LOKAKUUN ODOTTAJAT keskiviikkopinoon!!

Periaatteessa taas hyvin ja sikeästi nukuttu yö, mutta silti väsyttää. Pissahädän tunne on selvästi pienentynyt viikon aikana tai sitten olen tottunut siihen enkä jaksa nousta joka kyljen käännöllä. Taitaa COE:n " rakon huiputustekniikka" toimia täälläkin!



Eilinen halon kantelu ei saanut aikaiseksi yhtään supparia tai edes liitoskipuja, ihan sairaan kipeät reidet vaan kun reisillä sitä tämän masun kanssa kyykkyyn mennään. Eipä sillä, että olisin mitenkään halunnutkaan suppareita tms, tosiaan vähän vaan ihmetyttää, että viimeinen viikko on ollut fyysisesti mun mielestä raskas kun olen tehnyt paljon fyysisiä juttuja mutta silti raskaus ei ole oireillut mitenkään. Hyvä niin!



SILTI, kaikesta huolimatta voisin lähteä synnyttämään ihan vaikka heti, mieluiten kuitenkin jo ensi viikon aikana!!!!!!! Se oma arvio silloisen MuTu-tuntuman perusteella 18.9. kuulostaa edelleen myös ihan hyvältä;)



Taas harmaa päivä, mikä ei haittaa ollenkaan, ja ajattelin lähteä typyn kanssa vaunulenkille kunhan saan tuon aamiaspöydän siivottua. Tuli taas syötyä melkoinen määrä heti aamusta kun nälkä kurni vatsaa! Esikoista odottaessani kävin syömässä llppuvaiheessa myös aamuyöllä, mutta nyt ei tulisi mieleenkään vaikka olisi kuinka nälkä.



Eipä taas tullut kuin omaa napaa, jospa sitä myöhemmin leikkaisi paremmin ja mielessä pyörisi jotain muutakin!



Nazu ja viikot 36+2

Mulla tulee nyt iltaisin hirveästi niitä harjoitus supistuksi. vähänkin ku liikkuu ni alkaa kiristämään.



Yö meni suht hyvin sain nukuttua edes vähän.



mulla on 10.30 neuvola sinne pitäis lähteä, yhtään vain ei innosta lähteä bussilla noiden tyttöjen kanssa :( matkat on niiden kanssa aina yhtä tuskaa.



Mutta neuvolan jälkeen sitten lisää.



Hexu ja poju rv 36+2

No nyt iski sitten flunssa päälle :/

Viime viikko meni mahataudissa ja nyt on olo ihan tukkoinen ja pää kipeä. Liekö kuumettakin kun niin paleltaa...

Toivottavasti ei poikaan tartu!



Maha hytkyää puolelta toiselle, vauva liikkuu vielä tosi paljon. Myös minä olisin valmis synnyttämään vaikka heti, mutta tietäähän sen että vielä piiitkä odotus edessä :/ Perhana!



Mitennää viestit aina saakin näin pirun negatiivisiksi, ihan kuin ei olis edes mitään positiivista sanottavaa. Okei, nyt yritän.



Kiva, että on jo keskiviikko.



Onnistuinko? ;)



Mutta nyt aamutouhuille...Kukahan tulis tuon junnun kanssa ulkoilemaan kun itse ei jaksa ja mies lähtee töihin..Ei ole hoitajista tunkua ei...



Mutta nyt menen...



Moido.



Camelot 33+6

Mulla on ollut eilisestä iltapäivästä asti ihan mieletön päänsärky. Tuttu ja vi**mainen vaiva kaikista raskauksista. Ihme vaan, että nyt ei mennyt edes nukkumalla ohi.

Meillä on lisäksi TAAS hautajaiset edessä, miehen pappa kuoli eilen. Vaikka olikin odotettu ja ns. luonnollinen kuolema (yli 80-vuotias ja laajalle levinnyt syöpä) niin vetäähän se mielen matalaksi.

Mahaan ei mitään uuttaa, nyt taas liikkeet lisääntyny.



Ei nyt oikein ajatus kule, toivottavasti tuo pääkipu menis ohi. Onneksi mies on tänään kotona.



Mianni 33+4

Väsytää kovasti,nukuin 4,5 h. viime yönä ja täällä koulussa pitäis ahkeroida,juu-u.

Raportteja pitäis alkaa väsäämään ja en tiedä edes mistä alottaisin.

Supistellu koko aamun,varmaan johtuu tuosta lyhyestä yöstä.

Miannilla näyttää olevan oikein surukuukausi,otan osaa .

Onkohan eka lokavauva nyt jo nähnyt päivänvalon?

Jaksamisia kaikille :)



Wades & Natika 34+

Nyt taitaa sitten sataa koko kesän edestä. Ei auta valittaa, kun helteet oli niin kamalia. Mieluummin tämä ilma. Tosin mulla on edelleen öisin kuuma, hikoilen kuin pikkupossu. Hikoileeko kukaan muu tuosta tissien alta? *kyselee nolona* Siis mun koko kesän ongelma on ollut hillitön hikoilu juuri rintojen alta. Johtuu kait siitä kun nuo megakokoiset riipputissit roikkuu tuossa masun päällä ;) Jeejee...



Camelotille kiitokset piristyksestä. Luin viestin eilen illalla :)



Onkohan Sasku saanut jo pikku nyyttinsä... Vähän kade olen. Tosin varmaan näillä viikoilla vielä vauva joutuu ekaksi vuorokaudeksi tarkkailuun. Mulla olis vielä kolme viikkoa ja päivä, jos tää syntyisi samalla rv:llä kuin isosiskonsa (toiveajattelua) tai sitten pisimmillään vajaat 6 viikkoa vielä. Jälkimmäinen tuntuu ikuisuudelta.



Olen sitäpaitsi läpeensä kyllästynyt tekemään gradua. Mites Coe, oletko saanut geetä eteenpäin? Mulla on nyt teoria valmis ja kirjoitan tällä hetkellä jotain taustajuttuja, jotka vielä puuttuu.



halauksin,

S-I ja Lumikukka 36+1

Nyt ei taas ollut mikään paras yö. Klo 4 heräsin, kun sormia sattu ja poltti ihan prkleesti, mutta en jaksanut nousta ylös ja olinkin nukahtanut jossain vaiheessa.Nyt herättyäni oikea peukalo naksuu oudosti, kun sitä ojentaa...en tiä, taitaa pudota sormet kokonaan :D



Voi että...Tänään on meidän LoKaKuIsTeN SuUrI PäIvÄ, kun ensimmäinen vauva syntyy :) Saskulla on varmaan jänskät paikat ellei vaavi ole sitten jo syntynyt?! Varmaan hän jossain pinossa on jotain kellonaikojakin kertonut mitkä ei nyt sitte oo muistissa meikäläisellä.



Kävin taas eilen kangaskaupassa vähän shoppailemassa:) Ostin samaa sarjaa tikkikangasta ja puuvillakangasta. Tikistä ajattelin tehdä pinnikseen päiväpeiton ja tuosta puuvillasta sitten ihan vaan aluslakanan ja ehkä jonkun tyynyn pinnikseen..Katotaan mitä keksin.



Eilen oli sitten vika synnytysvalmennus ja katottiin sellanen ns." luomusynnytys" missä äiti ei käyttänyt mitään kivunlievitystä ja aika tuskaselta se kyllä näytti, vaikka oli jo toinen synnytys....että ehkä ne kivunlievitykset on ihan ok ;) Ja onhan ne! En mä niitä ainakaan välttele mikäli kipu yltyy sietämättömäksi! Sitä vartenhan ne on keksitty, että niitä voi käyttää:) Niin liikuttavaa oli taas, kun se pikkuinen ensiparkaisunsa päästi, että tippa tuli linssiin auttamattomasti. Mietin vaan sitten, kun saan oman pikkuisen tuohon rinnalle niin mä varmaan sekoan ;(



Viime yönä kävin vessareissulla pariin kertaan ja olen monena yönä huomannut, että masu on ihan kova silloin. Mahtaako kova pissihätä aiheuttaa kans noita harjotussuppareita vai mitä lienevät?!



JepJep, mutta nyt lopettelen ja toivottelen kaikille oikein mukavaa keskiviikkopäivää. Täällä päin paistelee aurinko :) Syksy tulee siltikin, ei niinkään lämmintä ole, vaikka mittari näyttääkin päivisin liki +20 ja jopa ylikin.



Palaillaan!!



Terkuin: Je_Ni & " Pikku-Isäntä" 36+3 :)

eipä tunnu oikein muillakaan olevan mitenkään mielialat kovin korkealla. Itellä ei sinänsä mitään " valitettavaa" pitäs olla, mutta tahtoo tuo mieliala heitellä ja se sitte aih. valivalia.

Nukuin tytön puolesta nyt paremmin, heräsi vain kerran, mutta nuo raivostuttavat vessareissut sais kyllä jäädä puoleen nykysestä! Ja aamulla olin saada shokin, kun kävin puntarilla. Melkein kilon noussu paino vkossa. Nyt kyllä tarvii tehä jotain sen eteen. Kai se on lähettävä vaan jokapäivä käymään pitemmällä lenkillä, vaikka se onki aina aika tuskaa ja sen jälkeen varsinki olo on ihan velttovirtanen. Ja jättää nuo kaikki herkut pois- snif! Välillä ku tuntuu että on ihana syödä edes jotain hyvää kun ei muuten tunnu olevan hirveesti tekemistä...



Ja mua huolettaa IHAN Hirveesti tuo esikoisen hoitopaikka synnytyksen ajaksi. Miehelle eilen koitin puhua asiasta niin hän vaa naureskeli että älä nyt VIELÄ ressaa...No miten VOI olla ressaamatta, kun ei voi koskaa tietää millon se lähtö tulee??? Se kun nyt ei vaan mee niin että synnyttämään lähetään just La:na. :( Ei oo nyt yhtään ainutta sellasta paikkaa, minne voisin tosta vaan viiä tytön. Täytyy vissiin ruveta selvittämään että miten tuo MLL toimii, että oisko siellä ketään sellasta joka vois tulla heti ku pyydetään... kirpasee vaan se maksu sitte. Mutta jos ei muuta vaihtoehtoa oo niin pakkohan se on:(



Masussa kaikki hyvin.



Saskulla se on ihana päivä edessä! Voi ku toisaalta toivosin - en muuten, mutta ton hoitopaikan suhteen- että sovittas käynnistyspäivä, koska sitte uskosin hoitajan löytyvän paremmin. Muuten en kyllä käynnistystä haluais ikinä.



Miannin perheelle paljon voimia, ja osanotto.



Toivottavasti teillä muilla on vähän pirteämpi päivä edessä :)



Jääsydän rv 32+1

Meidän 1,5 v yllätti tänään. Heräsi kyllä jo 05:30 itkeskelemään ja 06:30 uudelleen, jolloin mies antoi tytölle tuttipullon ja nousi itse ylös. Oli sitten juonut aamumaidon ja nukahtanut uudelleen, ja minä heräsin 08:40 kun oli niin valoisaa ja typy nukkui yhä! Kyllä tulikin tarpeeseen, eilinen ja toissapäivä oli niiiiiiin vaikeaa, jotenkin sellasia " tahmeita" päiviä, ettei mikään tuntunut etenevän yhtään.



Tänään onkin sitten miehen syntymäpäivä, ajattelin tehdä jotain hyvää ruokaa ja leipoa jotain... Ajattelinkin pitää ihan vapaapäivän työ- ja kouluhommista, mitä nyt aamupäivällä on pakko laittaa yksi pieni juttu nettiin luettavaksi. Mutta sen jälkeen sitten aion vapailla :)



G: Otetaas tuohon liittyen MIESGALLUP! Minkä ikäisiä teidän miehet ovat, mitä tekevät elääkseen? Jotain muuta liittyen mieheen jota haluatte jakaa? :)



Minun siis täyttää tänään 27 vuotta, valmistuu tekniikan kandidaatiksi joskus tämän lukuvuoden aikana. Dippainssin paperien haku jää myöhemmäksi, kun on ollut aika laiska opiskelija ja nyt haluaa mieluummin tehdä töitä. On töissä mobiilialalla ja tekee jotain hommaa, josta en oikein tarkkaan itsekään ymmärrä mitä se on :) Yhdessä on oltu 3,5 v josta naimisissa 2 v. Mies on kotoisin Pohjanmaalta, mutta on asunut pk-seudulla jo 7 vuotta ja on kotiutunut tänne. Kuitenkin ajatuksena on että joskus siirryttäisiin Pohjanmaan suuntaan.



Muuta:



SYNNYTYSTÄ ODOTELLESSA: Mä en totta puhuen olis vielä valmis synnyttämään... en ole ehtinyt ajatella asiaa juurikaan ja jos synnytys nyt alkaisi, niin se olisi aikamoinen ylläri ja aiheuttaisi paniikkia. Ja tietysti myös uudelleenjärjestelyjä, kun eihän näin pienillä viikoilla tullutta vielä heti kotiin päästettäisi. Edelleen jopa toivon, että menisi yliajalla, mutta toisaalta kun suppareita on jatkuvasti niin olen alkanut arvella että tulisko sittenkin etuajassa kuten esikoinen... Varaudun siihen suursiivousviikonlopun jälkeiseen synnytykseen :) Eli 7.-8.10. :)



GRADUN TILANNE: Eipä tämä varmaan tosiaan muita kiinnosta kuin Iiristä... :) En ole tehnyt noin viikkoon nyt taas eteenpäin kun on pitänyt tehdä työhommia ja toista kouluhommaa (viimeinen kurssi). Tehtynä on siis johdanto, menetelmät ja tulokset, pohdinta ja viitteet puuttuu. Johdantoakin pitää varmaan vielä vähän lueskella läpi ja tehdä korjauksia. Viikonloppuna ajattelin ottaa työn alle tuon pohdinnan ja samalla johdannon, niin että voisin alkuviikosta sitten mailata ohjaajalle että työ on valmis. Kuulostaa " vähän" pelottavalta :D :D Mun gradu on kyllä varsinainen pätkätyönäyte...



Mites IIRIS kun sulla on viikkoja kuitenkin tuo pari enemmän... kuinka monta työpäivää veikkaat vielä gradun vaativan, ehditkö valmiiksi?



(.) - Vauva potki taas eilen tosi paljon tuonne lantion " nurkkaan" , tuohon lantioluun yläpuolelle niin että oikein sävähtää aina kun potkaisee, tuntuu sähköiskulta. On todella pitkään jo potkinut sinne samaan paikkaan, ja mielestäni ne liikkeet mitä tuntuu keskivatsassa on selvästi vauvan pepusta. Eli en sittenkään rupea vannomaan ettei olisi laskeutunut alas, kun se pääkin kerran tuntui.



Sain muuten LÄÄKÄRIAJAN kahden viikon päähän! Olin aika varma etten onnistu saamaan mitään aikaa enää :) Eipä sillä sinänsä niin väliä mutta ihan kivahan on tietää että onko kohdunsuu yhä 3 cm ja kiinteä ja niin edelleen... Viimeksi taisi olla vikassa tarkastuksessa hieman auki ja hieman lyhentynyt, mutta tarkastuskin oli kyllä joskus 37+.



Hurjan pian tuntuu nyt vauvan syntymä olevan kyllä edessä. Mutta ehkä sitä ehtii odotellakin vielä.



Hyvää keskiviikkoa joka iikalle, muistakaa tänään kannustaa Suomi voittoon Portugalista! :)



Coe rv 33+3

Täältäkin valitusta tulossa. Yö meni kohtuu hyvin, mutta aamu on ollut vaikea. Jostain syystä liitoskivut ovat taas ollet tosi pahana. Se on jännä kun joinain aamuina tuntuu, että luut jää pois paikoiltaan. Eilen oli huono päivä supistelujen suhteen. Olin niin kipeä koko päivän. Supisteli ja särki joka paikkaa. Vielä illalla ja yölläkin sängyssä heräilin sellaisiin menkkamaisiin kipuihin. Täytyy sanoa, että onneksi niitä kunnon supituksia ei nyt tule ihan säännöllisesti. Mutta kuitenkin parisen kymmentä vuorokaudessa. Onko teillä muilla ollut lonkkasärkyä? Mulla tuntuu tuolla lonkan alapuolella kipua. Välillä tuntuu, ettei kärsi astua jalalla. Välillä kipu kyllä häipyy. Mitähän lie?



Tänään olisi neuvola. Tuntuu toisaalta turhalta käydä siellä, kun kotona on verenpainemittari ja potkujakin tuntuu. Hb on alhainen, mutta eipä sille neuvolassa voida mitään. Tuntuu, että aina kysytään, että miten olet voinut, niin sitten kun vastaa totuudenmukaisesti, että vaivoja on ollut, niin ei kuitenkaan saa minkäänlaista myötätuntoa. Asiat ikäänkuin ohitetaan sanomalla, että sellaistahan se on. Hassua kyllä, mutta en edes tiedä mitä odotan, mutta ehkä vähän empatiaa tai sympatiaa tms.

Tuntuuko teistä muista koskaan, että teille olis varattu liian vähän aikaa neuvolakäyntiin? Musta tuntuu, että aina hirveällä kiireellä hoidetaan kaikki pakollinen ja ikäänkuin ajetaan pois sieltä. Kuinka pitkiä teidän neuvola-ajat ovat?



SYNNYTYKSESTÄ: Mulla on synnytys ollut mielessä nyt päivittäin. Edellinen synnytys oli vaikea ja pitkä ja siitä jäi vähän kammo. Sain spinaalipuudutuksen, mutta ihan liian aikaisin ja sen vaikutus loppui jo melkein 3 tuntia ennen ponnistusvaihetta, joten siitä ei juuri hyötyä ollut. Nyt mietin siä, että ottaisinki spinaalin taas, mutta yrittäisin venyttää sen ottoa mahdollisimman pitkään. Mutta mitä jos sitten onkin liian myöhäistä? Toinen vaihtoehto on epiduraali jonka vaikutus kestäis pidempään, mutta en tiedä miksi olen sitä aina vieroksunut. Olen kyllä ollut aina sellainen, että vältän lääkkeiden ottamista viimeiseen saakka, joten ehkä se selittyy sillä. Tuntuu siis liian järeältä lääkkeeltä. Vasta neljännessä synnytyksessä uskaltauduin ottamaan tuon spinaalipuudutuksen. Sekin oli jo siis iso askel. Kehukaa kaikki epiduraalin saaneet, että kuinka hyvä se on! :)



MIEHESTÄ: Mun mies on reilu 30-kymppinen. Työskentelee kirjanpitoalalla esimies tehtävissä. Tekee pitkää työpäivää ja matkustaa töihin suuntaansa lähes tunnin, joten ehtii olla vähän kotona arkisin. Rakastaa lapsia ja tykkää touhuta niiden kanssa, silloin kun aikaa on. Vähän vieroksuu vauvan hoitamista, mutta sitten kun vähän kasvavat niin osallistuu hyvin lasten hoitoon ja kasvatukseen.

Vietettiin huhtikuussa 10-vuotis hääpäivää. :) Ala- ja ylämäkiä on ollut matkan varrella, mutta nehän kuuluu asiaan.



Eipä tässä muuta tällä kertaa. Palailen ehkä sitten neuvolan jälkeen.



Pixelina rv 34+1

En ole koko kesänä päässyt kirjoittelemaan, kun tosiaan muualla asuttiin eikä ollut nettiä.



Tänne kuuluu masuun hyvää. Vähän välillä mietityttää, onko kaikki oireet ym. normaaleja, kun ei kukaan tuttu ole vuosikymmeneen saanut vauvaa. No, onneks on tuttu neuvolantäti, jolle voi aina tarvittaessa soittaa. Se lupas järkärä mut vielä ylimääräiseen ultraan, joten kiva päästä ihailemaan pikku prinsessaa vielä ennen syntymää :)



MIES-GALLUPPIIN: Mun mies on 28-vuotias, opiskelija ja freelancer-toimittaja. Yhdessä ollaan oltu 5 vuotta ja naimisissa 1,5v. Tosi paljon tykkää lapsista ja mielellään lähtee aina mukaan neuvolaan, valmennuksiin ja jopa lastenhoitokeikoille. Koko raskauden on tukenut ja hoivannut, joten mikäs tässä on ollessa ;)



Saatiin vihdoin Saksasta tilatut vaunut. Tosi hyviltä vaikutti. Menee pieneen tilaan ja niille löytyi kotoakin hyvä paikka, vaikka kerrostalossa asutaankin.



Signorina-Iris ja Coecahill: Mä olin kanssa niitä gradun vääntäjiä. Aika hyvällä mallilla ollaan jo. Opettajalle lähetin viime viikolla " raakaversion" , josta pitäisi saada kommenttia. Ja parilla opiskelukaverilla pitäisi se luetuttaa. Saa nähä, koska sitä oikein uskaltais edes ajatella sen palauttamista. Hui.



Oli taas kiva lukea muitten kuulumisia. Ja tosiaan vähän ihanaa, että joku saa jo tänään vauvan syliinsä... :) :)



Kivaa päivää kaikille!



Susuliini 32+4

Käytiin pojan kanssa pienellä lenkillä...Täytyy sanoa ettei ruuhkaa tuolla lenkkipoluilla ollut :D Mukavan piristävä lenkki ja kuivina pysyttiin vaikka satoikin ihan kaatamalla. Poikakin silmin nähden nautti kun sai juosta ja läträtä lätäköissä..



Otetaas käsittelyyn ensin mies;)

Eli minulta löytyy tuollainen marraskuussa 28 vuotta täyttävä miekkonen. Töitä tekee tietotekniikan parissa, asentelee laajakaistoja jne..Yhdessä ollaan oltu yli 7 vuotta ja monenlaista ollaan koettu niin hyvässä kuin pahassakin.. 4.päivä oli meillä 1kk hääpäivä:D Eli tänä kesänä mentiin naimisiin maistraatissa. Kihloissa oltiin reilu 5 vuotta. Häitä olis tarkoitus juhlia ristiäisten yhteydessä :)

On ihana isä pojalle, touhuaa ja leikkii oikeastaan koko kotonaolo-ajan. On hoitanut vauvasta asti paljon ja mikään mahdoton ajatus ei ole että jäisi jossain vaiheessa kotiin lasten kanssa ja minä menisin töihin.



Pixelina:

Mullakin lonkat kipeinä. En ole huomannut että missä yhteydessä kipeytyy mutta välillä tuntuu kuin jalat olis irti koko kropasta..Ilmeisesti siis nivelet niin jo löystyy..



Neuvolakäynneistä ajattelen ihan samalla tavalla kuin sinä, että jotain " lohdutusta" olisi mukava käynneillä saada..Mulla kestää nuo käynnit puolesta tunnista tuntiin. Tuo kerta kun tunnin istuin siellä niin oli aivan ihana. Kerkesi kaikki asiat kertomaan ja jutella paljon muustakin ja teki tosi hyvää. Mutta viimeksi kun piti poika ottaa mukaan niin käynti oli tosi pikainen ja jotenkin tyly. Ei ilmeisesti tykännyt kun otin lapsen mukaan =O

Mulla ollut tässä raskaudessa niin monta eri ihmistä siellä neuvolapöydän toisella puolella että jo sekin vaikuttanut siihen ettei jaksais jauhaa joka ihmiselle uudelleen kaikkia vaivoja vaan sanoo mieluummin vaan että ihan hyvin menee...Vaikkei edes mene. Olen ollut tosi kipeä koko ajan ja vaivoja löytyy joka sormelle..

Onneks ollaan jo loppusuoralla!!!



Osanottoni Miannille, voimia ja jaksamista perheellesi. Kylläpäs teitä nyt koetellaan kovasti!



Voikaahan hyvin!

Alkaa vähän olo helpottaa. Vein oman Panacod-reseptin uusittavaksi, kun ovat loppu. Sain sen reseptin huhtikuussa neuvolalääkäriltä ja se onkin ainoo lääke, joka auttaa näihin raskausajan päänsärkykohtauksiin.



MIES: Mulla onkin Coen kans tosi samanikäinen uros :) Omani siis täyttää tulevana viikonloppuna 27v. Työskentelee (auto)varaosamyyjänä. Yhdessä ollaan oltu 9,5v ja siitä 6,5v kihloissa, 8,5v avoliitossa. Häät on sovittu vuodelle 2017, silloin tulee 20v yhdessäoloa täyteen :D Omien sanojensa mukaan ei tykkää lapsista eikä oo koskaan aatellut tulevansa isäksi.. mitä nyt on neljäs lapsi tulossa ;) Oikeesti kyllä nuo tenavat on sille kaikki kaikessa, mutta ehkä se perushoito on enempi mun heiniä, isukille jää sitten painileikit yms :D Täältä Kuusamosta ollaan molemmat kotoisin ja tänne kai nyt jäätiin, kun talo ostettiin. Tosin kaukainen haaveemme on eläkeläiskaksio Tampereella SITTEN JOSKUS :D



NEUVOLA: Mulla on AIVAN MAHTAVA neuvolatäti. Sama, mikä oli viimeksi ja esikoista odottaessa. Hänellä on aina aikaa kuunnella vaivat ja kysyy aina tosissaan kuulumiset, myös raskauden ulkopuolelta. Olen siellä yleensä n. 30min, mutta joskus saattaa venyä pidemmäksiki. On tosi pätevä, mutta silti rento ja ennenkaikkea omaa maalaisjärkeä, mitä minä kovasti arvostan. Hänellä itsellään on 4 lasta ja kertoo monesti omakohtaisia kokemuksia ja käytännön vinkkejä.



Piti kirjoittaa vielä jotain, mutta kuopus kitisee, pitää mennä nukuttelemaan. Se on ollut ihmeen kärttyinen jo monta päivää..

miksi ei käynnistystä ikinä?:)

Mulla kaksi käynnistetty ja tuntuu, etten tiedä " todellisesta" synnyttämisestä mitään, en esimerkiksi ymmärrä miksi naiset huutaa synnyttäessään. Ollut niin helppoja synnytyksiä.

kuullut jotain kauhukertomuksia käynnistyksistä? minä elävä esimerkki, joka ei yhdistä sanaa kauhu ainakaan käynnistykseen!:)



t. taustalukija mimosa rv 35+1

galluppiin, mutta ensin tosta käynnistyksestä kun Mimosanoo kyseli että miksi ei ikinä:) Siksi ei ikinä että siskon, äitin ja monen muun useasti synnytäneen kertoman mukaan käynnistetyssä synnytyksessä supistukset on miljoona kertaa kipeempiä, ja niitä tulee paljon tiheämpään kuin luomu-supparit tulis.. Jotenki siitä on tullu sellanen asia sitte että toivon ihan hirveesti että kaikki lähtis aina itestään käyntiin eikä tarvis käynnistellä. Ei varmasti kaikilla oo nuin, mutta tosi tosi monelta oon kuullu että käynnistetty synnytys on tuskasempi kokemus mitä itestään käynnistyny :)



Mies-galluppiin: Minulla mies täytti just 24v, opiskelee viimestä vuotta Tekussa mutta edes opettajat ei vielä tiedä millä nimikkeellä valmistuu :) Joku insinööri kuitenki. Tykkää hirveesti lapsista ja on iltasin tytön kanssa, tekee kaikkia samoja hommia mitä minäki, eli en joudu yksistään hoitamaan kaikkia rutiinihommia vaikka kieltämättä ne helpommin mun niskoille jää ;)

5,5v ollaan oltu yhessä josta nyt pian tulee 2v naimisissa.

Mulla tuli kaupoilla ollessa superhuono olo, verensokeri laski tyyliin kahdessa sekunnissa mutta onneksi päästiin kotiin turvallisesti ja sain syödä masun täyteen. Nyt olo on hyvä.



MIES; Mun mies on 25v (2v nuorempi kuin mä). Mies työskentelee metallialalla opettajana ammattikoulussa + tekee toiminimellä mitä tahansa metallista nyt aikaan saa. Yhdessä ollaan oltu jouluna 4 vuotta, josta 3v kihloissa tuli täyteen elokuussa ja reilu 2v naimisissa. Kun tapasin mieheni, mulle tapahtui se, mitä en koskaan aiemmin ollut uskonut, eli tiesin heti ensisuudelmasta että " tässä se nyt on" . Se oli kyllä rakkautta ensi silmäyksellä;) Mutta sitä suudelmaa en unohda ikinä!!!!! Nam!



KÄYNNISTYKSESTÄ; Mulla taas on käynnistyksestä negatiivisia käsityksiä. Kolme ystävääni sai lapsen toukokuussa ja kaikilla synnytys käynnistettiin; yhdellä maksa-arvojen vuoksi, toisella koska odotti kaksosia jotka eivät olleet syntyneet laskettuun aikaan mennessä (koskaan aiemmin ei kuulemma kaksoisraskaus ollut mennyt niin pitkälle pohjanmaan alueella) ja kolmannella käynnistettiin yliaikaisuuden vuoksi. Ensimmäisen ystäväni synnytys sujui ok, mutta supistukset loppuivat heti vauvan jälkeen, istukka jäi sisälle ja hän joutui kaavintaan. Toisen ystäväni vauva A syntyi alakautta, jonka jälkeen taas loppuivat supparit ja B jouduttiin hätäleikkaamaan ulos. Myös kolmannen ystäväni supistukset loppuivat ennen vauvan syntymää ja vauva jouduttiin leikkaamaan hätäsektiolla. Eli syy, miksi itse en haluaisi joutua käynnistykseen/miksi minulla on epäluuloja sitä kohtaan johtuu juuri siitä, että se saattaa aiheuttaa sen että supistukset loppuvat liian aikaisin.



Onhan luonnollinen käynnistyminen aina parempi, mutta tottakai joskun on pakko turvautua käynnistykseen äidin ja vauvan terveyden takia.



Nyt päikkäreille!



Nazu

Vastailenpa tuohon GALLUPPIIN ekaksi: Eli mun mies on 23v., onkohan joukon nuorin? Kokkina työskentelee, mutta kas kumma, kotona ruokapuolen hoidan minä, lähes aina. Mutta niinhän se sanonta menee, että eihän suutarin lapsillakaan ole kenkiä:) Tykkää lapsista kovasti ja peuhaa mielellään 1v10kk esikoisemme kanssa.



OMAA NAPAA: Yöt menee huonosti, vessassa saa ravat ja kylkeä vaihtaa yhtenään. Jollakulla muullakin ollut harjoitussuppareita, itselläkin niitä lähes päivittäin on ja todella pienestä tulevat. Kyllä raskaudet voi olla niin erilaisia. Esikoisesta tunsin ekat supistukset vasta synnärillä ja siitä 5h kuluttua olinkin jo äiti. Jotenkin tässä toisessa raskaudessa on ollut enemmän vaivaa, viittaisikohan se tyttöön? Esikoinen on poika.



SYNNYTTÄMISESTÄ, ajattelen sitä päivittäin ja itseasiassa odotan oikein innolla. Jotenkin se on niin hieno hetki kun ensimmäisen kerran näkee pienen vauvansa...



Tosiaan monella meistä voi pienokainen syntyä koska tahansa. Odotellaan Saskun kuulumisia ekasta lokavauvasta.



RV 35+1

Siis oikeesti, täytyy tunnustaa et oon nukkunut koko aamupäivän. Äsken nuorimmainen tuli koulusta niin täytyy vähän virkistäytyä.

Varmaan ne nuo hyvinkin rikkinäiset yöt sitten väsyttää. Joutuu ravaa vessassa ja kävelee ympäri taloo, kun alavatsaa kiristää. Niin ja tosin nukkumaanmenokin on venynyt tuon BB:n takia=)



Miehistä oli puhetta.. Oma on 33-vuotias, tehnyt ikänsä töitä kuljetusalalla ja nyt viimesimmät vajaat kolme vuotta ollut yksityisyrittäjänä, kolme maansiirtoautoo on. Ja täytyy sanoo, että oikea työnarkomaani, viikot ajaa ja viikonloput menee paperi -ja huoltohommissa.

Yhdessä ollaan oltu 13,5 vuotta joista 8,5 vuotta naimisissa. Kyllä tuntuu pitkältä tuo yhteiseloaika mutta täyttihän tuo meiän esikoinenkin jo 12 vuotta..



Mitäs muuta.. niin se on varmaan jo Saskun vauva maailmassa=) Innolla odotellaan uutisia.



Kukakohan seuraavaks?



(.) olo alkaa olla tukala, masu on jokapuolelta täynnä vauvaa. Tosi kovia potkuja sieltä kummiskin vielä tulee. Lonkat ovat kipeet ja oikeestaan koko lantion alue. Supistuksia tulee muutama päivässä ja niistäkin ehkä yks tai kaks ovat sellasia, et tuntuvat muutenkin kuin kovettumisena. Noihin kovettumisiin liittyy se tunne, et keuhkot menis kasaan.

Jotenkin on pystynyt ottamaan rennomman asenteen näihin kolotuksiin, kuin silloin pienemmillä viikoilla. Vaikka eihän tämä herkkua ole.

Viikon päästä olis vika lääkärinneuvola, tietää et missä mennään.



Täytyis varmaan laittaa pyykit koneeseen, kiva vaan kun eivät oikein missään tahdo kuivua.



Jaksamisia kaikille!

myttynen 35+5

En oo tosiaan taas aikoihin kirjotellut, vaikka oonkin käynyt teidän kuulumisia lueskelemassa silleen epäsäänöllisen säännöllisesti.



Mulla ollut todella paljon supistuksia viime päivinä, tai jo yli viiko ajan. Eivät oo vaan sellasia, et vatsa kovettuu, vaan valillä ihan kipeitä ja joskus niitä saattaa tulla säännöllisestikkin. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä valvoin monta tuntia kelloa tarkkaillen, kun supparit tuli melkeen kymmenen minuutin välen, olin jo varma, että sinä yönä ois tullut lähtö... Mielessä pyöri kaiken maailman ajatukset ja pojallekkin piti jo ruveta hoitopaikkaa mietiskelemään.

Eilen illalla sitten tuli vessassa käydessä paperiin sellasta vaaleanpunasta limaa ja arvelen, että se vois olla limatulppaa... Vai voisko? Tänään aamulla sitä tuli taas... Nyt on sitten ajatukset hieman sekasin, että mitäs jos tää tästä lähteekin pian käynnistymään. Ois kovin tyypillistä, että neljän seuraavan yön aikana rupeis tapahtumaan, kun miehellä yövuorot. Vähän jänskättää.... Toivon vaan, että vauva pysyis masussa sinne viikolle 37, mutta sitten sais jo tullakkin! ;)



Ootan vaan, että pääsisin jo sinne kokoarvioon pian, mutta luulen, että siinä voi mennä vielä kolmekin viiikkoa ennen kun sinne pääsen. Mistä sen tietää vaikka vauva syntyiskin ennen sitä.

Jotenkin mä en oo vaan pystynyt edes miettimään koko synnytys asiaa. Esikoinen kun syntyi suuren kokonsa vuoks sektiolla, niin nyt ajatukset menee vuoristorataa... Toivon alatie synnytystä, jos vaan vauva ei ois kovin iso, mutta jotenkin mä en ollenkaan usko, että tää kakkonen nyt ois niin paljon pienempi, kun esikoinen oli. Ja sitten pelkään, että se kokoarvio heittää taas häränpyllyä, kun esikoisenkin koko arvioitiin melkeen puolikiloa pienemmäks mitä sitten olikaan... Eli toisaalata taas ajattelen, että ois jotenkin helpottavaakin, jos vauva todettais heti isoksi ja saisin suunnittellun sektion. Sitten poden taas huonoa omaatuntuntoa, kun ajattelen niin, koska onhan vauvalle aina parempi syntyä alakautta... *huokaa*



Tulipas mullakin nyt jotenkin negatiivista tekstiä... :( Olo on vaan tosiaan ihan sekava, itkuherkk' kin oon ollut viimepäivinä, mikä ei oo ollenkaan mun tapasta. Itkua tulee tuherrettua millon mistäkin pikku jutusta, ja sitten oon itsekkin ihan ihmeissäni, että miten mä nyt noin... Ne hormoonit... :)



Sit eilen oli jotain galluppeja, ehkäsy ja ööö.... Niin ne nimet...



Eli ehkäsystä: Me ollaan vähän aateltu, niinkin luotettavaa menetelmää, kun keskeytetty yhdyntä... Koska mä en halu mitää hormooneja itseeni tälläkertaa ja sen sanoin miehelle ihan suoraan ja kondoomitkaan ei mulle sovi, saan niistä jonkunlaisen allergisen reaktion, joten koko touhu ei kiinosta, jos niitten kanssa pitäis ruveta räpeltämään. Lisäks haluttais se kolmonen aika pienellä ikä erolla kakkoseen, joten jos " vahinko" sattuis niin sitten se vahinko ois tervettullut... :) Tietenkin mieli voi muuttua, kun tämä vauva on maailmassa, jos sillä onkin kauhea kolikki tai jotain, että vauva aika onkin tosi rankkaa, sitten ei välttämättä enää hlutakkaan sitä kolmosta ihan heti. Mutta niin ollaan ajateltu ainakin vielä. :)



Ja nimet meillä on valmiina. Tytölle on aivan varma nimi ja pojalla on aika varma. Haluisin seuraavassa ultrassa, eli kokoarviossa tietää vauvan sukupuolen, niin saatasi jo ruveta kutsumaan pienokaista omalla nimellään. Niin tehtiin myös esikoista odottaessa, nimi oli valmiina ja sitä käytettiin jo raskaus aikana, kun tiedettiin, että poika on varmasti tulossa. Se oli jotenkin ihanaa, kun vauvalle muodotui tavallaan se oma persoona jo maha aikana. ;)



Nyt lopetan kirjottamisen, että muillekkin jää tilaa... Pitäis vissiin käydä useemmin kirjottamassa, että ei sitten tulis tälläsiä romaaneja näistä harvoista kerroista. :) Leppoisaa päivän jatkoa koko porukalle massuineen!



Möhömassu + masukki rv 34+4

Otetaanpas täälläkin mies heti käsittelyyn. Eli mieheni täyttää tänä vuonna 32v. ja työskentelee tietoliikennealalla, tällä hetkellä ulkomailla. Tykkää kyllä ainakin näistä meidän omista lapsista ja hänellä on varmasti lasten kanssa pikkasen pidempi pinna kuin mulla. Mies on ollut mukana molemmissa synnytyksissä (vaikka kotona saattaa pyörtyä jo pienen haavan takia) ja toivottavsti pääsee mukaan tälläkin kertaa. Tykkää touhuilla vastasyntyneenkin kanssa. Naimisissa ollaan oltu reilu 4v. Molemmat ollaan pohjoisesta kotoisin mutta tavattiin Helsingissä. Pk-seudulla ollaan asuttu useita vuosia ennen kuin muutimme Aasiaan. Ja eiköhän me sinne pk-seudulle palatakin taas koska se tuntuu enemmän kodilta kuin tämä Pohjois-Suomi.



Muuta: Masussa pikkukaveri myllertää koko ajan niin että taas kyljet soi. Välillä saattaa kuulua masusta sellanen hassu " napsahdus" . En muista että edellisissä raskauksissa moista olis tapahtunut. Varmaankin vauvan liikkeet saavat sen aikaan. Joskus kumartuessakin napshtaa tai kuuluu molskahdus masusta. Jänniä ääniä. :)



Koko aamupäivän olen tässä koneella naputellut noita kouluhommia ja tuntuu ettei edisty yhtään. Tyttökin nukkui vaan tunnin päikkärit. Kohta pitäis lähtee hakemaan poika pk:sta. Jäi aamulla sinne kiukuttelemaan kun vein. Eka kerta oli kun rupes vastustelemaan sinne jäämistä. Aamulla tuli vähän vaikea olo kun poika kysyi että miksi hänen täytyy aina mennä päiväkotiin. Ajattelee varmaan että miksi hän menee mutta sisko ei. Vastasin vain että äiti tekee kouluhommia, siksi. Kyllähän tuon tytönkin voisin laittaa hoitoon mutta tulis liian kalliiksi. Ja kyllä tämä näin menee yhden lapsen kanssa kun toinen ei oo kiusaamassa.



Eka lokavauvakin on varmaan jo syntynyt. Onnea toivottelen! Saa nähdä kuka on vuorossa seuraavaksi...



Hyviä vointeja kaikille ja mukavaa keskiviikon jatkoa!



MaryJ 35+5