IVF-marraskuu lapsettomille

Minä voin ilmoittautua tähän pinoon =) Nyt olis sellanen hoitovaihe menossa kuin jarrukapseli ja kuukautisia odottelen että pääsee piikittämään ja puolessa välissä marraskuuta suunniteltu IVF.. ihan ensimmäinen sellainen..Ja ihan julkisen kautta mennään.. =)

Täällä olis yks lapseton ja eka IVF-hoito alkamassa, punktio ajoitettu viikolle 46. Omat tiedot lyhyesti:



Minä -74 ja mies -68, asustellaan pääkaupunkiseudulla. Pillerit jäi pois 10/2004, luomuraskaus päättyi km jo ihan alussa rv 6+3 (07/2005). Sen jälkeen ei ole tullut yhtään tärppiä. Oltiin yksityisellä tutkimuksissa 2005-2006, miehellä huippumäärä siittiöitä, mutta onnistumista saattaa estää mieheltäni löytynyt, mutta yleisesti erittäin vähän tunnettu siemennesteen korkea viskositeetti. Mulla kroppa toimii melko tarkkaan, joten kunnon syytä lapsettomuuteen ei löytynyt. Tehtiin 4 inssiä, joista ei mitään apua. Lääkäri ehdotti siirtymistä järeämpiin toimiin eli koeputkihoitoa ja sen kalleudesta johtuen siirryimme julkisen jonoon. Jonossa oltiinkin sitten puolitoista vuotta, mutta nyt vihdoin alkaa tapahtua. Eli kyllä tässä on ehditty antaa luonnollekin mahdollisuus :) Ja kun alkaa ikää karttua meille molemmille...



Jakaisin mieluusti hoitokokemuksia muiden suht samassa tilanteessa olevien kanssa. En ihan päivittäin käy täällä, mutta jahka homma on täysillä käynnissä (lokakuun lopusta alkaen), uskon, että vierailen palstalla tosi usein.

Mä uskaltaudun myös tähän sun pinoon. Vaikka olen kyllä myös jo tuolla " Jokohan pistettäis pino marraskuun...." jotain tuonnepäin -pinossa. Mutta jo senkin takia haluan sun kanssa samaan joukkoon, koska meilläkin on IVF suunnitteilla viikolle 47. Eikä yhtään lasta siis ole. Eikä edes kemiallista tai minkäänsorttista raskautta koskaanikinä.



Tämä meillä järjestyksessään toinen IVF. Ensimmäinen oli toukokuussa 06. Sitten PAS marraskuussa 06 ja PAS huhtikuussa 07.



Muita hoitoja meille ei ole tehty, koska miehessä sen verran isoa vikaa, että hoitona oli suoraan IVF, tai tarkemmin ICSI. Minua ei ole verikokeita kummemmin tutkittu.



Ehkäisyä ei ole käytetty helmikuun 04 jälkeen...



Tänään mulla oli aloituskäynti, ja sumut aloitan lauantaina. Nollaultra on 6.11. Koska sulla alkoikaan sumut? Vai aloititko sä sumuilla?

Kertoilehan ittestäs lisää =)



Tao_Tao

Kiva, kun lähditte mukaan! ;o)



Itsestäni: Olen 73 ja mieheni 78, lapsettomuuden vika on minussa, miehen simpat priima-kamaa ;o) Kuulumme Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiriin ja punktiosairaala on siis Tays.

Minulla on siis vaikea endo ja kolme labaroskopiaa. Tammikuun lopussa jouduttiin labaroskopia muuttamaan avoleikkaukseksi, koska endo oli aiheuttanut limatulpan umpilisäkkeeseen ja suoltakin jouduttiin leikkaamaan. Sitä ennen olin 3kk Zolddex-kuurilla, joka siis pysäyttää hormoonitoiminnan (samalla kuurilla olen ollut aikaisemminkin noin 10 vuotta sitten). Sitten normaali kuukauden ¿jarru¿ jonka jälkeen pitkällä kaavalla IVF-hoito maaliskuussa. Kaikki hoidot on siis tehty julkisella.

Ai niin, muutama Clomi-hoito koitettiin, mutta mun endometrioosi ärtyy myös näistä lapsettomuushoidon hormooneista, joten siirryttiin sitten suoraan IVF:n. Pillerit ovat olleet pissa 2 vuotta, mutta hoitoihin pääsimme tosi nopeasti juuri minun sairaushistoriani vuoksi. Jotain hyötyä siitäkin..

Ekassa IVF-hoidossa (pitkä kaava: sumutteet Synare, Gonal-F-kynäpiikitykset ja Pregnyl-piikki) saatiin 10 munarakkulaa, 9 hedelmöittyi ja 7 lähti jakaantumaan. Siirtopäivänä saimme kuitenkin tietää, että vain kaksi olivat siirtokelpoisia, nekään eivät ¿top-yksilöitä¿. Eli kaksi siirrettiin, ei pakkaseen mitään. Ja raskaustesti negatiivinen. Seuraava IFV olikin jo toukokuussa (lyhyt kaava: Gonal-F+Orgalutran-piikitykset ja Pregnyl) ja siitä raskauduin ;o) ja pakkaseenkin jäi kaksi alkua. Mutta rv 7+ oli pikkuinen muuttunut Enkeliksi, tämä todettiin rv9+.

Julkisen puolen ¿pääpuolen hoidosta¿ pitää sanoa, että SURKEAA, ainakin Kanta-Hämeessä sairaalassa, jossa mina kävin. Punktiot siis olivat Tays:ssa. Keskenmeno kummittelee vieläkin, mutta pikkuhiljaa siitä selviää. Koskaan sitä ei unohda..

Kuitenkin jo lokakuussa mentiin pas:n (pakastealkionsiirto), toinen huurunenä ei selvinnyt sulatuksesta ja toinenkin vain osittan, se sitten siirrettiin ja negahan se oli. Vasta tuon negatiivisen raskaustestin jälkeen nyt, olen eniten kaivannut sitä keskenmennyttä pikkuista ;o(

Nyt minulle oli siis suunniteltu pitkän kaavan mukaista IVF-hoitoa julkisella. Kyselin viimeksi maanantaina, että mitä mahdolliset hoitajien irtisanomiset vaikuttavat hoitoihin. No eihän siihen kukaan osaa vastata¿ Sanoivat vain, että sumutteet voidaan aloittaa, mutta stimulaatiota ennen (Gonal-F) harkitaan vielä tilannetta. Eli vielä ennen stimulaatiota hoito voidaan keskeyttää, jos irtisanomisuhka näyttää vielä todenäköiseltä. Punktio olisi siis ollut tarkoitus olla viikolla 47 ja sumuttelu piti aloittaa nyt sunnuntaina.

Päädyimme kuitenkin mieheni kanssa siihen, että emme ota riskiä punktion siirtymisestä koska: lääkekorvauskatto on täynnä, on taloudellisesti ¿järkevämpää¿ tehdä hoito tänä vuonna, mun kuukautiskivut vain yltyvät endon takia, enkä mina enää kestä yhtään lisäodottelua. Nimittäin juuri kaiken odottaminen on ollut mielestäni kamalinta! Onhan homma kallista!! Ja se voi olla ¿turhaa¿, jos irtisanoutumisia ei tulekaan. Mutta en kerta kaikkiaan enää jaksa miettiä sitä asiaa kaiken lisäksi. Olen jo ollut s-lomalla 4 vikkoa ja olen tämän kuun loppuun ja todennököisesti pidempään. Osa-syynä työtilanne, mutta isona syynä koko tämä vuosi, jonka aikana edellä mainittu on tapahtunut. Eli Tao_tao ihan samoissa ei sittten nyt mennä. Sain huomiseksi (soitin tänään!!) ajan Väestöliittoon Tampereelle ja lääkäri on sama, kun oli julkisella (julkiselta hän on virkavapaalla). Lääkäri osaa asiansa ja on kliinisesti loistava, samaa ei voi sanoa inhimillisyydestä¿ Mutta päätin jo ajat sitten, että annan tämän tohtorin hoitaa tuon kliinisen puolen ja hoidan pääkoppani muualla ;o) Jännä kyllä nähdä, onko hän erilainen nyt kun olen ¿kunnon maksava asiakas¿. Jos pikkuista ei tule tällä yksityisen IVF-hoidolla, palataan vielä siihen julkisen viimeiseen mahdolliseen hoitoon. Ei meillä riitä rahat moneen IVF-hoitoon yksityisellä. Mulla on ollut tosi epäsäännöllinen kierto 21-29 pv. Viimeksi kierto oli 21 ja kyllä kai se k.a. on joku 25. Nyt en osaa sanoa, koska punktio olisi, ehkä viikolla 45.

Punktioista: ensimmäinen punktio oli ihan siedettävä ja toinen oli tosi helppo. Se, onko punktio kivuliasta vai ei, on ihan yksilöllistä. Pitää vain muistaa pyytää riittävästi kipulääkettä, sitä kyllä saa. Itse olen tottunut koviin kipuihin juuri endon takia. Eli viestini siis punktioista: älkää pelätkö ¿turhaan¿ etukäteen, ehkä se ei olekaan niin kamala ;o)

Siinäpä ¿vähän¿ itsestäni ;o)

Kirjoitelkaa, kun huvittaa ja siltä tuntuu ja mitä ikinä haluatte. Tämän palstan tarkoitus on käsittääkseni tarjota vertaistukea eli ei saa missää nimessä ¿stressata¿, jos ei jaksa eikä huvita välillä kirjoittaa. Minulle ainakin tulee noita aikoja.

Tsemppiä meille kaikille.



Vehnis

Kaikkea mahdollista sä olet joutunut kokemaan! :(

Ja nyt vielä tuo siirtyminen yksityisellekin. Höh. Harmi ettei päästä samoihin aikatauluihin.

Mä en oikein voi sanoa kun pelkkää positiivista meidän hoitopaikoista. Keskussairaalassa siis muuten, mutta punktio ja siirto KYS:ssä.

Eilenkin olin aloituskäynnilleni mennessä täysin v***tuuntunut koko hommaan, eikä olisi kiinnostanut yhtään. Mutta niinpä marssin lääkäriltä päästyäni intoa puhkuen hakemaan sumuja apteekista. Lääkäri ja hoitaja olivat yhtä mukavia ja iloisia kun aina, ja tartuttivat innostuksen minuunkin.

Tuota lakkoilun ja irtisanoutumisen vaikutuksia en tullut kysyneeksi edes... :/





Tuosta vertaistuesta... mun on pakko uskaltautua kysymään täällä seuraavanlaista asiaa, hiipiikö jollekin muulle tällainen asia joskus mieleen?

Me olemme mieheni kanssa toistemme parhaat kaverit ja olemme hitsautuneet tosi tiukaksi pariksi, jo tämän lapsettomuudenkin vuoksi. Olemme matkustaneet paljon kahdestaan, koska emme kaipaa muuta matkaseuraa, kun toisemme.

Tämä on neljäs hoito meillä, ja eilen illalla yllätin toisen kerran itseni ajattelemasta (ekan kerran sama ajatus tuli ekan PAS:n aikana)

että jos onnistumme, emme tuskin koskaan enää istu kahdestaan tähtitaivaan alla pallon toisella laidalla kuuntelemassa valtameren maininkeja.

Ja minusta tuntuu aivan hirveälle, kun ajattelen näin! Koska tiedän, että molemmat luopuisimme todella paljosta, jos saisimme ikioman vauvan!! Ja tietenkin ajattelin, että emme onnistuneet siitä ekasta PAS:ista, koska ajattelin näin!



Kai se on jotakin luonnollista pelkoa mahdollista muutosta kohtaan, samaa varmaan on kaikilla odottavilla vanhemmilla, mutta jotenkin syyllistän itseäni, kun tuo ajatus on hiipinyt mieleeni.



Huoh. Sainpahan ainakin purettua asian tänne...



Viikonjatkoa kaikille.

Kiva kuulla, että sulla on positiivisia kokemuksia hoidoista! Kyllähän niitäkin ONNEKSI on. Jotenkin vain on vaikuttanut siltä, että enemmän on ihmisillä negatiivista sanottavaa julkiselta puolelta. Hyvä, kun kerroit oman positiivisen kokemuksesi.

Jep, aika lailla tässä on tämän vuoden aikana koettu.. Jospa ensi vuosi olisi kaikin puolin parempi ;o)



Ymmärrän tuntemuksesi siitä, " haluatko sittenkään" lasta, oikein hyvin.. Nimittäin itse en ole ollut varma haluanko lasta, en ollut siitä varma edes silloin kun raskauduin, enkä edes silloin kun sain keskenmenon... Miksi lähdin hoitoihin? No koska ikä yms. alkaa tulla vastaan, ja ehkä haluan lapsen kuitenkin. Enää ei voi odottaa. Mietinkin välillä, että menikö raskaus kesken, koska en halunnut lasta tarpeeksi...

Mutta jokin mussa on muuttunut tuon keskenmenon myötä. Itse asiassa olen mielestäni muuttunut kaikin puolin aika paljon. Kun olin pas:ssa noin kk sitten, huomaisin TODELLA HALUAVANI LASTA. En ollut koko hoitojen aikana aikaisemmin kokenut sellaista. Kun raskaustesti oli negatiivinen, pettymys oli suuri. Positiivinen testi olisi ollut alku pelolle, pelolle keskenmenosta... mutta sittenkin negatiivinen tulos oli tosi pettymys. Huomasin ensi kertaa kaipaavani tuota keskenmennyttä vauvaa. Taisin siitä jo kirjoittaakin. Mutta tunne oli jotenkin niin erilainen ja uusi, että sitä ei voi tarpeeksi korostaa.

Eli siis itse olen sitä mieltä, että se " etten ollut valmis vauvaan" oli ehkä jokin minän puolustuskeino pettymysten varalle. Vaikea endo kun ei lupaile paljoa raskauden suhteen, vaikkakin lapsen saaminen on mahdollista. Eli nyt ajattelen olleeni epävarma, koska en kyennyt käsittelemään lapsettomuushoitojen vaikeutta ja keskenmenon tuskaa kuitenkaan kunnolla, vaikka näin luulin... Tuota kaikkea edellisessä lauseessa mainitsemaani olen vasta nyt alkanut työstää. Ja vasta nyt taidan oikeasti uskaltaa haluta lasta ;o)

Mun odotukset uudesta hoidosta on korkealla. En aio yrittää varautua pettymykseen, koska nyt kokemuksesta tiedän, ettei siihen voi varautua.. Aion nauttia joka hetkestä: uskon hyviin alkioihin ja kiinnittymiseen ja raskauteen, kunnes oikeasti toisin todistetaan. Aion ainakin yrittää nauttia siitä, kun (toivottavasti...!) päästään alkionsiirtoon ja olen raskaana - ainakin hetken.

No, nyt tuli minun vuodatettua.



On varmaan aika mennä nukkumaan. Huomenna lääkäriin. Käyn kyllä vähän kierroksilla, koska todella odotan hoidolta paljon, joten nukkuminen saattaa olla hankalaa ;o) Onneksi ei tarvitse aamulla nousta aikaisin.



Anna vain kaikkien tunteiteis tulla! Täällä ne voi tuoda esille. Myös ne kaikkein kamalimmat tunteet, ne jotka hämmästyttävä ja jopa pelottavat itseä. Minä mm. en ole keskenmenon jälkeen " oikein tykännyt" mieheni veljestä ja hänen avovaimostaan ja heidän pikkutytöstään, joka syntyi samalla hetkellä, kun meillä oli keskenmeno. Negatiiviset tunteet alkavat neutralisoitua, mutta luulen että menee pitkä aika, ennen kun alan pitämään näistä ihmisistä. Mutta olen hyväksynyt sen luonnollisena reaktiona ja se helpottaa olemista.



Öitä!



Vehnis

Oli pakko tulla teidän ketjuun kysymään, että ketä tarkoitat tuolla " kliinisesti taitavalla.." ? Itse kun kahdella eri henkilöllä välillä olen niin olisi kiva saada tukea omille ajatuksille..

Jos et julkisesti halua vastata niin raitapaitainen@netti.fi



Raitis

Hei!



Tulin vierailevana " tunkeilemaan" pinoonne vain pikaisesti..



Hieno juttu, että olet löytänyt taas voimia ja valmiina " uuteen taistoon" ! =]



Toivon teille kaikille onnea tulevaan koitokseen ja VOIMIA! =]



Jään seurailemaan taustalle kuulumisianne..







Jonttu (p.s. itselläni kaikki toistaiseksi hyvin, kirjoittelen jossain vaiheessa taas km puolelle lisää)

Voin vastata näin " julkisesti" . Kyseessä on Anita Kanerva, joka ottaa tällä hetkellä vastaan Väestöliitossa Tampereella. Hän on virkavapaalla Kanta-Hämeen keskussairaalan IVF-poliklinikalta.



Kävin tosiaan tänään hänen vastaanotollaan yksityisesti ja kyllä hänenkin käytöksensä oli hieman erilaista, kun silloin kun olin potilaana julkisella hänellä. Hän oli jotenkin " vastaanottavaisempi" eikä niin kiireinen. No, julkisella on aikaa 20min+20min lapsettomuudhoitojen suunnitteluun ja yksityisellä yleensä ekalle kerralle varataan aikaa 60min. Onhan siinäkin vissi ero. Ja varmasti työskentely yksityisellä on antoisampaa, kun julkisella. Muutenkin kun rahan muodossa ;o)



Mun IVF-hoidot aloitetaan lyhyen kaavan mukaan heti, kun menkat alkaa eli ensi tai seuraavalla viikolla (tod.näk. ja toivottavasti) alan pistämään Gonal F:ää, joka on jo tuttu lääke. Sitten lisätään jossain vaiheesas jarru Orgalutran ja sitten lopuksi Pregnyl-irrotuspiikki. Jos kaikki menee suunnitelman mukaan, punktio olisi jo kahden-kolmen viikon kuluttua.



Mutta kyllähän tänäänkin löytyi yksi mutka matkaan, joka ei ole mitenkään yllättävää, kun minusta on kyse.... Toinen munasarjani oli kiertynyt kohdun taakse. Tähän mennessä punktiot ovat olleet helppoja, mutta jos tämän munasarjan olinpaikka on " vakituinen" (voi kuulemma olla siellä väliaikaisestikin), saatta olla, että koko munasarjaa ei voida punkteerata... Voi paska....!! Kohta saisivat nämä vastoinkäymiset ja ikävät yllätykset jo loppua. Ehkä mun pitää jo kohta uskoa, ettei meille ole tarkoitusta tulla lasta... Nyt on vähän masis-vaihe päällä, mutta mieliala vaihtelee aika paljon muutenkin.



Käynti yksityisellä oli kuitenkin positiivinen kokemus ja antoi jotenkin erilailla onnistumisen toivoa, tuosta huonosta havainnosta huolimatta. Jotenkin mulla on nyt kuitenkin toiveekkaampi olo, kun muilla kerroilla. Toivottavasti en putoa kovaa ja korkealta...



Vehnis

Hei vaan!



Uskaltaudunko mukaan? Mulle suunniteltu eka isci pääsi kunnolla käyntiin keskiviikkona kun alotin conal-f:n pistämisen. ja punktiota ja siirtoa olis tarkoitus päästä " kokeilemaan" ekaa kertaa vko 44.. Olen enemmän kirjoitellut tuolla syys-lokakuun pinossa, Vehnis on käynyt myös siellä kertomassa kuulumisia.



Eli meilläkään ei vielä omaa pienokaista ole vaikka 4 vuotta yritetty. Nyt reilu vuosi kokeita takana ja ainut hoitomahis on siis isci. Kaiken kaikkiaan siis täysin ummikko näissä asioissa.



Kuinka monelle olette puhuneet että olette hoidoissa? Mä olen kertonut kaikille, joiden kanssa ollaan vähänkään enemmän tekemisissä, ettei tule sellaista koskas teille- ja eikö ois jo aika- puheita. Ja kaikki ovat ymmärtäneet ja tukeneet ja tajuavat pitää suunsa kiinni. :)



Lueskelin noita keskusteluja eri lääkäreistä.. Huh huh, että voikin olla erilaisia. Meilläkin vaihtui lääkäri, kun edellinen lähti Afrikkaan vuodeksi. Hän oli ihana ja valoisa persoona, ja sellainen tsempparityyppi. Vaikka sai koetuloksista märän pyyhkeen, niin silti huoneesta lähti positiivisin mielin. Tämä uus ei edes esitelly itteensä, ei ollu ottanu selvää mistään, sekoili vaan papereiden kanssa ja hyvä kun muisti että makaan siinä jalat levällään. Toivottavasti on toisenlainen maanantaina kun on kontrolli. Tao-tao tiedätkö kuka sun lääkäri on? Yks toinen Kys:n lääkäri avautu mulle puhelimes vuosi sitten kun olin varaamassa munatorviultraa aikaa, niin kuin oli neuvottu. Itki mulle puhelimes ja voivotteli töiden paljoutta ja sitä kuinka ei kerkee hoitamaan potilaita niin nopeesti kun ois tarve.. siitä puhelusta tuli hieman pöllähtäny olo, ei oikein tienny mitä ois tuumannu, enkä saanu sitä ultra aikaa sillon, eikä sitä ole vieläkään tehty.. Että lääkäreitä on monenlaisia.. Jos löydätte hyvän tyypin, pitäkää siitä kiinni.. Ehkä saan takaisin sen oman lääkärin, nimittäin jos kaikki menee hyvin niin tehdään enemmän kuin yksi, mutta senhän näyttää vain aika, tuleeko tästä mitään.. ja vuosi näissä hoidoissa on lyhyt aika, joten jos ei nyt tärppää niin vuoden päästä haluan vaihtaa kyllä takaisin sille omalle..



Nyt lähtee pakkaamaan viikonlopun reissua varten.

Aurinkoisia päiviä ja ajatuksia, niitä tarvitaan..



piikkejä takana 3

Siis kiitos Vehnis vastauksestasi. Se tosin ei auttanut minun pulmaani. Minä kun mietin sen toisen naislääkärin kohdalla, että " onkohan se kaikille tuollainen" kun olin jo ehtinyt tottua Eeron tapaan toimia. Onneksi meille on sattunut niin mahtava lääkäri kohdalle ja aiotaan kyllä pitää siitä kiinni.



Raitis *ekat iui-siemenet sisällä jo pitkälti toista tuntia*

Meillä oli aiemmin lääkärinä juuri se Afrikkaan lähtenyt. Tai siis mehän ei olla hoidossa KYS:ssä muuten kun punktio ja siirto. Mutta kun miestä tutkittiin ja hänelle tehtiin biobsia, niin sen teki juuri tuo em. lääkäri. Ja tykkäsimme kyllä hänestä.

Ekan punktion ja siirrot Pas:it mukaanlukien on tehnyt muistaakseni tukeva vaaleatukkainen nainen, olisikohan etunimi Kati??

Joskus joku kirjoitti täällä, että hän olisi kovakourainen, ehkä olen helläkätisempiäkin tavannut, mutta ihan ok.

Eipäs, nyt muistin, että tokan PAS:n teki joku muu...

Mutta tosiaan en ole niin kiinnittänyt KYS:n lääkärehin ja heiltä saamaani " henkiseen puoleen" niin paljoa huomiota, koska hoidon aikana tulee kuitenkin ravattua enemmän kotikaupungin gynen polilla. Ja siellä meillä ihanat ihmiset! =)



Hui jui! Huomenaamulla alkaa sumut mulla!

Hyvät viikonloput kaikille! =)

...jolla alkaa hoito nyt tai tarkemmin sanottuna tänään alkoi sumut. ja järjestyksessä 4. ivf+icsi.

ei yhtään ainoaa raskautta mitenkään päin. ikinä edes tarvinnut testiä ostaa...



kivaa että näinkin paljon löytyi kohtalotovereita ja erityisesti sinulle tao-tao, meillä nää hoidot alko ihan samana päivänä! :)



ja tässä lyhykäisesti minusta/meistä:

minä 32 ja mies 33. lapsettomia kumpikin. vika miehen simpoissa eli heti kaava ivf+icsi. yritystä tuli 5 vuotta elokuussa...

eli takana 4 ivf+icsi ja yks pas välissä. nyt ollaan yksityisellä ja toivotaan että uusi klinikka ja uudet lääkärit tois parempaa tuuria.



tulin ihan pikaisesti kirjottamaan tähän omia kuulumisiani kun niin ilostuin että löytyi muutama jolla hoidot menossa samassa pisteessä. täytyy vain lukea paremmin nuo teidän aikaisemmat jutut. mutta ollaan tässä ajantasalla ja pidetään peukkuja toisillemme! :)

niin ja ihan mielenkiinnosta seuraan kun itse asun etelä-ruotsissa niin ehkä tää toimintaki on vähän eriä eri maissa!

Kolme kertaa olen joo sumuja jo suihkinut ja hyi yöks sentään sitä makua! Mutta muistelen, että viimeksi siihen tottui jossain vaiheessa... toivottavasti nytkin.

Vietän seuraavan viikon ihanaa ja ansaittua syyslomaa, joten aika menee varmasti tosi pikaisesti kohti nollaultraa ja piikityksiä.



Peukkuja vaan kaikille! =)

Olen muuten aika ¿hienosti¿ kirjoittanut tuolla alussa, että ¿olen 73 ja mieheni 78¿¿ mutta onneksi kaikki varmaan ymmärsivät nuo syntymävuosiksi¿ ;o)



Tatjuska79: ¿Aika¿ uskomatonta kohtelua sinulla lääkärin puolelta¿ Onneksi siitä on jo aikaa. Toivottavasti et joudu kokemaan samaa uudelleen!

Mekin ollaan puhuttu hoidoista ¿kaikille mahdollisille¿ välttyäksemme ikäviltä tilanteilta. Sitä paitsi mulle on tärkeää tuoda tätä asiaa esille, tästä puhutaan liian vähän! Tästä vaiheesta, eli että ollaan nyt siirrytty tekemään tämä ¿kierros¿ yksityiselle ja sen aikataulusta ei olla kerrottu kun muutamalle kohtalotoverille. Vanhemmat kyselee välillä (ei onneksi turhan usein), että million kolmas hoitokierros alkaa. Me ollaan sanottu, että odottelevat nyt terveydenhoitopuolella tuota mahdollista irtisanoutumisuhkaa ja hoidot ovat ¿holdilla¿ nyt. Jotenkin mulle tuli sellainen olo, että haluan nyt käydä tämän ¿kierroksen¿ läpi enemmän rauhassa kuin aikaisemmat. Ehkä siksikin, koska olen alkanut yrittää hyväksyä sen, että ehkä tämä on viimeinen kierros. Vaikka meillä on yksi IVF julkisella vielä käytettävissä. En tiedä, ehkä se kuitenkin jossain vaiheessa käytetään.



Mä täytän kohta 35 ja silloin hedelmällisyys romahtaa rutkasti ja edelleen keskenmenon ja sikiövaurion riskit kasvaa. Ja noi jutut on alkaneet pelottaa¿



Geisla: tervetuloa joukkoon!! Sullakin on jo aika paljon hoitoja takana. Miten olet henkisesti jaksanut? Ja kirjoittele tänne aina kun siltä tuntuu ja haluat. Eli ei kannata ajatella, etttä aina pitää vastata. Aina ei vain huvita..



Tao_tao: tsempiiä ¿nuuhkimisen¿ kanssa. Mulla oli yksi IVF pitkällä kaavalla ja silloin ¿pääsin¿ minäkin käyttämään Synarelaa. Vaikeimmaksi koin sen, että piti tarkkaan laskea, etttei suihkuttele enempää kun purkissa annoksia on. Sillä kun ¿saa suihkautettua¿ senkin jälkeen, mutta silloin se ei enää ole niin tehokas.



Raitis: miten on odottelu sujunut? Koska sinä saat tehdä raskaustestin? IVF-hoidoissa sen saa tehdä 14 päivän kuluttua. Onko iui:ssä sama homma vai joku muu?



Palaillaan taas ja jaksamista kaikille ja toivottavasti joukostamme löytyy monta, joilla on vuoden kuluttua oma nyytti sylissään ;o) !!!



Vehnis

Kiitoksia vain, todella mukavaa tuntea olevansa tervetullut joukkoon!



Tässä siis toista päivää sumuttelen ja mielestäni nää " vanhat" oireet eli sairaalloinen väsymys on jo alkanut hiipiä esille...



Mä sain hirveesti sivuoireita sumusta (suprecur) eka kerralla ja 2. ja 3. hoito tehtiin ihan putkeen ekan jälkeen niin pian kun se nyt oli sallittua ja oireet lievenivät kerta kerralta. Nyt kun viimisestä hoidosta on pian vuosi niin kroppa on näköjään unohtanut tän " myrkyn" ja taistelee nyt vissiin sitä vastaan...



Vehnis: kyselit mun jaksamisesta ja muusta.. Voin sanoa näin että olen sekä jaksanut ja en ole jaksanut. Mä vaivuin niin pohjalle näitten tuloksettomien hoitojen takia että jouduin varautuun sekä ivf-klinikan omaan psykologiin ja yhteen paikkakunnan kuraattoriin. Olin sairaskirjoilla melkein kuukauden ja sain nukahtamislääkkeitä unettomuuteen joita kokeilin vain kahtena iltana.



Lyhykäinen yhteenveto ois että kuraattoreista sun muista psykologeista ei ollut mitään hyötyä, unirytmiin pääsin ihan itsestään sairaslomalla kun pystyin nukkumaan sillon kun uni tuli eikä tarvinnut lähteä 1-2 tunnin yöunilla töihin ja sitä myöten lisäämään vaan univelkaa. Ainoa mikä minulle auttoi oli sairasloma ja aika.



Viime hoito eli 3. ivf+icsi alkoin 29/12-06 ja sillon siirrettiin 2 alkiota. Sairasta kidutusta oli myös se että sain 2 menkat. Toivo ehti herätä 2 niukan vuotopäivän jälkeen. Uskon että nämä raukat tulivat ulos eri aikana. Mutta tulos siis siitäkin nolla.



Aloin tosissani kuntoilemaan taas elokuussa pitkän masennuskauden (melkein vuosi) jälkeen ihan tosissaan ja sitä myötä on myös mielialani kohonnut ihan uskomattomiin lukemiin! Näin hyvin en ole voinut todella pitkään aikaan. Olen todellakin yrittänyt nyt pitää mielenkiinnon yllä sekä inspiraation treenausta kohtaan. Sumut vievät oman voimansa mutta olen päättänyt että en annan näitten hormoonien ja myrkkyjen pilata hyvää oloani. (vaikka helppoa se ei varmasti tule olemaan)



Asiaa ymmärrettävästi vaikeuttaa meidän uusi lääkäri yksityisellä puolella. Julkisen ilmaiset hoidot käyttäneinä siirryttiin sitten yksityiselle ja tämä lääkäri oli katastrofi. Ihme ja kumma että päästiin edes nyt aloittamaan nää sumut. Onneksi itselle on hyvin tuttua tää toiminta ja lääkkeet jne ja se onkin auttanu pitämään lääkäriä ajantasalla eikä päinvastoin... Annamme tälle lääkärille tämän mahdollisuuden. Jos tämä kerta ei tuota tulosta, jatkamme hoitoja ja yrityksiä mutta emme tämän lääkärin luona.



En ole saanut edes aikaa nollaultraan, kehoitti vain ottamaan yhteyttä kun vuoto alkaa... Täytyy pitää peukkuja että tästä jotain tulee. Idiootti se meidän lääkäri kuitenki on. :(



Olen paljon hengaillu tuolla suomi24 palstalla mutta tuntuu kivalta vaihteeksi vaihtaa palstaa ja tavata eri ihmisiä. Vaikka mistäs tiedän vaikka ihmiset olisivatkin samoja mutta eri nimimerkeillä. :D



Kello alkaa olla sen verran että mulla menee silmät ristiin. Huomenna on vapaapäivä viikonlopun aherruksen jälkeen. Treeni odottaa päivällä! ;) Kaikkea hyvää kaikille! Kuullaan taas! Haleja!

Heippa! Täälläpä oli kiva aloitus. En ole ollut kovinkaan aktiivinen viime kuukausina, kun on ollut epävarmaa miten edetään, mutta perjantaina käytiin lääkärissä ja varmistui että seuraavasta kierrosta aloitetaan hoidot. Meillä on siis taustalla muutama tulokseton lääkkeellinen inssi, 2005 jouluna IVF jonka tuorresiirrosta nega, 1. PAS + ja kesken, 2. PAS nega, kolmannesta viidenteen PAS plus ja kesken. Kaikki km tulleet varhaisessa vaiheessa 6.-7. viikoilla. Ensimmäinen ja viimeinen oli kaksosraskauksia. Meillä on sillä tavalla vähän erikoinen kuvio, että olemme ns. kolmiapilaperhe. Meillä siis on tunnettu luovuttaja, joka tulee olemaan osa lapsen elämää - jaamme vanhemmuuden siis kolmen hengen kesken. Hoidot toteutetaan Jyväskylän In-Tiimissä, joka muuten tuntuu olevan tosi hyvä paikka! Aiemmin oltiin Helsingissä Fertinovassa, mutta nyt kun tuli tämä tunnettu luovuttaja mukaan, siirryttiin J:kylään.



Nyt on vielä nikit sekaisin enkä muista ulkoa kaikkia, mutta hurjia tarinoita täällä tuntui vähän kaikilla olevan. Olette olleet todella vahvoja ja rohkeita, kun olette kaikesta selvinneet!



Joku kysyi tuleeko koskaan niitä tunteita että haluaako sitä sittenkään sitä lasta. Totta kai, ihan varmasti kaikille tulee jossain vaiheessa. Mulle ainakin on tullut, osittain sitä kautta että en tiedä miten noiden jatkuvien keskenmenojen takia enää jaksan yrittää uudelleen, toisaalta myös tiedän että vanhemmuuden myötä parisuhde ei koskaan säily samanlaisena. Sitä vaan täytyy toivoa että muutos on vielä parempaan suuntaan! Että vaikkei sitä istu enää kahdestaan katselemassa kuuta ja tähtiä, sitä voi katsella kolmistaa tai nelistään ja silti on hienoa.



Mun piti muuten kysyä että onko kukaan kuullut että hoidot toteutettaisi lyhyellä kaavalla mutta niin että ensin 5 pvä clomit ja vasta sit puregon ja hieman myöhemmin orgalutran? Meillä mennään nyt tällä kaavalla hyperin ehkäisemiseksi, mutta mua kyllä hirvittää. Mitä, jos muniksia ei sitten kehitykkään riittävästi? Aiemmat kokemukset clomeista sitä paitsi ei ole kauhean hyviä, menin ihan sekaisin niistä ja sain älyttömiä raivareita ihan ilman syytä, tuli kuumia aaltoja ja vaikka mitä muuta kivaa vaihdevuosihommaa.



Mua pelottaa punktio. Viime kerralla puudutus ja lääkitys ei toiminut, huusin koko puoli tuntia kestäneen toimenpiteen alusta loppuun. Se oli yhtä helvettiä. Pohdittiin jo tuossa että tehtäisiinkö seuraava punktio nukutuksessa, mutta ilmeisesti klinikalla otetaan nyt ihan tosissaan kivunlievitys ja on luvattu varsinaiset norsunkaatomömmöt. Että saattaja tarvitaan sekä sinne että takaisin.



Nyt alkaa jo olla nälkä, pitää mennä tekemään lounasta. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Meitä säikyteltiin tänään ihan olan takaa, kun soittivat polilta, että meidän hoito joudutaan keskeyttämään, koska punktio ajoittuisi juuri lakonuhkaviikolle 47. Ja että muuten hoidot siirretään tekemään yksityisellä, mutta meidän tapauksessamme pitäisi keskeyttää, koska miehen simpat ovat pakasteessa KYS:ssä. Mutta luojan kiitos heti perään tuli puhelu, että ne pakastetavarat voidaan siirtää Kuopion In-Tiimiin, jossa sitten hommat hoituvat entiseen malliin.

Eli hommat jatkuu! =)

Ja mitään sivuoireita ei ole vielä onneksi ollut. Pahoja en havainnut viimeksikään.

Onneksi pääsette jatkamaan hoitoja In-tiimin puolella, tai siis punktio ja siirto kai sinne menee.. Entäs jos irtisanomiset eivät toteudu? Jatkuuko hoidot normaalisti KYS:ssä? Meillä on muuten nyt se melkein saman niminen kuin edellinen, se sama joka itki mulle puhelimes.. Vähän on kummallinen olla siellä, mutta eiköhän tästä selvitä. Niin mekin käytiin ihan ekalla käynnillä sillä Katilla, sillon oli vaan niitä keskusteluja. Eilen muuten selvis miks meillä on ollu sama lääkäri, tää Keniaan lähteny on erikoistunu miehen lapsettomuuden hoitoon.



ON: eilen kävin toisessa ultrassa, ja hyvällä mallilla ollaan.. yhteensä 10 isompaa ja 11 pienempää, eli kunnon " hautomo" pystyssä.. Mahaakin on ruvennu kivistämään ja ajattelin omatoimisesti ruveta juomaan vähän enemmän kuin normaalisti. Torstaina vika ultra ja punktio ma tai ti. Toivotaan että huuru-ukot selviävät sulatuksesta ja päästään sinne siirtoon asti.



piikkipäivä 7

Ollannkohan me joskus aiemminkin oltu samassa pinossa, kun kuullostat niin tutulle ;) tai sitten jostain muusta muistan sut.



Tatjuska79!

En tajunnut kysyä, pysytäänkö vanhassa suunnitelmassa, eli hoitaa KYS:n puolella, jos lakkoa ei tule. Se selvinnee kyllä, pääasia, että jossakin hoitavat! =) Ja kaiken lisäksi tuntuu, että sain vielä lisää positiivista tuulta tuosta yksityiselle siirtämisestä; ehkäpä nyt onnistaisi, kun oikein yksityisellä ollaan! =)



Palstahistoriani aikana olen ymmärtänyt, että teidän tämänhetkinen lääkäri ei tosiaan ole niitä miellyttävimpiä ihmisiä, etenkin verrattuna siihen Afrikkaan lähteneeseen...

Sä olet kyllä jo hurjan pitkällä piikityksissäkin, olisinpa mäkin! Mutta kyllä tää aika varmasti nopeasti menee.



Missä vaiheessa menkat muuten alkaa synarelan aloittamisen jälkeen? Mulla ei ole mitään muistikuvaa tai hajua asiasta. Oma kierto kun on muuten aika pitkä..



Tao_tao