Ensimmäinen syntyi suunnitellusti sektiolla, millä tyylillä seuraava?
Heips!
Kovasti haluaisin kuulla kokemuksia millä tyylillä teillä on sektion jälkeen vauvat syntyneet??
Mulla eka raskaus tosiaan päätyi suunniteltuun sektioon vauvan perätilan vuoksi.
Leikkauksesta ei jäänyt traumoja, vaikka oksensinkin ja tikin solmukohta jäi sairaalan verkkokalsareihin kiinni suorittaen samalla tarpeettoman kiristyksen...
Nyt uudelleen raskaana ja mietityttää, että mites tää seuraava?? Raskaus on ihan alkutekijöissään ja eka neuvolan aika vasta joulukuussa, jolloin ajattelin tentata neuvolan tädin mietteet asiasta.
Ekassa raskaudessa yritettiin kääntää vauvaa, mutta se ei todellakaan onnistunut alkuunkaan ja oli aivan sairaan kivuliasta.
Perätila ongelmat kulkee oikein suvussa, mutta minä olen ainoa jolla kääntäminen ei onnistunut.
Miten lääkärit suhtautuvat mikäli haluan uuden leikkauksen, riippuuko paikkakunnasta?
Kaikki kunnia teille, jotka alakautta olette lapsenne tähän maailmaan ponnistaneet, mutta itselläni ei ole minkäänlaista halua kokea ns oikeaa synnytystä.(vaikka tällä lantiolla se kuulemma on helppoakin helpompaa...)
Tiedän muutamia tapauksia, joissa lääkäri ei ole meinannut suostua alatie synnytykseen, koska eka leikattu, mutta taas toisaalta tiedän niitäkin joille on viimeiseen asti suositeltu alatiesynnytystä vaikka eka on leikattu.
Mikä se kriteeri oikein on milloin uutta leikkausta suositellaan ja milloin ei?
Itselläni esikoinen on nyt 1v3kk ja seuraavan LA 3.7, eli ikäeroa lapsille tulee melkein 2v.
Eli ainakin ajallisesti pitäisi kohdun olla levännyt edellisestä raskaudesta plus leikkauksesta, eikö?
Kiitollisena otan vastaan kaiken informaation mitä tarjoatte
(Laitoin tän saman kysymyksen tuonne odotuspuolelle, mut kovin näkyy hiljaista olevan.)
Kommentit (3)
Eka syntyi suunitellulla sektiolla perätilan vuoksi. Ei yritetty kääntää, enkä olisi suostunutkaan.
Toka oli onneksi tajunnut kääntyä oikein päin, eli tavallinen altiesynnytys. Ikäeroa 1 v 9 kk, synnyttys sujui hyvin pituudestaan huolimatta.
Kaikesta kamaluudessaan valitsisin alatiesynnytyksen, vaikka sitä kyllä etukäteen jännäisin ja pelkäisinkin. Sektion kokeneena en spinaali tai muuta selkäpuudutetta haluaisi. Ei sattunut, mutta oli epämukavaa ja kuukausien jälkeenkin painetta tuntui + vaikuttaa vauvaan. Kohdunkaulan puudutetta kokeilisin kolmannen kohdalla ja js sektioon joutuisi niin sinneppä sitten. Paraneminen on vain tosi pitkää. Toka syntyi ilokaasun avituksella ja akvarakkuloita kokeilin, mutta jälkeen päin oli hyvä, eheä ja notkea olo, en siis edes revennyt.
Mulla samanlainen tilanne kuin edellisillä kirjoittajilla. Ensikoinen oli perätilassa eikä edes yritetty kääntää kun lapsivettä oli niin niukasti. Toinen vauva oli oikein päin ja synnytystapa-arviossa ei ollut estettä alatiesynnytykselle. Vauva tuli maailmaan normaalisti alateitse. Itse halusin toisen kohdalla synnyttää alateitse jos vaan mahdollista, joten sectiota ei edes ehdotettu. Ikäeroa lapsilla on 1v8kk. Section koin helppona ja samoin alatiesynnytyksen vaikka se supisteluineen kestikin neljä vuorokautta. Toipuminen oli alatiesynnytyksestä kuitenkin nopeampaa vaikka setionkin jälkeen hoidin vauva itse jo seuraavana päivänä. Sectio vaikuttaa tuleviin synnytyksiin sen verran että synnytystä ei voida kovasti käynnistellä. Mikäli synnytys on alkanut voidaan antaa vähän "vauhtia", mutta muuten käynnistystä ei tehdä.
Esikoinen suunniteltu sektio perätilan takia -04. Nyt toinen reilun kk ikäinen ja tuli normaalisti alateitse. Kontrollissa kävin vko 36 edellisen sektion takia, mutta mitään estettä ei pitäisi alatiesynnytykselle olla yhden sektion jälkeen. Vaikka toinen lapsi olikin iso 4.4 kg niin synnytys oli helppo vaikka minut luettiinkin ns. ensisynnyttäjäksi :) Kukaan lääkäri ei missään vaiheessa väläytellytkään sektion mahdollisuutta vaikka eka on leikattu.