Hannele Huovin ihana runo

Vierailija:

Kiinni äidin kylkeen

on halu pienen hylkeen.

Nuku, nuku, pienoinen,

äiti kuiskuttaa.

Meren ylle sateenkaaren

valas ruiskuttaa.

Mitä mietit, vauvapoika

mitä mitä mietit?

Katso tänne vauvapoika

kerro mitä mietit!



Mitä naurat vauvapoika,

mitä, mitä naurat?

Naura vielä, vauvapoika,

kerro mitä naurat!



Livertelet, jokeltelet,

mitä, mitä sanoit?

Sano painava sanasi,

livertele, jokeltele,

livertele meille!



-Maila Pylkkänen-



Tykkään tästä, kun sain tän, kun oma poika oli just tossa livertlyiässä! Mun mielestä tää on kyllä iloisempi ja hilpeämpi laulu kuin mitä otsikko " tuutulaulu" antaa ymmärtää .

Jos nyt olisit siinä,

sinua rutistaisin

Niin äkkiä tulit päivääni,

ajatuksiini sieltä jostain

Jos nyt olisit siinä,

ottaisin omieni joukkoon

piirileikkiä pyörimään

Kätesi ottaisin käteeni

Sanoisin: Kuinka paljon

sinusta pidänkään



T: Sijaisäiti

lyhyitä jotka kävis esim. lehti-ilmoitukseen, ristiäiskutsuun tms??

********



Pieni enkeli uupunut oli,

oli uupunut aivan.

Kas päivän pitkän myötä

se teki suojelutyötä.



Se varjeli aamusta pimeään,

ettei lapsi loukkaisi itseään.

Pieni enkeli uupunut oli,

oli uupunut aivan.



Ja kun lapsi meni nukkumaan,

lensi enkeli kotiin Taivaanmaan,

ja pienellä pilvenhattaralla

se virkisti itseään nukkumalla



Kun päivänrako tuli yöhön,

se lähti taas suojelutyöhön.



(Elina Karjalainen)

Onnen lapsi omenainen

toukka pieni tuutivainen

ihan uuden uutukainen

kotipuussa keinuu





Kauniina alkakoon elämä uusi

pienen lapsen taivaltaa

Enkeli, ota suojeluusi

lapsosen matka tää



********



Tässä pienessä kehdossa

makaa vauva kovin ihana.

Pienet kasvot sillä on,

ja hymy aivan vallaton!

Ja keijut kehdon yllä nään:

Nyt tervetuloa elämään!



****



Synnyit tähdenlennosta

horsman kukasta hennosta

taivaan sateenkaaresta,

isän ja äidin haaveesta





********

Hiljaa, hiljaa keinuttaa

pientä kehtoa tuuli.

Kaunista unta katsothan,

pieni hymyhuuli.



******



On sinulla pienet varpaat ja nuppusuu.

Pehmeä nukkaposkesi tyynyyn painautuu.

Se ihmeeltä suurelta silmissä näyttää,

sydämen kokonaan onnesta täyttää.



******



Hellin käsin kantakaa,

suukko lämmin antakaa,

syliin usein sulkekaa,

yhdessä näin kulkekaa.

Valoisana tammikuun päivänä

poika haluaa kertoa kanssani tarinoita

joissa eläin paistaa lättyjä,

kirja on töissä kirjastossa, tuoli ontuu

jalkaansa, piano pesee hampaat.

Pakkanen on niin kova

että nyt sellaista voi tapahtuakin.

Ja lakkaamatta on kerrottava

jotta niin tulisi, sillä päivä on lyhyt, ja elämä,

jokainen syliinnukahtaminen ainut.







Tän jälkeen tekee mieli aina nukuttaa lapset sylissä....

Vierailija:

Mä katsoin yhtä kuvaa

monta lapsuuteni iltaa

siinä kaksi pientä lasta

kulki vaarasllista siltaa

heitä uhkas metsän pimeys

ja suuri virta pyörteineen

muttei hätää heitä suojas

enkeli valkosiipinen

kun tänään katson sinuun

ja sua uneen tuuditan

mä muistan päivän leikit

kuinka sua rakastan

sä olet tosi pieni

ja mä melkein toivoisin

että rinnallesi saisit

samalaisen enekelin

kohta ryntäät maailman ääriin

näät varjoja ja aurinkoa

tee mitä teet mut älä

sielullesi vahinkoa

sillä haavat nuo ei parane

vaikk isä kuinka puhaltais

siksi toivon että enkelini

jostain suojan sais

Mä tuota lapsuuteni kuvaa vielä hetken muistelen

on harmaantuneet värit enkelin

repaleiset siivet sen.

Voi jospa voisin paikata

edes laudat lahoimmat

tuon sillan, jonka yli

kaikki lapset kulkevat.

Saa aina herkälle tuulelle, siinä on todella hyvät sanat:



Pieni mies

Sua kauan odotin

Pieni mies...



...Pieni mies

sinun katson kasvavan...





ei muista kaikkia sanoja.

kotona n 5 kk ikäinen ihana tyttö vauva.



Kun synnyit pieni lapseni,

olin niin peloissani,

sillä hetki sitten olimme vielä yhdessä

nyt erossa.

Itketkö sinä lapseni, mietin?

Minä itken, ilosta saadessani sinut ja

pelosta tulevaisuutesti puolesta.

Nyt tarvitsemme voimia kyyneliinkin.

Suojele lastani taivaan enkeli,

pidä häntä kädestä metsenkeiju,

sillä olemme nyt erossa pieni lapseni,

mutta kuitenkin niin lähellä aina ja ikuisesti.

Sydän soittaa lapselleni

hiljaisilla rummuillaan.

Kertoo, ettet itseksesi

joudu suureen maailmaan.



Äiti on kanssasi tässä,

ystävät yhdessä ympyrässä.

Ajatuslinnut lennähtää,

huoneen hetkessä lämmittää.



Kohta kotiin lähdetään,

kuljetaan pitkin katuja.

Laulut mukaan kerätään,

kuunnellaan kaupungin satuja.



Sydän soittaa lapselleni

hiljaisilla rummuillaan.

Soittaa: tu tum, tu tum, tu tum.

Saa kasvamaan

unenniityn kaivatun.

Rutista, rapsuta, rakasta,

silitä pientä päätä.

Lähelle ota ja lämmitä

- älä suukkoja säästä.

Ole tuhlari hellien sanojen,

kosketa poskea, kättä

- tuudita, helli ja hyväile,

ota syliin, pois älä päästä.

Ei näitä nyyhkimättä ole voinut lukea, -kiitos-!

Sivelen armaita kasvojasi,

poskesi pientä omenaa,

Siroja,kirkkaita kulmiasi

tukkaasi silkin ruskeaa,

nenääsi pientä ja lystikästä

-sinua ilman en elämästä

mitään saattaisi aavistaa.

Vain sinun luonasi rakkaani pieni,

löysin kirkkaan selkeän tieni,

iloni yksinkertaisen.

Olen vain suojeleva syli

kasva kauas äitisi yli

äitisi tietämättömän.



Köyhä ja tietämätön kovin

tänään meistä on jokainen.

Mutta rikkain ja valkein povin

sinua ruokin hyväillen.

Kasvatan kohti aikaa uutta

selkeyteen ja totuuteen.

Kirkas rahtunen tulevaisuutta

siksi on kaikessa, minkä teen.

Nukuhan, lintuni pieni,

syttyvät silmät yön,

hiipivät hiirulaiset

pesiinsä jälkeen työn.



Huuhkaja pehmein siivin

yössä metsästää.

Nuku jo, lintuni pieni.

Äiti luoksesi jää.

Kun iloiset nauravat kasvosi nään,

mä usein pysähdyn miettimään,

mua mistä hyvästä palkitaan näin,

saan nähdä sun kasvavan vierelläin.

Jos suinkin osaan, niin lahjoitan sen,

tuon lapsuuden kauniin ja onnellisen.

Aaro Hellaakoski(1928):



Niin pieniksi



Niin pieniksi kasvoimme

äskettäin

olit vaahteran lehdellä

vierelläin



niin väljästi mahduimme

sekunnin rakoon

kuin aika ois antaunut

onnemme jakoon



ei silmäni kanna

ilon laidasta laitaan

kuin pieniksi joskus

tulla taitaan!

Muistatko vielä, kun olit tuulenpika,

kun olit pilvi,

kun olit elämänhuuto,

joka herätti meidät näkemään,

miten pienestä se rakkaus kasvaa

ja miten vahvat ja herkät kädet tarvitaan

tätä lahjaa, tätä ihmettä kantamaan,

ja miten se jo nyt hyräilee omaa lauluaan.



Me voimme olla mukana pienen hetken,

yhden elämän.

Täällä jokainen vuorollaan täyttää oman tehtävän.

Olla suojeleva terälehti tai puu,

jonka läpi käy hemmotteleva helle,

tuhannet tuulet ja tuiskut.

Ja näitä kaikkia tarvitaan -

ja meitä kaikkia.



Sillä me olemme mukana sukupolvien ketjussa.

Me olemme lapsia, vanhempia,

me olemme aikuisia.

Me olemme nuppuja kaikki,

täyteen kukkaan heräämässä,

ihmisten joukossa,

suojassa maan kämmenellä.

Ei pieni puu vielä

myrskystä tiedä.

Ei pieni puu vielä

myrskyä siedä.



Ole suojana myrskyssä

suuri puu,

että pienelle juuret

vahvistuu.