Hannele Huovin ihana runo

Lainaa vain



Sä maailmaani katsot kummallista niin

Ihmeitäsi etsien sä törmäät valheisiin

Ja kaikki nuo valheet on juoni aikuisten

Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen



Lainaa vain, lainaa vain

Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain



Harhaan sua mä ohjaan, teet itse valinnan

En tahdo tietäs kaventaa, kun nään sun kasvavan

Sulta opin paljon, ja riittää kun muistan sen

Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen



Lainaa vain, lainaa vain

Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain



Toiveesi kannat maailmaan

Ne muuttuu, kun törmäät ihmisiin

Nuo muistoissaan kulkee ja tekee ahtaaksi maan

Ei lapsuuttaan voi elää uu-uu-uu-uudestaan



[solo]



Lainaa vain, lainaa vain

Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain



Mä muistan, kun synnyit, tulit ja huusit niin

Huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin

Mä toivon, että pärjäät yli yön, huomisen

Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen



Lainaa vain, lainaa vain

Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain

Lainaa vain, lainaa vain

Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain

Kun olin hyvin pieni niin järvi oli sininen

ja rannan kivet lämpöiset

Kun olin hyvin pieni

äidin käsivarsi tuoksui aamulta

Kun olin hyvin pieni

unesta uneen kävelin,

nelijalkainen

Tahtoisin lapsen

vaikka tiedänkin.

Tahtoisin lapsen, että

se edes kerran saisi kuulla

Vivaldin vuodenajat,

keväästä talveen, täysillä

sateisena syysiltana, kun se

jo luuli tietävänsä ettei enää kannata,

että joku on jo häipynyt maapallo kainalossaan.

Tahtoisin lapsen

että saisin nähdä sen silmät silloin.

Lapsi putoaa uneen

toinen käsi tarrautuneena paidan rintataskun reunaan.

Äsken hän oli villikissa. Linnun liverrys ja sammakon kurnutus.

Nyt hän on värisevä lehti, häilyvä liekki syksyn pimeässä yössä.

Sanotaan,ja tosi se onkin, että juuri ennen lapsen syntymää enkeli painaa sormensa huulillemme ja sanoo:" Hys hiljaa,vaikene siitä minkä tiedät" . Tästä johtuu,että meillä on syntyessämme

kuoppa ylähuulessamme emmekä

muista mitään siitä,mistä tulimme.

Nuku nuku töyhtöhyyppä

pitkä matka odottaa,

elämä on tuntematon,

kauas täytyy vaeltaa.



Nuku nuku viirusilmä

unen lunta lapioi,

äidin sydän lakkaamatta

uniasi vartioi.



Nuku nuku törmäpääsky,

sulle pesänrakennan,

omenista,orvokeista

hiirenvirnan paloista.



Nuku nuku nukkaposki

huomispäivä odottaa,

unessasi ihmislapset

rauhan tietä taivaltaa.

Kuun valossa

lapseni nukkuu turvallisesti

murtamaton rauha kasvoillaan.

Levollisesti hän nukkuu:

vielä ei ole yö

satuttanut häntä.

Vielä hän ei ole lakannut

ehdoitta

rakastamasta itseään.

Mitä jos

kukaan ei lohduttaisi,

eikä kenellekään suruista

kertoa saisi?



Mitä jos

kukaan ei kutittaisi

tai muuten vain joskus naurattaisi? Mitä jos

uni peittää kaut kukkasillaan!



Siellä saa kulkea sukkasillaan,

ja siellä on kaappeja tuhansittain

siis ota ja vaatteesi valitse vain:

Voit olla mato tai mönkiäinen

tai perhonen, orava, pörriäinen

tai tiedemies tai autonainen

tai puu tai pilvi tai keijukainen.

Voit mikä tahansa olla siellä

unen kadulla, satujen valtatiellä.

Mitä jos

satu onkin unelmaa

ja tähdistä alkunsa saa?



Tähtiin palaavat sadut

tähdissä syntyneet,

jotka satatuhatta vuotta

ovat maata kiertäneet.



Niiden kauneimmat sanat

ovat kukiksi muuttuneet,

kun ne autiomaiden yli

ovat sateina kulkeneet

Mitä jos

ihan hiljaa istutaan

eikä puhuta ollenkaan,

ei puolikasta sanaakaan.



Ollaan tässä sylikkäin,

on niin hyvä olla näin.

nuku, nuku töyhtöhyyppä

unen lunta lapioi,

äidin sydän lakkaamatta

uniasi vartioi.



nuku, nuku, viirusilmä,

pitkä matka odottaa,

maailma on tuntematon,

kauas täytyy vaeltaa.

Aalto laulaa, laine soi,

sinikello unelmoi.

Sininen on ilmaa, tuulta,

tuoksuu unipuulta.



Hae sinistä siipiin,

näe tähtiunta,

siellä on unien valtakunta,

sinistä unilunta.



Sukella syvälle siniseen,

löydät meren aarteineen.

Simpukalla on siniset kuoret,

unessa siniset vuoret.

Vierailija:

Löytyy levyltä Vauvan vaaka, jossa on muitakin ihania kappaleita.

Myös Nukketeatteri Sammon levyiltä löytyy valtavan kauniita, runollisia kappaleita.

Äiti lasta tuudittaa, lasta tuntureiden.

Päivä taakse kaikkoaa ylhäin tähtivöiden.

Vaikka kylmä hallayö

toiveet usein maahan lyö,

kerran lapsein lahjaks saa

nää kairain kultamaat.



Sulje silmät pienoinen, uinu onnen unta.

Suuri on ja ihmeinen unten valtakunta.

Kun sä suureks vartut vain

mailla aavain aukeain

kerran lapsein lahjaks saat

nää laajat Lapin maat.



Naa na naa na naa na naa...

Räiske Pohjan loimujen

tuisku viima tuulien,

kehtolaulua vain on,

ne lapin lapselle.

Katson iltaa tummuvaa,pienten tähtien tuikintaa.

Nukut siinä vieressä,pienet kädet nyrkissä.

Lämpö täyttää sydämen,hiljaa kuulen äänen sen.

Se ääni on soittoa rakkauden,äidin ja lapsen yhteinen.

Mä katsoin yhtä kuvaa

monta lapsuuteni iltaa

siinä kaksi pientä lasta

kulki vaarasllista siltaa

heitä uhkas metsän pimeys

ja suuri virta pyörteineen

muttei hätää heitä suojas

enkeli valkosiipinen



kun tänään katson sinuun

ja sua uneen tuuditan

mä muistan päivän leikit

kuinka sua rakastan

sä olet tosi pieni

ja mä melkein toivoisin

että rinnallesi saisit

samalaisen enekelin



kohta ryntäät maailman ääriin

näät varjoja ja aurinkoa

tee mitä teet mut älä

sielullesi vahinkoa

sillä haavat nuo ei parane

vaikk isä kuinka puhaltais

siksi toivon että enkelini

jostain suojan sais

Kauan kesti ymmärtää kuinka helppoa on maailmaa parantaa

että jotain muistaa ja jotain unohtaa

että hymyilee lapsen lailla

eikä pelkää rakastaa.



-Tommy Tabermann

Silitti hiljaa enkelinsiipi,

kauneinta kaikista käytti.

Onnen ovesta sisään hiipi,

todeksi toiveet täytti.

Miten pieni ja särkyvä oletkaan,

oma hentoinen lapsoseni.

Sinut syliini tahdon rutistaa,

ja nuuhkia ihanaiseni.



Ei mikään mahti milloinkaan

sua luotani pois saa viedä.

Sinä pahuuksista maailman

vielä mitään et onneksi tiedä.



Sua tuulet lempeät tuutikoon,

ja hyväilköön höyhenet sievät,

kun unien maahan matkustat

sinne polut pehmeät vievät.

Onni tuli meille käymään,

sinut toi se tullessaan.

Kutsui meidät katsomaan.

Laski syliin, jätti siihen,

sinä vähän hymyilit,

unissasi ynähdit.



Onni lauloi pienen laulun,

laulun lauluista kauneimman.

Lapsen unista kertovan.

Kertoi meille, kertoi muille,

kertoi rannan koivupuille,

kertoi tuulenpoikasille,

kertoi koko kaupungille:



Millaista on olla pieni,

pienempi kuin muut.

Miten näyttää valtavilta

taivasta puhkovat puut.

Yhtä ihmettä on linnun lento,

tienpenkan heinänkorsi hento,

koiran haukku ja hännänpää,

kun pallo piiloon kierähtää.

Mitä ihmettä on aamupuuro

ja hellepäivän sadekuuro!



Millaista on rattaista pötköttää

ja kuunnella autoa etääntyvää.

Miten villapuvun sisällä

näkee villaisia unia.

Miten lumijäniksillä

on lumisia junia.

Miten ihmettä on ilmapallo,

leijonanmuotoinen!

Ja tanssiva karhu

ja karvaiset korvat sen!



Ja miten kaikista äänistä maailman,

tunnistaa sen rakkaimman.



Onni tuli meille käymään,

sinut toi se tullessaan.

Kutsui meidät katsomaan.

Onni lauloi pienen laulun,

laulun lauluista kauneimman,

lapsen unista kertovan.



Kertoi meille, kertoi muille,

kertoi rannan koivupuille,

kertoi tuulenpoikasille,

kertoi koko kaupungille:

katsokaa pikkuista pilvien piirtäjää,

sydänlohkareen suloista siirtäjää.

Katsokaa kultaa äidin, isän, koko suvun,

katsokaa tätä tarinaa, alkua uuden luvun.

elämän on suuret ihmeet luotu,

lahja kaikkein arvokkain on iloksemme suotu

Tuota Maarit Hurmerinnan laulua rakastan yli kaiken! Äitini lauloi sitä minulle kun olin pieni ja löysin sen uudestaan odottaessani toista poikaani. Itken joka kerta kun sen kuulen.