Laiskat kotiäidit

Usein äiti luopuu urahaaveistaan ja panostaa perheen hoitoon vaikka olisi korkeampikin koulutus.

Nyt työelämässä jo

Lähinnä olen mielenkiinnosta etsinyt vastausta sille, miksi esim. normaali siivous ja ruoanlaitto on kaikista vaikeinta juuri niille, joille on siihen eniten aikaa, jotka saavat nukkua pidempään jne jne.

Ja sitten on taas niitä jotka tekevät arvokasta työtä tälle yhteiskunnalle. Aivan sama ilmiö joka duunissa, muuten.

Huomasin pienellä työttömyysjaksolla, kuinka kotona ollessa alkaa pienetkin asiat paisua. Sitä oli ylpeä, kun oli peräti siivonnut kettiön ja imuroinut. Aikaisemmin nuo tehtävät meni siinä sivussa töiden jälkeen.



Mutta jos kotiäitiyden raskaudesta puhutaan, niin kyllä siinä oma hommansa on vahtia lapsia ja tarjota ruokaa. Se työ ei ole vaativaa eikä pakkotahtista kuten usein palkkatyö, mutta päivä menee joutuisasti eikä laiskottelemaankaan ehdi. Sinänsä kotiäitiyttä en kauheasti arvosta kenenkään urana, mutta laiskaksikaan en sanoisi!

Tässä ketjussa väitellään siitä kenen elämä on rankinta ja vaikeinta? On siinäkin väittelyn aihe..

On olemassa sekä laiskoja kotiäitejä että laiskoja uraäitejä ja sekä ahkeria kotiäitejä että ahkeria uraäitejä. Miks aina pitää lähteä yleistämään tyyliin " joko-tai" ?



" Jotkut valittaa - pitää tehä liikaa. Ne ei tajuu, et jokaisel' on duunii.." (Dave Lindholm)

Mun mielestä se on aika hyvin sanottu.

Vierailija:

Huomasin pienellä työttömyysjaksolla, kuinka kotona ollessa alkaa pienetkin asiat paisua. Sitä oli ylpeä, kun oli peräti siivonnut kettiön ja imuroinut. Aikaisemmin nuo tehtävät meni siinä sivussa töiden jälkeen.

Minulla on samanlaisia kokemuksia. Jo neljän viikon kesäloma saa minut veltostumaan totaalisesti. On niiiin vaikeaa siivota ja pyykätä ja pienetkin asiat saa hirveät mittasuhteet. Töissäollessa nuo asiat tekee heti kun siihen liikenee aikaa, turhia miettimättä.

Ei läheskään kaikki äidit luo uraa, vaan käyvät töissä sikis että perheellä olisi RIITTÄVÄ ei ylenpalttinen elintaso. Ja kyllä min ainakin näen lasteni kasvun, tuen ensiaskeleissa yms. vaikka käynkin töissä. Se on minusta liioiteltua että muka kaikki nuo asiat jää näkemättä jos on töissä! Pah, ei siellä töissä yleensä olla yötäpäivää. Mutta kotiäitejä arvostan todella paljon, he eivät todella ole laiskoja (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta).!

Minulle on ainakin ihan sama onko joku kotona vai ei.



Minä olen valinnut kotiäidin " uran" . Aion olla kotona niin kauan että olen kaikki lapset tehnyt. Ja mahdollisesti senkin jälkeen. Suurperhe on unelmissa. Minusta on ihanaa tämä kiireettömyys, se että itse kasvatan lapseni, näen heidän kehityksen joka hetki ja itse olen vastuussa siitä millaisia kansalaisia heistä tulee. Se on minun valinta ja olen äärinmäisen tyytyväinen. Työelämään en enää kaipaa, tämä on minulle sopivampi vaihtoehto. EN ole kateellinen kellekkään, miksi olisin.. Olen täysin tyytyväinen ja tunnen ylpeyttä omasta valinnastani. Jokainen on varmasti tyytyväinen omaan valintaansa(ja jos ei ole niin miksei sitten tee asialle jotain), miksi siis joku voi kirjoittaa esim. että kotiäidit on katellisia jne. En ymmärrä. Miksi halveksua täällä toisten valintoja.. Jos joku pitää minua laiskana sen takia että olen päättänyt kasvattaa lapseni kotona se on hänen mielipiteensä. Et sinä eikä kukaan muukaan voi tietää todellisuutta. Arvailuja voit tehdä, mutta tosiasiassa et tiedä mitään meidän arjesta. Niinkun en minäkään teidä työssäkäyvän perheen arjesta sen enempää. Enkö sitä miten naapurin kotiäiti todellisuudessa toimii lastensa kanssa.



Meillä arki on hauskaa, leikimme, laulamme, retkeilemme, käymme kerhoissa, tapaamme ystäviä, matkustelemme, mutta myös välillä se on äärinmäisen rankkaa. Onneksi on ihana mies rinnalla. :) Lapset ovat tasapainoisia ja hyvin positiivisia. Kehuja satelee ja niistä voin vaan tehdä johtopäätöksen että olen onnistunut kasvattajana/äitinä ainakin tähän asti.

Väitä nyt vielä että kotiäidit eivät huolehdi lapsistaan vaan nukkuvat ja jättävät lapsensa hoitomatta. Hoh hoijaa vaan miten on suppea tietämys ihmisellä.

Ja vaikka pientä naljailua esiintyykin, niin tätä on ilo lukea. Lisää tällaisia!

siis juurihan sanoin, että ne laiskat kotiäidit joille tämä ketju on suunnattu nukkuu. Ne jotka ovat hereillä ovat varmaankin niitä pirteämpiä tapauksia. Sanoinhan, että on paljon kotiäitejä joiden toiminta on syvältä ja sitten on tosi arvokasta työtä tekijöitä, ihan sama juttu,duunissa kuin duunissa aina on mätiä omenoita ja kultajyviä. Meneppäs kahville ja hyvää päivän jatkoa! T. 71 kotiäiti itsekin (taapero ja koululainen)

ehkä johtuukin siitä, ettei täällä mustavalkoisesti väitellä siitä, kenellä on raskainta kuten tuossa yllä virheellisesti summataan. keskustelun päälinjat on se, miksi kotiäitiyden halutaan ehdottomasti olevan kunnioitettavan raskasta vaikka se voinee olla helppoa ja kevyttä siinä missä joku muukin työ sitä voi olla. toinen keskustelun säie on kritiikki siitä, ettei pelkkä kotityö voi tehdä kotiäitiyttä raskaaksi koska siinä tapauksessa nämä työn työpäivän jälkeen tekevät uraäidit olisivat jo kuolleet uupumukseen.

Kuka alle 3v. nukkuu yli kahdeksaan? Kysyn vaan? Ja toisaalta jos lapsi nukkuu vaikka kymmeneen niin miksi äidin pitäisi herätä aikaisemmin?

Itse olen töissä osapäiväisesti ja loput ajasta lapsen kanssa. Koen työni tavallaan helpotuksena kotiarjesta. Se saa minut arvostamaan kotona vietettyä aikaa ja samalla antaa mahdollisuuden irtautua hetkeksi rutiineista.



Luulen, että riippuu ihan äidin persoonallisuudesta, miten hän kokee kotona olemisen. Itse koen olevani töissä kotona: ei omaa aikaa, inhoan yli kaiken ruuanlaittoa ja siivoamista ja niitä rutiineja, joista itse en tunnu saavan mitään eli hiekkalaatikolla istumista ym. Helppoa, mutta tylsää, joten minulle tulee tylsyys-stressi. Toki lapseni seurasta nautin.



Eli jotkut voivat valita kotiäitiyden laiskuudenhalusta. Nämä äidit ovat mielellään kotona ja laittavat ruokaa. Minä taas valitsen työn laiskuuden halustani. Siellä pääsee vähemmällä henkisesti, vaikka työ onkin vaativaa. Saan energiaa työstäni.

mutta Suomessahan laiskuus on ehkä pahin synti, jonka kuvitella saattaa. Vuosittainen loppuunpalaminen 3 kuukauden sairauslomineenkaan ei ole niin paha. Laiskuudessa ei nähdä koskaan mitään hyvää, eikä luova laiskuuskaan ole tunnettua. Ehkä kyse on kielitieteestä, hyväksyttävä laiskottelu on rentoutumista, lepäämistä, virkistäytymistä, harrastamista jne.



Myönnän että itsekin elän kulttuurillemme tyypillisesti laiskuutta paheksuen. Minulle se on vetelehtimistä, jota inhoan itsessäni ja muissa. Ja kuten aiemmin todettiin, tietyt rutiinit estävät veltostumista. Minulle kiireinen aikataulu, tai sanotaanko että täysi ja ohjelmoitu arki, on paras skrappaaja. Levon ja vapaa-ajan ja etenkin laiskottelun tulee olla ajallisesti rajattua, jotta siitä voi saada positiivista energiaa itselleen.

laiskuuttani jonkin asian suhteen niin 70-vuotias äitini tokaisi mielestäni viisaasti: " Kuulehan, ei kolmen pienen lapsen äiti voi olla laiska." Eli sula mahdottomuus! Kuka tahansa lapsiaan kotona hoitanut tietää tämän ja minä en aio edes alkaa väitellä moisesta aiheesta.



Kukin nainen varmasti tietää olevansa tarpeeksi hyvä äiti omalle lapselleen.



ps. hämmästelen kyllä ap:n älykkyystasoa aloittaessaan taas vaihteeksi moisen keskustelun...

Tulee vaan uutta näkökulmaa!

laiskistuin ihan täydellisesti; pienikin siivoaminen tuntui jotenkin ylivoimaiselta ja ruuan laitoin vain koska oli pakko. lasten kanssa kävin ulkona ja kylässä välillä mutta muuten en saanut siis mitään aikaan. Piha oli kuin viidakko, talossa tavarat pitkin lattioita vaikka pienet lapset nukkuivat koko ajan ja sitten isompana leikkivät keskenään. Nukuin aina päikkärit lasten kanssa kun en jaksanut tehdä mitään. Mutta kun en kehdannut sitä kenellekään myöntää, valitin aina muille ja miehelleni sitä miten lasten kanssa on raskasta ja ei ehdi tehdä mitään. Siis nyt kun ajattelee asiaa en ymmärrä miksi olin niin saamaton. Nyt käyn töissä (vaativassa) ja iltaisin ja viikonloppuisin ehdin tehdä mitä vaan: siivota, laittaa mielellään ruokaa, piha on hyvässä kunnossa, lasten kanssa ehtii touhuta vaikka mitä. Saan aikaa kymmenen kertaa enemmän vaikka aikaa on vain 5-6 tuntia illassa. Kotonaoleminen laiskistuttaa - ja en varmaan ole ainoa

tais osua arkaan paikkaan ap.n teksti kun noin hermotusta herätti.

Käsitykseni ap:n tekstistä oli kyllä että ne kotiäidit jotka ovat laiskoja eivätkä tee kotitöitä ym ja vaan valittaa ovat häpeäpilkku. Ei ap sanonut että kotiäidit yleisesti ottaen laiskoja.

Hän puhui nimenomaan niistä laiskoista jotka jaksaa vinkua ja marista.

On olemassa kotiäitejä joita arvostan suunnattomasti, he pyörittävät kotia ja perhettä. Hoitavat siivoukset, vaatteet, ruoat, lapset ja pitävät huolta itsestään. Sitten on oikeasti olemassa näitä kotiäitejä jotka kulkevat päivät piktät aamutakki päällään eikä jaksa tehdä mittään ittelleen eikä hoida lapsia ja kotia mitenkään. He eivät ansaitse mitään kiitosta tai hatunnosta todellakaan.