Hannele Huovin ihana runo

Tänään sillä

oli prinsessahame,

ja jalassa

eriparivillasukat.

Sillä oli kukkia

hiuksissa,

ja se hymyili

kauniimmin kuin

koskaan.

Ihmettelin mihin

se oli jättänyt siipensä.

Se näyttää keijulta,

ja tuoksuu vaniljalta.

Sen hiuksissa on

tähtipölyä, ja

sinistä kultaa.

Se on keiju, jota rakastan.

ja kiitos, ihania runoja!

Olipa kerran lapsi, joka oli valmis syntymään. Niinpä hän kysyi eräänä päivänä Luojalta: ¿Kerrotaan, että olet huomenna lähettämässä minut maan päälle, mutta kuinka minä elän siellä näin pienenä ja avuttomana?¿

Luoja vastasi: ¿Monien enkelien joukosta valitsin yhden sinua varten. Hän odottaa siellä sinua ja pitää sinusta huolen.¿

¿Mutta enhän minä täällä taivaassa muuta kuin laulan ja hymyilen. Se riittää tekemään minusta onnellisen.¿

¿Enkelisi tulee laulamaan sinulle ja hymyilemään joka päivä. Sinä tunnet enkelisi rakkauden ja olet onnellinen.¿

¿Mutta kuinka minä saatan ymmärtää, kun ihmiset puhuvat minulle, jos en tunne ihmisten kieltä?¿

¿Enkelisi kertoo sinulle kauneimmat ja suloisimmat sanat, joita tulet koskaan kuulemaan, ja hän opettaa sinulle puhetta kärsivällisesti ja huolellisesti.¿

¿Entä mitä minun on tehtävä kun haluan puhua sinulle?¿

¿Enkelisi liittää kätesi yhteen ja opettaa sinua rukoilemaan.¿

¿Olen kuullut, että maan päällä on pahoja ihmisiä. Kuka suojelee minua?¿

¿Enkelisi puolustaa sinua, jopa oman henkensä uhalla.¿

¿Mutta minä olen silti aina surullinen, koska en enää näe sinua.¿

¿Enkelisi puhuu jatkuvasti sinulle minusta ja opettaa, miten pääset takaisin luokseni, joskin olen aina lähelläsi.¿

Sillä hetkellä taivaassa oli hyvin hiljaista, mutta maanpäälliset äänet olivat jo kuultavissa ja lapsi kysyi hädissään:

¿Mutta jos minun on määrä lähteä nyt, ole hyvä ja kerro minulle enkelini nimi.¿

¿Enkelisi nimi ei ole tärkeä. Voit kutsua enkeliäsi nimellä Äiti.¿



(tekijää en tiedä)

Eikä varsinaisesti runokaan, mutta tämä itketti:



Olipa kerran lapsi, joka oli valmis syntymään. Niinpä hän kysyi eräänä päivänä Luojalta: " Kerrotaan, että olet huomenna lähettämässä minut maan päälle, mutta kuinka minä elän siellä niin pienenä ja avuttomana?"



Luoja vastasi: " Monien enkelien joukosta valitsin yhden sinua varten. Hän odottaa siellä sinua ja pitää sinusta huolen."



" Mutta enhän minä täällä taivaassa muuta kuin laulan ja hymyilen. Se riittää tekemään minusta onnellisen."



Enkelisi tulee laulamaan sinulle ja hymyilemään joka päivä. Sinä tunnet enkelisi rakkauden ja olet onnellinen."



" Mutta kuinka minä saatan ymmärtää, kun ihmiset puhuvat minulle, jos en tunne ihmisten kieltä?"



" Enkelisi kertoo sinulle kauneimmat ja suloisimmat sanat, joita tulet koskaan kuulemaan, ja hän opettaa sinulle puhetta kärsivällisesti ja huolellisesti."



" Entä mitä minun on tehtävä, kun haluan puhua sinulle?"



" Enkelisi liittää kätesi yhteen ja opettaa sinua rukoilemaan."



" Olen kuullut, että maan päällä on pahoja ihmisiä. Kuka suojelee minua?"



" Enkelisi puolustaa sinua, jopa oman henkensä uhalla."



" Mutta minä olen silti aina surullinen, koska en enää näe sinua."



" Enkelisi puhuu jatkuvasti sinulle minusta ja opettaa, miten pääset takaisin luokseni, joskin olen aina lähelläsi."



Sillä hetkellä taivaassa oli hyvin hiljaista, mutta maanpäälliset äänet olivat jo kuultavissa ja lapsi kysyi hädissään:



" Mutta jos minun on määrä lähteä nyt, ole hyvä ja kerro minulle enkelini nimi."



" Enkelisi nimi ei ole tärkeä. Voit kutsua enkeliäsi nimellä Äiti."

Eikä varsinaisesti runokaan, mutta tämä itketti:



Olipa kerran lapsi, joka oli valmis syntymään. Niinpä hän kysyi eräänä päivänä Luojalta: " Kerrotaan, että olet huomenna lähettämässä minut maan päälle, mutta kuinka minä elän siellä niin pienenä ja avuttomana?"



Luoja vastasi: " Monien enkelien joukosta valitsin yhden sinua varten. Hän odottaa siellä sinua ja pitää sinusta huolen."



" Mutta enhän minä täällä taivaassa muuta kuin laulan ja hymyilen. Se riittää tekemään minusta onnellisen."



Enkelisi tulee laulamaan sinulle ja hymyilemään joka päivä. Sinä tunnet enkelisi rakkauden ja olet onnellinen."



" Mutta kuinka minä saatan ymmärtää, kun ihmiset puhuvat minulle, jos en tunne ihmisten kieltä?"



" Enkelisi kertoo sinulle kauneimmat ja suloisimmat sanat, joita tulet koskaan kuulemaan, ja hän opettaa sinulle puhetta kärsivällisesti ja huolellisesti."



" Entä mitä minun on tehtävä, kun haluan puhua sinulle?"



" Enkelisi liittää kätesi yhteen ja opettaa sinua rukoilemaan."



" Olen kuullut, että maan päällä on pahoja ihmisiä. Kuka suojelee minua?"



" Enkelisi puolustaa sinua, jopa oman henkensä uhalla."



" Mutta minä olen silti aina surullinen, koska en enää näe sinua."



" Enkelisi puhuu jatkuvasti sinulle minusta ja opettaa, miten pääset takaisin luokseni, joskin olen aina lähelläsi."



Sillä hetkellä taivaassa oli hyvin hiljaista, mutta maanpäälliset äänet olivat jo kuultavissa ja lapsi kysyi hädissään:



" Mutta jos minun on määrä lähteä nyt, ole hyvä ja kerro minulle enkelini nimi."



" Enkelisi nimi ei ole tärkeä. Voit kutsua enkeliäsi nimellä Äiti."

ja lisäksi joku toinen ehti ensin :)

KUN ET TULLUT AJATELLEEKSI,

ETTÄ HUOMASIN



Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin,

näin sinun laittavan ensimmäisen maalaukseni jääkaapin oveen ja halusin heti

maalata toisen.



Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin,

näin sinun syöttävän kulkukissaa ja opin, että on hyvä olla ystävällinen

eläimille.



Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin,

näin sinun tekevän lemppari kakkuani ja opin, että pienet jutut voivat olla

aivan erityisiä elämässä.



Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin,

kuulin sinun rukoilevan ja tiesin silloin, että on Jumala, joka kuulee rukouksen

ja jolle voi puhua ja opin luottamaan Jumalaan.



Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin,

näin sinun laittavan aterian ystävälle, joka oli sairaana ja opin, että meidän

kaikkien tulee huolehtia toinen toisistamme.



Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin,

Näin sinun antavan aikaa ja rahaasi auttaaksesi ihmisiä, joilla ei ollut mitään

ja opin, että niiden joilla on jotain tulisi antaa niille joilla ei ole mitään.



Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin,

tunsin sinun antavan minulle hyvän yön suukon ja tunsin itseni rakastetuksi ja

turvalliseksi.



Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin,

näin sinun huolehtivan kodista ja kaikista kodissa ja opin, että meidän on

huolehdittava siitä, mitä meillä on.



Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin,

näin sinun huolehtivan velvollisuuksistasi silloinkin kuin sinulla ei ollut hyvä

olo ja opin, että minunkin tulee olla vastuuntuntoinen, kun kasvan isoksi.



Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin,

näin kyynelten tulevan silmistäsi ja opin, että joskus jotkut asiat satuttavat,

mutta itkeä saa



Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin,

näin, että välitit ja halusin olla kaikkea mihin vain pystyisin.



Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin,

opin useimmat elämän oppitunnit, joita tarvitsin ollakseni hyvä ja ahkera

ihminen

kun kasvan aikuiseksi.



Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin,

katsoin sinua ja halusin sanoa: " Kiitos kaikesta siitä, mitä näin, kun et tullut

ajatelleeksi, että huomasin!"



Jokaisella meistä on vaikutus lapsen elämään.

Se miten hyvä koti on,

ei riipu rikkaudesta

eikä väljyydestä

eikä kauneudesta

eikä ylellisyydestä.

Kaikki riippuu äidistä.

-G. W . E. Russel-







Sinä väsynyt äiti

sinä riittämätön äiti



Juuri sinä olet lapsillesi

paras mahdollinen äiti



Siinä se ihme!

Anja Porio

Kolme asiaa, joita ei koskaan väsy katselemaan:



1. nukkuva lapsi

2. virtaava vesi

3. elävä tuli





JOKU SANOI...

Joku sanoi, että äiti on ammattitaidoton työntekijä

. . . joku ei ole koskaan kylvettänyt kiemurtelevaa pienokaista.



Joku sanoi, että kestää noin kuusi viikkoa palautua normaaliin, sen jälkeen kun lapsi on syntynyt

.... joku ei tiedä, että kun sinusta on kerran tullut äiti, ¿normaali¿ on historiaa.



Joku sanoi, että äidin työ on nenien pyyhkimistä ja vaippojen vaihtamista

¿. Joku ei tiedä, että lapsi on paljon enemmän, kuin vain kuori, jossa hän elää.



Joku sanoi, että opit äidiksi vaistonvaraisesti

. . . joku ei ollut vienyt koskaan kolmevuotiasta ostoksille.



Joku sanoi, että äitinä oleminen on tylsää

. . . joku ei ollut koskaan istunut juuri ajokortin saaneen teini-ikäisen kyydissä autossa.



Joku sanoi, että opettajat, psykologit ja lastenlääkärit tietävät enemmän lapsista, kuin heidän äitinsä

. . . joku ei ole investoinut sydäntään toiseen ihmisolentoon.



Joku sanoi, että jos olet ¿hyvä äiti¿, lapsesta tulee ¿kunnollinen¿

. . . joku ajattelee, että lapsi on kuin paketti kipsiä, jonka mukana tulee ohjeet, muotti ja takuu.



Joku sanoi, että äitiys on jotain, mitä teet vapaa-aikanasi

. . . joku ei tiedä, että kun ole äiti, olet äiti KOKO ajan



Joku sanoi, että ¿hyvät¿ äidit eivät koskaan korota ääntään

. . . joku ei tullut koskaan takaovelle nähdäkseen juuri, kun hänen lapsensa heittää golfpallon naapurin keittiön ikkunan läpi.



Joku sanoi, että ollakseen äiti ei tarvitse koulutusta

. . . joku ei ole ikinä auttanut neljäsluokkalaista matematiikan tehtävissä.



Joku sanoi, että viidettä lasta ei voi rakastaa yhtä paljon, kuin ensimmäistä

. . . jollakin ei ole viittä lasta.



Joku sanoi, että äiti voi löytää kaikki vastaukset lastenkasvatus kysymyksiinsä kirjoista

. . . jonkun lapsi ei koskaan täyttänyt sieraimiaan pavuilla.



Joku sanoi, että vaikein osa äitiydestä on synnytyskivut ja synnytys

. . . joku ei ollut koskaan katsellut, kun hänen ¿vauvansa¿ nousee bussiin ensi kertaa mennäkseen eka päiväksi esikouluun.



Joku sanoi, että äiti voi tehdä työnsä silmät suljettuina ja yksi käsi selän taakse sidottuna

. .. . joku ei ole koskaan valmistanut seitsemää kikattavaa partiolaista myymään keksejä.



Joku sanoi, että äiti voi lakata huolehtimasta, kun hänen lapsensa menee naimisiin

. . .joku ei tiedä, että avioliitto lisää uuden pojan tai tyttären äidin sydänlankoihin.



Joku sanoi, että äidin työ on tehty, kun hänen viimeinen lapsi lähtee kotoaan

. . . jollakin ei ole koskaan ollut lapsenlapsia.



Joku sanoi, että äitiys on lisuke elämän lautasella

. . . joku ei tiedä, mikä on täyttävää.



Joku sanoi, että äitisi tietää, että rakastat häntä, joten sinun ei tarvitse kertoa sitä hänelle

. . . joku ei ole ÄITI.



-Tekijä Tuntematon -

Olet itku olohuoneessa,

parku keittiön nurkassa,

huuto eteisen sopukoissa,

ääni minun sydämessä.



vaikka joskus saatan ajatella,

ihan vain hetken verran,

etten sinulle olisi jaksanut

vastata, silti juoksen luoksesi ensimmäisestä

äännähdyksestäsi, vain katsoakseni

että hengität.





Jos naiset pystyisivät suhtautumaan

äitiyteen

niin kuin etuoikeuteen,

eikä niin kuin velvollisuuteen tai

väistämättömään kohtaloon,

lapset ehkä voisivat kasvaa

ilman kiitollisuuden taakkaa

elämän lahjasta,

jota he eivät koskaan

itselleen pyytäneet.

Kerää kotiin

ruusut ja leinikit

suukkosten ja kiukkujen kukkurat

kurakäsien taputukset ja karkaavat jalat

satuhetket ja särkevät korvat

syliin nukahtanut kylvynkostea untuvikko

ihania !

Kun joku on hyvin pieni,

hän yllättää voimallaan.

Kuin aavojen merien pauhu

on kätketty pisaraan.



Kun joku on hyvin pieni

hän valloittaa sydämen

kuin hentoinen auringin säde,

kuin rohkeus siemenen.



Kun joku on hyvin pieni

hän kaikkia lämmittää

ja kovimpaan kuoreenkin silloin

pikkuinen särö jää.



____________________



Myös Kaskisen:



Toivon, lapseni, että saisit

vapaana kulkea,

että koskaan et yrittäisi

portteja sulkea.



Toivoisin, lapseni, että saisit

nousta ja kukkia,

että koskaan en yrittäisi

tietäsi tukkia.



Toivoisin lapseni, mutta tiedän:

usein teen virheitä.

Sinä itse saat raivata tiesi.

Aina en ymmärrä.

todella kaunis teksti!



Kenen tekemä tämä on?

Tekstissä on hieno ajatus: sehän ei ole tärkeää, mitä me lapsillemme sanomme, vaan nimenomaan se, mitä me teemme ja varsinkin ne asiat, joita teemme ajattelematta, että lapsi on koko ajan siinä ja ottaa opikseen ihan kaikesta.

kun oon 2 v. pojan äiti...tuolla se " vauva" nyt leikkii autoillaan omia aamuisia autoleikkejään...aika kuluu liian nopeasti!

Kiitos runoista !

Vierailija:

Sinä tulit ensikertaa syliini

pienenä ja avuttomana

ja minä tunsin itseni samanlaiseksi.

Miten minä voisin sinusta

miehen tehdä,

sinusta pienestä ja avuttomasta

kun itsekkin olen samanlainen.

Sinä olit ensikertaa sylissäni

löysit rintani ja

jäit kiinni minuun

ikiajoiksi.

Me olimme yhtä sinä ja minä.

Me kaksi;avutonta.

Sinä olit ensikertaa sylissäni

rinnallani ja

nyt tiesin mitä tekisin.

Rakastaisin.

Rakastaisin ja hellisin sinua.

Antaisin ilon silmiisi ja

sismpääsi tunteen siitä,

että me kaksi onnetonta

tekisimme

toisistamme voimakkaat.

Sinä siinä ensikertaa

lepäsit sylissäni

tyytyväisenä ja kylläisenä

minusta.

Sinä tiesit ja minä,

että kyllä me kasvaisimme,

sinä mieheksi ja

minä äitiksi.

Kasvaisimme yhdessä

me kaksi avutonta.

Tahdon!



Tahdon, vaikka en tiedä, mitä.

Tahdon samaa kuin sinä. Ja sinä

tiedät tarkkaan, mitä tahdot.



Me tahdomme kuivan vaipan ja puhtaan pyllyn

ja puhtaat vaatteet. Ja lämpimät varpaat.

Tahdomme mahan täyteen maitoa, lämmintä.

Tahdomme unta ja valvetta. Tarpeen mukaan.

Ja hyvää seuraa. Tahdomme olla joka hetki yhdessä.



Me tahdomme kasvaa. Tahdomme unohtaa mielipahat

ja karkottaa vatsanpurut.

Me tahdomme nauraa ääneen. Ja jokeltaa.

Tahdomme olla yhtä, vaikka meitä on kaksi.



Joskus tulee aika kasvaa erilleen,

haluta eri asioita,

itkeä, huutaa ja neuvotella,

meillä on kohta omat mielipuuhamme,

ja niiden pariin me haluamme silloin,

kun muut haluavat jotain muuta.

Ei se haittaa. Me muistamme ajan,

jolloin olimme yhtä.



Tittamari Marttinen

Heinäkuu - huhtikuu



Sull' on se visusti mukana, yhteinen asia

pieni suuri vielä piilossa.

Sull' on se visusti mukana, salamatkustaja

vaitonainen, vasta alussa.

Ja mä tunnen sen jytinän, kun se voimistelee,

lyö ja potkii, vaikkei pahaa tee.



Heinäkuu ja huhtikuu

ja me ootetaan,

Prinssiä tai Prinsessaa,

kumpi meille sattuukaan.



Vaikk' on aivan kuin syksy, maailman ovilla ois,

jokin mut uskoman saa, et se kääntyy pois.

Sitä taikaa vaikeeta käsittää on,

kun on yhtäaikaa huolissaan ja huoleton.



Heinäkuu ja huhtikuu

ja me ootetaan,

Prinssiä tai Prinsessaa,

kumpi meille sattuukaan.



Heinäkuu ja huhtikuu

ja me ootetaan,

sitä joka sisälläsi

oikoo raajojaan.



säv. ja san. P. Hanhiniemi

En tiedä kenen kirjoittama runo on. Löysin sen vuonna 2003 kotiaidit. net sivuilta.



Minusta tuo runo on myös aivan ällistyttävä. Ja niin totta!



Lapsi näkee ja kuulee kaiken, vaikka me emme sitä tajuakaan!

Minne katsosi äidin vauva?

Vielä löytyy puklutahra

lattialta, sängyn alta

imuriin tarttuu pölyinen helistin.



Joku palauttaa lainavaatteita:

potkuhousut, valkoinen myssy,

paita - onko se nuken?

Koska missään ei näy vauvaa.



Kyllä minä muistan:

meistähän tuli vauvaperhe.

Saatiin äitiyspakkaus,

tuttipullot, newborn-vaipat.



Pienet askeleet etääntyvät,

kädet irtoavat käsistä.

Puklutahrat jäävät

sänkyjen alle ja sydämiin.

Kuutar kehrää kultausvaa

pienoiseni uneen.

Kauas siirrä aika nähdä

hänen haavoittuneen.