaa? Yleensä tällaiset keskustelukumppanit ovat rivostuttavia. Eivätkä esimekriksi päiväkodissa lapset voi puhua yhteen ääneen. Jokainen opettelee ikänsä mukaisesti odottamaan vuoroaan.



Näistä kaupassa nähdyistä tilanteista ei mun mielestä kannata vetää mitään johtopäätöksiä, kun ei tilannetta tunne. Onhan lapselle voitu juuri ennen sinun näköpiiriisi ilmestymistä selittää, on voitu paijata jne...



Muutenkin kannataa muistaa, että varsin eri tavoin kasvattaen tulee onnisuneita ja onnellisia, elämässään pärjääviä ihmisiä. Ainakaan kasvatusalalle (koulut, päiväkodit) ei kannata koskaan hakeutua, ellei hyväksy sitä, että on monia tapoja kasvattaa hyvin. Eikä tämä tietenkään tarkoita relativismia.

Vierailija:

Näistä kaupassa nähdyistä tilanteista ei mun mielestä kannata vetää mitään johtopäätöksiä, kun ei tilannetta tunne.

Tää on toisaalta totta.

Vierailija:

Muutenkin kannataa muistaa, että varsin eri tavoin kasvattaen tulee onnisuneita ja onnellisia, elämässään pärjääviä ihmisiä.

Ja tää on vieläkin totisempi tosi.

t. 19

Sää oot tainnu käsittää jotain HYVIN VÄÄRIN jos et lastasi huomioi ja väität että neuvola sanoo noin!! :D



Mieti itse miten kylmä olet jos lapsesi haluaa jäätelön ja sinä vaan kävelet eteenpäin, et sano etkä katso lapseen.. Onko se muka jossainmäärin normaalia? AINA pitää lasta kieltää. Sanoa että nyt mennään ostaan perunoita ja jätskiä ei nyt osteta. -VÄHINTÄÄN!



Mää teen niin ja siitä lapsi vetää herneet nenään jos ei lopeta huutoa eikä rauhotu kieltoon ja innostukseen et mennään kotio syömään ja sitten puistoon ja mitäköhän sielä puistossa nyt voistaisiin leikkiä niin sitten huutaa. Ja huutaa ja huutaa. Mutta siinä rääkymisessä lapsi ei katso enää minuun vaan on ihan omassa huudossaan ja kiukussaan ja silloin voin ihan rauhassa huokailla, katsella lapseen ja jutella tuntemattomille ihmisille että tää nyt on tällästä.



Mutta kun näkee noita vanhempia jokka ei kiellä lasta herkuista, ei puhu eikä katso. Ei tunnu ymmärtävän, on vaan hiljaa ja on täysin vailla ymmärrystä. Semmosia en ymmärrä.



Tottakai lapsen pitää antaa kiukuta ja itkeä. Ei itkua saa kieltää, mutta itkusta lohduttaminen on täysin normaalia ja kuuluu ihmisten tapaan olla! Sama kun ottaa lapsen syliin kun sattuu ja hyssyttää kun sattuu vaikka sormi jäämään oven väliin, vai onko joku sitä mieltä että lasta ei silloin huomioida ja hyssytellä, vai onko oman tahdon ilmaiseminen jotenkin huono asia joka pitää kitkeä pois??



Jokkut sais kyllä miettiä itse tapojaan OLLA TOIMIMATTA kun jättää selittämättä ja jättää tukematta.

Uskon vakaasti, että lapsi kokee olonsa turvallisemmaksi vanhemman kanssa joka osaa sanoa pelkän EI! Ei lapsi kaipaa joka asiaan perusteluja. Ei 2 vuotias tosiaan tarvitse joka asiaan selityksiä. Noin kasvatetaan sitten 5 vuotiaita ja yli. Ihan pienille EI on riittävä.

lapselle tulisi selittää että miksi jotain ei saa tehdä. Ettei synny ka- ka- kapinaa myöhemmin.

Vierailija:

Sää oot tainnu käsittää jotain HYVIN VÄÄRIN jos et lastasi huomioi ja väität että neuvola sanoo noin!! :D

Mieti itse miten kylmä olet jos lapsesi haluaa jäätelön ja sinä vaan kävelet eteenpäin, et sano etkä katso lapseen.. Onko se muka jossainmäärin normaalia? AINA pitää lasta kieltää. Sanoa että nyt mennään ostaan perunoita ja jätskiä ei nyt osteta. -VÄHINTÄÄN!

Mää teen niin ja siitä lapsi vetää herneet nenään jos ei lopeta huutoa eikä rauhotu kieltoon ja innostukseen et mennään kotio syömään ja sitten puistoon ja mitäköhän sielä puistossa nyt voistaisiin leikkiä niin sitten huutaa. Ja huutaa ja huutaa. Mutta siinä rääkymisessä lapsi ei katso enää minuun vaan on ihan omassa huudossaan ja kiukussaan ja silloin voin ihan rauhassa huokailla, katsella lapseen ja jutella tuntemattomille ihmisille että tää nyt on tällästä.

Mutta kun näkee noita vanhempia jokka ei kiellä lasta herkuista, ei puhu eikä katso. Ei tunnu ymmärtävän, on vaan hiljaa ja on täysin vailla ymmärrystä. Semmosia en ymmärrä.

Tottakai lapsen pitää antaa kiukuta ja itkeä. Ei itkua saa kieltää, mutta itkusta lohduttaminen on täysin normaalia ja kuuluu ihmisten tapaan olla! Sama kun ottaa lapsen syliin kun sattuu ja hyssyttää kun sattuu vaikka sormi jäämään oven väliin, vai onko joku sitä mieltä että lasta ei silloin huomioida ja hyssytellä, vai onko oman tahdon ilmaiseminen jotenkin huono asia joka pitää kitkeä pois??

Jokkut sais kyllä miettiä itse tapojaan OLLA TOIMIMATTA kun jättää selittämättä ja jättää tukematta.

Vierailija:

Mieti itse miten kylmä olet jos lapsesi haluaa jäätelön ja sinä vaan kävelet eteenpäin, et sano etkä katso lapseen.. Onko se muka jossainmäärin normaalia? AINA pitää lasta kieltää. Sanoa että nyt mennään ostaan perunoita ja jätskiä ei nyt osteta. -VÄHINTÄÄN! [/]

tästä oon ihan samaa mieltä. en ymmärrä misei voi sen verran avata suutaan et sanois et nyt ei osteta sitä jätskii.

Mutta kun näkee noita vanhempia jokka ei kiellä lasta herkuista, ei puhu eikä katso. Ei tunnu ymmärtävän, on vaan hiljaa ja on täysin vailla ymmärrystä. Semmosia en ymmärrä.

tää on justiin se pointti mikä menee multakin yli hilsee. mikä siinä on niiin pahuksen vaikeeta.

Tottakai lapsen pitää antaa kiukuta ja itkeä. Ei itkua saa kieltää, mutta itkusta lohduttaminen on täysin normaalia ja kuuluu ihmisten tapaan olla! Sama kun ottaa lapsen syliin kun sattuu ja hyssyttää kun sattuu vaikka sormi jäämään oven väliin, vai onko joku sitä mieltä että lasta ei silloin huomioida ja hyssytellä, vai onko oman tahdon ilmaiseminen jotenkin huono asia joka pitää kitkeä pois??

Jokkut sais kyllä miettiä itse tapojaan OLLA TOIMIMATTA kun jättää selittämättä ja jättää tukematta.

on aivan eri asia kun lapsi itkee itsensä satuttamisen takia kun ettei saa jotain. sitä en ymmärrä ettei lohduteta kun satuttaa mutta sen ymmärrän hyvin ettei olla heti hyssyttämässä kun toista harmittaa ettei saa jotain. toisaalta jotkut saisi miettiä sitä miksi heidän on NIIN VAIKEA hyväksyä se, että toiset lapset EI KERTAKAIKKIAAN KESTÄ lohduttelua kun huutaa sitä ettei jotain saa.

ja miten tossa viimesessä pätkässä hypättiin taas siitä kipulohduttamisesta siihen et lohdutetaanko kun lapsi saa naksut kun ei saa tahtomaansa. nehän on kaksi niin eri asiaa kun olla vaan voi. ei niitä voi verrata keskenään.

Meillä on molemmilla mukeloilla kaupassa uhmaiässä ollut joka ikinen kerta samat kriittiset pisteet, joissa ovat sitä tahtoaan testanneet.



Esikoinen parkui lippalakkia, kuopus lakritsia. Siis joka ikinen kerta, kun kävimme lähikaupassa, he mankuivat siellä samassa paikassa. En todellakaan enää toistokerroilla lohduttanut, selittänyt tai paneutunut, vaan sanoin rauhallisesti että ei, otin oikeat ostokset siitä kohtaa ja sanoin, että " nyt haetaan sitten maidot" tms.



Jos nyt joku on sattunut kohdalle, kun 50. kertaa alkaa huuto saman lippalakkihyllyn luona, niin sitten on sattunut ja tehnyt omat erittäin pätevät johtopäätöksensä.

sitä kinuamista.

Ja hyvä sellainen koska musta pieniä lapsia kuuluu kuunnella, opastaa, niille pitää puhua ja viettää aikaa.



Ei minun asia mene muiden edelle, mutta jos et kuuntele lapsesi hoksausta kun se tulee selittään jotain niin meneekö silloin sinun asiasi lapsen asian edelle? Musta opetat lastasi väärille urille jos lapsesi saa puhua vasta hengenhädässä..

Tasan taatusti pidän lapsen asiaa tärkeämpänä, monesti myös tehokkaampana asiana saada keskustelurauha toisen vanhemman kanssa kun kuuntelee minuutin selityksen lapselta ja pyytää tekemään lisähavaintoja vaikka leppäkertusta jonka lapsi löysi ja halusi kertoa.

Inhottaa puhua sellaiselle jonka lapsi nykii hihasta ja jauhaa: " Äiti kato, äiti kato, kato ny.." . Musta se on NIIIIIN kamalaa seurattavaa!



Ymmärrän, ettei tarhassa voi mitenkään kuunnella kun 20 lasta selittää samanaikasesti, mutta onko muka lapsia 20 yhdellä hoitajalla? MISSÄ on muut hoitajat??? Osa lapsista leikkii yksin, osa leikkii porukassa.. Kaikki saa puhua ja kaikkia normaalisti rohkastaan puhumaan; jos sää et tällästä ymmärrä niin ehkä olet väärällä alalla!?



34

Meillä 2- vuotias on tempperamenttinen tapaus. Poika ei jaksa keskittyä yhdessä leikkimisiin (siis piirileikit ei nappaa) vaan on kivempi mennä ja tutustua ympäristöön muuten. On paljon lapsia jokka puolitoistavuotiaina vaan seisoo tumput suorassa ja ihmettelee kuola poskella, meillä poika on menny ja huutaa kun ei pääse isompien mukana kiipeilytelineeseen.



Silti pinna ja kasvatusmaltti riittää siihen että tukee ja opastaa lasta kiukussa kun ei saa jäätelöä. Ei todellakaan tartte lässyttää lapselle, mutta kyllä pitää jutella!! Jos joku pitää kommunikointia lapsen kanssa jotenkin yliluonnollisena ja sekona puuhana niin myönnän: tarvitsen apua! Mielestäni olen VAAN lastani kasvattamassa enkä jättämässä huomioimatta (käyttämässä henkistä väkivaltaa kun ei huomioi).



34

lapsen kanssa vaan suoriudumme kaupasta ulos ostokset niin nopeasti tehden kuin mahdollista. En ota myöskään syliin, jos on rattaissa/ostoskärryssä, koska meidän lapsi uhmaraivarissa potkii ja häntä ei pysty pitämään sylissä. Joskus kun on lapsi ollut kävellen matkassa ja saanut raivarin, onkin ollut työ ja tuska päästä esim. parkkipaikalle ja autolle sieltä kaupasta, kun toinen on kiemurrellut ja potkinut sylissä minkä pystyy.



Sitten jälkeen päin käydään taas tilannetta läpi, että mikäs siellä harmitti ja mitäs tapahtuikaan. Mutta ei lapsi kesken raivarin ota mitään " lohdutteluja" vastaan todellakaan!

leiki muiden kanssa, enkä minä kyllä tunne yhtään 1,5-vuotiasta, jotka seisoisi tumput suorina kuola poskella. Ihan tavalliselta 2-vuotiaalta tuo poikasi kuulostaa.



Onko hän vanhin lapsesi, 34?