Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Laiskat kotiäidit
03.10.2005 |
Laiskalle naiselle helpoin tapa olla tekemättä mitään on olla ns. kotiäiti. Hankkimalla kokoajan lapsia lisää ja valittamalla samassa tahdissa kuinka raskasta on, tälläinen laiskuri mobilisoi koko suvun tai suvut hoitamaan lapsiaan ja tekemään puolestaan kotityöt. Ja kukapa ottaisikaan työhön naista joka on yli 35v. eikä ole päivääkään ollut oikeissa töissä. Normaalistihan naiset hoitavat reippaasti sekä perheensä että työnsä, ehtivätpä vielä jossain välissä harrastamaan ja opiskelemaankin. Kyllä työssäkäyvä ja monta asiaa tekevä äiti saattaa joskus väsyäkin, silloin ehkä vähän suutahtaakin. Se suotakoon heille.
Kommentit (209)
ei-laiskat kotiäidit, koska tässä puhutaan vaan kotiäideistä, jotka OVAT laiskoja. Ei siis väitetä että kaikki kotiäidit ovat laiskoja. Ja sitten se että kotiäitiys on ehkä paras suojatyöpaikka olla miten laiska haluaa. Missään muussa työpaikassa sitä ei suvaita yhtä täysimittaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
laiskistuin ihan täydellisesti; pienikin siivoaminen tuntui jotenkin ylivoimaiselta ja ruuan laitoin vain koska oli pakko. lasten kanssa kävin ulkona ja kylässä välillä mutta muuten en saanut siis mitään aikaan. Piha oli kuin viidakko, talossa tavarat pitkin lattioita vaikka pienet lapset nukkuivat koko ajan ja sitten isompana leikkivät keskenään. Nukuin aina päikkärit lasten kanssa kun en jaksanut tehdä mitään. Mutta kun en kehdannut sitä kenellekään myöntää, valitin aina muille ja miehelleni sitä miten lasten kanssa on raskasta ja ei ehdi tehdä mitään. Siis nyt kun ajattelee asiaa en ymmärrä miksi olin niin saamaton. Nyt käyn töissä (vaativassa) ja iltaisin ja viikonloppuisin ehdin tehdä mitä vaan: siivota, laittaa mielellään ruokaa, piha on hyvässä kunnossa, lasten kanssa ehtii touhuta vaikka mitä. Saan aikaa kymmenen kertaa enemmän vaikka aikaa on vain 5-6 tuntia illassa. Kotonaoleminen laiskistuttaa - ja en varmaan ole ainoa
Minä nostan hattua kaikille äideille jotka vaan hoitavat lapsensa. Kyllä minä väittäisin työssäkäyviä ystäviäni laiskoiksi.. Voi herranjumala sitä touhua... Näinkin voi olla.
Enkä kyllä myönnä laiska olevani, mieheni ja 2 koululaista tulevat joka päivä siistiin kotiin, suoraan ruokapöytään, puhtaat vaatteet viikatttuina vaatekaapissa ja 1v6kk ikäinen pikkusisko hoidettuna.
Työpaikka odottaa, vielä toiset 1,5 vuotta nautin tästä kiireettömyydestä itsekin, töissä kerkeän käydä vielä yli 30 vuotta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Enkä kyllä myönnä laiska olevani, mieheni ja 2 koululaista tulevat joka päivä siistiin kotiin, suoraan ruokapöytään, puhtaat vaatteet viikatttuina vaatekaapissa ja 1v6kk ikäinen pikkusisko hoidettuna.Työpaikka odottaa, vielä toiset 1,5 vuotta nautin tästä kiireettömyydestä itsekin, töissä kerkeän käydä vielä yli 30 vuotta!
mutta kukaan ei tässä nyt kyseenalaistakaan lapsen kotihoitoa. Tässä keskustellaan rajatummasta aiheesta ja siksi av:lle tyypillistä loan heittoa on esiintynyt tosi vähän.
Totta kai jokainen tekee itse omat valintansa ja niin edelleen, ei tässä päsmäröidä kenenkään elämää, ei kotiäidin tai uraäidin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin monet töihin lähteneet entiset kotiäidit ja lasten kanssa hetken kotona olleet isät sanovat että menevät töihin LEPÄÄMÄÄN???ja puhun hyvin erilaisten ammattialojen ihmisistä....eikö tämä kerro mitään..
Esimerkiksi jos lapset ovat kiljuneet ja kiukutelleet, voi toimistossa on vähän hiljaisempaa ;)
Mutta kuitenkin, kummasti niitä lomia ja viikonloppuja odotetaan kuin kuuta nousevaa. Jos kotona olisi niin paljon rankempaa kuin töissä, kuka enää lomille edes haluaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka minä teen silloinkin siivoukset ja ruoat, ulkoillaan toki yhdessä ja joskus mies pesee auton+ imuroi.
Vai mitä kaikkea se laiskuus sitten kotona olevilla äideillä kattaa?
Ei siivoa, tee ruokaa, hoida lapsiaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä ihan totta, että kotona sitä työnmäärää voi säädellä aika paljon! Eräästä ystävästäni ihmettelen todella, että mihin hänen aikansa sitten menee. Hänen lapsensa ovat 9v 7v ja 3,5v. Isommat ovat siis koulussa ja pienempi kotona. Nuorin ei ole missään kerhossa tms. koska " ei jaksa viedä kun on ihan tarpeeksi ohjelmaa muutenkin" . Eivät myöskään ulkoile päivittäin koska " ei ehdi" . Kysyin sitten, että miten niin ei ehdi? Kun kodin pyörittämiseen menee kuulemma niin paljon aikaa.
Ihmettelen, että mikä siinä vie niin paljon aikaa kun pyykkiä hän pesee tosi harvoin, ehkä 1-2 kertaa viikossa (meillä ehkä 1-2krt/vko kun pyykkiä ei pestä). Ei tiskaa mitään astioita käsin. Ei siis mitään. Ostivat uuden paistinpannun jota ei suositella pestäväksi koneessa eikä hän voi sitäkään pestä käsin heti käytön jälkeen. Pannu siis on pöydällä likaisena kunnes sitä seuraavan kerran tarvitaan, jolloin pesee sen. Ei tee koskaan mitään monimutkaisia ruokia. Lounaaksi ei tee ruokaa ollenkaan vaan syövät jotain leipää, eineshampurilaisia tms. Päivällisenkin laittamiseen käyttää max. tunnin aikaa tekemällä paljon puolivalmiista. Ko. ystävälläni käy vielä kaiken lisäksi anoppi usein " auttelemassa" .
Olen häneltä usein kysynyt, että eikö kuitenkin ole aika paljon helpompaa tuossa vaiheessa kun lapset on jo isompia kuin silloin kun on esim 2 alle 3v. Ei kuulemma ole helpompaa. On kuulemma henkisesti tosi raskasta. No pienten lasten äitinä en voi tietää kuinka kamalan rankkaa se sitten kolmen isomman kanssa on.
Ihmettelen vain sitä että itse ehdin ulkoilla joka päivä lasten kanssa , viedä isompaa kerhoon ja muskariin ja pienemmän kanssa käymme muskarissa. Teen kaksi ateriaa päivässä eikä mitään eineksi tai puolivalmista. Pyykkiä pestään usein ja jatkuvasti siivoan lasten sotkuja. Silti ehdin täällä netissäkin joskus pyörähtämään ja kirjoja lukemaan jne :-)
Minusta on kyllä ihan järkkyä tuo ettei ulkoilla lasten kanssa omaa laiskuttaan. Kyllä se minusta kuuluu ihan perushoitoon siinä missä ruokkiminen ja vaipanvaihtokin. Tosin silloin kun hänen nuorimmaisensa oli vaipoissa niin saattoi ollakin koko päivän sama vaippa päällä, kun ei ehtinyt vaihtamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahden pienen äiti ja joskus laiskottaa niin vietävästi päivästä toiseen toistuvat vaipanvaihto-aamiainen-siivous-päiväruoka-vaipanvaihto-leikkipuisto-(Mahdollinen päiväunitauko, jolloin opiskelua)-vaipanvaihto-välipala-pyykinpesu-ulos-ruoka-astianpesu-järjestely-vaipanvaihto-jne. rumba..
Ihana olisi viettää edes yksi (1) päivä kuukaudesta ilman edm. rutiineja--
Siksi niitä lomia odotetaan.
Vierailija:
Jos kotona olisi niin paljon rankempaa kuin töissä, kuka enää lomille edes haluaisi?
Et ole laiska kotiäiti koska kuitenkin TEET ko. asiat, vaikka ei huvittaisikaan. LAISKA kotiäiti ei vie lapsia ulos kun ei huvita, ei vaihda vaippaa, ei tee ruokaa vaan tilaa pitsan tai syöttää eineksiä jne.
sylitellä muuten vaan :) Kun kerran on kotosalla, miksi pitäisi kaiken hoitua tehokkaasti ja kiireellä?
Itse ainakin nautin todella juuri tästä kiireettömyydestä OLLA LAPSEN KANSSA. Kiirettä riittää taas töihin palattuani yllin kyllin...
Nukun monesti kymmeneen poika kainalossa.Toki aikaisemmin aamulla olen lähettänyt koululaiset matkaan, laittanut heille aamupalan ja jutustellut heidän kanssaan. Samoin miehen kanssa.
Muiden lähdettyä laitan pesukoneet pyörimään, sekä tiski-että pyykinpesukoneen, ja menen pojan viereen pötköttämään :) Aamuisin en koskaan herätä toista, ellei nyt aivan pakollista menoa ole,vaan saa nukkua niin kauan kuin nukuttaa.Onkin herättyään iloinen ja pirteä poika!
Näin siis meillä vielä toiset 1,5 vuotta:)
Vierailija:
Lähinnä olen mielenkiinnosta etsinyt vastausta sille, miksi esim. normaali siivous ja ruoanlaitto on kaikista vaikeinta juuri niille, joille on siihen eniten aikaa, jotka saavat nukkua pidempään jne jne.
Minusta vaikeinta (raskainta) on ehkä aikuisen seuran puute. Kotityöt ja lastenhoito eivät ole mitään siihen verrattuna. Toki ihmisiä näkee puistoissa ja kerhoissa, mutta niissäkin vain hetken kerrallaan. Töissä ollessani sain olla aikuisten seurassa koko päivän eikä kukaan ollut ihan jatkuvasti vaatimassa jotain.
Minusta kotona ei sinällään puuhaileminen ei ole rankkaa. Kotona oleminen voi sitä kuitenkin olla. Mutta minä olen aina pitänyt myös työssä olemista helppona, vaikka siihen liittyykin jatkuva tasapainoilu ajasta työnantajan, lasten ja puolison kesken.
Vierailija:
Vierailija:
LMinusta vaikeinta (raskainta) on ehkä aikuisen seuran puute. Kotityöt ja lastenhoito eivät ole mitään siihen verrattuna. Toki ihmisiä näkee puistoissa ja kerhoissa, mutta niissäkin vain hetken kerrallaan. Töissä ollessani sain olla aikuisten seurassa koko päivän eikä kukaan ollut ihan jatkuvasti vaatimassa jotain.
Olisiko sinusta sitten raskasta olla kotona ilman niitä lapsia? Minusta ei olisi. Minä viihtyisin vallan mainiosti oloneuvoksena. Ei siinä olisi mitään raskasta. Surffailisin, lukisin hirveän määrän kirjoja, ulkoilisin, kävisin erilaisissa tapahtumissa jne jne. Ei se olisi minusta ollenkaan rankkaa. Rankkaa on sen sijaan lasten ainainen vikinä ja marina, koti joka ei pysy siistinä vaikka siivoat koko ajan.
Vierailija: