Marokkolainen mies :)

Ja marokkolainen asuu myos suomessa.



Siinä tapauksessa paljon riippuu siitä kuinka kauan marokkolainen on ollut suomessa/euroopassa ja koulutus taustasta.



Onko kyseessä joku juuri maahan saapunut suomea osaamaton?

molemmat. Mies on ollut Suomessa vähän yli puoli vuotta ja on ollut tekemisissä pääasiassa muiden arabien kanssa eikä puhu suomea kuin joitain sanoja. Hän tuli Suomeen Ranskan kautta, oli siellä opiskelemassa yliopistossa turismia... jne...

Ekaksi tulee mieleen, että marokkolaiset ovat yleensä muslimeja, ja on aika huono merkki, jos mies on suhteessa sinun kanssasi ennen naimisiin menoa. Kaveripiirissäni kokemukset jakaantuvat juuri tähän liittyen: uskonnollisten avioliitto kestää, mutta ei- uskonnolliset ovat helposti uskottomia. Kun ottajia löytyy. Nainen on Marokossa näkymättömämpi perheen pää. Kahviloissa näkyy enimmäkseen miehiä ja niissä istuvia naisia pidetään kevytkenkäisinä. Naiset muodostavat tukevia naisverkostoja, ja etenkin sukulaisnaiset tapaavat usein monta kertaa viikossa juoruillen ja kokaten. Ainut ero seuraelämässä Suomalaiseen verrattuna on se, ettei siellä juoda alkoholia eikä flirttailla toisten miehille. Flirttailu on hirveä rikos, ja jos sellaista harrastat niin lopeta saman tien, jos haluta jatkaa suhdettanne.

Naisessa arvostetaan yleensä ruuanlaittotaitoa, kauneutta, kykyä pitää paikat siistinä. Siihen päälle sitten miehestä riippuen älyä, huumoria, koulutusta, lapsenhoitotaitoja ymv. Suuria eroja on yksilöiden välillä.

Minä olen onnellinen mieheni kanssa, en vaihtaisi häntä mihinkään. Näihin vuosiin on mahtunut hyvää ja vaikeaa, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois.

gekkokolmonen:

Flirttailu on hirveä rikos, ja jos sellaista harrastat niin lopeta saman tien, jos haluta jatkaa suhdettanne.

.

No jaa...

Ole oma itsesi, muista omat oikeutesi, oma kultuurisi äläkä " myy" sitä toiselle ja ala elää kuten marokkolainen nainen elää. Olethan suomalainen, ja ole ylpeä siitä. Kompromisessaja pitää tietysti tehdä, antaa tilaa molemmille olla sitä mitä on, niin miehelle kuin sinullekin. Ymmärrystä tarvitaan paljon, puolin ja toisin!

Suhde/avoliitto/aviolliitto voi epäonnistua tai onnistua, mahdoton sitä on kenenkään sanoa, kun ei tilannetta tunne. Suurin virhe olisi mielestäni se, että unohtaisit itsesi ja tarpeesi, kulttuurisi ja uskontosi tms. ja miehesi jyräisi sinut, ja sitten jättäisi kuitenkin lehdelle soittelemaan, tai muuten tulisit surulliseksi ja katkeraksi myöhemmin...

Lapsien tekemisistä ja kasvatuksesta, kotitöiden jakamisista, naisen ja miehen tasa-arvoisuudesta jne. kannattaa keskustella, ennen kuin aloittaa pidempää suhdetta. Näin tietysti myös suomalaisen kanssa, mutta ennen kaikkea eri kulttuurista tulevan kanssa.

Samoin tuo oleskelulupa juttu: Onko hänellä pelko joutua maasta pois, jos hän ei löydä suomalaista vaimoa? Suomessahan täytää asua ensin neljä vuotta ennen kun saa pysyvävän luvan, sitä ennen saa sen pätkissä ja UVI voi jätää sen myöntämättä.... Jotkuthan ihan törkeästi huijaavat suomalisisia naisia naimisiin, ja syynä on tuo oleskelulupa! Voithan sanoa, että suostut naimisiin vasta, kun hänellä on se pysyvä lupa.

Minun mieheni on siis myös Marokosta ja hyvin on yhteiselomme sujunut. Miehen perhe asuu Marokossa, me tapasimme Ranskassa. Kävimme visiitillä miehen perheen luona kun vielä seurustelimme eikä se vaikuttanut olevan mikään kauhistus vaikkemme olleet vielä naimisissa.



Marokossa naisen asema vaihtelee paljon kaupunkien/maaseudun ja perheitten välillä. Mies on kotoisin aika pienestä kaupungista ja siellä ei naisia juurikaan näkynyt iltasella ulkona ja ihmiset pukeutuvat aika perinteikkäästi. Anoppini on aika perinteinen marokkolaismamma ja kotona äiti ja tytöt pyörittävät huushollia, isä työskentelee. Casablancassa vierailimme miehen sukulaisten luona ja siellä meno olikin jo paljon länsimaisempi. Miehen naispuolinen serkku pukeutui trendikkääästi, kävi kavereidensa kanssa ulkona ja molemmat vanhemmat työskentelivät.



Meillä ei ole kulttuurierot synnyttäneet juurikaan ongelmia. Mies on aika länsimaistunut vaikkakin uskonto ja kotimaa ovatkin hänelle tärkeitä. Täällä Suomessa mies ei pyöri missään arabiporukoissa eikä muutenkaan juurikaan kaveeraa maanmiestensä kanssa. On kotona viihtyvää sorttia. Hurjia juttuja olen kuullut kyllä marokkolaisista(kin) miehistä tutuilta ja mieheltänikin, joten kovin sinisilmäiseksi ei tosiaan kannata heittäytyä.

haluan lukea kommenttejanne :) Löysin ihan samoja juttuja teksteistänne kun minulla on suhteessani. Mm. Tuo flirttailu juttu, mutta ei noin isossa mittakaavassa kuitenkaan, että se olisi kauhea rikos. Toisaalta kukapa suomalainenkaan mies siitä pitää jos nainen flirttailee toisten miesten kanssa? Ja miehet istuu kahvilassa täällä Suomessakin, mutta he olettavat että naiset pysyisivät kotona...?

Siis asun tämän " marokkolaisen miehen" kanssa ja odotamme perheenlisäystä ensi kuussa :)

Hän on uskontoaan harjoittava muslimi ja haluaisi kovasti minunkin kääntyvän, mutta olen aika selvästi osoittanut hänelle etten aio vaihtaa uskontoani.

Toki häntä juuri musliminakin harmittaa kun emme ole naimisissa, mutta hän ymmärtää myös minun mielipiteeni siitä etten vielä halua naimisiin hänen kanssaan.

Entäpä kulttuurieroja lasten kasvatuksen suhteen? Olen jo varautunut yhteentörmäyksiin, mutta minkälaisia teillä muilla on ollut?

Tuossa ylla tulikin jo ne tavanomaiset kommentit, ja olen hyvin samaa mielta, joten en niista sen enempaa.

Meidan tarina alkoi kun olimme molemmat opiskelemassa Englannissa ja tapasimme siella. Naimisissa ollaan oltu noin 7 vuotta. Mieheni on kotoisin Casablancasta, ja hanen perheensa on hyvin lansimainen ja avoin. Isa asuu yha siella, aiti on asunut ja tyoskennellyt Italiassa noin 10 vuotta.

Me olemme vierailleet Marokossa viitisen kertaa lapsien kanssa ja ilman. Kaikki ovat ottaneet minut ihanasti vastaan!

Jasmina_06:

Entäpä kulttuurieroja lasten kasvatuksen suhteen? Olen jo varautunut yhteentörmäyksiin, mutta minkälaisia teillä muilla on ollut?

Meilla on kaksi lasta, tyttoja molemmat. Mies on antanut suuremmilti ohjat minulle lastenkasvatuksessa, mutta on kylla sitten jamptimpi tiettyjen juttujen suhteen heidan kanssaan. Esim. juuri meidan vanhempien kunnioitus on hanelle tarkeaa, mina katson paljon enemman lapi sormien. Ja jos pyytaa lapsia jotain tekemaan niin myos meinaa sita, mina taas saan kaskea monen monta kertaa...

Ollaan mietetty jo nyt, ja koetettu olla murehtimatta, sita kun meilla on kaksi teini-ikaista tyttoa (asumme yha Englannissa) ja miten ne kaikki sen ian koukerot tulevat sujumaan. Miehen mielesta se on niin paljon vanhemmista kiinni, miten lapset siina iassa kayttaytyvat, ja on luottavaisin mielin, etta tytoista kasvaa kunnon naisia. Mulle taas muistuu mieleen ne omat teini-ian toilailut!

Mutta eipa siis sen suurenmoisia kulttuurieroja, ainakaan tahan mennessa ole syntynyt (lapset 5v ja vajaa 2v). Mies on muuttanut jo nuorena pois Marokosta muualle opiskelemaan ja mielestani hyvin lansimaalaistunut.

vuonna 1992. Yhdessä oltiin melkein neljä vuotta ennen kun mentiin naimisiin vuonna 1996. Kaikkea mukavaa ja vaikeaa on ollut suhteessa, mutta kaikesta ollaan selvitty ja yhdessä siis ollaan edelleen. Meillä on kaksi lasta 8 vuotias tyttö ja 3 vuotias poika. Pojan kohdalla tulee tietenkin eteen ympärileikkaus, mutta muuten lapsia kasvatetaan samalla tavalla. Mieheni on minua tiukempi kasvatusjutuissa, kun minä antaisin joidenkin asioiden vaan mennä omalla painollaan. Varsinaisia kulttuurieroja ei suhteessamme ole ollut. Marokossa ollaan myös vierailtu lasten kanssa ja suku siellä on ottanut meidät hyvin vastaan. Mielestäni kaikki sujuu jos olet oma itsesi ja pidät tarvittaessa oman pääsi. Onnea suhteellenne.

eli minä ja tyttäreni suomalaisia ja mies marokkolainen ja yhteinen tyttäremme ½ molempia maita ;)))) yhteiselämää takana parisen vuotta, molemmat olemme käyneet avioerot takanamme ja miehellä on oleskelulupa, ettei minun kanssa sen takia ole.



me emme ole aviossa suomen lain mukaan vaan imaami on meidät vihkinyt, ei ole kiirettä avioitua täällä. mies on erittäin länsimaalaistunut, uskonnon harjoitus ei näy meidän perhe-elämässä muuten kuin ramandanin aikaan. Meillä mies kuvitteelee olevansa perheen pää, mutta kyllä se olen minä joka tätä perhettä pyörittää (minä vaan annan miehen ymmärtää että hän päättää kaiken ;))) ) hyväksi havaittu keino.



Meillä ei naisia kohdella huonosti eikä olla nyrkin ja hellan välissä, ihan tavallisia ihmisiä ollaan. Molemmat olemme erittäin avoimia, suulaita ja huumorintajuisia. Hulluttelemme jatkuvasti, ollaan yli 30 molemmat reilusti, tykätään olla perheen kesken. Mut molemmilla on myös omat menot, eikä niitä juuri kyttäillä.



Marokon perhe on suuri ja lämmin, minut ja tyttäreni he ovat ottaneet vastaan hienosti vaikkei vielä olla siellä käyty,olen kyllä muuten Marokossa matkustanut.



Semmonen perhe meillä on,ihan tavan tallareita ollaankin, eikä sen oudompia ku naapurin perhekkään.

mies on siinä tiukempi,mutta kuri ei ole pahasta. komentaa minunkin lastani ihan kuin omaansa,enkä siihen puutu. ja meidän pari kuukautinen tytteli on kietonut isin pikku sormensa ympärille jo nyt...mä olen se löysä otteisempi vanhempi.



nyt se tytteli sit itkeekin, pitänee mennä

Lueskelin tässä tätä ketjua....

Minäkin aviossa marokkolaisen miehen kanssa. Iältämme molemmat olemme noin 30 v. Meillä ei vielä ole lapsia mutta kovasti olemme " tilausta" tehneet.



Mieheni melko paljon ymmärtää länsimaalaista elämää ja meininkiä. Tehnyt Marokossa 10 vuotta työtä länsimaalaisten parissa. Sanookin useasti että uskoo olevansa onnellisempi länsimaalaisen... eli minun:-) kuin marokkolaisen naisen kanssa.



Mieheni ei ole kovin kiinnostunut " maan miehistään" eikä vietä aikaansa iltaelämässä. Omasta mielestään nähnyt sitä ihan tarpeeksi menneisyydessään Marokossa. Kiinnostunut enemmän tutustumaan suomalaisiin ihmisiin.



Kotona olemme aika lailla tasavertaisia. Mieheni työtilanteesta johtuen tilapäisesti hän on enemmän kotona kuin minä työssä käyden, joten välillä mieheni hoitaa kotiasioita enemmän kuin minä. Esim. ruanlaitto ja siivous. Minua hymyilytti kun joku kommentoi että kotona päätösvaltaa loppujen lopuksi enemmän mutta antaa miehensä vain ymmärtää että mies päättää asioista.... Tämä pitää kyllä paikkansa meidänkin perheessä. Loppujen lopuksi minulla on enin päätösvalta asioissa kun vain esitän ne oikealla tavalla.... ovelaa:-) Tämähän pätee kyllä myös marokkolaisissa perheissä Marokossa. Siksi siellä sanotaan että nainen on perheessä hiljainen johtaja.



Olemme vierailleet toki mieheni perheessä Marokossa ja tulemme oikein hyvin toimeen kekenämme. Anoppi jaksaa olla välillä huolissaan enemmän minun voinnista kuin oman poikansa. Samoiten myös täällä Suomen maassa vanhempani huolehtivat miehestäni välillä enemmän kuin minusta.



Kodin ulkopuolisten menojen suhteen mieheni ei ole koskaan rajoittanut menemisiäni. Toki iltaelämään menoa ravintoloihin ei katso suopeasti. Toki eihän käy itsekään. Satunnaisia menoja ravintoloihin toki hyväksyy mutta toivoo että en kuitenkaan vetäisi " änkyräkännejä" .

mieheni haluaa olla ajan tasalla menoistani positiivisella tavalla. Eli on kiinnostunut mihin menen kulloinkin. Mutta ei koskaan ole kieltänyt kotoa lähtöäni kavereisen luokse tai kaupungille yms.



Eli kaiken kaikkiaan tähän astinen elämämme on sujunut oikein hyvin vaikkakin edustamme eri kulttuuria. Tähän asti olemme pärjännyt sillä että molemmat olemme tulleet jonkin verran puoliväliin vastaan tilanteen vaatiessa.

Aika uusi perhe ollaan myös me. Meitä on siis minä ja avomieheni joka on Marokosta ja pian 7kk tyttäremme. Ollaan seurusteltu n. 1,5 vuotta (asiat meni meillä aika vikkelään..:P) eikä siis olla naimisissa. Mies on aika länsimaalainen ja uskontoaan harjoittaa siinä määrin että viettää ramadania, ei syö sikaa eikä polta. Baarissa käy kavereidensa kanssa aina välillä, olemme kuitenki aika nuoria (vm. -84). Minä saan tavata kavereitani ja mennä menojani niin kuin huvittaa, ei herra kyllä pahemmin pidä jos käyn baarissa mutta ei myöskään estä, sanoo vaan että älä juo liikaa.=)



Kodin hoitaminen (pyykkäys, siivous, ruoanlaitto, kaupassa käynti) ja lapsen hoito on lähinnä minun kontollani. Mies kyllä tekee asioita (siivoaa tms) pyydettäessä, vähintään kerran viikossa kokkaa ja katsoo tytön perään jos en itse pysty (vielä ei kylläkään ole uskaltautunut jäämään tytön kanssa kahden pitemmäksi aikaa). Osaa herra kyllä joskus yllättääkkin ja saan huomata kotiin tullessani että täällähän on siivottu ja astiat tiskattu (kuten kävi tänään)!!:DD Kultainen mies on ja rakastava ja hyvä isä.



Mieheni täällä Suomessa asuva suku on ottanut minut hyvin, ilolla ja avosylin vastaan (erästä poikkeusta lukuunottamatta, mutta se onkin oma tarinansa). He ovat kaikki lämminsydämisiä ja mukavia ihmisiä ja avoimia. Marokossa emme ole vielä käyneet mutta matkan tekemisestä ensi vuonna on hieman puhuttu!:) Sen verran mitä olen kuullut niin olen siellä olevien sukulaistenki mielestä tervetullut.



Erimielisyyksiä kulttuurieroista johtuen ei hirveästi ole mutta kyllä niitä tulee/on tullut esim. siitä että herra saisi enemmän hoitaa tytärtään (jäädä jo kahden hänen kanssaan!!). Siivouksen suhteen on että minä tykkään oikeastaan tehdä sen enemmälti itse (tulee varmasti kaikki paikat puhtaaksi;P) mutta en todellakaan pahastu jos mies siivoaa!:DD Kurin pidossa olemme aika lailla samoilla viivoilla (tähän mennessä, typy on kuitenkin vielä pieni) tosin minä en hyväksy ruumiillista kurittamista (edes kämmenelle läpsäisyä) kun taas herran mielestä se on ok kun hänetkin on niin kasvatettu mutta tästä tullaan vielä keskustelemaan kunhan neiti kasvaa. Elämme oikeastaa opetttaen toisillemme koko ajan jotain uutta ja mielellämme otamme uuden tiedon vastaan!:)) Otetaan päivä kerrallaan ja ollaan onnellisia jokaisesta hetkestä jotka meille suodaan! Katsotaan elämää sen mukaan mitä eteen tulee, näin ajattelemme molemmat.:)



Onnea suhteellenne ja tulevaisuudelle!:)



Iida-Ilona ja Amira

Tilastojen mukaan marokkolaisten ja suomalaisten liitot päättyvät yleensä eroon. Marokkolaiset miehet ovat erittäin epäluotettavia, pettävät vaimojaan mennen tullen. Jos ovat hartaita muslimeja, niin eivät silloin mene liittoon ei-muslimin kanssa.

On hyvä tietää eroja hartaan muslimin ja harjoittavan muslimin näkemyseroihin... Ajatellen tota väittämää että eivät avioidu ei muslimin kanssa.... Mutta yritetään kuitenkin pitää tää ketju otsikkoa vastaavana, eikä aleta täällä puimaan islamin uskoa. Tää oli vaan heitto äskeiseen kommenttiin...

Roope ankka..

Kommetoinpa tätä(kin) viestiä (vaikka mieheni ei ole Marokosta, ei ilmeisesti sinunkaan puoliso :P) että ei ihminen voi alkaa elään tilastojen ja todennäköisyyslaskelmien mukaan.



Avioeroja ja tapahtuu myös suomalaisten suhteissa, siis todella paljon! Ollekaksesi varma että et päädy avio tai avoeroon kannattaa siis pysytellä visusti sinkkuna.



Minä luin tuolta että monet näistä marokkolais-suomalaisista pareista ovat ollee vuosia yhdessä ja hyvin menee (onnea heille!), joten kyllä niitä onnellisia parejakin löytyy siis, en ainakaan alkais väittään vastaan, se ois jotenkin omituista!

Joskus rakkaus on sokea ja silloin voi päätyä väärään suhteeseen väärän henkilön kanssa. Väitän, että suomalaiseen perusmieheen voi luottaa enemmän kuin Eurooppaan pyrkivään marokkolaiseen. Johonkin ne tilastotkin perustuvat, jos sadasta liitosta 90 päättyy eroon, niin luvut ovat jo melkein kaksinkertaiset suomalaispareihin verrattuna. Ehkei tänne palstalle tule ne 90 naista valittamaan, tapaamme täällä varmasti vain niitä onnekkaita kymmentä, joilla ei tietenkään ole muuta kuin hyviä asioita korvan takana.



Eli varoituksen sana on kai paikallaan. Lisäksi on turha puhua mistään hartaista tai harrastavista tai ties mistä muslimeista, ihmisistähän me puhutaan, muslimikin on ihminen ei yhtään sen yläpuolella.

Olikin kiva keskustelu ja niin mukavia kirjoituksia marokkolaisten puolisoilta. Kirjoiteltiin siita mista oli kysyttykin, OMISTA kokemuksista.

Tiedan etta sinulla Roope on pakottava tarve aina vetaa joku tilastotieto esiin, ja sori vaan mutta eikohan tuo fakta ole esitetty jo aika moneen kertaan talla palstalla. Kiitos kuitenkin etta taas jaoit sen kanssamme. Pitaisikohan laittaa eropaperit sisaan, ihan vain sen vuoksi etta niin sanotaan tilastoissa....



Se on muuten janna etta sina et kerro mista oma puolisosi on kotoisin, pelkaatko itse jotain stereotypisoimista??? Mutta itseasiassa ennen kuin alat tuosta mitaan jauhamaankaan, niin eipa kuule kiinnosta!

roope-ankka:

Väitän, että suomalaiseen perusmieheen voi luottaa enemmän kuin Eurooppaan pyrkivään marokkolaiseen. Johonkin ne tilastotkin perustuvat, jos sadasta liitosta 90 päättyy eroon, niin luvut ovat jo melkein kaksinkertaiset suomalaispareihin verrattuna.

Tuo on kyllä erittäin hyvin mahdollista, mutta rakas Roope, eiköhän kaikki meistä kirjoittaneista ole tietoisia noista tilastoista ja voit kyllä uskoa että meitä on varmasti varoiteltu monilta eri tahoilta jo ennen sinun astumista elämäämme ;)

Myöskään kaikkien (ei edes 90%:n) meidän puolisot eivät ole kiirehtineet naimisiin vain ihanan Euroopan toivossa vaan monella on ollut oleskelulupa taskussa jo vuosia ennen ensitapaamista.

Olen kuullut ikäviä juttuja Suomessa asuvista marokkolaisista, mutta mieheni lisäksi en yhtäkään tunne joten mitään omakohtaista tilastotietoa minulla ei ole ja omat kokemukseni ovat ainoastaan hyviä ;) Kun Roope olet varsinainen tilastonikkari niin kertoisitko mikä noiden eronneiden suomi-marokko parien keskimääräinen avioliiton pituus on. Että tiedän milloin pommi on odotettavissa vaiko joko se on vältetty ;)

Ei mutta siis ihan asiallista on tiputella pilvilinnoista ja herätellä todellisuuteen, mutta tässä ketjussa kyseltiin meidän kokemuksiamme marokkolaisista miehistä ja me kerroimme yhteiselostamme. Onko sinulla Roope omakohtaista kokemusta marokkolaisesta (avio)miehestä? Sitähän tässä kysyttiin.

Minä suhtaudun taas aina epäilevästi tälläsiin varottajiin, asia joka motivoi heitä ei ylleensäkkään ole kiinnostus toisten hyvinvoinita kohtaan vaan se on joku paljon raadollisempi syy...

Luulis sinun itsesikin jo ymmärtävän että sinun muka hyväntahtoiset " varoitukset" kaikuu kuuroille korville täällä.



Joillekin ihmisille sopii sitäpaitsi paremmin kumppani toisesta kulttuurista kuin omasta, me olemme kaikki yksilöitä. Se tulee aina muistaa. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.



Sama kulttuuri ei todellakaan takaa onnea. Nämä mokusuhteet tulevat yleistymään jokatapauksessa eikä avioliitto nykysin ole enää varma keino saada oleskelulupa/sosiaaliedut Suomesta, mikä on ihan hyvä juttu sinänsä.



Me eletään täällä vaan kerran ja olen sitä mieltä että anntetaan toisten elää niinkuin he itse haluaa ja nauttia onnestaan niin kauan kuin se kunkin kohdalla sitten kestääkin, sen kummemmin niistä paineita ottamatta.

Jasmina_06:

Siis asun tämän " marokkolaisen miehen" kanssa ja odotamme perheenlisäystä ensi kuussa :)

Sanoit että miehesi on ollut suomessa noin puoli vuotta?

Kenelläkään ei ole kristalli palloa. Mutta kun onnistumisesta puhutaan niin yleensä aloituskohta on juuri tuo kuinka kauan olette olleet yhdessä.