koiranpentu ja vastasyntynyt vauva

En ehkäpä pentua hankkisi ihan vastasyntyneen vauvan seuraksi, koska sitä pentuakin pitää aluksi vahtia aika haukkana ja se myös itkee öisin kuten vauva jos sitä opettaa nukkumaan yksin eli ei omassa makuuhuoneessa. Niin ja sitten sitä koiraa pitää kytätä ennenkuin oppii sisäsiistiksi. Minusta tuntui, että kun meidän pentu oli ihan pieni niin en edes lehteä ehtinyt lukea kun aina se teki jotain tyhmää eli söi maton hapsuja tai pissasi lattialle tms. Eli aika paljon kouluttamista siinä on ollut.



Odottaisin sen verran, että vauvan kanssa saisin rutiinin sujumaan. Pentu on myös pikkasen hankala, koska sitä ei voisi pitää vauvan lähellä. Pennuthan usein puree ihmisiä ennenkuin ne opettaa siitä tavasta pois ja hyppii päälle yms eli pikkasen hankala tapaus voisi olla ihan vastasyntyneelle. Toki en kyllä tuota isompaakaan koiraa aio jättää vauvan kanssa ihan yksin. Mutta on se nyt varmaan helpompi kun sen voi käskeä jonnekin makaamaan paikalleen ja se jopa tottelee :)



Koiralle muuten olisi kuitenkin parasta jos se oppisi ihan alusta lähtien olemaan yksin kotona, jos sitten aiot palata työelämään takaisin tai muuten tulee helposti eroahdistus ongelmaa eli saattaisi sitten alkaa tuhoamaan kotia ja huutamaan niin että naapurit häiriintyy. Eli jos olet vuoden kotona ja sitten loput sen elämästä poissa aina 9h päivässä niin sen pitäisi ehkä mieluummin olla heti nuorena tottumassa siihen yksinoloon. Mutta voihan siihen totutella pikkuhiljaa myös silleen, että jättelee sitä kotiin kun lähtee vauvan kanssa ulkoilemaan ja kyläilemään.



Kannattaa tarkkaan katsoa minkärotuisen koiran valitsisi lapsiperheeseen, että luonne olisi mahdollisimman lempeä ja ystävällinen. Kyllähän sitä toisaalta ihmisillä on monilapsisia perheitä eli ei sitä hommaan varmaan koiran pennusta ja vauvasta ihan tolkuttomasti olisi verrattuna tuollaiseen esimerkiksi eli varmasti sitä pystyy huolehtimaan koirasta ja vauvasta. Mutta vaatii aikaa ja johdonmukaisuutta jotta saisi koirasta hyvin koulutetun ja sen myötä ihanan perhekoiran, josta ei tulisi ongelmallista. Asenne koiraan kuitenkin usein vauvan myötä muuttuu eli jos se aiheuttaa vauvalle vaaraa tai muuten isoja ongelmia niin helposti siitä usein luovutaan.

aivan totta, etta ehka se yksin olo muutaman kuukauden seuran jalkeen sitten tuntuisi kamalammalta, kuin jos olisi alusta alkaen tottunut.



ajattelin vaan jotenkin, etta sita voisi silleen pehmealla laskulla totutella yksin oloon ja siina kotona ollessa saisi koulutettua paremmin, mutta tosiaan ehka olin jo vahan unohtanut tuon pentu ajan rankkuuden.



minulla on ollut kylla koiria aikaisemminkin, mutta siita on jo niiiiiiiiiiiin pitka aika, etta se pentu ajan tuhot ja rayhaamiset on jo vahan unohtunut:-)



ehka taytyy harkita uudestaan sitten loppu lomasta. taalla englannissa se on kylla paljon lyhkaisempi, etta ehka sen ajan haluaa vain kayttaa uuden vauvan kanssa oleiluun.

Kysyit tuossa lopussa, että ollaanko puolesta vai vastaan. Ihan niin mutavalkoisesti en osaa vastata, mutta tällaisia minä jäin miettimään



- mitä rotua olette ajatelleet?

- kumpi ensin, vauva vai koira, ja kuinka paljon niille tulisi väliä?

- onko teillä ennestään kokemusta koirista ja niiden kasvatuksesta?

- Onko pelkästään hyvä, että olet kotona koko pentuajan?



Ja sitten avaan vähän näitä kysymyksiäni. Jotta koiran kanssa olemisesta ja elämisestä tulisi jotain ja siitä nauttisi, tulee koiralle opettaa ihan perusjuttuja. Ne vaativat todella paljon aikaa ja ihan päivittäisiä harjoituksia. Lisäksi koira oppii ja opetetaan teidän talon tavoille. Eli onko pelkästään hyvä, että koira oppii, että " aina" on joku kotona. Meidän toisen koiramme kasvattaja sanoi, että esim. kesäaika on vihoviimeinen aika ottaa lapsiperheeseen koira, sillä loma- ja mökkiajan loputtua, syksyn saavuttua, monissa perheissä on " riesana" perään ulkova ja itkevä koira. Yhtäkkiä onkin talo tyhjänä. Me olimme työelämässä, kun koirat otettiin ennen lasten syntymää, mutta nyt kun olen ollut 3 vuotta kotona, huomaa jo koirienkin protestoivan yksin (tai siis kaksin) jäämistä.



Teidän tapauksessa odottaisin ensin, että olette saaneet vauvakuvion rullaamaan, löytäneet päivärytmiä vauvan kanssa ja päässeet siinä hyvään alkuun. Oletko ajatellut palata töihin äitiysloman jälkeen vai jäädä hoitovapaalle? Jos jäät kotiin pidemmäksi aikaa, kiirettä ei ole (ja onko muutenkaan, ei tuo työssäkäynti kuitenkaan pahasta ole koirankaan näkökulmasta). Niin saisitte miehesi kanssa yhtälailla aikaa koiran kouluttamiseen, ettei esim. kasvatusvastuu jää miehelle ja siten sinä ole " ongelmissa" koiran kanssa. Alkuun kuitenkin olet niin kiinni vauvassa. Muutenkin kaksi niin suurta muutosta yhtaikaa, eli vauvan ja koiran tulo, ei ole varmasti kenellekään teistä hyväksi.



Meillä on tosiaan 5- ja 4-vuotiaat mäyräkoirat ja pian 3 ja 2 täyttävät lapset sekä minulla maha 39+1. Molempien lasten syntymän jälkeen koirat ovat rehellisesti sanoen olleet jonkun aikaa vähemmällä huomiolla, vaikka kuinka on yritetty pitää rutiinit samoina. Lenkit ovat olleet tavallista lyhyempiä, kun kotona on tarvittu käsiä ja leikkiminen on jäänyt vähemmälle. Muutenkin huomio on automaattisesti mennyt lapsiin. Varmaan sama on edessä nyt kun tämä kolmas syntyy, mutta nyt tietää jo asian korjaantuvan kunhan vauva-arki on taas saatu rullaamaan. Tosin meilläkin on nyt aiempiin kertoihin verrattuna parempi tilanne, sillä asumme nyt omakotitalossa (ennen kerrostalossa) ja koirat saavat olla aidatulla pihalla. Mutta en kyllä pystyisi tässä kaikessa ottamaan kasvatusvastuuta pennusta.



Että tällaisia ajtuksia minulla. Hyvää odotusta!

joo kylla se varmaan niin jarkevinta on, etta hoidellaan ne vauva rutiinit ensin kuntoon ja sitten vasta se koiranpentu.



minulla on ollut muutama koira ja aikoinaan harrastellut aika paljon koirien kanssa, eli kouluttaminen on ihan tuttu juttu - tosiaan vaan vaavin kanssa ei taitaisi aluksi olla sita tarvittavaa aikaa niin paljon varsinkin kun mies vapaalla vain 2 viikkoa synyman jalkeen.



rotukoirista me molemmat tykkaamme aika vahvaluontoisista koirista, eli ehka tuo nokkimisjarjestyksen luominen pienen vauvan kanssa ei ole se paras asia.



olemme harkinneet joko boxeria tai rotikkaa. pienemmista koirista tykkaan borderterrierista. Todennakoisesti kavisimme kuitenkin hakemassa tuollaisesta pet rescue centterista sekarotuisen koiran koska taalla Englannissa niin kamalasti jatetaan tiineena olevia koiria heitteille.



Aitiyslomaa minulla on vain 8 kk eli ei valitettavasti edes vuotta ja taytyy taloudellisista syista palata toihin.



Taytyy katsoa miten sita itse jaksaa ja kuinka rutiinit on jarjestynyt vaikka siihen mennessa kun vaavi on 6kk ja ehka vasta sitten ottaisi sen pennun tai suosiolla jattaa asia hautumaan viela vuodeksi pariksi?



kiitos vaan kommenteista.

voi, minulla on ihan sama ' ongelma' , koiraikävä. oma vanha koirani kuoli joulukuussa ja sen jälkeen raskausuutinen tuli niin pian, etten ole ehtinyt asuntojärjestelyjen ym. tähden aiemmin koiranottoa miettiä.



voisi sanoa, että olen niitä ihmisiä joiden mielestä koira yksinkertaisesti kuuluu perheeseen, ilman ei ole samanlaista. olen koko vuoden ' kytännyt' ihmisten koiria, ja aina innoissani menen jutulle jos vain mahdollista, toisten vauvoista en ole ollut yhtään niin innoissani kaupungilla kuin toisten koirista :)



samaa kuitenkin olen ajatellut, että sitten esim. keväällä voisi koira olla ajankohtainen, kun vauva alkaa olla useamman kuukauden ja sen kanssa rutiini on kunnossa.



olen paljon ollut koirien kanssa, helppojen ja vaikeiden, ja sen sanon että koiranpentu+vastasyntynyt ihmisolento on taatusti tuhottoman rankka yhdistelmä, vaikka sattuisivat molemmat olemaan leppoisia tapauksia. joten täytyy vain malttaa odotella ensi vuoteen...

Meille on tulossa ensi kesänä koiranpentu. Siitä päätettiin jo ennenkuin sain selville, että laskettu aika on maaliskuussa. Koira otetaan kesällä, koska silloin on aikaa opettaa sitä. Meillä helpottava asia on se, että kotona on ensikesänä 11 vuotias poika, joka on innoissaan sekä vauvasta, että koirasta. Poika jopa itse pohti, että voikohan sitä koiraa ottaa sittenkään. Mutta... kun poika syntyi minulla oli koira, koira otti heti pojan " omakseen" , eikä koskaan loukannut poikaa mitenkään. Kaikki pelottelivat , että kun koira on ollut " ainut" , niin ei se opi lapsen kanssa olemaan, mutta toisin kävi. Säälittää välillä, kuinka koira jäi huonommalle, kun en (silloin yh-äiti) jaksanut aina koiran kanssa lenkkeillä pitempiä lenkkejä.