LOKAkuisten tiistai

Meilläkin on tänään neuvola heti tuossa kympiltä. Tämä on nyt se ihka ensimmäinen. Mies lähtee mukaan ja taitaa tulla 1v esikoinenkin, saa nähdä kuinka jaksaa.



Ajattelin kieltäytyä VERIKOKEESTA ainakin näin tänään, sillä pahoinvoinnin seurauksena tuntuu että verta voi olla vaikeampi saada enkä halua enää yhtään pahentaa piikkikammoa. Sitten pahoinvoinnin mentyä vois katsoa uusiksi, mutta kyselen kyllä tarkemmin terkkarilta että miksi se verikoe olikaan tärkeä tässä alussa.



Toivottavasti kuunnellaan sydänääniä, vaikka muistelen kyllä hämärästi että esikoisesta kuunneltiin joskus rv12 ja silloinkin oli vaikea saada kuulumaan. Istukka oli muistaakseni etuseinämässä. Nyt on vähän enemmän mahanpeitettä (silloin olin ihan hoikka ja ihmettelin ettei kuulunut!), vaikka se tuntuu kyllä nousseen kohti vyötäröä... siinä mielessä kai ne äänet vois kuuluakin :) No, toivottavasti kuunnellaan kun tuo kriittinen 10+0 on päivällä jo ylitetty.



IMETYKSESTÄ oli eilen juttua ja imetystukilistan ainakin Lupicaia vinkkasi. Varmasti linkkivinkki on oikein hyödyllinen, mutta toisaalta mä haluaisin rauhoitella kaikkia esikoista odottavia että harvoin se imetys on niin vaikeaa että etukäteen pitäisi olla paljon informaatiota. Ei kannata ladata siihen kauheita paineita, sillä se on taas yksi satavarma tapa jolla saa imetyksen menemään pieleen.



Minä esikoisen kanssa vaan oletin että kaikki menee ok kun luonto on nämä tissini siihen luonut, ja niinpä meni, imetin yli 10kk. En muista neuvoiko kukaan laitoksella... saattoi neuvoa, tai sitten ei :) Mitään imetysinfoa en koskaan mistään hankkinut ennen tai jälkeen synnytyksen, paitsi joku video näytettiin synnytysvalmennuksessa.



Mutta onhan tuohon niin pitkä aika vielä ettei sitä vielä tarvi miettiäkään :)



Nyt taidan lähteä suihkuun. Saa nähdä tuleeko taas aamuoksana, nyt on jo useampana päivänä käynyt niin että aamun eka (yleensä viili) tulee hetken päästä ylös. Jännää kun on tällaista oikeaa AAMUPAHOINVOINTIA :) Paljon mukavampaa kyllä kuin se on kokopäiväinen paha olo.



Hyvää tiistaita kaikille!



Coe rv 10+1

" Keväiset" huomenet täältä lumimyräkän keskeltä! Ottaa päähän kun talvi vaan jatkuu ja jatkuu. Edellispäivänä mies lapioi terassilta lumet pois ja nyt se on taas ihan lumen peitossa. Olenko vähän malttamaton...



Vähän tärkeämpiin juttuihin: Onnittelut kaikille eilen ultrassa käyneille! Heikunkeikulille (äh, miten tota pitäisi taivuttaa...:)) tsemppihalit ja toivotaan, että se tosiaan oli vaan joku varjo siellä ultrassa. Aika pitkältä ajalta tuo minustakin tuntuu odotella, mutta koita jaksaa!



Mä uskallan olla Coen kanssa vähän eri mieltä tuosta imetystietoudesta :) Itsellä luonto ei sitä hoitanutkaan ekalla kerralla, joten tällä kertaa vahingosta viisastuneena aion lukaista kaikki imetyksestä ennen synnytystä. En halua mitään paniikkia luoda asiasta ja ei siitä kannata stressata etukäteen, mutta jos imetys ei lähdekään sujumaan heti synnärillä niin on hyvä itse tietää asioista, nimittäin kätilöillä ei välttämättä ole aikaa neuvoa tai sitten ne neuvoo ihan päin prinkkalaa (niin kuin mulle, esim. 3 tunnin imetysvälit ja turha lisämaito). Ja Taysissa ne voi antaa tutin ja lisämaitoa kysymättä äidiltä eli jos uskallat käydä suihkussa ja jättää vauvan hoitoon, niin ei ikinä tiedä onko vauva jo syötetty. Yritä siinä sitten imettää ja ihmetellä, että miksi ei ole nälkä vauvalla... No, joo.. ei hyviä kokemuksia... Toivottavasti muualla on asiat paremmin!



Sorry tuo paasaus, vieläkin vaan harmittaa... Nyt mukavaa päivää kaikille,

S-I ja Lumikukka 13+0

Voi kökkö tuota keliä!!!! Lunta tulee taivaan täydeltä, muutenkin taivas aivan harmaa. Missäs se Pekka Poudan lupaama vesisade on? Minä vaan kysyn ;o)



Ompas täällä saatu jo aikaisin aikaan keskustelua imetyksestä...

Minä olen asiasta sitä mieltä, vähän niin kuin kaikesta muustakin, että on turha vielä tässä vaiheessa stressata asiasta. Ideaalitilannehan kuitenkin on, että se imetys lähtee sujumaan omalla painollaan, vaikkakin itsellä se ei ihan niin mennytkään. Odottavalla äidillä kun on todella taito syytellä ja stressata itseään niin mitä sitä suotta lisäämään " tuskaa" ..Nautitaan tästä raskaudesta =o)



Aamun ekat ökät tuli heitettyä...Kumpa tämä olo pian helpottaisi pian!



Ihanaa lueskella teidän ultrakuulumisia. Nyt kun on tässä hommassa toista kertaa niin huomaan etten itse niin innoissani ole joka asiasta..Vaikkakin lasta yritettiin yli vuosi ja lapsi todella toivottu on. Niitä ensimmäisiä liikkeitä odottelen, ne jotenkin kuitenkin todentaa tätä raskautta =) Ekassa kun olisin vaikka unissani voinut kertoa että millä viikolla mennään...Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä =o)



Mites te muut toisen/useamman lasten odottajat, onko tämä raskaus aiheuttanut samanlaista innostusta kuin esikoisen odotus?



Mutta tätä jaaritteluahan riittäis...Taitaa olla parempi antaa palstatilaa teille muillekin ;o)



Mukavaa tiistaipäivää =o)



Camelot 10+5

Aamu alkoi tuttuun tapaan pönttöä jututtaessa. Kuitenkin huono olo vaan jatkuu, ihan järkyttävää :/ !



Imetyksestä voisin myös laittaa oman kokemukseni, mitenkään ottamatta kantaa mihinkään... Eli esikoinen oli sellainen tapaus, että imeminen ei kiinnostanut pätkän vertaa. Jokainen yritys oli raivoisaa huutoa ja taistelua. Mulla oli rinnat niin täys maitoa, että nänninpäitä ei enää ollut ja turvauduin rintakumiin. Maitoa tuli suihkuamalla, joten imeä ei olisi tytön pahemmin tarvinnut. Synnytin myöskin Taysissa ja tuolta ajalta ei jäänyt kovin mukavia muistoja... Tosin sitä on synnytyksen jälkeen niin herkässä tilassa, että sekin vaikutti. Kuitenkin, siis minulla oli ne rintakumit ja maitoa suihkusi, tyttö vaan ei halunnut imeä. Ja voin sanoa, että oli TUSKAA, kun rinnat oli kovat kuin kivet ja täynnä, eikä minua päästetty edes pumppaamaan ylimääräistä pois! Piti paitaa vaihtaa kolme kertaa päivässä. Kerran sitten omahoitajalla oli kiire (muutenkin jäin hiukan oman onneni nojaan, kun hoitsu ei sitten jaksanut enää) ja sain luvan pumpata pieneen pulloon. Voi sitä helpotusta!! Ja tyttöhän joi pullosta ihan ilman taistelua ja oli tyytyväinen. Voitte arvata, että siirryin pulloon heti kun kotiin päästiin, pumppasin niin kauan kun omaa maitoa riitti, sitten korviketta. Jäi mieleen tuolta ajalta myös eräs kerta, kun yöllä yökkö päätti, että nyt sitä imetystä koitetaan kunnolla... Istuin imetystyynyn kanssa valmiina, kun hän koitti survoa tytön suuhun vesiruiskua ja painoi neidin päätä rintaani. Taisto ja huuto yltyi. Sitten hoitaja päätti, että punnitaanpa tyttö ensin ja otti tytön mukaansa, tuli hetken päästä takaisin ja neiti oli kääritty kapaloon, ettei pääsisi huitomaan. Uusi yritys vaan, eikä onnistunut näinkään. Tämän taiston takia olimme sairaalassa 6 päivää, vaikka kaikki muu olikin kunnossa. Huuto ja tappelu loppui kun päästiin kotiin ja tyttö sai eväänsä pullosta.



Kuopuksen kohdalla menin (jälleen Taysiin) synnyttämään avoimin mielin. En ottanut paineita tuosta imetyksestä, onnistuu jo onnistuu tai sitten ei. Poika olikin kova syömään ja imuote oli heti oikea. Imetys siis sujui täysin ongelmitta hänen kanssaan. Ainoa mutta on kohdallani se, että minun täytyy aina imettää makuullaan, koska muuten vaatteet kastuvat alkkareita myöten. Maitoa suorastaan tulvii... Maidonkerääjäkin on auttamattoman pieni.



Samaan tapaan aion tämän seuraavankin kohdalla tehdä, ilman turhia mietintöjä ja ajatuksia aloitan imetyksen, se joko onnistuu tai ei onnistu.



Sitten muihin asioihin. Olipas mukavia ultrakuulumisia eilisessä pinossa! Mun pitää vielä kaksi viikkoa odotella sitä NP-ultraa, mutta toisaalta kun tiedän tuolla masussa sykkeen olleen rv 8+2 :)... Silti jännittää!



Nyt täytyy mennä laittamaan pyykkikone pyörimään...

Mukavaa (joskin ihan liian talvista) tiistaita kaikille!



himppu rv 11+3

Tänään on nyt sitten vihdoin ja viimein se np-ultra klo 11.40. Mä en tiiä, mitä tekisin siihen asti. Jännittää ihan kamalasti. Kunpa olis ollut jo aamulla heti kahdeksalta...



No, ehkä täällä töissä olisi sen verran tekemistä, että aika vaan humahtaisi eteenpäin...



Täytyy vielä ennen sitä käydä hakemassa mies kotoa, kun tuli aamulla 7:ltä töistä ja on nyt sitten nukkumassa. Mutta halusi ihan ehdottomasti tulla sinne mukaan, niin täytyy käydä sitten herättämässä. Onneksi pääsee kuitenkin sen jälkeen takasin nukkumaan.



Mutta nyt taas palattava töiden pariin, kirjoittelen sitten iltapäivällä lisää.



Tuike +pikkuinen rv 12+2 (siis vielä, ennen ultraa...)

Itse en olekaan hetkeen kirjoitellut, mutta lukenut olen viestejänne päivittäin;)



Mä olin eilen ultrassa ja lääkärillä äitipolilla kun meillä on ollut laskettu aika vielä hämärän peitossa koska menkkoja ei esikoisen jälkeen ole tullut. Yhet oudot jo lokakuussa vissiin..



Eli viikkoja on nyt 13+1 eli laskettu aika on 2.10. Jee!!



Samalla katsottiin np-turvotus ja arvo oli muistaakseni 0,9. Eli tosi hyvä?! Muuten kaikki ok. Öklötys ja väsy ovat onneksi jääneet taka-alalle ja nyt voin nauttia täysillä raskaudesta. Oi ihanaa nähdä taasen vaavelin liikkuvan siellä masussa!



Meillä tulossa jännä viikko kun lauantaina suunnataan perhelomalle Leville. Ajomatkaa tulee reippaat 700km joten kärsivällisyyttä vaaditaan esikoisen, 1v2kk kanssa.. Joka tapauksessa ihana päästä lomalle, mukaan lähtee myös sisko ja sen mies ja mun vanhemmat ja kun me vietetään mun miehen kanssa hääpäivää ensi viikolla niin saadaan viettää se ihan kahden kun lapsen vahteja on kasapäin matkassa. Tarkoitus on hiiihtää ja ulkoilla mahd. paljon ja tietty syödä oikein hyvin.



IMETYKSESTÄ: Olen samaa mieltä kuin tuolla edellä joku oli että asiaa ei kannata ajatella tai murehtia yhtään. Itse uskoin kun minulle th sanoi kun murehdin pieniä rintojani että älä murehdi imetät vuoden varmasti. ja niin tein. Uskoin siihen, että se on joka naiselle luotu kyky enkä miettinyt sitä sen enempää. Toki kaikilla se ei onnistu, mutta sitä ei kannata murehtia sen enempää. Yleensähän sanotaan että jokainen äidiltä tulee maitoa sen verran kuin oma lapsi sitä tarvitsee. Meillä kävi niin että kertaakaan ei lisämaitoa tarvinut ennen 9kk mutta koskaan ei myöskään tarvinut liivinsuojia ei tarjonta vastasi kysyntää 100 Prosenttisesti. Katsotaan mitä toisen aikana käy, haluaisin taas täysimettää puoli vuotta mutta en ota paineita asiasta. Mutta ymmärrän hyvin että se jännittää ekakertalaisia. Ja vaikka ei sujuisikaan, ei se ole todellakaan merkki mistään huonommuudesta! Äitiys rakentuu paljon muista asioista joskin imetys on mielestäni aivan ihanaa ja läheistä!



Nyt pitäisi siivota keittiö kun tuo termiitti saa kaiken niin sekaisin!! Pystyttekö te muut taaperoiden äidit pitämään paikat koko ajan siistinä?????



Nasu ja vaavi 13+1

Hmmm... Mä oon miettiny tuota imetysjuttua...todella vähän. Ja jotenkin se tuntuu tässä vaiheessa niin " kaukaiseltakin" . Mut sen mitä oon miettiny niin aion (yrittää ainakin) ottaa todella iisisti sen asian suhteen. Onnistuu jos onnistuu. Tietenkin toivon, että onnistuu, mutta jos ei niin en yhtään sen huonompi äiti ole! :) Mutta tosiaan, tuntuu aika aikaselta siitä vielä puhua/stressata. ;)



Semmonen hassu kysymys napakorun omistaville, että missähän vaiheessa siitä pitää luopua? Siis voi olla tosi tyhmä kysymys, mutta haittaako se esim. sydänäänien kuuntelua? Luulen että ei, mutta kun huomenna (vihdoin) olis tarkotus niitä kuulostella lääkärissä niin aattelin, että otan sitte jo etukäteen pois. Ja sit (kun luulen että se ei haittaa niin) missä vaiheessa se pitää " fyysisistä" syistä poistaa, noin niinkun suunnilleen, koska aika yksilöllistähän tää mahan kasvu varmaankin on. :) Mut et anteeks tyhmät kysymykseni..hih hih! ;)



Säästä sen verran että täällä ei vielä myräkkä oo päässy käyntiin, mutta sitä odotellaan jo vähän tylsistyneenä. Sais jo talvi taittua! Eilen juttelin kaverin kanssa, asuvat Itävallassa, ja siellä oli 23 astetta lämmintä jo! Kyllä kävi katteeks. No, ei täällä nyt ihan sellasta vielä tarvis olla mut kuhan lumet sulais ja arska paistais! se olis kivaa! :)



Oksut on nyt (vissiin?!) loppuneet täällä, väsymys ei ja kyl sen huomaa et jos ruokailuväli pitenee yli parin tunnin niin kyllä huono olo tulee. Nenä on tukkonen mullakin, muistaakseni jotkut siitä eilen valittelivat. Mutta muuten, pientä huolta (kun siis vielä ei vauvaa kuultu/nähty) lukuunottamatta olo on aika hyvä.. Onneks siitä huolestakin päästään huomenna toivottavasti eroon! :)



pupu ja masu 12+4

Meillä tämä kevät ei oikeen etene ainakaan näin aamuisin, tänäänkin oli aamukahdeksalta reippaasti yli 20 pakkasta..hrr..

Onneksi nyt arska paistaa, koskapa tunnin päästä lähden tyttöjen kans kattomaan pojan hiihtokisoja (eskarin siis).



Imetyksestä: Olen sitä mieltä, että se on ihan hieno juttu niille, jotka siitä tykkää ja joilla se onnistuu. Itse en kyseisiin henkilöihin lukeudu. Esikoinen sai rintaa vajaan 2 vkoa, tosin alku oli himppa vaikea sokeritippoineen, sinivaloineen ja erittäinen väsyneine vauvoineen.

Tytöt ovat imeneet 2-3kk ja senkin ajan saaneet myös lisämaitoa. Mulla kyllä maitoa on tullu, mutta ongelmana on ollu suihkutissit, jotka on aiheuttaneet kauheat mahakivut vauvoille, kun on masu ollu täynnä ilmaa maidon hotkimisen vuoksi. Lisäksi, meillä poika oli maailman helpoin ja tyytyväisin vauva. Tytöt ikitvät AINA rinnan jälkeen, mutta jos annoin pullosta, niin eivät. Kolmannen lapsemme " koliikkihuuto" (tämä siis neuvolan kanta asiaan) loppui kuin seinään, kun löin tissit liiveihin ja siirryttiin tutteliin. Nyt en ole edes varma, haluanko koko imetyshärdelliä aloittaa. Meillä on 3 reipasta, tervettä ja ihanaa lasta vähäisestä imetyksestä huolimatta. Kellään ei ole mitään allergiaa sun muuta. Minusta ylipäätään se imetys on ihan yliarvostettu juttu. Tietenkin se ON luonnollisin tapa ruokkia vauva, mutta uskallan väittää, että tuttelivauva, joka saa masunsa täyteen n. 3t välein, ei kärsi masukivuista ja nukkuu öisin hyvin, on vähintään yhtä onnellinen kuin alle tunninkin välein tissistä maitoa repivä, masukivuissa kiemurteleva vauva, jonka äiti ei välissä edes tiedä onko aamu vai ilta, koska koko vuorokausi läpeensä vaan imetetään.

Tämä nyt pikkasen kärjistetty ja pohjautuu VAIN MINUN OMIIN KOKEMUKSIIN!

Meillä on ollut synnärillä ja neuvolassa erittäin imetysmyönteistä henkilökuntaa ja lisämaitoa ja tuttia on saanut suunnilleen vaatia.



Oho, tulipahan purkaus. Lokakuussa sitten näkee, onko minussa naista sanomaan, etten halua edes aloittaa imetystä. Luultavasti kokeilen taas asiaa, mutta HETI, jos tulee ilmavaivat ja huudot kehiin niin meillä kokeillaan pulloa ja sillä sipuli.



Omanapa: Eilen sain olla ihanat 2 tuntia YKSIN kotona, kun mies kävi vanhempiensa luona lasten kans. Olipas rentouttavaa. Otin tunnin päiväunetki, todellista luksusta mulle. Yöllä janotti koko ajan, mikä lie ollut. Kävin ainaki kolmesti juomassa. Muutenpa täällä ei mitään ihmettä. S-halut on taas kadonneet jonneki huitsin nevadaan ja mies on päättänyt huomauttaa asiasta täsmällisesti joka ilta...



Mianni 10+3

Täällä sataa [b]VETTÄ[/b] :( Jaa että onko vähän syvältä??! Jeps!! Olin koiruuksien kanssa pihalla, joka on kuin luistinrata..perhana sentään. Tarvii koittaa olla varovasti liikkeellä, ettei tule heittäydyttyä väärinpuolin!



Mä miehelle tossa sanoin, kun aamupalaa syötiin, että mun yöunen tarve on ihan selvästi vähentynyt..Johon hän meinas, että " Mutta sähän nukut 4 tuntia päivällä:)" Noooo, mutta kun mä olen ennenkin ottanut päikkäreitä eikä se oo silti ollut yöunista pois vaan olen silti vedellyt hirsiä tuonne 11 saakka jopa pitempäänkin :) No, on se hyvä jo ajoissa oppia siihen, ettei voi nukkua ihan koska vaan ja miten kauan vaan.



Mulla oli eilen tosi ihania häpyluukipuja....*auts* Kaupassa kävellessä tuli välillä sellanen aaltomainen vihlasu, joka meni nopeesti ohi, mutta siinä kohtaa teki mieli sanoa *auts* Saunassa vielä myöhemmin kerran vihlasi. Ja nää oli tuolla haaravälissä...hmmm...siis kyl te tiiätte :D Mulla on häpyluuta vihlonnu jo aika kauankin aina ajoittain. Löystyy paikat vissiin jo hyvää vauhtia. Lääkärille eilen sanoin, että koko lantionseudun luut tuntuu " kipeiltä" niin kertoi sitten mitä siellä tapahtuu ja ettei niistä tarvii välittää, ovat ihan normaaleja tuntemuksia. Mutta suositteli jotain tukevia pikkuhousuja tai mahdollisesti tukivyötä jossain vaiheessa. Mä melkein arvaan, että mulla tulee tuon selän kanssa ongelmia vielä kun tää raskaus tästä etenee...Eikä auta asiaa yhtään, että joutuu koko työpäivän seisomaan. No, onneks on vaan 6 tunnin työpäivät :) Noista pikkuhousuista puheenollen niin mä en ole vuosikausiin pystynyt pitämään mitään muita kuin stringejä ja niitä pidän edelleen....On varmaan aika totutteleminen, jos jossain vaiheessa hyppään johki mammapöksyihin, jotka tulee masun yli :) Vielä nää ainakin menee ihan huomaamatta. Mutta löysempiä housuja on pakko lähtee hankkimaan hyvin pian sillä farkut rupee väkisinkin krinnaamaan masua.



Juu, mutta nyt on vapaapäivät sitten vietetty ja työt kutsuvat tänään...Oishan sitä voinut kyllä pidempäänkin kotosalla olla. Tulispa pian kesä ja kesäloma....:)



Olen vieläki siitä eilisestä ultrasta ihan seitsemännessä taivaassa, oli se niin uskomaton kokemus kyllä, että huh huh !! Varsinkin kun on ensimmäinen raskaus ja sekin saatu alulle tuskan ja työn kautta niin ei voi kuin ihmetellä tätä onnea ja nauttia siitä!



Oikein ihanaa päivää teille jokaiselle...säästä huolimatta! Olkaa varovaisia, ettette kaatuilisi !



Halauksin: Je_Ni & " Pikku-Hippu" 12+2

Itse otin korun pois muista syistä tuossa jokunen kuukausi sitten...Ei vaan parantunut lävistys ja katsoin parhaakseni ottaa sen pois ennen kuin saan jonkun tulehduksen :(



Mutta...Siskoni piti kyllä napakorua ihan viimisilleen saakka ekasta lapsesta eikä siitä ollut mitään haittaa. Toki on varmaan ihan tapauskohtaista milloin katsoo parhaakseen ottaa sen pois :)



En kyllä jaksa uskoa, että siitä esim. sydänäänten kuuntelussa mitään haittaa on.

Täälläki ilma on harmaa, mutta ei kuitenkaan sada lunta eikä vettä joten oikein mainio ulkoiluilma kun ei aurinkokaa häikäse.

Pahoinvointi on edelleen " ystäväni" - tai lähinnä se on sellasessa muodossa vaan että mitään en meinaa saada alas kurkusta. Aamulla oli taas itku lähellä kun suututti niin paljon kun ei tuntunu mitään löytyvän minkä sais syötyä.. kyllästyttää ainanen ruuan miettiminen!! Kertokaa naiset kohtalotoverit, mitä te oikein aamusin syötte? Mä juon yleensä teetä- sen saan helposti alas, muttaku ei tunnu mikää muu menevän..leipää saa purra ja purra ja tuntuu ettei sitä voi nielasta, hedelmät kyllä menee mutta ne ei pidä nälkää kauaa pois.



Illalla iski kammottava päänsärky, niin paha että oksensin lopulta. Lieneekö migreeni tai sitten johtu näistä jumissa olevista hartioista.

Toivottavasti saisin vaikka lämpimäs suihkus vähän jännitystä vähemmälle ettei päänsärky uusi, ei panadol auta ja se on niiiin hirveetä seki :(



Esikoinen heräili tänäänki jo 7 aikaan- vanhassa ajassa siis 6 aikaan! Mikä ihme sitäki siihen aikaan herättelee kun äiti ja isiki vielä nukkuu?? Ei jaksa millää nousta niin aikasi. Toinen vaan ihan ilosena juttelee sängyssänsä ja kun ei kuka vastaa niin kohta kiljutaan :)



Mutta taidanpa lähtä vielä vähän unta metästään ku neitokainen nukahti päiväunille.... Ainiin, pe on eka nla ja pääsiäisviikolla ultra :) Kivaa, jännitystä elämään ;)



Terv.Jääsydän rv 9!!

Tuntuu, että tavanomainen kiire vain lisääntyy, kun pitää ehtiä tekemään kaikenlaista ennen syksyä! Eikä millään jaksaisi...



Menen torstaina np-ultraan, mitä odotan innolla. Saan samalla varmaankin " lopullisen" lasketun ajan. Ihan päiviä laskemalla se olisi 2.10., eli olisin tänään 13+1. (Vähän köpelön) lääkärin pari viikkoa sitten tekemän ultran mukaan la voisi olla jopa kymmenen päivää myöhemmin! Itse veikkaan, että se sijoittuu noiden kahden välille.



Pahoinvointi ja verensokerin romahtelu jatkuu, samoin väsymys. Liekö sitten kevätväsymystä...



Alkaako muilla jo mahat pullottaa? Olen itse ihan ihmeissäni, että maha näkyy jo nyt. Ensi viikolla on varmaan pakko ilmoittaa töissäkin, kun ei auta enää paljon salata asiaa. Kamala vaateongelma, olen töissä sellaisessa paikassa, ettei verkkareissa oikein auta tulla, eikä tekisi mieli ostaa ihan hirveästi mammavaatteita kuitenkaan, varsinkaan vielä.



Hassua muuten, olin ystäväni 30-v. synttäreillä (täytän itsekin tänä vuonna 30). Ystävä sai vauvan tammikuun lopussa. Omien vauvauutisteni lisäksi kaksi muuta kaveria ilmoitti menevänsä kesällä naimisiin. Kaikki vuonna 1976 syntyneitä! Sitä se kolmenkympin kriisi teettää... ;-)



Rauhallista ja hyvinvoivaa tiistaita!



Ketsup + papu

Täällä myös -76 vuosimallia ja maailman ihanin synttärilahja masussa:) Täytin siis tuossa n. kk sitten 30 vee. Kyl tää vaan on niin hyvä vuosikerta kerrassaan, heh :D



Tsemppiä NP-ultraan!



T: Je_Ni 12+2

Olen käynyt lukemassa päivittäin tätä palstaa, mutta vasta nyt sain rekisteröidyttyä.



Laskettu aikamme on menkkojen mukaan 1.10.2006, mutta huomenna on np-ultra, jossa asia tarkentuu. Toista lasta odotellaan, esikoinen on jo kohta viisivuotias! On jo melkein unohtunut millaista tämä kaikki on.. Alkuraskauden pahoinvointi on alkanut hellittää ja väsymyskin ehkä hieman. Housut kiristää jo aika tavalla, kotona olen siirtynyt mammapöksyihin ja töissäkin on kohta pakko. Näköjään kakkosen kohdalla tuo vatsa pullahtaa aiemmin, vai liekö osittain turvotusta.



Huomista odotellen ja viikonjatkoja toivotellen



Luppaliini 13+1

Vappuun saakka vielä on armonaikaa... Mut kiva, että meitä kolmekymppisiä on muitakin. Joskus, kun luin lokakuun listaa läpi, tuntui, että oon melkein ainoa " vanha" odottaja ja vielä esikoisen kanssa!

Olin joskus paljon nuorempana heittänyt, että kolmekymppisenä sitten sen vauvan hankin ja kun lääkäri ilmoitti lapsettomuustutkimusten jälkeen joulukuussa, ettei luomukeinoilla meille vauvaa hankita ajattelin, että se kolmekymppiä jää kauas taakse mittariin ennen kuin saan vauvan, jos ikinä. Mutta näin se elämä iloisesti yllättää ja jos kaikki menee hyvin, saan meidän luomuvauvan samana vuonna, kun täytän ne 30!



Täälläkin aamupahoinvointi on saanut kirjaimellisen merkityksensä... Alussa voin pahoin melkein vuorokauden ympäri, nyt vain aamuisin ja oksentamisen välissäkin on usein monta päivää. Tulee kyllä huono olo heti, jos en ole syönyt vähään aikaan, mutta popsin sitten yhtä ja toista pientä päivän mittaan niin yleensä aika hyvin selvitään.

Mutta iltaisin maha on usein kipeä ja tuntuu hirveän isolta ja täydeltä ja sieltä kuuluu ihme ääniä ja mongerruksia. Onko se sitten turvotusta vai ummetusta vai mitä? Tuore leipä kai ei ole paljon syötynä se mahalle helpoin... harmi vain, kun juuri tuore ruisleipä maistuu tosi hyvälle.



En ole vieläkään oikein ruennut syömään säännöllisesti lämmintä ruokaa. Yritän syödä välillä vaikka perunamuussia ja kalaa, mutta leipä ja juusto (ja päällä jotain rehuja) menee jugurtin ym. kanssa helpoimmin alas. Sipulin ja valkosipulin tuoksuja en kestä yhtään, syöminen ei tulisi edes mieleen. Hassu juttu, kun ennen raskautta rakastin niitä molempia. Myös joka aamuinen tee oli vakio, nyt tekee yleensä mieli vain kylmää vettä tai mehua. Mehukeittokin maistuu...

Siitä olen iloinen, että suklaa on jäänyt kokonaan. Ennen oli pakko varsinkin talvisaikaan saada sitä harva se päivä. Muutenkin makea tökkii... Pysyis vaan näin! Miten teillä muilla on ruokavalio muuttunut?

En tiedä onko ollut jo täällä puhetta. En ole ehtinyt joka päivä nettiin ja on saattanut jäädä lukematta teidän keskustelut...

omalla kohalla pahoinvointi muuttui rajusti tuossa rv9+1.sitä ennen luulin et onneksi ei mitään erityistä.sillointällöin vaan oksentelua,mut ainakii koulussa jaksan käydä...ei oo enää niin helppoo..olen perjantaista asti oksennellu,enkä meinaa jalkeilla jaksaa olla,paitsi onneks juuri nyt on hieman helpompi olo.mutta kohta täytyy käydä pöntöllä.mietin vaan et onko mun raskaus sit nuin pitkällä(en oo vielä ultrassa käyny)kun aattelin et nyt se alkais lieventyä.ekan kohalla luulin et olin huonovointinen,mut en,kun siis tähän vertaa.nyt pahempaa.siispä mietin et miten kauan lie kestää?miten muilla.ens viikolla alkais työharjottelu,mut voi elämä jos kunto on vielä sama.sit vielä mun ekasta imetyksestä.ei ollut helppoo.vauvallakin meni monta päivää ennen kuin oppi ees imemään ja tissit kipeenä ja sit rintakumi.eipä enää imetys onnistunutkaan ilman kumia.ei vauva osannu imee.vaikeeta oli,imetin n.3kk.mut jospa seuraava onnistuisi.aattelin etten ala rintakumia käyttämään.joo,kyllä minunkin sairaalassa hoitajat antoi lisämaitoo kysymättä,kun esim.itse nukuin...

Doppler kuitenkin rekisteröi ne ja näytti sykettä 130-140, eli kai siellä joku on :) Itsekin kuulin ehkä jotain tuttua tasaista kopsetta välillä. Hämmästyttävän vähän kuitenkaan huolestuin, tai siis en ollenkaan... outoa...

VERIKOKEELTA pääsin välttymään, enkä nyt ole ihan varma haluanko siihen mennä ollenkaan kun siinä tutkitaan vain asioita jotka jo tiedän. Mietin vielä vähän. Terveydenhoitaja vakuutti kyllä, että labrassa huomioidaan se jos pelkää. Itsellä vaan on tuoreena mielessä syksyinen miehen " saama" vertailu verinäytteen otosta, kun terveyskeskuksen verikokeesta jäi kamalan iso mustelma ja toisessa kädessä oli yksityisen lääkäriaseman pikkuruinen neulanreikä eikä mitään jälkeä. No, ei se taida niin yksinkertaista olla.

Ja sanon tosta IMETYKSESTÄ vielä tähän väliin että kaikkein tärkein juttu taitaa olla se, että se on niin kamalan kaukana vielä! Ainakin minä esikoista odottaessa ohitin kaikki tuollaset jutut piiiitkään :) Mutta toisaalta en mä tiedä, onko oikeasti hyötyäkään imetystiedosta jonka hankkii etukäteen? Ainakin minun oli tosi vaikea etukäteen edes hamottaa sitä koko tapahtumaa, ja kuten MIANNI sanoi niin kaikki ei vaan kerta kaikkiaan edes tykkää siitä. Itse en tainnut sen paremmin tykätä kuin olla tykkäämättäkään, jotenkin vaan ajattelin että näin se menee.

Musta tuntuu, että tärkeintä olisikin se että tietää mistä tietoa saa,

jos

jotain ongelmaa tulee - ei niinkään ehkä se, että " pänttää" etukäteen? Harmittaa vaan jotenkin se, että mullekin esikoisen synnyttyä neuvolasta usein sanottiin että " niin ja sitten jos imetys ei onnistu..." . Siis tarkoitus oli varmasti rauhoitella mieltä, mutta musta se tuntui enemmän pakokauhua luovalta ajattelulta. Tuntuu että jos on vaikutuksille herkkä niin imetys voi mennä pieleen ihan siksi kun sitä etukäteen niin ehdotellaan, varmasti hyväntahtoisin ajatuksin kylläkin.

No mutta siis ei mulla tästä ole mitään vahvoja mielipiteitä :) Tai ainakaan sellaisia mitä tuputtaisin kellekään. Kaikilla varmasti on hyvä ajatus takana, kokemukset vaan menee ristiin.

Coe

TÄRKEIN meinasi unohtua, eli olin laihtunut 4,5 kg edellisestä punnituksesta :)



Kävin siis esikoisen 1v-neuvolan yhteydessä vaakalla, rv 4+5 ehkä, ja painoa oli vähän yli 82 kg. Nyt oli sitten pahoinvointi vienyt kaiken turvotuksen (silloin olikin tullut 3 kg ihan yhtäkkiä) ja painoin enää 77,8kg :) Eli ihan ok paino itselle kun pituutta 175 cm ja takana kuitenkin raskaus + imetys, vain pari viikkoa laiharia ennen uutta raskautta.



No, eiköhän se tästä lähde nousemaan taas. Mutta piti vaan riemuita vähän kun niin harvoin näkee tuollasia isoja pudotuksia omin silmin :) :)



Coe

Ja onnea kaikille ultrassa käyneille, kiva kuulla hyviä uutisia :)



Kellä sitä nenäverenvuotoa on? Minulla on ollut kummassakin raskaudessa! Ei se ole vaarallista ja loppuu yleensä puoliväliin mennessä. Olen allerginen eläimille, ja kun käydään kylässä eläinperheessä niin sitten noruu ihan kunnolla sitä verta sieltä nenusta... Kun nyt ei pysty oikein ottamaan mitään allergialääkettä. Flunssa jos tulee niin sitten vuotaa myös...

Onneksi vuotaa yläpää eikä alapää, olen vaan tosi iloinen!



Imetyksestä: Kannattaa ihan oikeasti lukea kaikki mahdollinen tieto mitä käsiinsä saa! Jotkut on niin onnellisessa asemassa kuten Coecahill että homman hoitaa luonto, ja sitten on taas niitä kuten minä, jotka tekee kaikkensa imetyksen eteen ja silti se epäonnistuu surkeasti :(

Nyt en aio edes yrittää imettää, paitsi vähän näön vuoksi siellä synnärillä :D

Viimeksi olin päättänyt että imetän sen vuoden, ja tulos oli että en täysimettänyt päivääkään kun lapsi oli keltainen eikä jaksanut imeä yhtään alussa ja sitten se olikin jo tottunut pulloon... Huoh. Ja apua ei tietenkään saa mistään, saati kannustusta muilta äideiltä, kuulee vaan olevansa niin huono. Imetyksen epäonnistuminen on tosi kova pala minulle, vasta nyt pystyn jo vähän siitä puhumaan mutta loukkaannun edelleen helposti. Ihan kuin ei olisi nainen ollenkaan, tissit on ihan turhat kun ne eivät pysty siihen mihin ne on luotu :(



Kuulin eilen aivan ihania uutisia! Ystävättäreni on raskaana, yritystä heillä lähes 2 vuotta (luomuvauva)! Saamme lapset aika samoihin aikoihin. Samoin eräs miehen sukulainen on raskaana :)



Ja niin, tämä on tosiaan meidän toinen ja viimeinen lapsi. Suostuin tähänkin vaan miehen painostuksesta. Mies haaveilee jo kolmannesta mutta periksi en anna, eihän me nyt voida rueta koko Suomea täyttämään kaksistaan!

Sitäpaisti kaksi lasta menee juuri sopivasti auton takapenkille :)



Minulla ei vielä ikä paina, täytin n. vuosi sitten 20v.

Meilläkin on kohta hääpäivä! Olen jo katsonut miehelle pienen lahjan, ostan hänelle lahjakortin mönkijäajelulle. Ukko pitää kovasti kaikista koneista joilla voi ajella joten se ilostuu varmasti hurjasti! Ihana hemmotella omaa kultaa ja nähdä toinen onnellisena.



Anteeksi kun tekstistäni tuli hirmuisen pitkä ;)



-lupicaia 13+2

Siksi kannustin tietoa hankkimaan kun jostain luin että parhaiten imetys onnistuu niiltä jotka jo ihan heti alkuraskaudessa hakevat asiasta tietoa! Samaten onnistumisprosentti kasvaa kun lapsen isäkin saa tietoa imetyksen tärkeydestä, isällä on suuri osuus (ainakin meillä oli, tukijana ja järjen äänenä) koska isä voi sabotoida imetystä jos ei tiedä sen tärkeydestä.



Puhun imetyksen tärkeydestä vaikka en itse aio imettää, anteeksi ;D

Olen nyt hiljaa asiasta sinne lokakuuhun asti, lupaan tehdä niin!