IVF/PAS viikolla 41

Hei!



Täällä yksi pinoon sopiva:) Meillä takana 4 x IUI ja nyt piinaillaan toisen IVF/ICSIn jälkeen. Siirto oli torstaina ja kaksi kaveria saatiin mukaan. Kaksi jäi vielä pakkaseen.



Vointi rupee nyt pikku hiljaa palailemaan ennalleen, olen taistellut hyperiä vastaan tosi huonovointisena ja turvonneena... Mutta nyt tosiaan sitten vaan jännäillään!

jännäillään siis kahdestaan :) Miten nuo pp:t oikein lasketaan? Onko hoitopäivä pp1?

Mukavaa tavata viikon 41 piinailijoita. Itse olen enemmän ollut tuolla 40 viikon porukoissa, koska siellä on myös muutamia 41 viikkolaisia.



Pp1 on vasta siirron jälkeinen päivä....kai ;)



Tervetuloa!

joten aikaa riittää palstalla hengailuun. Kävin luesekelmassa tuota vko 40 pinoa ja tosi kurjaa kun niinkin monella oli nega tuloksena :( !!! Tuo vahvistaa siis tätä realismia jota myös pessimiksisksi kutsutaan. En siis kovin suurta riemuvoittoa ensimmäisesta raakile IVF:stäni odota. Mutta odotan hiukan kutenkin :)



ruu (pp2 :D)

Mutta onneksi on aina viisaampia, jotka osaavat kertoa:) Mulla olisi siis meneillään pp5.



Vaikka minäkin kuulun lähinnä noihin realisteihin/pessimisteihin (useiden tuloksettomien hoitojen jälkeen), aina sitä vaan pieni toivo on mukana. Ei kai tätä muuten jaksaisikaan:)

Meillä siis samanlainen tilanne ku RuuPikkuisella (?)

Eli inssiin tähdättiin ja kun olin kaks viikkoo menopuria pistellyt omasta mielestäni turhaan kun mikään ei kasvanut niin kolmennelle viikolle nostettiin annos oikei isoksi ja kabuum, olihan sitä kasvua.



Saatiin samat vaihtoehot ku Ruu... Eli ehkäsy tai ivf. Alkujärkytyksen jälkeen päädyttiin jälkimmäiseen ja nyt on kyl hyvä olo et niin tehtiin.

Eli torstaina multa punktioitiin 7kpl hyvänkokosia rakkuloita ja niistä viis hedelmöitty. Neljä on siis pakkasessa ja yks vauvanalku köllii nyt tuolla yksiössään ja menossa siis PP3 :)

Siirtopäivähän on siis PP0 ja silleen...



Ootteko miettiny miten hienon lasketun ajan sitä saattas saada?

070707 kuulostaa vallan hyvältä :D



Kiva kun teitä on muitakin mun lisäks, porukalla on kivempi piinailla ja oirehiaan vertailla :)

lueskelin tuolta vko 40 (?) tms. pinosta että teillä tosiaan olisi ollut samanlainen tilanne kuin meillä. Ollaan kyllä aika lähekkäin oltu siirrossa.



Yritän tässä ajatella kaikkea muuta, mutta minkäs teet. Onneksi huomenna pääsee taas töihin ja ajatukset on ainakin osan aikaa muualla. Pikkaisen painaa se tieto, että ilmeisen moni ei ensimmäisestä ivf:stä raskaudu. Mutta toisaalta, jokaisessa ivf kierrossa on yhtä suuret mahdollisuudet, eli eihän sitä koskaan tiedä. :D



Olen jotenkin tosi väsynyt, menen nyt köllimään ja kohta nukkumaan. Hyvää yötä!



ruu.

Tervehdys!



Meillä siirto oli to 12.10 elikkäs toivo saatiin matkaan silloin. Pakkaseen jäi jopa 12 alkiota mikä hurjasti vrt. aiempiin hoitokertoihin.



Taustaa: Olemme ns. selittämättömästi lapsettomia . Takana muutaman inssi, nyt 3. ivf-hoito josta siis tuoresiirto 12.pvä. Aiemmista ivf:stä ehkä 7-8 pas:ia. Näin paljon hoitoja siis eikä yhtäkään kertaa tärppiä näistä.

Keväällä 2004 aloitin hurjan maraton-harjoittelun, otimme koiran ja kuinkas kävikään...luomuihmeemme Onni nyt 1v 10kk sai alkunsa.



Vaan ei ole ole sen jälkeen tullut toista ihmettä ja lisää lapsia olisi taloon enemmän kuin tervetulleita.. niinpä vielä viimeisen kerran lähdimme nyt ivf:ään ja hieman pessimismiä mutta hurjasti toivoa meillä nyt mukana.



Myös minä alan vasta nyt toipua punktiosta ja turvotuksista ja vatsakivuista ja aloittaa siten lähes kokopäiväisen piinailun. On tämä jännää...



Terkuin Toivo pp4

Kiva että meitä on jo näinkin monta piinailijaa, nyt laitetaan oikein plussapino pystyyn, eikös!



Mulla takana eka IVF siirto pe 13.10. Sitä ennen kolme inssiä tuloksettomia. Saatiin yksi kaveri nyt matkaan ja 9 meni pakkaseen. Olin tosi hämmästynyt että saatiin noinkin monta huurunenää kun jotekinkin olen ollut enemmän pessimistinen kuin optimistinen tämän hoidon suhteen. Tai haluan siis olla realisti, kaikki on mahdollista mutta jotta ei taas tiputa korkealta ja kovaa niin on vaan varauduttava myös siihen negaan..



Aika turvoksissa ja väsynyt sitä vielä ollaan punktion jäljiltä vaikka se menikin muuten tosi kivuttomasti. En sitten tiedä onko lugejen ansiota mutta varsinkin tänään olen ollut tooosi väsynyt. Eka työpäivä punktion jälkeen takana ja olo on kun ei olis viikkoon nukkunut d:)



Pitkä aika vielä testailuun, mutta kiva että kärvistellään yhdessä!



Martsu ja pp3

Kaunis sää tuolla ulkona ja pitkän hölkkälenkin kävin tuossa juuri tekemässä ja nyt nautiskelen tässä kahvia. Olo on nyt todella hyvä ja viimeisetkin mahannippailut ohitse. Ihanaa! Olo on suorastaan loistava paitsi ensimmäiset " jokos olet testannut?-jutut" jo alkaneet kavereiden taholta. Harmittaa koska emme olisi halunneet kertoa hoidosta kenellekään ja piinailla vain miehen kanssa kaksin .. ja tietenkin teidän kanssanne anonyymeinä. Jouduimme kuitenkin kertomaan muutamille ystäville koska tarvitsimme lapsenhoitoapua väestöliiton käyntien ajaksi enkä viitsinyt sitten valehdella.



Juuri tässä malttamattomana luonteellani mietiskelen että milloinkohan oikeasti testaisi ensimmäisen kerran, ehken kuitenkaan nyt vielä nyt 5.pp vielä. Huhu huh tätä rahanmenoa kun saa rekkakuorman hakea noita testejä apteekista koska varmastikaan en montaa päivää malta ennenkuin " viivanmetsästys" julistetaan alkaneeksi;)





Syysterkuin toivo pp5

Toivo: Sanoit käyneesi juoksemassa. Itse olen tässä ajatellut että uskaltautuisinkohan jumppaan (pump). Tiedättekö mitkä ovat suositukset? Turvotusta ja pientä kipua vielä on, ehkä on parempi jättää vielä tänään väliin kun pumpissa pitää nostella isoja painoja...mutta toisaalta veri vetäisi liikkumaan.



ruu.

Liikunnasta. Siirtopäivänä oli kovasti turvotusta ja kipuja ja lääkäri sanoi silloin ettei hyppyjä sisältävää liikuntaa ennenkuin olotila normalisoituu ja em. vaivat ohi. Jollain voi kuulemma kestää parikin viikkoa. Nyt olo ok joten aloitin liikkumisen siis tänään.

katsoin parhaaksi käydä vain reippaalla kävelylenkillä eilen, tänään menen sitten jumppaan. :)



Mitä muille kuuluu? Tuntemuksia?



ruu.

Eli kovasti olen myös miettinyt, antaisiko vointini myöden jo aloitella jumpat. Mulla kun on ollut vieläkin arkuutta ja nippailuja (menossa siis pp6). No, eilen illalla päätin yrittää ja hyvin meni. Se oli kyllä tosi rauhallinen, hyvin venyttelypitoinen tunti. Mutta jos yhtään yritti pomppia tai täristää, sen huomasi... Katsotaan nyt tämä ja huominen, mahtaakohan minusta olla vielä torstaina steppiin:) Kävely on kyllä hyväksi havaittu!

Pitösköhän sitä tässä vaiheessa huolestua ku ei rinnat oireile mitenkään eikä muutakaan? On liian normaali olo. Lugeistakaan tule mitään oireita....

Vähän siis alkaa realismi taas valtaan alaa...



Mites teil muilla? Meitähä on aika monta jotka on tänää PP6, millaset fiilisket?

Mä luulen, ettei huolestumisen aihetta ole. Eiköhän kaikenlaiset oireet ole hyvin yksilöllisiä ja tapauskohtaisia:)



Mulla menossa pp7 ja vointi ihan ok. Hieman on ollut vielä arkuutta ja nippailuja vatsassa sekä arat rinnat. Olenkin miettinyt, että onko toipumiseni kestänyt turhan kauan vai missä vika? Toisaalta kai nämäkin on niin yksiöllisiä. Miten ihmeessä tässä taas jaksaa tarkkailla itseään vielä reilun viikon:)?

Täällä rintojen arkuutta ja yöllä heräsin ihan kuin menkkoja ennakoiviin viiltoihin tuolla alavatsalla.. ja tottahan toki pessimisti minussa taas heräsi eloon ja surin jo yön pimeinä tunteina pieleen mennyttä hoitoa.. Mutta en kyllä ihan näin helpolla aio antaa periksi vaan luotan että Toivo joka kohtuuni siirrettiin elää..



Testitikkuja ajattelin jo lähteä ostelemaan vaan en edes oikein muista enää mikä oli sitä herkkää laatua ja mikä ei. Täytyy lähteä kyselemään apteekista. Tsemppiä ja jaksamista tähän piiiiiiiinaaaaan...



Topi pp 7

varmastikin tuo oireiden tuleminen on. Olen kuullut monesta jotka ovat olleet raskaana eikä minkäänlaisia oireita ole alussa ollut. Mutta myös monesta joilla ei ole oireita eivätkä ole olleet raskaana :) Itselläni ei juurikaan oireita ole, rintojen pieni arkuuskin on tipo tiessään. Mutta vielä en anna periksi. Välillä on vihlaisuja alavatsassa, mutta ei mitään mainittavia. Tänään on myös hiukan turvottanut, mutta se johtunee raskaasta lounaasta jonka vetäsin suureen nälkääni. Väsymys on tipo tiessään myös, eikä kuvotustakaan ole missään vaiheessa ollut. Voisin siis sanoa, että olen oireettomuuden malliesimerkki. Olo on pirteä kuin peipposella.



Toivo: voisivathan nuo menkkamaiset tunteet hyvinkin olla kiinnittymiskipuja, eikös pieni näihin aikoihin kiinnittyisi...? Varsinkin kun ne ovat noinkin kovia.



ruu. pp5

Mä mietin tota kiinnittymisjuttua näin IVF:ssä... Kun inssissä mulla ainakin kiinnittyminen tapahtu joskus PP6-8 (ja silloin sit plussasin PP12 ekan kerran..) Ja kun mietiskelin siis tätä kiinnittymisjuttua ni tuli sellanen mieleen, et eikös IVF:ssä kiinnittymisen pitäs olla periaatteessa aikasemmin jo jyb inssissä? Kun se hedelmöittynyt solu/alkio on jo siellä kohdussa eikä sen tarvi enää matkata sieltä munatorvesta sinne seinämille? Tän logiikan mukaan kiinnittyminen vois tapahtua aikas pian siirron jälkeen?

Mulla oli kovimmat repäsykivut ja rintojen arkuudet PP3-5 ja sen jälkeen nyt vaan sellasia satunnaisia nipistelyjä ja kuumotuksia...



Spekuloidahan vois vaikka hamaan tappiin saakka, ja siltikään ei mikään selkenis :D Tää on niin tätä, sitä pohtii ja miettii ja silti ei tiedä mitä eteen tulee..



Peukkuja meille kaikille oikein kovasti..

Mistäspäin muuten ihmiset olette?



Minä ite oon vm.81 ja Jyväskylästä

Juu, tiedän ettei noita nippasuja pitäs koko ajan rekisteröidä ja miettiä, mutta... Yltiöpositiivisella miehelläni on aina joku +merkkinen selitys joka vaivaani ja se on kyllä mukava kun toinen on kympillä mukana tässä jutussa ja kannustaa.



Asustellaan täällä Keski-Uusimaalla.