Erityislapsi päiväkodissa, tarvitsen vanhempien apua!!!
että niin täytyy tehdä. Siis jos ei tule tarkkailemaan koko ryhmää vaan yksittäistä lasta
Kommentit (48)
että arvion tekisi ammattilainen eli kelto. Mieluiten niin, että päiväkodin johtaja ottaisi minuun yhteyttä ja kertoisi kelton tulevan ryhmään. Ja sitten voisin keskustella kelton kanssa, kun nämä on nähnyt lapseni.
Ikään kuin varoittaisin, ja hieman ympäripyöreästi mainitsisin jotain kehityksen ongelmista, hyvin pehmeästi, vanhempia säikyttämättä. Silloin vanhemmille jäisi aikaa totuttautua ajatukseen eivätkä ikävät uutiset tulisi aivan vieraan ihmisen suusta. Vai onko tämäkin ajatus johtajan mielestä vääränlainen?
t: pph
Itse työskentelen Helsingissä päiväkodeissa kiertävänä sijaisena ja tapaan erityislapsia lähes jokaisessa ryhmässä. Usein myös ryhmässä on lapsia, joilla varsinaisesti ei ole mitään diagnoosia, mutta työntekijöillä ja neuvolassa on herännyt epäilys siitä että lapsella on kehityksesssä jotain mihin tulee puuttua.
Minulle on syntynyt sellainen vaikutelma, että lasten hoitajat alakavat monesti liiankin herkästi epäilemään että lapsella on jotain vialla, esim. adhd, kotiolojen merkitystä lapsen käytökseen ei huomioida tarpeeksi. Päiväkodin johtajat ovat kyllä kokemusteni mukaan ottaneet opejen ja hoitajien huolet tosissaan ja lapset ovat saaneet apua keltolta.
Jos olet kyseisen lapsen "oma hoitaja" niin kyllä sulla on velvollisuus puhua vanhempien kanssa siitä, että lapsen kehitys ei ole täysin normaalia! Se pitää toki tehdä hienotunteisesti mutta asia pitää ehdottomasti ottaa puheeksi.
En siis suoranaisesti sanoisi , että juuri heidän lastaan , mutta että heille ei kaikki tieto tulisi sitten yhdellä rysäyksellä ns . on varoitettu .
Johtajaa on erittäin paha mennä " ylittämään " , mutta keskustele Kelton kanssa toimintalinjoista .
ensin puheeksi perheen kanssa ja heiltä lupa, että elto/kelto saa tulla lasta katsomaan. Tietenkin voi kiertää sitä kautta, että elto tulee katsomaan koko ryhmää ja kerrotte hänelle mitä olette huomanneet lapsessa. Mutta itse kyllä ottaisin ensin puheeksi perheen kanssa.
t. toinen lto ja äiti
Minulle kyllä on pk:sta tullut viestiä, että olen harvinaisen yhteistyöhaluinen vanhempi juuri tällaisissa asioissa ;) mutta kyllä minä haluaisin kuulla tuosta. Vähintäänkin haluaisin tietää lapseni tulevan arvioinnin alaiseksi ENNEN kuin se tapahtuu. Mistä sitä tietää, vaikka vanhemmilla olisi tiedossaan jotain, mikä tekisi elton työn helpommaksi?
Mitä haluaisin tuossa tapauksessa kuulla pk:n henkilökunnalta, vanhempana, olisi vaikka että "Lapsellanne tuntuu olevan hieman vaikeuksia asioissa x ja y. Meille on tulossa kelto tänne kierroksellaan silloin ja silloin, mitä jos pyydämme häntä arvioimaan tilanteen, samalla kun hän arvioi tiettyjä toisiakin lapsia?" Eli esittelet pari yksittäistä havaintoa, tekee selväksi että kelto tulee joka tapauksessa ja on muitakin joita hän havainnoi (ettei siis lasta "leimata" tässä erityistarpeiseksi, jos vanhemmat ovat tälle sanalle allergisia), ja tavallaan pyytää lupaa tai ainakin mielipidettä. Ja jos tosiaan johtaja on sitä mieltä, että kelton pitää puhua vanhemmille, niin sitten lisäisit jotain "haluaisitteko, että kelto ottaa teihin sitten yhteyttä, jos jotain ilmenee".
sinua ei pyydetä hyppäämään vanhempien yli vaan sinun pitää pyytää erityislapsiin erikoistunut ihminen arvioimaan lasta. Ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan.
elton arvioon. Onko se edes sallittuakaan, että huoltajat eivät saa tietää?
sinua ei pyydetä hyppäämään vanhempien yli vaan sinun pitää pyytää erityislapsiin erikoistunut ihminen arvioimaan lasta. Ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan.
vanhempien lupaa ei tiettyä lasta saa arvioivaan kukaan! Että se se marssijärjestys on!
nimenomaan minun lastani erikseen pyydettynä, ilman että minulta olisi kysytty. Jos asian osaa oikein esittää, niin kyllä vanhemmille voi puhua ja tehdä selväksi, että mietityttää, että tarvitseeko heidän lapsestaan olla huolissaan. Ja siihen tarvitaan kelton apua... Tosin vanhempana olisin toivonut kyseisistä asioista puhuttavan jo paljon ennen kelton tuloa, ettei yhtäkkiö tule koko asiat yllätyksenä ja siihen päälle vielä keltot ja kaikki.
T. äiti ja lto
Ovatko samaa mieltä kanssasi, että lapsella on ongelmia vai oletko ihan yksin mielipiteinesi?
Entä vanhemmat. Onko keskusteluissa ilmennyt, että he itse kokisivat lapsensa ongelmaiseksi/haastavaksi/erilaiseksi?
Johtaja ei meillä ole meidän lapsiryhmässä joten olisi outoa jos hän ottaisi asian puheeksi.
Aika hyvä vaihtoehto on tämä muutaman ehdottoma "Kelto tulee tällä viikolla seuraamaan lapsiryhmäämme ja JOS jotain tarvetta ilmenee niin tekee yksilötehtäviä niiden kanssa joiden kanssa siitä voi olla hyötyä".
Silloinhan en ihan suoraan sano yhtikäs mitään, mutta olen kuitenkin asiasta maininnut jollain tasolla. Tämä toimii jos kelto ei sano, että olen pyytänyt hänet tekemään yksilötehtäviä juuri tämän yhden lapsen kanssa.
Johtajan puheet ymmärsin hyvin selvästi; kehitykseen liittyvistä asioista ei vanhempien kanssa puhuta.
Ihan oikeasti pidän sääntöä täysin dorkana. Puhutaan kehityksestä, tiedoista ja taidoista ihan muutenkin vanhempien kanssa, esim. vanhempainvarteissa tai kun ihastellaan uusia opittuja taitoja. Kun kyseessä onkin erityistä tukea tarvitseva lapsi niin ihan kuin sitä pitäisi hävetä ja hyssytellä. Lapsihan on ihana vaikka ei kehitystaso ikätasoa vastaisi lähellekään!
Minua nolottaa etukäteen se mitä lapsen vanhemmat minusta sitten ajattelevat; ajattelevatko, että minusta lapsi on häpeä kun en voi itse puhua lapsesta tai kysellä vanhemmilta suoraan miten lapsi kotona suoriutuu joistain toimista. Tähän mennessä, vaikka vasta lyhyt aika onkin tunnettu, ollaan kuitenkin oltu samalla aaltopituudella tai siltä on ainakin tuntunut.
Plääh!!! Täytyy sitten varmaan jälkeenpäin selittää tämä tilanne jos tuntuu siltä, että vanhemmat loukkaantuvat tästä "salamyhkäisyydestä".
Ei ole epäilystäkään siitä etteikö lapsi tarvitsisi erityistä tukea, samaa mieltä ovat myös työparini ja ryhmämme osa-aikainen avustaja.
Lihaslöysyys, puheen ongelmat ja motoriset taidot tulevat kyllä selvästi esiin. En ole etsimässä lapselle diagnooseja vaan toivon lapselle sitä tukea minkä hän kehitykselleen tarvitsee.
ja asioiden oikeilla nimillä, tietenkään heitä säikäyttämättä ja ilmoitat kelton olevan tulossa ryhmään ensi viikolla ja sanot vanhemmille, että voisit samalla keltolta kysyä omaan työhösi vinkkejä, miten lapsen kehitystä voisit edistää päivähoidossa....tottakai kelton kanssa kahden sitten puhutte ensin "epäkohdat" ja tämän jälkeen yhdessä vielä vanhemmille.........siis apua ! sulla on oikeesti epäpätevä johtaja talossa, sievistelee ja kaunistelee ja haluaa kaiken näyttävän normaalilta tai hienommalta kuin on....kääk mä en kestä ! t. lto ja kolmen lapsen kotiäiti Espoosta ( tehnyt tosi paljon töitä keltojen, vanhempien, puheterapeuttien, toimintaterapeuttien, lastensuojelun, poliisin ym. kanssa )
Ikinä älä likaa pesääsi, sanoo vanha sananlaskukin.
Voihan olla, että he itsekin tuovat jotain huolta siinä esiin.
vai vain sille jonka lasta ollaan tulossa tarkkailemaan? Itse en kyllä tykkäisi kuulla diagnoosiarvailuja lto:ilta vaan nimenomaan joltain erikoistuneemmalta.
vanhemmat voivat kieltää lapsensa tarvitsevan kuntoutusta ja kieltäytyä avusta, mutta he eivät voi kieltää ryhmätarkkailutilanteita. Tästä on tullut ihan outo viestiketju. Minusta johtajalla on hyvät perusteet pyytää erikoistunutta henkilöä arvioimaan lapsia ja sitten otetaan puheeksi vanhempien kanssa asiat. Minulla on kaksi erityislasta ja molempien kohdalla kuntoutussuositus on tullut nimeomaan kiertävältä eltolta.
Hei,
Olen pari vuotta ollut pienessä kunnassa lastentarhanopettajana ja nyt vastaani on tullut ensimmäistä kertaa lapsi joka kehitykseltään ei ole minusta ikätasoaan vastaava. On huomattavasti ikäisiään jäljessä monessakin asiassa, mm. puhe ja hienomotoriset taidot ja esim. lihaslöysyys ovat minusta huomattavia ongelmia.
Lapsen kanssa kyllä tulen toimeen, mutta ongelmana on nyt päiväkotimme johtaja. Otin puheeksi tämän yhden lapsen erityispiirteet ja sen, että asiasta pitääkin puhua lapsen vanhempien kanssa. Päiväkodin johtaja kielsi sen ja käski ottamaan yhteyttä kiertävään erityislastentarhanopettajaan joka tulee arvioimaan ja lapsen ja jos tarvetta on, niin ottaa sitten lapsen vanhempiin yhteyttä.
Kysyisinkin nyt vanhemmilta että miten reagoisitte sellaiseen? Siis se lto jonka jo tunnette ja jonka näette päivittäin ei ottaisikaan lastanne koskevaa asiaa puheeksi vaan sen tekisin kelto jota ette näe käytännössä koskaan?
En ole tehnyt vielä mitään suuntaan tai toiseenkaan, mutta minusta tuntuu, että minut pakotetaan hyppäämään vanhempien yli. Se ei edistä ainakaan luottamusta eikä kasvatuskumppaanuutta, mutta kai sitä on sitten pakko johtajaa totella..?
Olisin kiitollinen kaikista mielipiteistä! Minulla ei ole omia lapsia, joten en osaa sanoa miltä äitinä tuntuisi tämä asia josta nyt kirjoitan.