Siirtoon menijöitä toukokuussa?
Heissan!
Löytyisiköhän juttukaveriksi muita toukokuussa siirtoon menijöitä? Päätin aloittaa uuden "toukokuisten"-keskustelun, vaikka varsinainen hoito alkaa meillä jo nyt huhtikuussa.
Elikkä toista lasta lähdetään IVF:llä yrittämään. Esikoinen, ihana IVF-poika syntyi syksyllä 2007 ja hänelle kovasti toivottaisi sisarusta. Yhtään luomuraskautta ei ole meílle suotu mutta koemme itsemme silti hyvin onnekkaiksi, sillä ensimmäinen IVF tuotti toivotun tuloksen. Nyt on pari vuotta vierähtänyt tuosta hoidosta ja aika paljon jännittää, mitä vanheneminen on saanut aikaiseksi mm. munasolujen laadun suhteen. Täytän tänä vuonna 35 vuotta ja epäilen että ongelmamme saattaisi piillä endometrioosissa vaikkei sitä olekaan diagnosoitu laparoskopiassa. Paljon on kuitenkin oireita siihen suuntaan ja mitään mutakaan ongelmaa ei tutkimuksia ole löytynyt.
Eka hoito tehtiin pitkällä kaavalla ja silloin saatiin parikymmentä follikkeliä, joista vain 5-6:ssa oli solu sisällä - lähes kaikki niistä taisi hedelmöittyä ellei jopa kaikki. Kuitenkin vain 2 oli siirtoon kelpaavia ja molemmat sitten siirrettiinkin. Onneksi, sillä eihän sitä tiedä kuinka yksi ainokainen olisi nyt selvinnyt sulatuksesta! Nytkin toivomme kahta siirettäväksi ja lääkärimme näytti ajatukselle vihreätä valoa. Paitsi jos solut ovat TOP-laatuisia, niin sitten menee uudelleen harkittavaksi.
Nyt mennään sitten lyhyellä lääkityksellä: 3. kiertopäivänä alkaa Puregonin piikitys, sitten seurantaultra 5.-6. kiertopäivä ja sen jälkeen mukaan Orgalutra. Aikas paljon jännittää, kuinka monta ja minkälaatuista solua saadaan näin lyhyellä lääkityksellä. Puregonin määrää nostettiin edellisestä hoidosta vain 25 IU lievän hyperstimulaatioriskin takia.
Nyt siis odotellaan menkkoja alkaviksi ensi viikon ke-to eli 4 päivän sisällä. Saas nähdä, miten vapunpäivä tulee sotkemaan punktion kun julkisella puolella ollaan hoidossa. Toivottavasti kierto olisi nyt mahdollisimman lyhyt ettei punktiota tarvitsisi tehdä keskeskasvuisille soluille. Alkioita (JOS niistä nyt joku hedelmöittyy , you never know!) on tarkoitus viljellä pitempään kuin viimeksi, joten siinäkin on uusi kokemus meille.
Semmoista näin alkututtavuuden luomiseksi. Hirmu kiva jos saisi lukea muidenkin odotuksia, ajatuksia & kokemuksia!
Pääsiäisterkuin,
Dear to Dream
;)
Kommentit (68)
Heippa Moona! Olipa kiva saada kanssasisar jännäämään hoidon aloitusta.
Argh: kirjoitin äsken pitkän stoorin suoraan palstalle ja jonnekin se ehti hävitä ennen lähetystä. Nyt siis sama uusiksi wordin kautta:
Täällä on hoito lähtenyt ihan mukavasti käyntiin. Menkat alkoivat ihan aikataulussa ja pääsin perjantaina tuikkamaan ekan Puregon-piikin. Hyvin upposi taas piikki masumakkaraan vaikka ensin piti vähän ihmetellä koko hommaa... ;) Eilen kävin sitten ekassa ultrassa ja tulos oli parempi kuin uskalsi toivoa näin pienellä annostuksella (150 IU): oikealla puolella oli kuusi rakkulaa ja vasemmalla kolme, kai jotain sentin kokoisia. Lisäksi pieniä, jotka toivottavasti kiihdyttävät kasvuaan hoidon edetessä. Mitä todennäköisemmin punktiossa saadaan taas tyhjiäkin rakkuloita, joten olisi kiva että rakkuloita olisi vähän enemmän kun kaikki ei välttämättä hedelmöity tai jakaannu kunnolla. Lääkeannostus on mulla siksi näin pieni, että viimeksi iski punktion jälkeen lievä hyperstimulaatio. Ei ollut kivaa kun masu oli tosi kipeä ja n. 20 tyhjennettyä rakkulaa täynnä nestettä.
Perjantaina on nyt sitten seuraava ultra, ei malttaisi odottaa! Apteekista hain eilen lisää droppeja: Puregonia, Orgalutrania ja Pregnyl-irroituspiikinkin valmiiksi. Olotila on mukavan positiivinen, olen jotenkin paremmalla tuulella kuin ennen lääkkeiden alkua. Puregon taitaa sitten sopia mulle kun viime hoidosta muistelen samaa. Orgalutran alkaa huomenna ja se voi aiheuttaa mm. pahoinvointia, joten täytyypä nyt nauttia tästä olotilasta. Sunnuntaina ja eilen oli selvää vihlontaa munasarjoissa mutta tänään enemmänkin sellaita menkkamaista oloa, outoa! Mutta kaippa ne rakkulat siellä kasvaa silti, toivotaan ainakin! Perjantaina määräytyy punktiopäivä, joka on pakko olla viimeistään vappuaattona. Vähän jännittää, ovatko solut silloin valmiita kerättäviksi vai ei.
Kovasti tsemppiä sulle Moona hoidon aloittamiseen. Toivottavasti menkat alkaa aikataulussa. Kiva, että työvuorosi ovat joustavia, se tulee auttamaan paljon!
Aurinkoista viikon jatkoa ja tulkaahan muutkin toukokuiset mukaan. Saadaan kunnon pino aikaiseksi!
Dreamer
Moi, tulen tänne! Terve Dreamer ja Moona onkin vanha tuttu, toivottavasti saadaan tänne lisääkin väkeä kuin me kolme!
Eli ikää 31v ja yritystä takana 8kk. Esikoinen kovasti toivottu. Nyt odotan menkkojen alkua (hetkenä minä hyvänsä). Minun hyppäys tänne IVF-asiaan kävi hyvin nopeasti, eli veritulosten mukaan mun FSH-arvo on hieman koholla, joten lääkäri sanoi että luomu-raskautumisessa voi kestää ja kannattaisi harkita suoraa IVF:ää. Ja ei tarvinnut kauaa harkita, miksemmekös kokeilisi sitä ennemmin kuin että yritämme nyt tässä monta kuukautta vain todetaksemme ettei tärpännyt ja sitten taas olisi aikaa kulunut. Parempi nyt että kuluu rahaa kuin aikaa, niin se vain on.
Meillä on perustutkimuksia jo jonkun verran tehty eli toiveena olisi päästä IVF:ään ehkä jo 1,5 kuukauden päästä. Eli en siis siinä mielessä ole toukokuinen kyllä (vaan toivottavasti kesäkuinen), mutta haluan kovasti vaihtaa kokemuksia teidän toisten kanssa jotka tätä samaa koette. Ehkä voitaisiin perustaa yleinen IVF-pino tällaisen kuukausipinon sijaan?
Pelottaa jo valmiiksi kyllä hieman noi hormonimäärät... Dreamer, kerro vähän meille ensikertalaiselle, minkä vaiheen olet kokenut raskaimmaksi tässä IVF-asiassa?
Nina7: löysitkin jo näköjään tiesi tänne, kirjoittelin tuonne vauvakuumeen kuukausipinoon sinulle. Ei se haittaa vaikka hoitosi on myöhemmin, kyllä tänne saa kirjoitella. Itsekin vähän kaipailin jotain yleistä IVF-pinoa ennen kuin oli oma aikani kuukausipinoon. Yrittäjien pinossa on sellaisia, joilla ei ole juuri silloin välttämättä mitään hoitoja. Mutta ole toki täällä mukanamme, josko se rohkaisisi muitakin IVFää odottavia liittymään mukaan. :)
Dreamer: Hyvä kuulla että munasoluja on sopivasti kypsymässä. Kyllä ne lääkärit koittaa kultaisen keskitien löytää että saisi hyvin soluja, mutta ei hyperstimulaatiota kuitenkaan. Tulethan perjantaina kertomaan ultra-kuulumisia. :) Mulla pitäisi olla samat lääkitykset kuin sulla, sitten kun hoitoon asti päästään. Saako kysellä missä käyt hoidossa? Minä olen Turun AVA-klinikalla.
Sulla IVF aloitettiin ilmeisesti ihan vaan siitä milloin menkat alkoi. Minä siirrän Primolutilla nykyisiä menkkoja vajaalla viikolla. Kierto kun on aika lyhyt normaalisti ja näin saadaan sopiva päivä jolloin hoidot aloittaa. Ei vaan ole mikään kauhean kiva lääke tuo primolut... kauhea nälkä jatkuvasti ja olen lihonut jo yli 3kg... perjantaina primolutin vasta aloitin, joten 3 pilleriä vielä jäljellä. Ainakin oletan että nälkä tulee tuosta... e-pilleritkin voi aiheuttaa samaa.
Moona
Mukava juttu Nina7, että tulit seuraksemme. Ei haittaa yhtään, ettet vielä toukokuussa aloita hoitoa. Asioista keskusteleminen on tärkeää jo ennen hoitoja, jotta saa askarruttaviin kysymyksiin selvyyttä. Toivottavasti voimme auttaa, kysele vaan kaikkea mitä mieleen tulee.
Kyselitkin jo, minkä olen kokenut kaikkein raskaimpana hoitojen aikana. No, meillehän tehtiin ennen IVF:ää yhteensä 4 inseminaatiota ja kaikki ne perustutkimukset, mitä nyt yleensä tehdään. Sitä ennen oli pari vuotta yritystä ja pettymystä. Mitään ongelmaa ei löytynyt, paitsi kilpirauhasen vajaatoiminta mutta sekään ei näköjään ollut lapsettomuuden syy kun tilanne on tyroksiinilla korjattu aikoja sitten. Tuo selittämätön lapsettomuus on kyllä ollut yksi seikka, joka on aiheuttanut paljon epävarmuutta ja turhia toiveita. Jos tietäisi, mistä ongelmamme johtuvat, niin olisi helpompi suhtautua tähän tilanteeseen. Mutta koska syytä ei tiedä, niin sitä vaan yrittää ja toivoo luomuraskautta ja kyllä se kieltämättä vaikuttaa tunnelmaa tuolla kamarin puolella. Olen kyllä täysin hyväksynyt sen, että tulen raskaaksi vain hoitojen avulla, mutta sitä vaan aina toivoo ihmeen osuvan omalle kohdalle. Mieheni on samoilla linjoilla, hänkin on sujut hoitojen suhteen (onneksi!) mutta ei halua jättää yhtään ovulaatiota hyödyntämättä.
Lääkkeet itsessään eivät ole juuri elämääni vaikuttaneet (vielä), joten niiden puolesta olen päässyt vähällä. Mutta ihan ensimmäisessä hoidossa pelotti kovasti, ettei munasoluja saadakaan, ne eivät hedelmöity tai jakaannu kunnolla saatikka tarraa kiinni siirron jälkeen. Siinä oli siis ihan sellainen kaikenkattava pelko siitä, ettemme saisi lasta meidän omilla soluilla. Olikin suuri helpotus, että pelko osoittautui ainakin ekassa hoidossa turhaksi. Tosin tyhjiä rakkuloita tuli hirmu paljon, n. 2/3 joten jotain ongelmaa lienee sen takana. Tai sitten se johtui ihan lääkkeistä, mene ja tiedä. Ja tottakai se siirron jälkeinen aika on piinaavaa. Ekalla kerralla pelotti sekin, ettei kohtu vaan ota vastaan alkiota, hylkii sitä tms. Kaiken lisäksi on mahdollista, että minulla, kuten siskollanikin, on sellainen periytyvä geenimuunnos, joka voi aiheuttaa mm. veritukoksia raskauden aikana ja voi aiheuttaa keskenmenon. En ole saanut tähän asiaan varmuutta koska Suomessa tästä ei tehdä verikoetta, joten kaiken varmuudeksi söin koko raskauden ajan minidesperiiniä, foolihappoa ja tiettyjä b-vitamiinejä, joiden pitäisi ehkäistä nuo verihyytymien synnyn. Samat keinot otan käyttöön nyt siirron jälkeen mutta kaihertaahan tuokin asia tietysti mielessä.
Summa summarum: monenlainen epävarmuus on raskasta! Mutta ainoa keino on edetä askel askeleelta, asennoitua positiivisesti mutta pitää jalat maassa. Vaikka meilläkin on onnistunut IVF takana, on tähän uuteen hoitoon lähdettävä lääkärinkin mukaan ihan nollasta. Varsinkin kun meidän lapsettomuuden syytä ei tiedetä. Totta kai helpottaa suunnattomasti se, että olemme yhden lapsen jo saaneet (2 alkion siirrosta), eikä tarvitse pelätä ihan kaikkea. Ja jos pettymyksiä osuu kohdalle, saa lapsesta hurjasti lohtua! Edelleen nipistän itseäni päivittäin uskoakseni, että meillä tosiaan on lapsi. Enkä koskaan haluakaan unohtaa sitä, minkälainen rikkaus meille on suotu!
Moona, hoitopaikkamme on Tampereen yliopistollinen sairaala eli TAYS. Yksityisellä olemme käväisseet sen verran, että teetimme ekat kolme inseminaatiota Väestöliitossa. Tämän kertainen hoito aloitettiin tosiaan omaan kiertoon menkkojen alettua. Harmi, että tuo Primolut aiheuttaa sulle tuollaista, onneksi se loppuu kohta ja pääsette asiaan. ;)
Tulipa paljon tarinaa. Nyt on mentävä, on paljon hommaa tälle päivälle. Poika on juuri nyt isovanhemmillaan hoidossa ja nautin kodin hiljaisuudesta ennen kuin on liidettävä asioille. Mutta täytyy sanoa, että onpas mukava taas kirjoitella tänne pitkän tauon jälkeen ja vaihtaa ajatuksia - vaikkakin tähän usein kuluu yllättävän paljon aikaa. Palailen taajuudelle viimeistään viikonloppuna ultrakuulumisten kera. Jännittää, mitä sieltä näkyy! Aika napakasti välillä vihloskelee munasarjoista, se lienee hyvä merkki?!
Dreamer
P.S. Vaihdoin nimimerkin kun aiemmassa oli harmittava kirjoitusvirhe. I'm so silly...
:D
Kiitos Dreamer, sun tuntemukset kuulosti juuri siltä mitä mä epäilen itsekin tuntevani siinä vaiheessa kun ekaa siirtoa tehdään. Olen lukenut, että joillakin raskaampaa on henkinen puoli ja joillain fyysinen. Kertomuksestasi käsitin, että sulla se raskaampi puoli oli ehkä se henkinen. Odottaminen että miten käy. Tää antaa mulle ainakin toivoa, että se fyysinen onkin sitten helpompi kestää. Miltä susta tuntui siinä vaiheessa kun alkio oli kohtuun laitettu, uskalsiko sitä liikkuakaan kun pelkäsi ettei se ehkä kiinnity?
Ja olet niin oikeassa siinä, että se yksi lapsi varmasti jo tässä tilanteessa tuntuu enemmän kuin lottovoitolta. Toivotaan silti kovasti että teillä vielä toinenkin tärppäisi! Tule sitten perjantaina kertomaan heti ultrakuulumisia, niitä tässä odotellaan nyt kovasti.
Moona: mulle tuli samalla tavalla vähän nyt sellainen tunne että en oikein kuulu enää tuonne yrittäjien puolelle kuukausipinoon. Tää on nyt kuitenkin aika erilaista (ja huomattavasti vähemmän romanttista) ja toisaalta ainakin mä tunnen tarvitsevani tässä ehkä enemmän tukea (siis samaa kokevien seuraa) täältä palstalta kuin ennen. Ehkä se johtuu siitä, että mies ei ihan ehkä ymmärrä miltä tämä musta tuntuu, vaikka tukeekin kovasti.
Ja Moona älä huolehdi tuosta Primolutista, kestät vain nyt hetken hampaat irvessä! Muutama kilo sinne tänne, ei se oo nyt tärkeää. Kyllä nälkä varmasti helpottaa heti kun olet ne viimeiset kolme pilleriä syönyt.
ON: Mulla on nyt vielä vähän se vaihe, että tunteet menee ihan laidasta laitaan. Itkeskelin päivällä töissäkin muutamaan kertaan ja sitten taas välillä tsemppasin itseäni ja ajattelin että kyllä tämä järjestyy. Vaikeaa silti saada ajatuksia pois tästä asiasta.
Kai mun on vaikea hyväksyä sitä, että tää on asia jota mä en voi kontrolloida (kontrollifriikki nääs) :) No, meillä on suunnittelukäynti kahden viikon päästä. Luulisin että päästään melkolailla heti asiaan koska tosiaan kaikki alkukokeet on tehty (ja aukiolotutkimuksellahan nyt ei sitten kai mitään väliä olekaan jos IVF on kuitenkin tarkoituksena). Inssiä en halua alkaa koittamaankaan.
Olen yleensä kovin positiivinen, mutta nyt se tuntuu olevan vähän vaikeaa. Mutta me tsempataan toisiamme tän kokemuksen läpi eikö niin? Ja voitetaan nämä vaikeudet, kaikki yhdessä. Minä olen Helsingissä, joten meillä on tällainen kiva Hki-Tku-Tre akselin kolmio tässä nyt valmiina taistoon :)
Mä taidan nyt laittaa pystyyn sellaisen yleisen IVF-pinon, jos saataisiin vaikka muitakin. Tuletteko sinne (vaikka käy mulle kyllä että jatketaan tässäkin)? Mulal itsellänikin kesti meinaan hetken aikaa tajuta että "siirtoon menijöitä" tarkoittaa IVF-hoitolaisia, voi olla etteivät muutkaan siksi tänne eksy... :)
Nina: Kyllä se suurin harmitus ohi menee ja kohta jo odotat vain hoitojen alkua. Itselläni meni hyvin nopeasti ohi tilanteeseen sopeutuminen. Ehkä sitä on elämässä tullut jo sen verran vastoinkäymisiä, että yksi lisää ei tuntunut oikein missään. Olen luonut selviytymisstrategian, joka pätee aika hyvin mihin vaan. Tartun tiukasti toimee niiden asioiden suhteen, joihin voin vaikuttaa ja hyväksyn tyynesti ne, joille en kerta kaikkiaan voi mitään. Ajattelen niin, että kaikki mitä tapahtuu on tarkoituskin tapahtua. ainoa asia, jota tässä jouduin hetken pohtimaan (mitä mies ei täysin ymmärtänyt) oli se, että onko ylipäätään oikein pyrkiä saamaan raskaaksi keho, joka ei siihen luonnostaan pysty?? Tästäkin pääsin nopeasti yli... länsimianen lääketiede on käytettävissä ja ilman sitä olisin jo kuollut erääseen pysyvistä sairauksistani. Joten kohti hoitoja hyvillä mielin. :)
Primolutin vaikutukset kyllä kestän. Sehän on hetkellistä vaan. Ja toiveenahan tässä on kohta puleen alkaa muutenkin vatsan seutua kasvattaa. :D Painokin on ihan normaali, joten muutama kilo ei siinä tunnu. On vaan jotenkin possumaisen turvonnut olo. Enää kaksi primolutia! muuten ei omaan napaan kuulu mitään uutta. Ensi viikkoa odottelen, vaikka luulenkin että hoidot sitten yllättää kun pitkään odottaa ja sitten ollaan jo niin lähellä h-hetkeä.
Olen töissä puhunut joillekin työkavereille hoidoista. Tiesin muutaman läpikäyneen samaa. Ja muutenkin kun joudun olemaan pois ja työvuoroihin oli paljon toiveita, niin kerroin esimiehellekin. Näin pääsen itse helpommalla. Muutenkin puhun asioistani avoimesti tilanteen niin vaatiessa, mutta en toki kaada murheitani kaikkien niskaan. Kavereista olen osalle kertonut, vanhemmilleni vain, että lapsensaannissa on vaikeuksia. Oletteko kertoneet kenellekään hoidoistanne?
En usko, että koen hoitoa missään kohtaa ainakaan henkisesti kovin raskaana. Rankkaa on varmaan siinä tapauksessa jos ei sitä lasta meille suoda hoidoistakaan huolimatta. Saahan luomustikin yrittävät pettyä usein monta kertaa. Tavallinenkin ovulaatio on taas kerran vaatinut sairaslomaa kun tärinä aiheutti sietämättömät kivut. Saati sitten kun munasoluja kypsyy useita... se lähinnä jänskättää kuinka kaikki sujuu ja pärjääkö oireitten kanssa. Aika näyttää.
Moona
Moro vaan!
Noniin, ultrassa on käyty heti aikaseen aamusta ja kiirehdin tänne kertomaan heti kuulumisia. Ensinnäkin, lääkäri oli taas minulle uusi mutta ihan pätevän tuntuinen. Pienenlaista pettymystä koin, kun selvisi, että oikeanpuolen follikkeleista kolme oli jäänyt sentin kokoisiksi eli vissiin vähän hyytyneet. Loput neljä (eli nyt niitä olikin siellä yhteensä seitsemän, +1 maanantaihin verrattuna) oli jo 16 millin kokoisia. Vasemmalla puolella oli ne samat kolme kuin aiemminkin, nyt 13 millin kokoisia. Aika isoa heittoa koossa mutta pääasia tietenkin, että kasvua näkyi olleen. Kohdun kerros näytti kuulemma oikein hyvältä, papereissa lukee numero 13, olisiko milliä?
Kovasti lääkäri tähdensi, ettei se määrä vaan laatu ja että meille on ennenkin riittänyt pari hyvää alkiota. Ja tottahan se on. ;) Punktio määräytyi jo tiistaille (huisan jännää!) ja siirto torstaille vapun takia. Aiemminhan puhuttiin pitkästä viljelystä mutta nyt tuntui lääkäri keskustelleen toisen lääkärin kanssa, että meidän kohdalla lyhyt viljely on turvallisempi, koska soluja ei ole tämän enempää. Pitkässä viljelyssä on paljon hyviä puolia mutta huonona puolena mm. se, että kohtuun siirretty paripäivänen alkio voi jatkaa siellä elämää mutta ei viljelymaljassa. Jos oikein huono tuuri olisi, niin vapun jälkeen ei olisikaan enää mitään mitä siirtää mun massuun... Olipa rehellinen lääkäri ja hyvä niin!
Nyt sitten pistän Puregonia ja Orgalutrania enää tänään ja huomenna, sunnuntai-iltana Pregnyl-irrotuspiikin. Sitten vain odotetaan tiistaita ja toivotaan, että solut ovat mahdollisimman hyvälaatuisia ja niitä ylipäänsä on follikkelien sisällä. Siitähän sitä lähdetään...
Tässähän kävi nyt niin, että vaikka aloitin tämän keskustelun toukokuussa siirtoon menijöille, niin itse menen käytännössä jo huhtikuun puolella. Mutta se alkionsiirron jälkeinen aika on se, jolloin erityisesti kaipaa piinailukavereita. Joten tänne vaan kaikki mukaan! Ja toki voin käydä kommentoimassa ja lueskelemassa Nina7:n aloittamaa hoitopinoa, joka on tarkoitettu kaikille, ei vaan toukokuisille. Jotenkin vaan on kiva vertailla kokemuksia etenkin niiden kanssa, jotka juuri nyt samaan aikaan ovat samassa vaiheessa omassa hoidossaan.
Ihan mahtavat kelit ovat meitä kyllä hellineet ainakin täällä Pirkanmaalla. Toivottavasti jatkuvat ja piiiiitkäääään! Nyt on kuitenkin ponnisteltava pientä siivousta täällä sisällä kun poitsu on unilla.
Tälläistä omanapaista tekstiä tällä kertaa kun on vähän kiirus. Palaillaan!
Dreamer
Sulla onkin sitten Dreamer ensi viikolla jo jännät paikat. Toivottavasti kaikki menee hyvin! Ja onhan se niin, että yksikin hyvä alkio voi jo hyvin riittää. :)
ON: Primolutit syöty, painon nousu jäi neljään kiloon, josko se tässä sitten tippuisi takaisin normaaliin sitten. Tiputteluvuoto alkoi jo perjantaina hormonista huolimatta, sitkeästi menkat tietää milloin niiden tulisi alkaa näköjään! Vielä ei ole kuitenkaan kunnon vuoto alkanut, ehkä huomenna tai tiistaina sitten. Keskiviikkona olisi hyvä päivä käydä klinikalla. Onneksi meillä on sama lääkäri koko hoidon ajan. Ainakin tuntee ja tietää meidän tarinan. Vaikka kaikkihan ne päteviä on lääkärit ja ehtivät perehtyä tilanteeseen.
Tsemppiä sulle Dreamer ensi viikon koitoksiin!
Moona
Mitäs sulle Nina kuuluu? Oletko jo päässyt sinuiksi tilanteesi kanssa? Äkkiä se pariviikkoinen menee ja sitten oletkin kohta jo piinailemassa täällä meidän kanssa. :)
Itse odottelen edelleen menkkoja alkavaksi jotta pääsisimme hoidot aloittamaan. Tiputellut onkin jo 4 päivää. Kai ne menkat tässä lähipäivinä sieltä tulee. Odottavan aika on vaan pitkä.
Moona
Heissan vaan!
Noniin, punktio takanapäin ja olo alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Mutta olipahan kokemus, selvästi kivuliaampi kuin kaksi vuotta sitten! Itse keräys meni kyllä ihan hyvin, kohdunsuun puudutus ei ollut kovin paha mutta lääkäri nirhaisi punktioneulalla jotain verisuonta ja siitä tuli sitten jonkin verran vuotoa. Keräyksen jälkeen lääkärin piti sitten painaa suonta jotenkin "lyttyyn" ja tyrehdyttää vuoto ja se tuntui kyllä tosi epämukavalta. Tuntui kestävän tosi kauan... Olin lisäksi pyytänyt lisää kipulääkettä (Rapifeniä) keräyksen loppupuolella ja se sai vähän itkuakin aikaseksi ja huonoa oloa. Päässä vaan pyöri ja silmät tuntuivat väkisin menevän kiinni. Sain siinä sitten toipumishuoneessa suoraan suoneen ensin pahoinvointilääkettä ja sitten kipulääkettä. Tuntui ikuisuudelta se kipulääkkeen odottaminen, paine alavatsassa ja peräsuolessa oli kyllä melkoinen... Sitten kun helpotti niin pystyi iloitsemaan jo saaliistakin: seitsemän solua! Kymmenisen rakkulaa siellä kaiken kaikkiaan oli mutta osa liian pieniä. Ihan niin kuin perjantain ultrassa todettiinkin. Mutta aivan huippua, että soluja löytyi noinkin monta. Nyt vain sitten odotellaan torstaita, jolloin iltapäivästä siirto. JOS kaikki siis etenee normaalisti.
Kotiutumisen ja lounaan jälkeen sain otettua pienet torkut, eipä pitkään tarvinnut unta odotella. Onneksi poitsu on hoidossa isovanhemmillaan iltaan asti. Ei tulisi kuuloonkaan, että nostelisin häntä ja on aika sylimaakari tällä hetkellä. Saa nähdä, miten huominen menee. Toivottavasti saataisiin joku viemään hänet ulkoilemaan jossain vaiheessa päivää. Miehen on pakko olla töissä mutta siirtoon hän yrittää päästä mukaan sitten torstaina. Hitsi kun jännittää, miten moni hedelmöittyy ja jatkaa eloaan siitä. Viimeksi saimme kuusi solua, joista viisi hedelmöittyi mutta kolme oli huonolaatuisia. Nyt voi olla samansuuruinen hävikki, joten tyytyväinen saa olla jos siirtoon asti päästään.
Moona79: aika pitkään sinulla tosiaan ollut tuota tiputteluvuotoa. Johtuu varmaankin niistä lääkkeistä? No, kohta se kunnon vuoto varmasti alkaa ja tekin pääsette projektissa eteenpäin.
Nyt siirryn takavasemmalla vielä lepäilemään. Toivottavasti pääsen torstaina tänne kertomaan hyviä siirtouutisia!
Dreamer
Olen tässä ollut pinon lueskelijana viime viikkoina. Ajattelin nyt sitten tulla kertomaan tarinani.
Eli olen 30v samoin mieheni. Taustalla 5,5v selittämätön lapsettomuus. Perustutkimukset tehty. Takana jo 4 inssiä ja 3 IVF:ää. Noista kaikista on saatu yksi plussa joka meni kesken pääsiäisenä rv7. Kuulun tähän joukkoon joka käy läpi nämä hoidot rankimman kautta. Kaksi viimeisintä punktioo on tehty anestesiassa kun ensimmäisessä punktiossa huusin suoraa huuta kivusta. Nyt viimeisessä IVF:ssä jouduin jäämään sairaslomalle jo kaksi päivää ennen punktiota kun olin niin kipeä. Punktion jälkeen olin kaksi viikkoa sairaslomlla. Yli viikko meni ennen kuin pystyin normaalisti kävelemään. Tuo viimeisin IVF tehtiin maaliskuun alussa. Nyt lähdetään toukokuun lopulla yksityiselle neljänteen ja viimeiseen IVF:n. Aika vähissä alkaa voimat olla näiden hoitojen kanssa.
Esikoista olemme siis toivoneet pitkään ja hartaasti. Jos ei tämäkään hoito tuota tulosta siirrymme adoptio neuvontaan.
Olen todellakin kokenut kaiken.....
Onneksi maailman ihanin mies ollut vierellä jo 12v tukien koko matkan ajan.
-Vippetti-
Sori olen ollut vähän poissa kun on pitänyt kiirettä. Kiitos kysymästä Moona, kaikki on jo ihan ok :) En ole niitä ihmisiä jotka murehtivat kauan, se oli se kaksi päivää kun olin ihan maassa ja itkeskelin, mutta sitten jo taas ihan kaikki hyvin. Alkushokkia siis vain, mutta nyt olen jo taas ihan pirteällä mielellä. :) Mikä sun tilanne nyt Moona?
Dreamer: aivan upeita uutisia! Seitsemän on hyvä saalis, toivotaan että kaikki hedelmöittyisivät tai ainakin puolet! Paljon onnea huomiseen.
Vippetti tervetuloa. Kovasti voimia tilanteeseesi, olet joutunut kyllä hoitojen kanssa todella käymään läpi rankimman kautta. Toivon todella, että tämä viimeinen kerta on nyt se mikä todensanoo. Mä en käsitä tuota selittämätöntä lapsettomuutta, on se ihme juttu että mitään ei pitäisi olla vialla ja silti on. Voin uskoa että se on kaikkein raastavinta kun ei tiedä missä mika ja teilläkin jo yli 5v yritystä. Voimia. Saako kysyä, miksi olit sairaslomalla ennen punktiota? Hormonienko takia?
Kysyisin myös tuosta anestesiasta, tekevätkö he punktion ihan pyynnöstä anestesiassa - tietysti se siis maksaa varmaan lisää, mutta sillä ei ole siis toimenpiteen onnistumiseen vaikutusta?
Vähän kieltämättä pelottaa tuo punktio. Miten se tapahtuu, menevätkö he sinne kohdunkaulan kautta vai tuosta vaan suoraa läpi neulalla? Sori, olen ihan tietämätön. Mitkä kohdat siinä puudutetaan?
ON: kävin uusinta verikokeissa, katsotaan nyt sitten mitä ne hormoniarvot nyt sanoo. Varaudun pahimpaan mutta toivon tietysti.... Ensi viikolla sitten lääkäriaika. Nyt ihan hyvällä mielellä, mutta parin päivän romahdus tulee varmaan taas jos toi verikokeen tulos on kovin huono. Tämä on tällaista vuoristorataa...
Dreamer: Kurjaa että jouduit punktiossa kokemaan kipua ja epämiellyttävää tunnetta. Hienoa että kaikki meni lopulta kuitenkin hyvin ja soluja oli seitsemänkin kypsynyt. Nyt jännätään huomiseen kuinka ne sitten hedelmöittyy ja toivottavasti saat pikkuisen sisällesi. Tule sitten kertomaan kuulumisia.
Vippetti: Vaikeimman kautta olettekin jaksaneet kulkea. Tasan ei käy kyllä onni ihmisten kesken. Toivottavasti tämä koitos tuottaa toivottavan tuloksen. Tervetuloa porukkaan!
Nina: Kiva että kaikki on jo ok. Toivottavasti verikokeet näyttäisi tällä kertaa paremmilta. Tai jo ei, niin että pääsisitte pian jo hoitojen aloitukseen.
ON: Kyllä ne menkat lopulta alkoi 4pv tiputtelun jälkeen. Lääkäri oli kyllä tiputtelusta huolissaan. Siitä lähtien kun pillerit lopetin 8/08 niin tiputtelua on ollut joka kerta 2-6pv ennen kunnon vuotoa. Tuon Primolutin kanssa tiputtelua ei olisi kuulunut kuulemma olla ainakaan niin kauan kun hormonia syö (tiputtelu alkoi 2pv ennen hormonin oton lopetusta). Tiputtelu vaikeuttaa kiinnittymistä kun kierto on muutenkin turhan lyhyt. Lääkäri lupasi miettiä mitä asialle aletaan tehdä punktion jälkeen.
Tänään käytiin miehen kanssa klinikalla. Katsottiin ultralla että kaikki kunnossa, käytiin läpi hoidon etenemistä, otettiin EU:n määräämät infektioverikokeet kummastakin, käytiin läpi lääkkeitten pistämistä jne. Illalla aloitan Puregonin piikitykset annoksella 175IU, huomenna myös 175 ja sen jälkeen 150/pv. Maanantaina on seuraava ultra. Tästä se lähtee!
Hyvää vappua kaikille!!
Moona
Nina..
Olin saikulla ennen punktioo siks kun olin niin kipee. Munasarjat oli kasvanut niin paljon et mulla pakotti alamahaa koko ajan, vihloi ja nostelu teki kipeää. Hoitoalalla kun olen niin saikku oli paras vaihtoehto.
Punktion ne tekee alakautta kohdunkaulan läpi. Se puudutetaan ekaks. Ennen punktioo saa myös suonensisäisesti rauhoittavaa sekä kipulääkitystä.
Ykstyisellähän kaikki maksaa. En tiedä paljonko se nukutus tulee maksamaan...
ei siitä nukutuksesta oo oikeestaan muuta hyötyä itse punkitossa kun et potilas on rento ja rauhallinen..ainakin mun tapauksessa..
Tilanne katsaus..pistin Pregnyl irrotus piikin su omaan kiertoon. Oli oma kierto lähtynyt heti keskenmenon jälkeen normaalisti käyntiin. Kovasti ollaan miehen kans yritetty vanhanaikaisella. Pieni takaisku tuli kun miehelle nousi kuume toissayönä, joku hiton lentsu siihen tuli. Ei oo mies jaksanu paljoo lakanoiden välissä heilua. Huomenna aloitan Primolut 10vrk kuurin. Jos ei ala sen loputtua vuoto ni raskaustesti, jos vuotaa alkaa Gonal-F pistäminen.
Mielelläni jaan kokemuksiani ja vastaan kysymyksiin..
Hyvää vappua!!
-Vippetti-
Olen jo pitkään palstaillut, mutta nyt päätin kirjoittaa kun punktio on takana :D
Meillä lapsettomuutta on kestänyt 2 vuotta. Syy on selvä ja lääkärit suosittelivat heti ivf- hoitoa. Pääsimme hoitoon aika nopeasti kun miehellä ei ole lapsia, minulla yksi ja ikää jo 33 vuotta.
Synarelaa suihkuttelin nokkaan kuukauden ja Puregonia pistelin muutaman viikon. Nyt tilanne on se, että punkitio on takana. Fiilis on loistava. Punkitio sinänsä ei sattunut, mutta huono olo tuli:( Lähinnä se Rapifen? (vai mikä se nyt oli) sen aiheutti.
Tulos oli 28 rakkulaa, mikä on kait aika paljon ja siitä syystä olen näin kipeä.
Siirto on maanantaina ja siihen asti lepäilen :D
Tsemppiä kaikille koitoksiin ja kirjoitelkaa lisää :D
Dear to Dreamin kanssa mennään aika lähekkäin. Toivotaan että molemmilla onnaa :x !!
Dreamerin kanssa mennään peräkanaa:)
Tervetulotoivotukset Vippetti ja everlasting!
Vippetti: todella ikävää, miten hakala polku teillä on ollut kuljettavana. Ihailtavaa, että olette silti aina jaksaneet lähteä uuteen hoitoon. Toivottavasti tämä kerta tuo sen unelman tuhisemaan syliinne, olette todella ansainneet sen!
Everlasting: suuret onnittelut hurjasta solusaaliista! Sinulle tehdäänkin sitten pitkä viljely... Hirmu kiva päästä jännäilemään yhdessä kanssasi! Kaippa sinua neuvottiin juomaan nyt todella runsaasti? Se on tärkeää hyperstimulaation ehkäisemiseksi. Ei ole mikään naurun asia, kun tyhjennetyt rakkulat alkavat täyttyä nesteellä. Tarkkaile myös painoasi päivittäin, siitäkin huomaa jos nestettä alkaa kertymään. Itselleni tuli pari vuotta sellainen lievä hyperi kun oli parikymmentä rakkulaa. Vatsa kipeytyi viikko punktiosta niin, etten suorassa kävelly noin viikkoon. Siskoni kävi puolestaan läpi sellaisen hyperin (n. 40 rakkulaa) että joutui sairaalaan ja koko tuoresiirto meni mönkään. :( Elikkä ihan liian suuret lääkkeet oli hänellä kun oli eka hoitokerta kyseessä.
ON: munasarjat vaikuttavat kipeiltä ja kaikenlaista kolotusta tuntuu. Itsekin olen yrittänyt vettä hörppiä useamman litran päivässä. Olen kyllä tuota poitsua (n. 14 kg) pystynyt jonkin verran tarvittaessa nostelemaan mutta ulkoilut jätin suosiolla miehelle. Oli siinä viihdykkeen keksimistä päiväsaikaan kun vilkas taapero ei päässytkään ulos totuttuun tapaan. Monta kertaa kävi kolkuttelemassa tuulikaapin ovea, että eikö jo mentäisi? Miekkosten lähdettyä ulos kaaduin sängylle torkuille vaikka kello oli yli viisi. Toivottavasti ei yöunet menneet kun pyörii muutenkin ajatukset tuossa siirrossa. Muuten olo on aika rauhallinen, jotenkin siihen tyyliin että tapahtuu mikä tapahtuu. Mutta olisi se silti järkytys kuulla ettei päästäisikään siirtoon tai että alkiot ovat kaikki ihan huonolaatuisia...
Mutta pian se selviää. Siihen asti toivon, että puhelin pysyy hyvin hiljaisena siihen asti kun lähdemme klinikalle yhden aikaan. Jos mitään ei ole siirtää niin kyllähän ne soittelee...
Kiitos kaikille tsempeistä, huomiseen!
Dreamer
Tervetuloa everlasting: mahtava saalis teillä! Hienoa myös että punktiokokemuksesi oli noin positiivinen. Kipulääkityksestähän se taitaa täysin olla kiinni, jos tuntuu liiaksi niin liian laimeilla on lääkitty..
Jännät paikat onkin nyt Dreamer ja everlasting. Toivon todella, että saavat huippuluokan alkiot siirettyä! Siirtävätkö yhden vai kaksi? Vai kai sekin riippuu niiden laadusta.
Kiitos noista tiedoista vippetti! Aion itsekin kysyä lääkäriltä tuosta nukutuksesta, jos se ei ole kovin kallis, niin saattaisin ehkä preferoida sitä. Ehkä enemmän jännityksen kuin kivunpelonkaan takia.
Tosi pitkä kaava oli sitten everlasting sulla: koska aloitit pistokset, jo siis pistelit yhden kierron ja sitten tässä seuraavassa kierossa on punktio? Eli kaksi kiertoa kestää? Moona, sulla on ilmeisesti myös aika pitkällä kaavalla?
Mun veriarvo oli edelleen huonohko, vähän alempi kuin viimeksi silti, joten pitänee kai olla siitäkin onnellinen. Mutta IVF alkaa näyttää nyt siis varmalle. Toisaalta olen aika helpottunutkin, ja nyt kun tiedän että jotain vikaa on, niin miksi odottelisimme IVF:n kanssa yhtään. "Ryhdytään toimiin" asenteella tässä siis ollaan, ja toivottavasti sitten ensi viikolla hommat etenee kun meillä on lääkäriaika.
En taida päästä tänne vappuna, mutta tulkaahan silti kertomaan alkion istutuksistanne! Peukut ovat pystyssä!
Heissulivei!
Tässä sitä nyt sitten ollaan ja ihmetellään, yksi täydet laatupisteet saanut top-alkio kohdussa lillumassa! Tosiaan, yksi vain koska oli top-luokkainen ja alunperinkin lääkärit sanoivat että sellaisia siirretään vain yksi. Eikä siinä vielä kaikki: seitsemästä alkiosta viisi oli kaiken kaikkiaan hedelmöittynyt, joista saatiin pakkaseen kaksi top-luokkaista ja kaksi meni jatkoviljelyyn. Nekin pakastetaan aikanaan jos näyttävät hyväkuntoisilta! Olimme jotenkin ihan asennoituneet kahden vähän "tavallisemman" alkion siirtoon, joten nämä kolme top-luokkaista tulivat kyllä ihan yllätyksenä. Lääkärin mukaan tämä siirretty alkio oli niin hyvä kuin olla ja voi! Ohhoh! No, usein sitä lukee tälläkin palstalla, ettei raskaus lähtenyt alkuun vaikka miten top-luokkainen olisi siirretty, joten ei tässä nyt kannata vissiin liikaa hehkuttaa. Toki hirmu tyytyväisiä ollaan!
Toinen yllätys oli se, että meille olikin tehty mikroinjektiohedelmöitys eli ICSI! Labrassa olivat katsoneet, että näin tulisi paras mahdollinen tulos ja voihan olla, että siksi noita top-luokkaisia sitten tulikin. Miehen spermanäyte oli kuitenkin ollut ihan OK muttei yhtään niin hyvä kuin pari vuotta sitten. Tästä nyt tuli ihan pikkuisen ristiriitainen olo, kun hedelmöittyminen ei olekaan tapahtunut täysin luonnonvalintana vaan joku on valinnut tietyt siittiöt, tuikannut ne munasoluihin ja sillä sipulit. Mutta tärkeintä on tietysti se, että noin moni hedelmöittyi ja pakkaseenkin saatiin ainakin nuo kaksi. En huomannut kysyä, minkä laatuisia ne kaksi jatkoviljelyyn laitettu oli mutta varmaankin sitten vähän huonompia. Aika mielenkiintoista että ICSIstä huolimatta kaksi ei ollut hedelmöittynyt.
Koska munasarjat ovat aika lailla kipuilleet punktion jälkeen, pyysin lääkäriä katsomaan tilanteen ultralla. Onneksi kaikki näytti olevan kunnossa eikä nestettäkään ollut liikaa. Kilpirauhasarvot sain sattumalta juuri ennen siirtoa omalta lääkäriltä ja nekin käytiin läpi siirron tehneen lääkärin kanssa. Juu, hän oli heti sitä mieltä, että lääkitystä pitää nostaa koska TSH oli noussut puolessa vuodessa lähes nollasta 3,5:een ja terveyskeskuslääkäri puolestaan sanoi että kaikki OK, käy kontrolliverikokeessa vuoden päästä. Höh! Olipa hyvä, että ehdin saamaan nämä arvot ennen siirtoa ja sain uudet ohjeet tyroksiinin määrään.
Nyt sitten vaan odotellaan 2 viikkoa kuten tapana on. Testipäivä on 14.5, mieli tekisi mennä verikokeeseen jos se jotain kautta vaan onnistuu. On NIIN huonot kokemukset kotitesteistä että taikauskoisena tuntuu, että sen olisi taas pakko olla nega. No joo.. katotaan nyt!
Ihan ihmeellistä, että on vappuaatto. Ajatukset ovat olleet niin kiinni tässä hoidossa, että kaikki vappuun liittyvä on jäänyt hankkimatta. Nyt siis lähikauppaan hakemaan edes simaa ja illalla voisi leipoa jotain hyvää. ;) Huomenna sitten koko perhe vapputorille!
Hauskaa Wappua teille kaikille ja toivottavasti everlasting saa maanantaina hyviä siirtouutisia! Tulehan sitten vuorostasi kertomaan. ;)
Dreamer & 4-soluinen pallura
Ollaan ykstyisellä hoidossa ja ensimmäistä lasta toivotaan. Lapsettomuustutkimukset aloitettiin verkkasesti alkuvuodesta. Suurempia kiireitä ei pidetty, koska yritys aloitettiin vasta viime kesän lopulla. Itselläni oli vain sellainen tunne, ettei meille lasta näin yrittämällä tule, ja vaistoonsa kannatti luottaa. Löydöksinä oli endometrioosi ja munanjohtimet tukossa molemmin puolin. Joten nyt siis toiveikkaina odottelemme hoitojen aloitusta. Miehellä on vähintäänkin yhtä kova vauvakuume kuin minulla. :)
Tämän viikon vielä syön primolutia, ja kuukautisten pitäisi alkaa siis ensi viikon ma-ti. Kaikki on niin uutta ja outoa. Tämä on siis ensimmäinen IVF ja ylipäätään ensimmäinen hoito mitä kokeillaan. Onneksi tiedän jo aika hyvin aikataulun ultrien, punktion ja siirron suhteen, sai töistä jo valmiiksi järjestettyä sopivat vuorot, jotta pääsee klinikalla käymään. Sinne kun on aika pitkä matkakin.
Miten sulla Dear_to_Dream, viime viikollako jo hoidot aloitettiin? Miten on sujunut?
Löytyykö muita toukokuisia?
Moona