Laiskat kotiäidit

sen vaan sanon että paljon paljon helpommalla minäkin pääsisin työpaikalla, vaan kunpa ei ole työtä tarjolla, niin ei ole vaihtoehtoja!

ja kehityksen, uraäidin taas ovat valinneet itsekkäästi työn ja oman uran. Haluaisivat siltikin " heti mulle kaikki " -tyyliin silti myös osallistua lastensa elämään. Nykyäänhän on alettu aivan selvästi puhua kotihoidon puolesta, kuinka terveellistä se on lapselle! kai niitä kotiäitejäkin kuten meitä kaikkia löytyy moneen junaan, mutta yleisesti ottaen pienten lasten kotiäiti ei varmasti pääse helpolla!!!Voihan sitä itse kokeilla. Vai miksiköhän niin kovin harva mies olisi valmis muuttamaan työelämäänsä koti-isyyteen jos se kerran niin kovin helppoa on??

Kokeile ap itse ensin pari päivää ja poraa vasta sitten!

Jos on tosi laiska nainen niin noinhan sitä pääsee helpolla... Ja aina jos joku huomaa laiskuuden voi vedota siihen kuinka raskasta on näin monen lapsen kanssa :)

T: kolmen pienen lapsen kotiäiti

Madoitkohan tietää että yhdestä lapsesta saa 5 vuoden työkokemuksen papereihin. Minullakin on papereissani 20 vuoden työkokemus. Eikä kaikki kotiäidin valita. T: 4 muksun töissä käyvä äiti

ole juurikaan merkitystä. Ei ainakaan alalla jossa tarvitaan aivoja ja tietotaitoa työntekoon. Sosiaalialalla jossa kyse on lähinnä " hoivatyöstä" ja kanssakäymisestä erilaisten ihmisten kanssa tuosta voi olla apuakin mutta ei juuri muualla.

yritätkö sanoa että kotiäidit ovat tyhmiä. Minun työkokemuksella oli merkitystä. Pääsin koulutukseen mihin halusin. Olen opiskellut ja saanut unelma työpaikkani vaate ja muoti suunnitteliana. Olen ylpeä itsestäni ja ihan kiusalla pitää kertoa että tällä hetkellä tuloni ovat suuremmat kuin miehelläni.

Tuo ap-parka on selkeästi joku katkera HUONOA OMAATUNTOA itsekkyydestään kantava reppana, jota ottaa päähän, kun ei näe lapsensa kasvua ja kehitystä, vaan joku VIERAS hoitaja näkee sen.



Kaikkea tuo katkeruus teettää... Itse olen nykyään työelämässä ja kyllä tämä ansiotyössä olo tuntuu todelliselta LOMALTA siihen verrattuna, millaista pyöritystä elämäni aikanaan oli kotona vilkkaan pojan kanssa.

Jos joku toinen perhe arvostaa elämänlaatua ja sitä, että töissä käyvä puoliso saa tulla hoidettuun kotiin ja valmiiseen ruokapöytään, eikä töiden jälkeen tarvitse ruveta porukalla, kiljuvien väsyneiden lasten kanssa tekemään kotitöitä? Niin kuinka tämä on sinulta pois? Jokainen perhehän käsittääkseni hoitaa raha-asiansa itse, tuskinpa ne muut sinulle rahojaan antaisivat, vaikka molemmat vanhemmat kävisivät töissä.



Toinen juttu vielä: sinunkin kannattaisi ihan varmuuden vuoksi miettiä, onko palkkatyö todella elämässä tärkeintä. Saatathan jonain päivänä vaikka sairastua ja tulla työkyvyttömäksi, tai muuten joudut työttömäksi. Surullista kannaltasi, jos koko identiteettisi luhistuu ja tunnet itsesi täysin merkityksettömäksi, jos sinulla ei ole työtä.



Itse onneksi osaan nähdä, että täällä maailmassa on ainakin satoja, ellei enemmän, syitä nousta aamulla sängystä. Työ on vain välttämättömyys hengissä pysymiseksi, ja jos lottovoitto meille rapsahtaisi, kukaan ei menisi enää töihin tuhlaamaan aikaa, vaan keskittyisimme elämiseen. Valitettavasti itse menen vuoden päästä töihin, ellei se lottovoitto sitä ennen tule. Mieheni saa silloin halutessaan jäädä koti-isäksi, tästä on ollut jo puhetta.

elämää niin paljon, että siitä pitää tehdä av:lle aloitus.

Jos nämä ihmiset ovat ystäväpiirissänne, vaihtakaa hyvät ihmiset ystäviä, mikäli ette kestä näiden elämäntapaa.

Ap:kään ei varmaan tarkoittanut, että KAIKKI kotiäidit olisivat laiskoja. Vaan kotiäitiydessä piilee motiivi sille, jos sellaiseen elämäntilaan haluaa. Muilla " työpaikoilla" , tai sanotaan nyt että vastuuasemassa oleville, tulee palautetta myös negatiivisesta suorituksesta jos esim aikataulut ei pidä, systeemi ei toimi, sössii jonkun jutun jne. Kotiäitiähän ei saa arvostella koskaan mistään, paitsi olematta huono ihminen ja useimmiten juuri se katkera uraäiti. Miksi siis uraäitiyteen liittyisi katkeruutta? Lastenhoito kotona ja sen raskaus on aina subjektiivinen kokemus, jota ei ulkopuolisilla mittareilla voi määritellä. Mitäs siihen on sitten sanomista, jos äidillä on " niin raskasta" , että todellakin koko suvun ja kaveriporukan on aina oltava valmiita auttamaan. Muuten on LAISKA ja ITSEKÄS. Sen verran on kokemusta, että opiskeluaikana graduvaiheessa eräs kolleega päätti ryhtyä lapsentekoon ja odotti, että muut opiskelijakaverit ovat valmiita JATKUVASTI auttamaan, että hän saa gradunsa tehtyä. Reilua tietenkin. Äitiys antaa superkyvyn ja -aseman pompottaa muita ja jos siihen ei ryhdy, äitiyden turvin saa olla sen lisäksi myös marttyyri.

että useimpien kotiäitien herätys on klo 7-9, jonka jälkeen päivä koostuu vuoroin ruokatarjoilun järjestämisestä ja ulkona olemisesta/leikkimisestä. Ei kuulosta kovin raskaalta. Minä jouduin heräämään töihin ehtiäkseni 5:45, kotiin tulen noin klo 17:00. Tähän väliin mahtuu kaikenlaista säpinää, muuttuvia aikatauluja, ongelmia, pahimman kiireen keskelle tupsahtava huippukiireellinen tehtävä jne. Kyllä tuntuu joskus niin raskaalta, että tuollainen 7-8 tunnin ruuanlaittoa ja leikkiä sisältävä työpäivä tuntuisi joskus todella lasten leikiltä...



Olen siis sitä mieltä, että kaikki ovat erilaisia, mutta kirjoitukseni pointti oli se, että kotiäitiys ei synnynnäisesti luo ahkeraa ja itsensä ylittämiseen pyrkivää " työntekijää" , vaan keskiverrosti ihan samanlaisen kun missä tahansa muussakin työssä. Kotiäitiys on vaan ainoa suojatyöpaikka, jossa et juuri jousu vastaamaan työsi jäljestä, tai ainakin sille on roppakaupalla tunnepitoisia ja marttyyrimaisia kestovastauksia.

Kyllä minun työpäiväni kestää 24 h, välissä tunnin-parin tunnin lepojaksoja yöllä...

Näin siis kotiäideille.

Mutta sama tilannehan on työssä käyvällä äidillä omien valintojensa kanssa. Ei niitä saa arvostella.

Korvikkeiden käyttöä ei saa arvostella. Muttei kyllä imettämistäkään.

Päiväkodin lapselleen hoitopaikaksi valinnut ei kestä arvostelua päiväkodeista, perhepäivähoitajan valinnut taas ei siedä sitä, että perhepäivähoitoa tai -hoitajia arvostellaan.

Akateeminen uskoo olevansa luomakunnan kruunu, kuin myös ammattikoulutuksen valinneet.

Jokainen puolustaa omaa valintaansa, eikä siinä mitään pahaa ole. Se, että olemme palstalla anonyymeinä, antaa mahdollisuuden taistella kynnet ojossa ja verissä päin, mitä harvemmin tapahtuu tuolla ei-virtuaalimaailmassa. Tämä taitaa olla se syy, että nämä arvostelut tuntuvat toisen mielessä kohtuuttomilta.

Vierailija:

Kotiäitiähän ei saa arvostella koskaan mistään, paitsi olematta huono ihminen ja useimmiten juuri se katkera uraäiti. Miksi siis uraäitiyteen liittyisi katkeruutta?

katsoen useimmat lapset ovat hereillä noin 10-12 tuntia. Lasketaanko kotiäidin työpäivään sekin aika kun lapset nukkuvat, vai tehdäänkö silloin jotain lastenhoidon ulkopuolista kotityötä.



Miten jollakin voi olla 24-tunnin työpäivä? Etkö nuku itse koskaan? Vastasyntyneen kanssa näin on, mutta se aika ei kuitenkaan ole 100% lasten kotihoitoajasta.

Päiväkotihoito kun on päiväkodissa olevien infektioiden takia mahdotonta, eikä yksikään pph voi ottaa lasta koska erityishoito ei ole mahdollista... yksityisen hoitajan palkkaaminenkaan ei onnistu, koska tulee liian kalliiksi ja hoitajalla pitäisi olla vähintään sairaanhoitajan koulutus.



Enkä silti lusmua kotona veronmaksajien rahoilla, ainoat tuet mitä saan on lapsilisä ja hoitotuki joka menee lääkekuluihin sillä suuri osa lapsen lääkkeistä kuuluu ei-korvattaviin valmisteisiin. Helsinki kun ei maksa mulle omaishoidontukea, koska rahat ovat kuulemma tältä vuodelta loppu... Pitikin vaihtaa asuinpaikkakuntaa :(

Nuorimmainen lapsi heräilee 1-2 tunnin välein yöllä. Nukun toki ne välissä olevat jaksot, niin kuin sanoin jo edellisessä viestissäni. En tietenkään tarkoittanut että teen koko ajan läpi vuorokauden hommia, kärjistin vähän, koska ihmettelin (ja ihmettelen edelleen) mistä rajaat kotiäidin työpäiväksi 7-8 tuntia, jos kerran määrittelet lasten valvovan n. 10-12 tuntia? Millä logiikalla 10/12+7/8=24???

n passaa vaan pistävät tämän työpäivän päätteeksi vielä siivoamaan ja laittamaan ruokaa kun itsellä on niiin rankkaa. Mitäs siitä että ukko tekee 12-tuntista päivää elättääkseen perheensä, täytyyhän kotityöt silti jakaa 50-50 (tai jopa 90-10, miehelle siis se 90%) ettei vaan luule että häntä oikein passataan!

että kotiäidin työpäivä on lasten valveillaoloaika. Leikki-ikäiset varmaankin nukkuvat 12 tunnin yöunet. Eikö silloinkin valveillaoloa ole vasta 12 tuntia. Puhun nyt tietenkin näin nukkuvista, sinullahan oli eri tilanne jos lapsi ei nuku näin säännöllisesti ja pitkään. Tuon 7-8 tuntia ajattelin muistaakseni siitä, että jos herätään klo 8 ja mies tulee kotiin klo 16, lastenhoitovastuu käsittääkseni puolittuu, vai miten?

Vierailija:

Kyllä minun työpäiväni kestää 24 h, välissä tunnin-parin tunnin lepojaksoja yöllä...

Tyypillinen lässynlässyn-kotiäitivastaus. Et siis pidä lepona niitä hetkiä, kun istut koneella, katsot telkkaria, luet lehteä... Kyllä ne vaan meille muille ovat lepoa (äläkä vaan ala paasaamaan kuinka et muka ehdi tehdä ko. asioita).

Oletko miettinyt, että ne ajat jolloin työssäkäyvät elävät kuten sinä (siivoavat, laittavat ruokaa, leikkivät lasten kanssa) ovat VAPAA-AIKAA ja LOMAA. Nii-in, lomaa. Niitä aikoja, joita odotetaan hartaasti että pääsee rentoutumaan. Jos koet olevasi töissä kun pyörität normaalia arkea, niin sitten tosiaan sinulle on moni muukin normaali asia elämässä liian vaikeaa. Työssäkäyvät tekevät kotitöitä siinä missä kotiäiditkin, meillä on niihin hommiin vaan moninkertaisesti vähemmän aikaa.

Eli jos sinä ole 24h töissä niin sitten olemme me muutkin.