Hannele Huovin ihana runo

jossa oli ihana runo, jolle taisin vähän itkeäkin:



" Sinä elämä, annoit minulle

tämän tehtävän.

Enkä minä rohjennut siitä kieltäytyä.



Hiukset ovat vielä kosteat, käsi haroo tyhjää.

Minun tehtäväni on

tarttua tähän käteen

ja taluttaa koko alkumatka.



Pie´neksi tunnen minä itseni,

vielä pienemmäksi,

kuin tämä vastasyntynyt."



Eeva-Liisa Kantola

Molemmat hyviä runoja. Tuleeko kenellekään lisää mieleen?

Lapseni, pieneni, punaposkimarjani,

syliini nukahdit linnunpoikani.

Mitä kertoisin sinulle elämästä?

Miten varustaisin tulevaisuuteen?

Antaisinko neuvoja, varottaisinko vaaroista?

Vain yhtä pyydän sinulle lapseni:

lennä kauemmas

lennä korkeammalle

lennä rohkeammin

Älä anna minun rajoitusteni rajoittaa sinua.

Älä anna minun ahtauteni ahdistaa sinua.

Sinut on luotu etsimään, erehtymään, valloittamaan maailmaa.

Matkalle, johon lähdet, minä en voi sinua seurata.

Vain rukouksissani voin saatella sinut elämään.

Lähde lentoon pieneni.

Jumala sinua siunatkoon, lapseni."



-Anja Porio-

Sivelen armaita kasvojasi,

poskesi pientä omenaa.

Siroja, kirkkaita kulmiasi

tukkaasi silkinruskeaa.

Nenääsi pientä ja lystikästä

-sinua ilman en elämästä

mitään saattaisi aavistaa.

Vain sinun luonasi rakkaani, pieni,

löysin kirkkaan selkeän tieni,

iloni yksinkertaisen.

Olen vain suojeleva syli.

Kasva kauas äitis yli.

-Aale Tynni

Niin hassunkurisen touhun nään

suu tuos on sepposen seljällään

suu pieni ja hampaaton

Se naurua on!

Suu pieni, mikä sua naurattaa?

Mikä ilo noin sirriin silmät saa?

Näin kyselen turhaan lapseltain.

Se nauraa vain.

Se on lämmintä maitoa pullollaan.

Sil on äidin suukkonen otsallaan.

Se on kurkkua myöten kylläinen

peto pikkuinen.

Sinä paljon vaadit Ja paljon saat

Sinä siunaat kättemme toukomaat.

Nyt vasta ne tähkän kantaa:

Sinä annat meidän antaa.



Aaro Hellaakoski

http://www.geocities.com/lorukirja/runoja.htm

Me isäsi kanssa seisottiin

käsi kädessä tässä

ja juteltiin ihan hiljaksiin:

¿No nyt se on elämässä.¿



Sinä olit ihan pikkuinen

ehkä viikon vanha vasta.

Minä sanoin: ¿Pilvi kukkasten

kai ympäröi tätä lasta,



ja perhoset, lintuset untuvapäät

tuntuu lentävän korin yllä.¿

Isä kysyi: ¿Näkyjäkös sinä näät?¿

Ja minä: ¿No ihmeitä kyllä.¿



Sinä olit se ihme tietysti

vaikka poruun puhkesitkin.

Imit minusta maitoa nälkääsi.

Minä ilosta nauroin ja itkin.



" Sill¿ on ripsissä tähden säkenet¿,

isäs naurahti ja keksi:

¿Sen varpaat on puolukan raakileet.¿

Ja hän puki sinut puhtoiseksi.



Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.

Löi kolmisin sydämemme.

" Tästä tulee kai hyvä ihminen" ,

me puhuttiin toisillemme.



Kaarina Helakisa

Tässä isoäidin lapselleni lausuma ristiäisruno, lähdettä en tiedä:



" Tahtoisin tehdä puutarhan

Sinulle vartavasten

Sillä se on tarkoitettu

iloksi pienten lasten.



Koivut loihtisin prinsessoiksi,

kuuset hyviksi haltijoiksi



Ja sellaisia kukkia jotka tuutivat keijukaislapsia

minä kylväisin puiden alle

Niissä puissa kasvaisi satuja

ja hauskoja tarinoita

niissä olisi ilon marjoja

ja onnen omenoita.



Jos suojelusenkelin taimia

minä vielä jostain saisin

niin polkusi varret aivan täyteen

niitä istuttaisin.

Sen puutarhan portin lukitsisin

ja avaimet käteesi toisin

Kunpa ne suojelusenkelit

minä Sinulle antaa voisin!"

Pienikin on tärkeä

pienikin voi tuoda

ympärilleen lämpöä

hyvää mieltä luoda

Löytyy levyltä Vauvan vaaka, jossa on muitakin ihania kappaleita.

Myös Nukketeatteri Sammon levyiltä löytyy valtavan kauniita, runollisia kappaleita.

Iltalaulu Riikalle



Me isäsi kanssa seisottiin

käsi kädessä tässä

ja juteltiin ihan hiljaksiin:

¿No nyt se on elämässä.¿



Sinä olit ihan pikkuinen

ehkä viikon vanha vasta.

Minä sanoin: ¿Pilvi kukkasten

kai ympäröi tätä lasta,



ja perhoset, lintuset untuvapäät

tuntuu lentävän korin yllä.¿

Isä kysyi: ¿Näkyjäkös sinä näät?¿

Ja minä: ¿No ihmeitä kyllä.¿



Sinä olit se ihme tietysti

vaikka poruun puhkesitkin.

Imit minusta maitoa nälkääsi.

Minä ilosta nauroin ja itkin.



" Sill¿ on ripsissä tähden säkenet¿,

isäs naurahti ja keksi:

¿Sen varpaat on puolukan raakileet.¿

Ja hän puki sinut puhtoiseksi.



Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.

Löi kolmisin sydämemme.

" Tästä tulee kai hyvä ihminen" ,

me puhuttiin toisillemme.

tervetuloa, tyranni pikkuinen.

Kun aikanaan tartut valtikkaasi,

huomaat: tämä on Sinun maasi.

Ja äiti! Suuriruhtinaasi

on hän, joka lepää kätkyessä

kultakiurujen helistessä

ja auetessa päivänkukan

ja sinikellon ja kurjenpolven

ja heinäsirkan soittaessa

ja voittaessa jälleen valon.

Talon yllä on kirkas hiljaisuus.

On alkanut uusi kumppanuus,

ja ilomielin kaikki alistumme

pikku tyrannimme uuteen valtaan.

Hän lakaiskoon altaan

tomuiset murheet,

naurakoon tuuleen lukinseitit.

Ovat hänen - vain hänen -

maailman uusimmat reitit.

Can anyone have

the right to be this happy?

I carry a little sun in my pocket

and a fragile star has settled in my heart.

Together they are humming about

laughing raindrops

tickleing sunbeams,

furry willow catkins

and golden rye-grass.

How could I not listen.

Kiinni äidin kylkeen

on halu pienen hylkeen.

Nuku, nuku, pienoinen,

äiti kuiskuttaa.

Meren ylle sateenkaaren

valas ruiskuttaa.

Moni niistä itkettääkin, mutta tämä on muuten minun suosikkini (Kirsi Kunnaksen runot ovat muutenkin aivan mainioita):



Eli pohjassa Meritähti

tuhat tonnia vettä yllä

- Minä jaksan kyllä,

sanoi Meritähti

- On terävät sakarat

ja litteät pakarat

ja paineenkestävät kakarat"

-Kirsi Kunnas-

Enpä ole pitkiin aikoihin runoa itkenyt. Kiitos!

t. adoptioäiti :´)

Vierailija:

Hiljaisuuteen väräjävä huuto:

sielunlintu löysi pesäpuun.

Kuin valo tai kuin perhonen

sä saavuit,

synnyit sydämmiimme

pieni matkamies.

Et enää muukalainen,

vaan jo täällä.

On tummunut jo hanki

huhtikuinen

On ilta kevään:sineä,hämärää.

Nyt tässä maisemassa

ilon henki sinulle,pieni vaeltaja,väräjää.

Kuin valo tai kuin perhonen sä saavuit,

synnyit sydämiimme pieni matka mies.

Et enää muukalainen

vaan jo täällä.

Niin hassunkurisen touhun nään:

suu tuoss´on sepposen seljällään,

suu pieni ja hampaaton

Se naurua on!



Suuu pieni, mikä sua naurattaa?

Mikä ilo noin sirriin silmät saa?

Näin kyselen turhaan lapseltain.

Se nauraa vain.



Se on lämmintä maitoa pullollaan.

Sill`on äidin suukkonen otsallaan.

Se on kurkkua myöten kylläinen

peto pikkuinen.



Sinä paljon vaadit. Ja paljon saat,

sinä sunaat kättemme toukomaat.

Nyt vasta ne tähkän kantaa:

sinä annat meidän antaa.

-A. Hellaakoski-

Olen kuusivuotias ihminen,

ja kertoisitko,

mistä meidät lapset on tehty?

Olen tarhatädeiltä kysellyt,

mutta he ovat vain hymyilleet.

Talkkarikin on hämmentynyt,

hän sanoi: odotahan nyt.



Naapurin pihalla kerrottiin,

että pienet lapset on tehty niin,

että vettä ja jauhoja sekoitettiin,

ja taikina lapseksi muokattiin.

Sen jälkeen uunissa paistettiin,

ja sitten elämään käskettiin.

Äiti, tehdäänkö lapsia niin?



Äiti, voidaanko tällaista pientä lasta

tehdä lehmän vasikasta,

jos korvat vain ottais pois?

Ei antaisi lupaa ammumaan,

vaan käskisi sanoja sanomaan,

ja pyytäisi pottaan pissaamaan,

ja kahdella jalalla kulkemaan.



Äiti, voisko pelto- ja kasvimaassa

ihmisen taimia kasvattaa,

kuten porkkanaa, heinää ja muuta?

Miten taimet vauvaakin pienemmät

pellon mullassa pärjäävät,

kun siellä madot ja jyrsijät

ja sateet ja tuulet myrskyisät?



Jos minut on tehty sairaalassa

tai tehtaassa lapsia valmistavassa,

niin mistä ne rakennusaineet saivat?

Mistä lämmön laittoivat ruumiiseen?

Miten jalkani saivat liikkeeseen?

Mistä huono olo, kun tuhmasti teen?

Mistä itku, kun sattuu varpaaseen?



Lapseni, pieni olet ymmärtämään,

mutta väärin teen, jos vaiti jään,

joten rakennusaineista kerron.



Se on ainetta kultaa kalliimpaa,

sitä ei rahalla ostaa saa.

Ei kasvata meri, ei metsä, ei maa,

silti jokainen sitä voi omistaa.

Taivaan isämme kultaisin

meille lahjoitti paketin,

joka sisältää rakennusaineen.



Käyttöohje on yksinkertainen:

" Käytä ainetta reilusti tuhlailleen,

sitä säilytä lämmössä sydämen."

Se on rakennusainepakkaus,

jonka päällä on teksti RAKKAUS.

Tästä, lapseni, sinut tehtiin.

Riikan ensimmäinen laulu



Sininen norsu ja samettikarhu

ruusumetsässä vaeltaa.

Kysyvät eilen syntynyttä,

vartovat pientä kulkijaa.



Nukkukaa nallet ja nukkukaa norsut,

lapseni unoseen saatelkaa.

Kohtahan aivan hän unilaivan

jo jättää, ja käy kohti maailmaa.



Kaarina Helakisa

Ääneti katseellasi kuiskaat

kuinka minua rakastat.

Silloin unohtuu kaikki muu

ja vain me olemme se,

millä on merkitystä.

Silloin surullisten silmieni katse

muuttuu rakkaudesta kirkastuneeksi

onnen kyyneleiden virvoittaessa mieltäni.



Sanomatta sanaakaan

pyydät päästä syliini.

Käpertyessäsi kainalooni

vahvojen käsivarsieni kiertyessä

turvallisesti ympärillesi

tiedän Luojan sinut siihen luoneen.



Hiljaisuuden vallitessa

kerromme kuinka tärkeitä

toisillemme olemme.

Yhteistä tulevaisuutta,

pienen lapsen innolla odottaen,

kohtaamme uuden aamun.

-Raisa Jalo-