Marokkolainen mies :)

kun mies oli ollut Suomessa vasta neljä päivää. Eli olin laskenut vähän väärin, sorry... Yhdessä olemme olleet siis 9kk ja mies ollut saman verran Suomessa.. Ja sit voi joku päätellä että melkein 8kk meidän suhteesta olen ollut raskaana. Asiat etenivät nopeasti kun tavattiin.. :) Eikä tosiaan tiedetty toisistamme etukäteen.

Vielä kommenttia siitä eurooppaan paremman elämän puolesta tulemisesta...



Niitä varmaan marokkolaisissa todella on paljon, mutta myös paljon sellaisia jotka ovat olleet paljon tekemisissä eurooppalaisten ihmisten kanssa. Tietävät tasan tarkkaan että ei se elämä ole ruusuilla tanssimista täälläkään.



Esimerkiksi meidän perheessä kävimme pitkään keskustelua siitä mihin maahan asettaudumme. Mieheni olisi viimeiseen asti halunnut minun menevän Marokkoon. Eli voisi sanoa että hän on puoliksi vastoin tahtoaan nyt täällä ulkomaalaisten " paratiisissa " . Paratiisi siinä mielessä että tod. näk. ensimmäiset kaksi vuotta menee työttömänä viruessa. Vaikka kuinka olisi haluja ja taitoja tehdä työtä.



Asumme siis Suomessa minun tahdostani ja minun työni takia!!!

Että näin ainakin meillä. Sen takia tuntuu niin huvittavalta kun joku ottaa elämän tehtäväkseen paasata marokkolaisten miesten intohimosta päästä eurooppaan!!! Hah hah hah...:-)

monen marokkolaisen mielestä,eikä kyllä monen suomalaisenkaan mielestä. Tuskin kovin moni tänne tulee paratiisiin...missä paratiisissä on näin karmeen kylmä ja paljon lunta???!!!!



voihan olla että ap;n perhe-elämä onnistuu taikka sitten ei. vaikka kyllä täytyy sanoa et aika nopeesti pääsitte perhe-elämän makuun.Onnea kuitenkin tulevasta vauvasta, muista ottaa iskä mukaan synnyttämään!!!

Meillä mies sanoi ettei aio tulla, en laskenut synnytyshuoneesta pois ja mies nyt sanoo että oli hirveä/hieno kokemus ja katuisi suuresti jos ei olisi ollut mukana.



Meidän perheellä on myös unelma muuttaa pois Suomesta, kunhan raha-asiat järjestyy niin adios Suomi!!! Lähdetään pois eikä takas tulla tänne veroparatiisiin ;))))

..etta kylla Suomessakin on paljon hyvia puolia, joita ei ehka huomaa, ennen kuin muuttaa pois. Tietty se on niin, etta mita kukakin arvostaa, puhtautta, vapautta, turvallisuutta..

Jokaisessa maassa on hyvat ja huonot puolensa, Suomessakin. Kuitenkin olen itse huomannut, etta esim. ilmainen(tietty verorahoilla maksettu) koulutus ei ole itsestaanselvaa joka puolella. On monta asiaa joita kaipaan Suomesta, mutta suurin syy, joka saa pysymaan taalla, on ilmasto, inhoan talvea kuten miehenikin.

Onhan noita tuttuja, jotka ovat kovalla tohinalla lahteneet ja palanneet sitten Suomeen, ja tietysti niita, jotka asuvat tyytyvaisena uudessa maassa, ja jotka eivat todellakaan ole muuttamassa Suomeen takaisin. Itsekaan en ole asunut poissa Suomesta kuin joitakin kuukausia, etta saapas nahda;-)

mikä on tämä roope-ankka????

oletko naimisissa marokkolaisen miehen kanssa, käsittääkseni olet mies itsekkin???!!! vai olenko ihan hakoteillä..miten voit sitten kertoa marokkolaisten avioliitoista,vai ihanko asioikseen luet tilastoja avioeroista? kuinkas oma liittosi voi?? ja mua ihmetyttää miten joku mies riippuu täällä vauvalehden sivuilla ;)))



sit tämä mar1anne vai mikä lie onkaan..hoh hoijaa sanon minä, katkeraa puhetta joka ketjussa.ei oikeen taida olla tyytyväinen omaan elämäänsä...



meni vähän asian vierestä mutta minä ainakin olen onnellinen marokkolaiseni kanssa, jos liitto ei kestä ei voi mitään. mutta elämä on liian lyhyt surkutteluun!!!



ja jos olisin aviossa jonkun markku korhosen kanssa niin elämä voisi olla vielä hassummin, tai surkuttelisin sitä markun lähtemistä tai juomista tai jurottamista tai mitä tahansa.



eletään ja annetaan toistenki elää

Voihan se olla että turvallisempi vaihtoehto olisi ottaa ukokseen se kirvesmies Matti Pitkänen Pöljältä, jonka elämä on pyörinyt kotoa amiskan puulinjalle ja takaisin Pöljälle. Mutta ei kiitos!!



mielummin nautin elämästäni sen pienenkin ajan kuin elän tylsyydessä 25 vuotta jä päädyn kuitenkin eroon lasten lähdettyä maailmalle.... Ja eihän sitä koskaan tiedä jos tekisi tilastollisen poikkeuksen ja pysyisi aviossa tämän marokkolasien miehen kanssa....



onko kukaan tutkinut kuinka paljon suomalaiset miehet pettää?? Ainakin minun tuttavapiirissä melkein kaikilla ollut jotain syrjähyppy kokemukisia. Että se siitä onnesta!!

pöljien paikka!!!!! Se " Pitkänen" ajais datsun 100 A:lla karvanopat heiluen ;))))))

Sinulla on oikea asenne. Vauvalehden keskustelupalstalla on ihan kiva käydä. Tämä monikulttuurinen palsta eritoten on mieleeni, varsinkin kun tuo akkakin on oikea ulkomaanelävä. Oma liitto on välillä syvältä, välillä seitsemänsistä taivaista. Tilastojen valossa liittoni on kestävämpi kuin suomi-marokko -suhteet, mutta who cares. Ne joilla menee hyvin, olkaa tyytyväisiä ja ne joilla liitto on palasina, ottakaa opiksenne.



Taidan olla ainoa äijä tällä palstalla, vai olenko ?

Miten niin luokittelette tavallisen suomalaisen miehen Markku Korhoseksi tai Matti Pitkäseksi Perähikiältä tai Pöljästä...ja vieläpä kirvesmies ammatiltaan. On niissä Perähikiän pojissa ainakin yksi hyvä puoli, rehellisyys. Eivät ne ainakaan ole mitään äitinsä hameenhelmoissa kutevia itseensä liian tyytyväisiä pojankloppeja. Eikä ne ihan heti lähde tekopyhästi vetoamaan allahiin tehdessään väärin.



Jos stereotypiat perustuvat ihmisten ennakoluuloihin ja yleistyksiin, niin tilastot perustuvat puhtaaseen faktaan. Otetaan tietty joukko, vaikkapa nyt ne marokko-suomi -parit, jotakin oleellista tilastot paljastavat, ainakin minulle herää heti kysymys, esimerkiksi miksi niin monet heistä eroavat. Ihan mielenkiinnosta olisi kiva tietää se vastaus tai vastauksia, mitään merkitystä sillä ei minulle ole, mutta kun kaikenmaailman asiat kiinnostaa, niin minkä tekee.



Tilastoista voisi noukkia tyypillisen suomalaisen miehen nimen ja ammatin ja kotipaikan. Tuskin se on Perähikiän kirvesmies Matti. Mielenkiintoinen kysymys tämäkin !!

Sen kummemmin en halua Pöljäläisiä haukkua enkä kirvesmiehiä, puhumattakaan Matti Pitkänen nimisiä mies henkilöitä. Otinpahan nyt jonkin esimerkin.... Niin kuin Roope-Ankka on nyt ottanut yleistyksen näistä Suomi-Marokko pareista.



Samalla tavalla voisin vetäistä minun mielikuvissani olevan profiilin suomalaisesta miehestä jolla on ulkomaalainen vaimo. Ja tähänkin mielikuvaan vaikuttaa vielä onko vaimo nimenomaan näistä suosikki maista Venäjä, Viro tai Thaimaa.... Uuh, siinä riittäisikin profiloimista!!! Hah hah haaa....:-)

Kuka väittää että perähikiän pojat ei muka ole äitiinsä kietoutuvia. Minä ainakin tiedän sata sellaista!!!

Minä kyllä poistaisin kaikki attribuutit tuon sanan " mies" . Miehet ovat universaalisisti miehiä ja raivostuttavia piirteitä löytyy kyllä jokaiselta eturauhasella varustetulta ihmiseltä. Niinkuin kyllä niitä oikein ihaniakin.



Avioliitot ovat nykyään aika haperoa tavaraa ihan " yksikulttuurisissakin" liitoissa, mikä on tämän ajan kuva. Kaikki muuttuu nopeatempoisemmaksi, elämme kulttuurissa, jossa yhdestä ja toisestakin tuutista tungetaan elämyspropagandaa ja kerrotaan, millaista hyvän elämän pitäisi olla muistamatta sitä, että asia on yllättävän subjektiivinen. Arkielämä ja sen haasteista selviäminen ei ole coolia, vaan aina pitäisi tapahtua jotain uutta, ihmeellistä ja glamoröösiä.



Joten siinä mielessä kenenkään meidän ennusteemme ei ole hyvä. Tilastoihin voi vaikuttaa sillä, että tuntee itsensä ja tietää mitä elämältään haluaa. Puolison valitseminen vaatii ainakin minusta enemmän järkeä kuin tunnetta, ja olen jopa sitäkin mieltä, että rakastuneena ei pitäisi tehdä yhtään elämään pidemmällä aikavälillä vaikuttavia päätöksiä. Mutta minäpä olenkin kylmä ja ikävä ihminen. ;) Ai niin, ja en ole naimisissa marokkolaisen kanssa, joten siinä mielessä voitte hypätä tämän vastauksen yli :)



Kaikkea hyvää teille kaikenlaisiin avioliittoihin kaikenalaisten puolisoidenne kanssa. Ja tietysti, hyvää pääsiäisen aikaa. Toivotaan, että kohta alkaisivat lämpimät ja keväiset säät.

On vain hauskaa, mikä mielleyhtymä tulee, kun puhuu pöljäläisestä. Tämä mies on ihan mukava monen lapsen isä ja toimistossa töissä, enemmän liikkuvalla puolella kuin tiskin takana. Koska Pöljä on kuitenkin sen verran pieni kunta, en kerro tämän tarkemmin, mikä hänen ammattinsa on. Siis mitään maaseutuun tai kädentaitoihin liittyvää se ammatti ei kuitenkaan ole:) Käytökseltäänkin hän on kaikkea muuta kuin maalaisisäntä.

Varsinkin tuo teksti järjen käytöstä oli kuin minun ajatuksistani.

on hyvä muistaa aina kun solmii monikulttuurisen suhteen, että kulttuurierot ovat todellisia ja voivat tuoda vakaviakin kriiseja. Itselläni on jo useampi aviovuosi takana ja kiitollinen olen puolisostani mutta tahdon tuoda esille, että yhteisymmärryksen ja yhteisesti pitävien sopimuksien eteen on pitänyt ja pitää tehdä TYÖTÄ. Moku-liitoissa tarvitaan monesti enempi asoiden syvällisempää selvittelyä, mistä mikäkin itselle luonnollinen käytösmalli/-tapa johtuu. Useimmiten emme tiedä omia " luonnollisia" toimintamalleja ellemme ala kaivaa omia arvojamme. Ja koska se tarvii molemman osapuolen halukkuuden asioiden selvittelyyn ja ratkaisuun, voisin sanoa, että kaikille ei moku-liitto sovi. Ainahan se on niin, että vain molemminpuolisella tahdolla rakennetaan suhdetta, mutta jollakin voi olla tiukassa joustaa tosi paikan tilanteessa, jos oma persoonallisuus ei ole joustava, että voisi toimia toisin kuin oman kulttuurin mies/nainen, tosin ketään alistamatta, yhteisen sävelen löytämiseksi.

Hyvä parisuhde rakennetaan moelmminpuoliselle tahdolle sitoutua ja nähdä vaivaa epäitsekkäästi yhteiseksi hyväksi, romantiikka on suhteessa " kuorrutuksena" eikä niin päin että rakennetaan romantiikalle....

usein rakastuneelle vaikeaa, siksi ehdotan vinkiksi " listaa" , mistä asioista ei voisi tinkiä ja perustelee itselleen ne... sain kerran tällaisen vinkin nuoruudessani ja pidin siitä kiinni puolisoa valitessani, vaikka rakastuinkin " aidosti" , en kuitenkaan " äkkirysäyksellä" vaan pikkuhiljaa tutustumisen kautta, kun nuo " listan" kohdat tuli " täytetyksi" ja sitten tuli se huumakin :) tunteet ovat mielenkiintoinen asia. Silti on tullut monia asioita ja ilmiöitä, mitä ei silloin seurustelussa havainnut toisesta tai itsestä, silloin on kuitenkin puolin ja toisin mielyttämisen tarve. Kun yhdessä ollaan pitempään ei kukaan jaksa pyrkiä vain mielyttämään vaan on löydettävä järkiperustein hyviä tapoja elää yhteistä arkea. Silloin tarvitaan todellista tahtoa ja epäitsekkyyttäkin.

Annoin tollaisen listavinkin sukulaiselleni, joka naureskeli, että eihän noin voi toimia. Jos joku tulee kohdalle ja " kolahtaa" se on menoa silloin, hän meinasi.

Itse taas olen vahvasti tunneihminen, mutta tiedän, että tunteita pitää ohjata, muutenhan sitä vois hetken impulsseista mitä vaan keksiä.

Listan laatiminen auttoi minua niin, että jos joku tuli kohdalle, josta kiinnostuin, mutta joka näytti ratkaisevasti olevan " toivelistan" ulkopuolella, jätin tapauksen huomiotta ja tunteetkin pikku hiljaa lakastui kun ei edennyt asiassa.

Se ei ollut aina helppoa, mutta säästi varmasti monelta sydänsurulta.

Ulkonäkökriteerejä ei listassani ollut, mutta näitä arvoasioita.

Joskus mietityttää just tuo asenne joillakin niin kuin sukulaiseni tapauksessa, että " ei voi mitään tunteilleen" ja menee päätä pahkaa suhteeseen, joka tuolla sukulaisellanikin sitten päättyi varsin pian. Pohjimmiltaan hän olisi halunnut puolison, jolla olisi ollut samat uskonnolliset arvot ja käytännön arjessa niin ei käynyt... ynnä muita ongelmia. Toisaalta, kaikkihan me teemme virhearvioita jos ei samoissa niin erinnäisissä asioissa kuitenkin.

Niin ja silti,

järkiperusteinkin voi mennä vikaan, onhan liitto aina kahden ihmisen yritys, eikä voi tehdä kuin oman osuuden :)

Onhan tuokin stereotypia, että suomalaiset miehet olisivat rehellisiä. Varmaan porukasta niitäkin löytyy, ei siinä mitään. Eikä mulla mitään olisi ollut suomalaista miestä vastaan, mutta satuinpa rakastumaan aasialaiseen ja totesimme, että meillä on edellytykset elää yhdessä. Tilastojen valossa ei munkaan varmaan olisi kannattanut mennä naimisiin, kun olen kaiken lisäksi miestäni koulutetumpi. Mitä väliä tilastotiedolla eroluvuista on, kun ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä?



Mikä sitten näihin moku-avioeroihin johtaa? Avioeroa hakeva tai vaikka se pettävä osapuoli voi yhtä hyvin olla nainenkin. Miksi aina ajatellaan, että nainen olisi avioeron uhri? Veikkaisin, että syitä saattaisi löytyä ylipäätään selvittämättä jääneistä kulttuurieroista ja siitä, että toinen osapuoli ei ehkä ole tullut Suomeen jäädäkseen. Suomalaisellakin osapuolella saattaa olla sellaisia kuvitelmia ja odotuksia jostakin ihmeellisestä, eksoottisesta elämästä, joita toinen osapuoli ei pystykään täyttämään. Arki kolahtaa. Onko ylipäätään kamalaa, jos yhteiselämään kykenemätön pari eroaa? Onko se häpeä? En halua tällä puolustella kertakäyttökulttuuria. Harkinta on hyvästä, mutta aina sekään ei riitä.

ei kaikki avioliitot kaadu siihen että toinen puolisoista pettää. luulen että osasyy marokko-suomiparien (ja miksei myös muiden kansallisuuksien) korkeaan avioeroprosentiin on ollut ainakin viime aikoihin asti se, että naimisiin mennään oleskeluluvan toivossa. tuleeko esim. roope ankalle täytenä uutisena se, että moni suomalainen saa hyvät rahat siitä että nai poikaystävänsä/rakastajansa veljen tai muun sukulaisen? näiden aviopuolisoiden tarvitsee vain olla riittävän vakuuttavia uvissa ja avot - lupa heltiää ennen pitkää.



näissä jutuissa ei vuosi tai kaksi merkitse yhtikäs mitään. kun lupa/kansalaisuus on saatu, otetaan ero, joka on molemmin puolinen helpotus, ja jatketaan elämää kukin omalla taholla.

etta kaksikulttuuriset avioliitot ovat päivästä toiseen hikistä seksiä(puheet mustasta ...sta), tunteiden kuohuntaa, alistamista, turpaan vetoa, pettämistä yms. skeidaa. Mitä se ei ole, ainakaan meillä. Heidän yksipuoliset ja köyhät mielikuvat ovat muodostuneet naistenlehdistä, iltasanomista ja jostain tv kakkosen dokumenteista, niin ja onhan joku kummin kaiman tutun kaverin siskon lapsi joskus asunut mokuparin naapurissa..



Se on totta, jos olisin ottanut/saanut Perähikiän Matin tai Pöljän Markun niin elämä olisi helpompaa monta monituista kertaa. Minulla varmaan olisi omakotitalo, kissa, koira ja 2 lasta. Sekä kesämökki,vene ja sukulaiset ja anoppi vieressä. Eikä minun tarvitsisi vääntää rautalangasta miksi Suomessa teemme näin, tai kääntää ja selittää jokaista sanaa,tekstiä tai tullutta postia.

Mutta se myös olisi kulttuuriköyhempää monin tavoin. Minä ainakin olen nauttinut tutustua toisen kulttuurin saloihin, kieleen, uskontoon, ruokaan, tuoksuun ja kaikkeen mitä siihen kuuluukaan.

Minä olen ainakin onnellinen ja vähät välitän toisten sanomisista, avioerotilastoista tai mistään muustakaan. En arvostele toisten avioliittoja, en suomi-suomiparien, enkä mokuparien(no ehkä joskus).



Kyllä myös meillä on mielikuva suomalaisen miehen ja venäjä,viro, thainaisten liitoista.. että miehet on peräkammarin poikia, naiset tulevat tänne todellakin parempiin oloihin jne. mutta me emme todella tiedä mitä heidän liitoissaan tapahtuu.

Tunnen erään suomi-thai parin ja siinä mies on todellakin peräkammarin poika, pussikaljan jälkeen suu vasta aukee, tennissukat,bahamapaita ja vyölaukku kuuluvat jokaiseen tilaisuuteen ;)))))) vaan mitäpä se mulle kuuluu.



Nyt mun mokulapsi vääsi kakat housuun..joten mokuvaippaa vaihtamaan ;))

Jep, Chardon on oikeassa. Tosin tuntuu, että joissakin tapauksissa lumeliitto on UVI:n silmissä vakuuttavampi, jos molemmilla osapuolilla on sama kulttuuritausta. Tuntuu välillä, että näitä Suomi-muu maailma -pareja epäillään herkemmin. Koska onhan se omituista, jos suomalainen (varsinkin nainen) rakastuu ulkomaalaiseen, vaikka rehellisiä suomalaisia miehiä on tarjolla ;)



Joskushan sitä on tutkittukin, että lupia heltiää helpommin suomalaisille miehille ja esim. aasialaisille naisille kuin suomalaisille naisille ja esim. afrikkalaisille miehille.